Raimo Sailaksen johtaman "työllisyystyöryhmän" loppuraportti jätettiin eilen pääministeri Lipposelle.
Lipposen hallitushan on jo jättänyt eronpyyntönsä ja toimii enää toimitusministeriönä. Kuitenkin Lipponen esiintyi ko. tilaisuudessa maan politiikasta vastaavana vallankäyttäjänä, ei juoksevia asioita hoitavana toimitusministerinä. Tai ehkä vieläkin enemmän: Lipponen esiintyi nimenomaan potentiaalisena tulevanakin pääministerinä. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen todetessaan vastaanottaesssaan raporttia, että ko. paperilla on oma roolinsa uuden hallituksen muodostamisneuvotteluissa. Lipponen vilautti että ko. asioita olisi ehkä käsiteltävä kolmikantayhteistyössä. Ei siis paljoa puutu etteikö SAK:ta kutsuta hallitusneuvottelijoiden pöytään.
Tätä näkymää Lipponen ei suinkaan vilauttanut sattumalta.
Sailaksen paperi on Lipposen tilaama - jo tilausvaiheessa on ollut selvää mitä esityksessä tultaisiin sanomaan. Tiedettiin odottaa rajuja ehdotuksia ja keppiä työttömille. Raportin "valmistuminen" ajoitettiin välittömästi eduskuntavaalien jälkeiseen ajankohtaan, jotta vaalipropagandaa voitaisiin tehdä vapaasti ja vaaleihin mentäisiin raportin osalta sammutetuin lyhdyin. Mikä vaalin tulos olisikin, Sailaksen paperia voitaisiin käyttää tilanteen vaatimusten mukaan.
Kun Keskusta voitti, demarit tarvitsevat jotain joka tekee heidät tarpeellisiksi, niin että heidän läsnäolonsa seuraavassakin hallituksessa on välttämätöntä. Eikä vain välttämätöntä, vaan jopa niin välttämätöntä, että demareilla on varaa asettaa osallistumisensa ehdoiksi omia vaatimuksiaan. Sellaisista päällimmäisenä on pääministerin paikka. Tässä näyttäytyy hyvin se mikä Lipposelle on tärkeää ja miten vähän mitkään todelliset asiasisällöt poliitikkoja koskettavat.
Siksi Sailaksen paperin kanssa meneteltiin kuten tapahtui: sen sisältö vuodettiin erkkolaiseen - amerikka- ja lipposystävälliseen - lehdistöön niiltä "rajuilta" osin joista oli odotettavissa kovaa julkista älämölöä. Samana päivänä kun kohu nousi, julkisuuteen tuli SAK, jonka taholta paperin työttömyysturvaa koskeneet heikennysesitykset täydellisesti tyrmättiin. Joku ehkä luulee että ammattiyhdistysliike olisi reagoinut välittömästi yhteiskunnassa heikoilla olevien puolesta, mutta nopeaan ja voimakkaaseen reagointiin on poliittinen syy. Sillä halutaan auttaa Lipposesta hallitusneuvotteluissa. Vain Lipponen - ja ehkä vain Lipponen pääministerinä - voisi hallituksessa päästä puheväleihin ja mahdollisesti vaientaakin ammattiyhdistysliikkeen.
Jäätteenmäki pyritään siis panemaan puun ja kuoren väliin: Sailaksen paperin painoarvoa paisuttelemalla luodaan asetelmaa, jossa Lipponen saa paksun jalkansa valtioneuvoston oven väliin, eikä päästä ketään ohitseen ennen kuin on varmistanut oman paikkansa.
Ne, jotka äänestivät muita kuin demareita antaakseen demareille muistutuksen harjoitetusta liian oikeistolaisesta ja uusliberalistisesta talouspolitiikasta, joutuvat nyt todistamaan tragikomediaa, jossa juonen kulku saattaa olla seuraava: SAK tyrmää Sailaksen paperin, Lipponen tarvitaan hallitukseen kolmikantayhteistyön takuumieheksi, kun Lipponen on hallituksessa, voidaan toteuttaa vielä julmempaa talouspolitiikkaa kuin Sailas ehdottaa - ja katso, ammattiyhdistys antaa politiikalle ja Lipposelle täyden tukensa.
Sailas itsekin esiintyi eilen julkisuudessa, omia vakaumuksellisia haastattelulausuntojaan sorvaten. Hänen argumentointinsa tasoa kuvaa se että hän päätyi hokemaan väitettä: jotain on tehtävä, vain näin voimme pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan. Mies siis esittää mm. opintorahan poistamista keinona pelastaa hyvinvointiyhteiskunta?
Elämme orwellilaisia aikoja. Totuus on valhetta, valhe totuutta. Hyvä on pahaa, paha hyvää.
