Adventtikirkon virallisilta sivuilta
"Kristus ei siis tullut ainoastaan lunastamaan ihmistä, vaan myös puolustamaan Jumalan lain pyhyyttä ja arvovaltaa. Hän opetti ihmisille sen loistoa ja kirkkautta, ja hän antoi ihmisille esimerkin siitä, miten lakiin tuli suhtautua. Kristuksen seuraajien tehtävänä on korostaa omassa elämässään Jumalan lakia. Kristus itse oli elänyt kuuliaisena, ja siksi hän teroitti seuraajilleen, että heidän tuli noudattaa käskyjä. Kun Jeesukselta kysyttiin ikuisen elämän pääsyvaatimuksia, hän vastasi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Hän myös varoitti: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." LAINRIKKOJILTA KIELLETÄÄN SINNE PÄÄSY (Matt. 7:-21 - 23)."
"Kristus ei siis tullut ainoastaan lunastamaan ihmistä, vaan myös puolustamaan Jumalan lain pyhyyttä ja arvovaltaa. Hän opetti ihmisille sen loistoa ja kirkkautta, ja hän antoi ihmisille esimerkin siitä, miten lakiin tuli suhtautua. Kristuksen seuraajien tehtävänä on korostaa omassa elämässään Jumalan lakia. Kristus itse oli elänyt kuuliaisena, ja siksi hän teroitti seuraajilleen, että heidän tuli noudattaa käskyjä. Kun Jeesukselta kysyttiin ikuisen elämän pääsyvaatimuksia, hän vastasi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Hän myös varoitti: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." LAINRIKKOJILTA KIELLETÄÄN SINNE PÄÄSY (Matt. 7:-21 - 23)."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Apostoli Paavali selventää mielestäni hyvin tämän yhtälön, jossa väärin perustein tuomitaan armahdetut uskovat, jotka uskon seurauksena tahtovat elää Jumalan tahdon mukaan, hänen lailleen kuuliaisena.
Luepa Room. 6:15 "Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!"
Room. 3:20 Paavali myös osoittaa, että lain rikkominen ja synti ovat toisiaan vastaavat eli ei voi olla syntiä ilman Jumalan lain rikkomista.
Ja Paavali tekee tuossa selväksi, että EMME SAA TEHDÄ SYNTIÄ ARMON ALLA OLLESSAMME!
Me adventistit uskomme tässä siis Raamattua, Paavalia emmekä niitä Jumalan lain vastustajia, jotka hylkäävät tämän esitetyn Paavalin ohjeen.
Paavalilla on tosin monin paikoin hyvin koukeroista ja vaikeatajuista tekstiä, josta väärinymmärtäen kuka tahansa voi saada tukea omalle käsitykselleen - ("omaan korvasyyhyynsä" 2. Tim. 4:3)
Haluaisin kuitenkin kääntää ajatuskulun toisin päin. Jos minulle on tärkeää elää läheisessä yhteydessä Jeesukseen, haluan vapaaehtoisesti tehdä asioita, jotka tuota suhdetta tiivistävät. Ja jättää tekemättä ne suhdetta hajottavat – ei pakosta, vaan rakkaudesta. Eräs ystäväni muotoili asian tähän tapaan: Ei kai tuore sulhanen lopeta muille naisille flirttailua sen takia, että se on kiellettyä, vaan siksi, ettei hän halua loukata morsiantaan.
Jos siis joku kysyy, mitä saan tehdä ja mitä en, vastaan, että saan tehdä ihan mitä haluan. Mutta eri asia on, että kannattaako. Oleellista ei ole se, miten pitkälle voin mennä ylittämättä rajoja ja luiskahtamatta synnin puolelle. Mieluummin kysyn itseltäni: Kuinka osaisin tehdä sellaisia valintoja, jotka pitävät suhteen Jeesukseen elinvoimaisina.
Viestisi esitteli melko hyvän esimerkin tekemisen eroista . Jeesus kertoi vertauksellaan myös tästä asiasta ratkaisevaa eroa kun Hän puhui hyvästä paimenesta ja palkatusta paimenesta. Kun me olemme Kristuksen kanssa yhtä uskon kautta, meidän tahtomme tulee siinä yhteydessäyhdensuuntaiseksi. Näinhän yhteys meilläkin ihmisten rakatuessa toisiinsa toimii. Ja jos tuo rakkaus väljähtyy, tahtomme irtaantuvat toisistaan. Näin voimme samalla havaita, että tahtomisessa on johdossaolevalla päätäntävalta niinkuin Kristuksella tulee ollakin. Täten toteutuu se. ettemme enää me itse "elä" yksin, vaan Kristus elää meissä. Näin onkin se, joka saattaa erottaa meitä Kristuksen tahdosta , luopumuksen synti. Ja luopumisen jäkeen tulee meille tahto tekosyntiin, jotka laki tuomitsee. Meillä on siten se ensimmäinen synti luopuminen, joka sitten vasta saattaa meidät rikkomaan lain vaatimuksia. Näin me päädymme kristinuskossa toteanmaan. että tekemisten kautta me emme ole syntisiksi luettavissa Uudessa Liitossa, vaan meidät Kristukseta erottava synti on tehty jo tekoja ennen ja se on nimeltään sydämen luopumista Herrastamme. Näin meillä pätee sama sääntö kuin avioliitossakin; meidän tulee miehinä huolehtia siitä, että säilytämme rakkautemme vaimoomme, eikä huolehtia siitä, rakastaako vaimoni minua. Jos me tässä olemme vilpittömiä suhteessamme Herraamme, on uskomme taatuissa kantimissa..
Esitit hyvän vertauksen. Juuri tuota minä ja yleensä me adventistit olemme pyrkineet tuomaan esiin.
Eli kun me rakastamme Vapahtajaamme ja Pelastajaamme Kristusta, niin siitä johtuen haluamme olla hänen tahdolleen kuuliaisia kaikessa.
Tottakai voimme lähteä synnin tielle, mutta se tapahtuu aina omaksi vahingoksi loppujen lopuksi tämän ajan suhteen ja vaarantaa vakavasti myös uskonsuhteen ja siten pelastuksemme.
Tuo viimeinen on todellakin viisas kysymys: "Kuinka osaisin tehdä sellaisia valintoja, jotka pitävät suhteen Jeesukseen elinvoimaisena."
##Tuo viimeinen on todellakin viisas kysymys: "Kuinka osaisin tehdä sellaisia valintoja, jotka pitävät suhteen Jeesukseen elinvoimaisena.## Sinulle antaisin hyvän neuvon tuohon; Vietä Sapattia niin varmasti sen avulla saat hyvän suhteen syntymään ja sitten vielä säilymäänkin! Ole hyvä!