"Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain." Näillä sanoilla hän saakin todistuksen siitä, että hän oli vanhurskas Jumalan antaessa todistuksen hänen lahjastaan.
Uhraahan Kainkin, vieläpä ensimmäisenä, mutta hän toimittaa uhrinsa verenperinnöstään paisuneena ja uskoo itsekkyydessään, että esikoisen antama lahja olisi Jumalalle mieluinen.
Hän tulee siis paikalle ilman uskoa, syntiä tuntematta, armoa anomatta, ilman tyytymistä Jumalan armahtavaisuuteen, syntejään anteeksi anomatta, toivoen olevansa Jumalalle mieleen vain sen ansiosta, että hän on esikoinen.
Niinhän me omauskoisuudessamme teemme tänäkin päivänä. Usein koko huomiomme kääntyy vain omiin tekoihimme. Kuvittelemme jopa olevamme ainoassa oikeassa uskossa. Voimme uskoa sen ansiosta olevamme Jumalalle mieleen. Kuinka silloin lopulta ollenkaan luotamme Jumalan armahtavaisuuteen? Itsehän me uskomme itsemme pelastavamme.
Kuinka hyvin Raamatun kertomus Aabelista ja Kainista meille yhäkin kertoo väärästä ja itsekkäästä omahyväisyydestä, jossa emme muita kulkijoita näe, emmekä Jumalan armoa pelastukseksemme kaipaa.
Turust
Uhraahan Kainkin, vieläpä ensimmäisenä, mutta hän toimittaa uhrinsa verenperinnöstään paisuneena ja uskoo itsekkyydessään, että esikoisen antama lahja olisi Jumalalle mieluinen.
Hän tulee siis paikalle ilman uskoa, syntiä tuntematta, armoa anomatta, ilman tyytymistä Jumalan armahtavaisuuteen, syntejään anteeksi anomatta, toivoen olevansa Jumalalle mieleen vain sen ansiosta, että hän on esikoinen.
Niinhän me omauskoisuudessamme teemme tänäkin päivänä. Usein koko huomiomme kääntyy vain omiin tekoihimme. Kuvittelemme jopa olevamme ainoassa oikeassa uskossa. Voimme uskoa sen ansiosta olevamme Jumalalle mieleen. Kuinka silloin lopulta ollenkaan luotamme Jumalan armahtavaisuuteen? Itsehän me uskomme itsemme pelastavamme.
Kuinka hyvin Raamatun kertomus Aabelista ja Kainista meille yhäkin kertoo väärästä ja itsekkäästä omahyväisyydestä, jossa emme muita kulkijoita näe, emmekä Jumalan armoa pelastukseksemme kaipaa.
Turust
Vastaukset 21
Vanhimmat
ensimmäinen periaate. Aabelin ja Kainin esimerkki on oikeastaan hyvä esimerkki uskosta.
Toivon ettet käsitä meitä väärin. Me emme missään vaiheessa ole väittäneet että omat tekomme pelastavat meidät ilman uskoa. Vaan sanomme että usko pelkästään, ilman tekoja, ei pelasta ketään.
Usko on välttämätön ja niin on teot. Ei vaan mitä tahansa uskoa, vaan uskoa Jeesukseen Kristukseen; ja ei vaan mitä tahansa tekoja, vaan Jeesuksen Kristuksen käskyjen tekeminen.
Todellinen usko on se että teemme Jumalan tahdon mukaan. Jos rakastamme Jumalaa, niin pidämme hänen käskyt.
Mitä ristiriitaa sinulla on tämän periaatteen kanssa?
Se missä meillä on ero, on varmaan tässä: Me uskomme siihen että ihminen itse valitsee uskoa ja tekoja. Kyllä Jumala vahvistaa uskomme ja tekomme, ja jos harrastamme todellista uskoa, niin voimme tehdä mitä tahansa Jumala käskee meitä tekemään. Näin olemme työkaluja Jumalan käsissä; eli tekomme ovat oikeasti Jumalan teot. Mutta ei missään tässä prosessissa Jumala koskaan ota meiltä valinnanvapauden pois, meidän tulee rohkeasti valita oikein jokaisessa asiassa.