Lipposen hallitushan on jo jättänyt eronpyyntönsä ja toimii enää toimitusministeriönä. Kuitenkin Lipponen esiintyi ko. tilaisuudessa maan politiikasta vastaavana vallankäyttäjänä, ei juoksevia asioita hoitavana toimitusministerinä. Tai ehkä vieläkin enemmän: Lipponen esiintyi nimenomaan potentiaalisena tulevanakin pääministerinä. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen todetessaan vastaanottaesssaan raporttia, että ko. paperilla on oma roolinsa uuden hallituksen muodostamisneuvotteluissa. Lipponen vilautti että ko. asioita olisi ehkä käsiteltävä kolmikantayhteistyössä. Ei siis paljoa puutu etteikö SAK:ta kutsuta hallitusneuvottelijoiden pöytään.
Tätä näkymää Lipponen ei suinkaan vilauttanut sattumalta.
Sailaksen paperi on Lipposen tilaama - jo tilausvaiheessa on ollut selvää mitä esityksessä tultaisiin sanomaan. Tiedettiin odottaa rajuja ehdotuksia ja keppiä työttömille. Raportin "valmistuminen" ajoitettiin välittömästi eduskuntavaalien jälkeiseen ajankohtaan, jotta vaalipropagandaa voitaisiin tehdä vapaasti ja vaaleihin mentäisiin raportin osalta sammutetuin lyhdyin. Mikä vaalin tulos olisikin, Sailaksen paperia voitaisiin käyttää tilanteen vaatimusten mukaan.
Kun Keskusta voitti, demarit tarvitsevat jotain joka tekee heidät tarpeellisiksi, niin että heidän läsnäolonsa seuraavassakin hallituksessa on välttämätöntä. Eikä vain välttämätöntä, vaan jopa niin välttämätöntä, että demareilla on varaa asettaa osallistumisensa ehdoiksi omia vaatimuksiaan. Sellaisista päällimmäisenä on pääministerin paikka. Tässä näyttäytyy hyvin se mikä Lipposelle on tärkeää ja miten vähän mitkään todelliset asiasisällöt poliitikkoja koskettavat.
Siksi Sailaksen paperin kanssa meneteltiin kuten tapahtui: sen sisältö vuodettiin erkkolaiseen - amerikka- ja lipposystävälliseen - lehdistöön niiltä "rajuilta" osin joista oli odotettavissa kovaa julkista älämölöä. Samana päivänä kun kohu nousi, julkisuuteen tuli SAK, jonka taholta paperin työttömyysturvaa koskeneet heikennysesitykset täydellisesti tyrmättiin. Joku ehkä luulee että ammattiyhdistysliike olisi reagoinut välittömästi yhteiskunnassa heikoilla olevien puolesta, mutta nopeaan ja voimakkaaseen reagointiin on poliittinen syy. Sillä halutaan auttaa Lipposesta hallitusneuvotteluissa. Vain Lipponen - ja ehkä vain Lipponen pääministerinä - voisi hallituksessa päästä puheväleihin ja mahdollisesti vaientaakin ammattiyhdistysliikkeen.
Jäätteenmäki pyritään siis panemaan puun ja kuoren väliin: Sailaksen paperin painoarvoa paisuttelemalla luodaan asetelmaa, jossa Lipponen saa paksun jalkansa valtioneuvoston oven väliin, eikä päästä ketään ohitseen ennen kuin on varmistanut oman paikkansa.
Ne, jotka äänestivät muita kuin demareita antaakseen demareille muistutuksen harjoitetusta liian oikeistolaisesta ja uusliberalistisesta talouspolitiikasta, joutuvat nyt todistamaan tragikomediaa, jossa juonen kulku saattaa olla seuraava: SAK tyrmää Sailaksen paperin, Lipponen tarvitaan hallitukseen kolmikantayhteistyön takuumieheksi, kun Lipponen on hallituksessa, voidaan toteuttaa vielä julmempaa talouspolitiikkaa kuin Sailas ehdottaa - ja katso, ammattiyhdistys antaa politiikalle ja Lipposelle täyden tukensa.
Sailas itsekin esiintyi eilen julkisuudessa, omia vakaumuksellisia haastattelulausuntojaan sorvaten. Hänen argumentointinsa tasoa kuvaa se että hän päätyi hokemaan väitettä: jotain on tehtävä, vain näin voimme pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan. Mies siis esittää mm. opintorahan poistamista keinona pelastaa hyvinvointiyhteiskunta?
Elämme orwellilaisia aikoja. Totuus on valhetta, valhe totuutta. Hyvä on pahaa, paha hyvää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alikersantti Lahtisen repliikki ennen sodan alkua:" Se yksi sieltä Saksasta lähtee ensin ja meidän nilkit painaa perästä" on nyt ajankohtainen.
Lipponenhan haki vaalien alla henkistä tukea Saksan Schröderiltä yhteisen aatteen nimissä.
Nyt sitten toteutetaan Saksan sos.demokraattien antamaa mallia myös Suomessa.
Saksassahan ovat jo menossa nuo Sailaksen paperissa olevat "rakenteelliset" toimenpiteet.
Ja todella, miksi keksiä lisää ruutia, kun se on jo muualla keksitty?
että Lipponen ei ole listaa tehnyt. Katsoitko huomenta suomea jossa Heinäluoma ja Lankia ottivat kantaa sailaksen ehdotukseen? Niin SDP kuin Keskustekin tuomitsivat osan ehdotuksista mutta osaa taas pitivät hyvinä.