Jumala on VT:ssä määrännyt seitsemännen päivän meidän levon päiväksi. Heprean termi"shabbat" tarkoittaa sananmukaisesti joutenoloa.
Juutalaisille sapatti on perinteisisti merkinnyt ennen kaikkea lepoa viikon työstä aivan kuten Jumalakin lepäsi luomistyön jälkeen. Toki juutalaisillakin on omat perinteensä levon lisäksi ja usein siihen liittyy sapattiateria ja rauhallista yhdessäoloa perheen kanssa. Tunnettua on myös, että juutalaisille sapatin oikea vietto on myös melkoinen taakka. Tämä oli yksi niistä epäkohdista, joihin Jeesus puuttui.
Kristityille lepopäivän tärkein sisältö on rauhoittaa se Jumalan sanan kuulemiselle joka siis yleensä tapahtuu jumalanpalveluksessa. Toki lepokin on edelleen tärkeä asia. Sunnuntai tuli kristittyjen lepopäiväksi jo alkukirkon aikaan erotukseksi juutalaisten sapatista. Olihan Jeesus noussut kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina. Sille annettiin kristillisempi nimi "dies Domini", Herran päivä, tämän merkkinä. Pakanallinen "dies Solis", auringonjumalan päivä on silti edelleen käytössä, mikä on vähän kummallista. Joka tapauksessa jokainen sunnuntai julistaa Jeesuksen ylösnousemusta. Yleinen vapaapäivä sunnuntaista tuli vuonna 321.
Onko tämä sitten juuri se ainoa oikea tapa toteuttaa lepopäivän ajatusta?
Paavali kirjoittaa kirjeessään kolossalaisille, että kukaan ei saa tuomita heitä miten he noudattavat "juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä"(Kol2:16). Tämän ohjeen perusteella ei ole kovinkaan dramaattista, että osa kristityistä, esimerkiksi osa adventisteista, kokevat omantunnon vaatimuksenaan pitäytyä vanhatestamentillisessa "sapatinpäivän käytännössä". Ratkaisevaa on, että lepopäivä ei muodostu meille taakaksi vaan levoksi ja siunaukseksi.
On myös ihmisiä, joiden on hyvin vaikea pitää lepopäivänä juuri sunnuntaita. Tärkeintä on, että varaa ajan viikosta, jolloin ehtii ottamaan vastaan Jumalan sanaa ja ehtoollista. Silti kristityn on, mikäli mahdollista,hyvä mennä sunnuntaina kirkkoon ja kehotettava muitakin niin tekemään!
Juutalaisille sapatti on perinteisisti merkinnyt ennen kaikkea lepoa viikon työstä aivan kuten Jumalakin lepäsi luomistyön jälkeen. Toki juutalaisillakin on omat perinteensä levon lisäksi ja usein siihen liittyy sapattiateria ja rauhallista yhdessäoloa perheen kanssa. Tunnettua on myös, että juutalaisille sapatin oikea vietto on myös melkoinen taakka. Tämä oli yksi niistä epäkohdista, joihin Jeesus puuttui.
Kristityille lepopäivän tärkein sisältö on rauhoittaa se Jumalan sanan kuulemiselle joka siis yleensä tapahtuu jumalanpalveluksessa. Toki lepokin on edelleen tärkeä asia. Sunnuntai tuli kristittyjen lepopäiväksi jo alkukirkon aikaan erotukseksi juutalaisten sapatista. Olihan Jeesus noussut kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina. Sille annettiin kristillisempi nimi "dies Domini", Herran päivä, tämän merkkinä. Pakanallinen "dies Solis", auringonjumalan päivä on silti edelleen käytössä, mikä on vähän kummallista. Joka tapauksessa jokainen sunnuntai julistaa Jeesuksen ylösnousemusta. Yleinen vapaapäivä sunnuntaista tuli vuonna 321.
Onko tämä sitten juuri se ainoa oikea tapa toteuttaa lepopäivän ajatusta?
Paavali kirjoittaa kirjeessään kolossalaisille, että kukaan ei saa tuomita heitä miten he noudattavat "juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä"(Kol2:16). Tämän ohjeen perusteella ei ole kovinkaan dramaattista, että osa kristityistä, esimerkiksi osa adventisteista, kokevat omantunnon vaatimuksenaan pitäytyä vanhatestamentillisessa "sapatinpäivän käytännössä". Ratkaisevaa on, että lepopäivä ei muodostu meille taakaksi vaan levoksi ja siunaukseksi.