Siis Jumala antaa meille ohjeita siihen miten voimme palata hänen tykö, ja me, jos uskomme häneen, valitsemme seurata niitä ohjeita. Raamattu on hyvin selkeä että evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset ovat usko Jeesukseen Kristukseen, parannus, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi, Pyhän Hengen lahjan vastaan ottaminen, ja pysyminen vahvana loppuun asti uskon ja tekojemme myöten. Näin se, joka "todella" uskoo, pelastuu.
V.Mayfield
ymmärtää koko sen uskon syvyyden jonka avauksessani esitin. Tämä on lähtökohta myös evankeliumin ymmärtämisen periaatteelle
Tavoite ei voi toteutua ilman Pyhää Henkeä, että uskova, kuka tahansa, toimessaan tai kutsumuksessaan täydellä todella nimittää Kristusta Herraksi, siis kaikissa toimissaan, myös teoissa johon usko johtaa.
Voiko kukaan varmasti joka hetki sanoa kaikessa toiminnassaan olevansa Jumalan ja Kristuksen palvelija? Kysypä omalta sydämeltäsi silloin, kun saarnaat tai kuuntelet, kun kastat tai olet kasteentodistajana tai kun kotona toimittelet elämänmuotosi ja kutsumuksesi töitä, onko sillä sellainen usko, joka epäröimättä aina, ei ulkokultaisuudesta tai tottumuksesta, voi kerskata siitä, että sinä siten palvelet Kristusta ja niin tehdessäsi olet hänelle otollinen? Ellet tunne epäröintiä, oletko tutkinut itsesi rehellisesti mitään kaihtamatta?
Tämä kaikki on Kristuksen Herraksi nimittämistä. Usein minä tällä kohdalla tunnen sydämeni juuri epäilevän ja arkailevan.
Minä voin ainoastaan rukoilla Hänen apuaan vajaavaisuuteeni.
Turust
vajavainen. Joskus ylpeys yllyttää minut ja kerskailen omista teoistani. Mutta tämä on syntiä ja täytyy tehdä parannus. Jumala antaa ihmiselle voimaa uskonsa mukaan, tehdä jopa ihmeitä. Mutta tekeminenkin on uskoa.
Kerran nuorena kävin ystäväni luona, mutta hän ei ollut kotona. Jostakin syystä tuli mieleen että minun pitäisi jättää hänelle viesti. Siinä viestissä kirjoitin kuinka arvostin ystävyyteni hänen kanssa, ja että se oli harmi ettei hän ollut kotona. Minä sitten menin kotiin.
Illalla ystäväni soitti puhelimella. Hän rupesi itkemään ja sanoi kiitoksia minulle viestistäni. Oli ymmällään. En ymmärtänyt mitä erikoista siinä oli. Hän sitten kertoi minulle että hänellä oli heikkous ja oli ajatellut käydä ryyppäämään kun hän tuli kotiin. Minun viesti oli auttanut häntä vastustamaan sitä kiusausta.
Uskon tänään että Henki oli kuiskannut minulle mitä tehdä sinä päivänä. Olisin hyvin voinut vain kääntyä pois ja mennä kotiin ja olla välttämättä siitä kuiskauksesta. Minä valitsin kuunnella Henkeä, ja tehdä. Jumala ei kontrolloinut minua, vaan hän antoi ohjeita ja minä päätin seurata.
Tekeminen Jumalan tahdon mukaan ON uskoa. Silloin osoitamme että todella uskomme. Kehitymme kun tunnemme Hengen vaikutusta, ja toimimme sen mukaan. Jos päätämme tehdä toisin, kun Henki kuiskaa, niin olemme valinneet väärin. Mutta periaate tässä on se, että valtuus valita on meidän eikä kenenkään muun.
Jumala kunnioittaa valinnanvapauttamme; hän antaa meidän valita teemmekö, ajattelemmko, tai puhummeko hyvää tämän elämän aikana. Ei ole tarpeeksi meidän "olla vain sanan kuulioita vaan myös sen tekijöitä". Minusta Raamattu ja kaikki pyhät kirjat tekee sen selväksi, että meidän on rohkeasti tehtävä se mitä Kristus opetaa, ja mitä Pyhä Henki todistaa. Tämä on todellista uskoa.
V.Mayfield
se, että uskomme ja jopa tiedämme kirkkomme olevan ainoan oikean? Se merkitsee, että meillä on uskonnollinen totuus. Tästä on erotettava ihmisten epätäydellisyys. Ihmisinä olemme kaikki epätäydellisiä ja vajavaisia uskomme toteuttamisessa niissä teoissa, joihin uskon tulisi johtaa.
Kristus perusti vain yhden kirkon. "Kristus ei ole jaettu." "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste."
ei minua enää mikään voi loukata. Yritän selvittää uskon käsitystäni tässä, ehkä tärkeimmässä Raamatun opetuksessa. Ellen tätä ymmärrärä en voi ymmärtää Jeesuksen sanomaa.
"Herran temppeli, Herran temppeli" (Jer. 7:4)? Mitä merkitsee, että kirkoissamme kerskaamme messuistamme, komeista kirkkotekstiileistä, vaivannäöstä, tekojemme suuruudesta, paljoudesta ja arvosta?
Lopulta Jumala ei välitä teoista, ei edes itse säätämistään, silloin kun ne tehdään ilman uskoa.
Juuri tätä tarkoittaa alussa mainittu Jeremian lause. Vielä vähemmän hän välittää ihmisten ilman Jumalan sanaa keksimistä teoista. Uskosta hän vain välittää, luottamuksesta armoon Kristuksen kautta. Tällä tavoin ihmiset alkavat miellyttää Jumalaa, ja siten ovat hänelle mieleen myös heidän tekonsa, jotka nekin lopulta ovat välttämättömiä, kuitenkin ainoastaan uskon kautta.
Välttämätöntä on, että ihminen on vanhurskas ennen kaikkia tekoja ja että Jumala hyväksyy hänet ilman mitään tekoja vain armon tähden, jonka usko ottaa vastaan.
Eihän usko vanhurskauta tekona, vaan siitä syystä, että se ottaa vastaan Kristuksen tarjoaman armon. Tässä uskossa Jumalan armahtavaisuuteen oikea kirkko astuu esiin nöyrästi tunnustaen syntinsä ja arvottomuutensa, minkä se toivoo Jumalan antavan anteeksi Kristuksen tähden.
Jeesus Kristus on antanut itsensä kaikille jotka häneen sydämmessään uskovat. Ainoastaan nöyrtymällä Hänen edessään voimme hänet kohdata Pyhän Hengen kautta.
"Usko ilman tekoja on kuollut." Tämä on kovin epäselvää eikä tunnu todelta, kun kirjoitit:
"Välttämätöntä on, että ihminen on vanhurskas ennen kaikkia tekoja ja että Jumala hyväksyy hänet ilman mitään tekoja vain armon tähden, jonka usko ottaa vastaan."
Tietenki pelastumme vain armon kautta, mutta emme ilman, että teemme parannuksen ja otamme vastaan upotuskasteen syntiemme anteeksisaamiseksi. Ilman näitä tekoja ei ole anteeksiantamusta.
Jos luet Paavalia tarkkaan ja vaarinottaen, niin saat huomata hänen näillä sanoilla perustavan ja tukevan uskomme korkeinta pääkappaletta, nimittäin, että yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi, Room. 3:28-32. Mutta usko ei ole mikään muu, kuin suostuminen Jumalan lupauksiin, ja vakuutus siitä, että ne ovat totiset.
Juuri tämän vuoksi tähden sisällyttää Paavali Heprealaiskirjeen kirjoittaja, 11. luvussaan, kaiken, mitä pyhät ovat tehneet, uskoon, sanoen heidän tehneen kaiken uskossa, sillä ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, Heb. 11:6. Koska kerran Jumala lupaa meille jotakin, niin Hän tahtoo, että sen uskoisimme, se on, pitäisimme sen totena ja lujana, emmekä epäilisi sitä, että niin on tapahtuva kuin lupaus kuuluu.
Muutoin viittaan Kainin ja Aabelin tekoihin. Kain teki teot ilman uskoa eikä hänen tekonsa olleet otollisia Herran edessä. Tämän Raamattu meille erinomaisesti kuvaa.
Parannuksen voimme ottaa vastaan ainoastaan silloin jos kykenemme luopumaan omavoimaisuudestamme ja nöyrtymään Hänen edessään.
Omat ottamisemme auttavat meitä lopulta yhtä vähän kuin Kainin uhri. Emme lopultakaan voi omavaltaisesti mitään ottaa, voimme ainoastaan suostua.