On myös ihmisiä, joiden on hyvin vaikea pitää lepopäivänä juuri sunnuntaita. Tärkeintä on, että varaa ajan viikosta, jolloin ehtii ottamaan vastaan Jumalan sanaa ja ehtoollista. Silti kristityn on, mikäli mahdollista,hyvä mennä sunnuntaina kirkkoon ja kehotettava muitakin niin tekemään!
Vastaukset 8
Vanhimmat
SAAPTINLEPO
Sapatti on ihmistä varten ja Ihmisen Poika on saaptin herra - toteaa Uusi Testamentti.
Niinpä sapatti antaa taakoitetulle levon - tässä kiireisessä ajassa. Sapatti on ihmisen hyväksi.
NIINPÄ sapatin vietto ei voi olla mikään Jumalan tuomion puntari tai peruste. Ei ole lupa millään lailla pelotella sapattiasioilla ihmisiä.
Sapatti EI OLE kontrolloijia varten.
vastaus: Katso painamalla näppäintä: Aiheisiin, niin sieltä löydät sekä lauantain,että sunnuntain.Likkaa niistä ja lue, niin raamatulla perustelut aukeaa.
http://koti.mbnet.fi/kyti/kuka_kirjoitti_kirjan_tie_kristuksen_luo.htm
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=56
sinullahan oli tuolla vastaus valmiina, että toteuta sitä, kun et välitä Jumalan säännöistä.
kysellä. Raamattu selittää siellä itse itsensä. Vaikka en mitään muuta hyvää uskoisikkaan adventisteista, niin tämän sapattikysymyksen he ovat kyllä ymmärtäneet oikein. Niinkuin miljoonat muutkin kristityt. Tämän asian on ymmärtänyt myöskin oikein Weijo L, joka kirjoitti tästä asiasta tuolla herätysliikkeen sivuilla. Lue tarkasti ensin ne raanatulliset perustelut tuolta kytin sivuilta, ennenkuin lähdet muuta puhumaan! Avaa siis linkistä paikat, miksi lauantai ja miksi sununtai?
Sapatilla on Adventtikirkolle paljon suurempi merkitys kuin vain "yksi 10:stä käskyistä". Sapatin katsotaan olevan Jumalan luomakunnan kruunu - jokin, joka oli olemassa jo ennen syntiä. Tästä näkökannasta sapatti olisi yhtä pyhä asia kuin Jumala itse ja Adventtikirkossa vaikuttaneen Ellen G. Whiten mukaan esim. sunnuntaina jumalapalveluksia pitäviä ihmisiä ja muita uskontokuntia pidetään pedon merkin ottaneina (vrt. Kol. 2:16, 17). Ellen G. Whiten ja Adventtikirkon opetuksessa pyhien ihmisten sinetiksi katsotaan asetetun juuri sapatin, ei Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen (vrt. Ef. 1:13,14). Todellisuudessa koko adventismin identiteetti rakentuu lauantain pyhittämisen varaan. Pelastus on adventistien mukaan riippuvainen kymmenen käskyn pitämisestä; kaikki, jotka eivät pidä kymmentä käskyä ja erityisesti sapattia, tullaan hävittämään.
alkuseurakunta vietti sapattia. Sunnuntai löytyy vasta toisen vuosisadan lopun teksteistä, ei ennen.
On absoluuttisen varmaa, että idässä kirkko vietti sapattia vielä 400-luvulla, vaikka Roomassa siitä oli luovuttu.
Yhtä selvää on *kirkon* historiassa myös se, että kirkko muutti lepopäivä ilman Jumalan lupaa ja toteutti siten antikristus-ennustuksen. Kirkko = portto.
Raamattu ei opeta missään kristittyjen sapatinviettoa. Sellaista asetusta ei ole annettukaan, jossa joku päivä olisi asetettu kristinuskon lepopäiväksi. Kaikki puheet on Raamatulla kumottavissa. Jo se, että Paavalikin sanoo yhden pitävän yhtä päivää ja toisen toista päivää. parempana. Sapatin yhteydessä tulee hyvin julki adventistien ne piirteet, joista Paavali opetuksissaan varoitteli. A)Adventistit pyrkivät muiden opettajiksi.1.Timoteuksen kirje:
1:7 tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät. B) Tahtovat saada hyötyä muiden uskoista.2.Pietarin kirje:
2:3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. C)Väkevää eksytystä.2.Tessalonikalaiskirje:
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, D)Mehän emme ole adventisteille mitään velkaa, silti he himoitsevat meiltä kymmenyksiään.Kolossalaiskirje:
2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.