Turust
yhtään kirkkoa, vaan laski seurakunnan perustuksen Pietarin omistaman uskon pohjalle. Kirkko -sanana hämää ihmisiä luulemaan jotakin määrättyä rakennusta seurakunnaksi. Kirkko ei ole seurakunta, vaan seurakunta on Jeesukseen Kristukseen uskovat ihmiset, olkoot he missä "liikkeessä" tahansa.
- tuo sana, että kirkkonne (srk:a) on ainoa oikea, on kyllä tempaistu hatusta! On niitä Jeesuksen omia muuallakin ja opetus saattaa olla raamatullisempaakin muualla?
tv yksi näkökulma
on mielestäni samaa, mitä sanot suostumiseksi. Kyllä tuohon suostumiseenkin tarvitaan tahtoamme. Ei se ole passiivista. Miksi on niin suuri tarve karttaa tekemistä kuvaavien verbien käyttöä? Meidät tuomitaan tekojemme mukaan, mikä ei suinkaan tarkoita, ettemme saisi tehdä mitään uskon lisäksi ;-)
ei ollut annettu oikeassa tarkoituksessa. Herra näki Kainin sisimpään ja tunsi hänen todellisen minänsä ja ajatuksessa. Hänen tekonsa eivät olleet otollisia Herralle ja häneltä puuttui se nöyrä Jumalaapelkäävä asenne. Hänen myöhemmät teot osoittivat minkälainen hän oli ihmisenä muita kohtaan. Kain murhasi Aabelin. Kuinka kauhea teko se todella olikaan. Kain meni Saatanan puolelle Jumalaa vastaan.
Kuten Tapani totesi on vain yksi tosi Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Se ei ole häpeäksi uskoa siihen. Voittajan puolella on hyvä olla loppupelissä.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt. 7:21
Unski
Kainista ja Aabelista puhuttelee minua syvästi. Kiitos siitä kuuluu V.Mayfieldille, jonka kanssa aiemmin asiasta keskustelimme. Ehkä myös sinun puheesi vaikutti tutkimukseeni.
Lopulta meidän kaikkien täytyy sanoa Kristukselle: Sinä olet minun Herrani, ja minä olen sinun palvelijasi, sillä minä uskon sinuun ja kaikkien uskollisten kanssa pidän sinua rakkaana sanassasi ja sakramenteissasi. Tämän kaiken meidän tulee täyttää myös teoissamme.
Ellemme näin tunnusta, ei hänkään ole meitä kristityiksensä tunnustava. Ensimmäiseen käskyynkin on kirjoitettu: "Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman" — Matteuksen Evankeliumin 4. luku (10. jae). Siinä Kristus iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla vaatii, että me häntä Herraksemme kerskaamme ja asetamme koko elämämme niin, että tiedämme siten häntä palvelevamme.
Tämän vuoksi pyhä Pietarikin, 1. Kirjeensä 4. luvussa (11. jakeessa) opettaa, että mitään, mitä kristikunnassa puhutaan tai tehdään, ei ole puhuttava tai tehtävä ikään kuin se olisi meidän omaa sanaamme tai tekoamme, vaan sen kaiken tulee vuotaa hänestä ja olla "Jumalan sanaa" ja tekemistä "sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta".
Puhuessamme, opettaaksemme seurakuntamme edessä, emme voi puhua mitään, mitä emme koe vuotavan yksin Hänestä. Voimme kokea iloa jos sydämmessämme tunnemme puhuneemme Pyhän Hengen voimalla Raamatusta siten, että tulemme oikein ymmärretyksi.
Mikäli tunnemme riemua omasta erinomaisuudestamme omien sanojemme asettelussa, kenen asialla me silloin olemme? Erityisesti opetustehtävässä meillä on suunnaton vastuu, josta voimme selvitä ainoastaan Jumalan avulla.
Turust
On melkoista harhaanjohtamista, kun sanot, että "Voittajan puolella on hyvä olla loppupelissä."
Sana opettaa asiasta toisin:
"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!" 1. Kor. 15:57
ja "...mutta näissä kaikissa (=jae 35) me saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." room. 8:37 ( jakeet 38-39).
Älä siis väärennä Jumalan tahtoa toteamalla, että vain yksi kirkko on voittaja, voittajan puolella.
Vain Jeesus on voittaja ja Hänen tahtonsa tekemisellä olemme voittajan puolella.
kirkkoja. Voimme ainoastaan voittaa pahan, Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sanaansa uskomalla ja luottamalla.
Lopulta voimme olla ja kääntyä yksin Hänen puoleensa. Kaikki muu vie meitä harhaan.
Turust
uskomisen tietä kilparadaksi. Lopun tiedätkin, eikä sillä lopulla ole mitään tekemistä MAP-kirkon kanssa. Niin olen ymmärtänyt.
että Jeesus Kristus on voittaja. Hän on voittanut synnin ja kuoleman. Kun olemme hänen puolellaan olemme voittajan puolella. Hänen valtuutensa, hänen kasteensa ja hänen kirkkonsa ovat kaikki voittajia.
Unski
Vaan yksityinen kirkon jäsen voi olla voittajana maalissa "hyvän kilvoituksen kilvoittaneena, juoksun päättäneenä, uskon säilyttäneenä".
Kainin ja Abelin kertomus antaa meille myös toisen keskustelun aiheen.
1906 painetusta raamatusta: (mielenkiintoista lukea kuinka asiota kuvattiin runsas 100 vuotta sitten suomen kielellä)
Genesis 4:3-7
3. Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.
4. ja Aabel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihawuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Aabelin ja hänen uhrinsa puoleen.
5. Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muutui.
6. Niin sanoi Herra Kainille: miksis olet wihainen? ja miksi hahmos muuttuu?
7. Eikö se niin ole? jos hyvin teet, niin syntis anteeksi annetaan, ja jolles hyvin tee, niin synti wäijyy owen edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, waan hallitse sinä häntä.
Kainilla oli selvästi valinnan vapaus toimia hyvin tai ei hyvin. Herra selvitti seuraukset kummastakin vaihtoehdosta ja antoi Kainille komennon hallita syntiä. Tämä sama valinnan vapaus ja seuraukset ovat samat jokaisella tämän maan päällä asuneella, ja myöskin komento hallita syntiä. Syntyykö keskustelua miten me hallitsemme syntiä?
Olen kasvissyöjä enkä missään tapauksessa olisi suostunut surmaamaan eläintä kuten Abel, vaan olisin uhrannut maan hedelmiä.
Siksi en hyväksy ainakaan VT:n Jumalaa, koska hän ei hyväksy minun vakaumustani.
Kuten viittasit, meillä on valinnan vapaus. Minun valintani on eri kuin VT:n Jumalan seurauksista huolimatta. Jos hän kiduttaa minua siksi, että en suostu tappamaan tai syömään eläimiä, kannan siitä vastuun.
ei tuo sisältö ole muuttunut, vaan ainoastaan käyttämämme kieli. Kain uhrasi itsekkyyden vallassa saadakseen itselleen hyötyä, - omahyväisenä ilman todellista uskoa.
Ylpeänä ja itsekkäänä emme kykene tekemään valintaa. Ottaessamme vastaan neuvon joudumme nöyrtymään.
Turust
vastattavahan tuohon on. Nimittäin varsin harvalukuinen joukko, - jos kukaan varhaisemmassa Suomessa on voinut käytännössä toteuttaa sinun tekemäsi valinnan.
Vanhastaan tiedämme esimerkiksi lampaan tarvitsevan talvikautena ravinnokseen hevoshäkillisen heiniä ja 100 lehdes kerppua.
Mikäli arvoimme oman kulutuksemme painomme perusteella, niin ihminen tarvitsisi talven yli elääkseen heiniä 3-4 häkillistä ja lisäksi 300–400 kerppua. Mikäli teemme työtä, ravinnonkulutuksemme vähintäänkin kaksinkertaistuu.
Lampaalla on erikseen kasvien syöntiin soveltuva ruuansulatusjärjestelmä jonka hyötysuhde lienee po. ravinnolla ainakin kaksinkertainen ihmisen ruuansulatukseen verrattaessa.
Edellä sanotun johdosta on selvää, että jonkun on urauduttava ja syötävä vaikka lammasta. Heinät eivät mitenkään kaikille riitä, - ei varsinkaan talvella Suomessa.
Jumalan järjestyksestä ei voi poiketa, ei edes pahin pakana.
Turust
En syö heiniä vaan viljatuotteita, porkkanoita, perunoita, lanttuja, nauriita, herneitä, marjoja yms.
Tuosta toisesta viestistäsi ymmärsin, että kysymys ei niinkään olisi ollut itse uhrista vaan jostain muusta.