Täällä on kiistelty tieteellisten tosiasioiden paikkaansapitävyydestä. Olli Lind mm. kiistää kysynnän ja tarjonnan lain olemassa olon ja siihen liittyvän ylitarjonnan ja markkinoiden kyllästymisen.
Kysynnän ja tarjonnan laki on kuitenkin yleisesti hyväksytty taloustieteellinen fakta, ja todellisessa liike-elämässä toimivat tietävät tämä tosiasiaksi.
Laitan tähän vähän opiskeltavaa aiheesta, jos ei kansantaloustieteen perusoppikirjoja ole saatavilla.
Wikipedia:
Suomeksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kysyntä_ja_tarjonta
Englanniksi: http://en.wikipedia.org/wiki/Supply_and_demand
PS. Valitettavasti suomenkielinen on erittäin suppea.
Kysynnän ja tarjonnan laki on kuitenkin yleisesti hyväksytty taloustieteellinen fakta, ja todellisessa liike-elämässä toimivat tietävät tämä tosiasiaksi.
Laitan tähän vähän opiskeltavaa aiheesta, jos ei kansantaloustieteen perusoppikirjoja ole saatavilla.
Wikipedia:
Suomeksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kysyntä_ja_tarjonta
Englanniksi: http://en.wikipedia.org/wiki/Supply_and_demand
PS. Valitettavasti suomenkielinen on erittäin suppea.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiistin Haipolan typerän väitteen, että verkostomarkkinoijia jopa lyhyessä ajassa tulee niin paljon, että markkinat ovat täynnä.
Tämän olen esimerkein kiistänyt ja pidän sitä mahdottomana.
Sen sijaan on selvä, että pieni kunta ei elätä useita kauppoja, kun ei rahat riitä ostamaan. Näissä tapahtuu kyllästyminen hyvin nopeasti.
Mutta verkostomarkkinoinnissa asiakkaat voivat olla missä tahansa, monessa maassa eikä ihmisellä tarvitse olla kuin muutama oma asiakas, mutta laaja verkosto voi olla ihan missä maassa tahansa.
Siksi pienessäkin kunnassa voi olla satamäärin verkostomarkkinoijia jopa samassa verkossa, kuitenkaan alan kyllästymättä tämän takia.
Tällä ei kumota mitään tieteellisiä asioita. Pysykää nyt hyvät ihmiset asiassa, älkääkä laittako sanoja toisen suuhun.
väittämäsi oikeasti toteutuu? Ja se, että on vain pari asiakasta on selvä merkki ketjukirjeestä! Jos kaikki myy vähän, niin kaikki tienaa vähän tai sitten pramidin huippu paljon! Kaikki ei voi kuitenkaan tienata edes hyvin!
Verkostoa voi levittää uusille maantieteellisille alueille, joten kyllästymistä ei tapahdu
Jokaisessa maassa, missä tietyn firman toimintaa on ollut muutaman vuoden, on verkosto saanut vallattua oman osuutensa kokonaismarkkinoista. Osuus markkinoista pitää sisällään osuuden myyjinä toimivista ihmisistä ja heidän asiakkaistaan eli järjestelmän sisällä toimivien ihmisten määrän kokonaisväestöstä. Sitten se pitää sisällään osuuden jokaisen yksittäisen tuotteen osuudesta kokonaismarkkinoilla. Tämä yhden yhtiön osuus kokonaismarkkinoista ei voi kasvaa loputtomiin eksponentiaalista kasvua. Myyjien ja asiakkaiden sekä tuotteiden osuus markkinoista jää markkinaosuuden valtaamisen ja systeemin uudelle alueelle lanseeraamisen jälkeen tietylle tasolle, mikä markkinaosuus sitten vaihtelee normaalien liiketalouden lainalaisuuksien mukaan.
Markkinaosuus pitää mitata sekä myytyjen tuotteiden osuudella kokonaismarkkinoista että sielujen markkinoista. Verkostomarkkinoinnin kautta myydään vain alle 0,18 % suomalaisten kotitalouksien kokonaiskulutuksesta, joten yhden alan yrityksen markkinaosuus ei voi olla kovin hirmuinen Suomessa, missä suoramyyntiä tehdään suosittelun perusteella. Lisäravinteita ja monivitamiinivalmisteita myydään paljon verkostojen kautta, mutta niilläkin markkinoilla yhden firman osuus on vain jokin tietty prosenttiosuus kokonaiskulutuksesta. Terveyteen käytetyn rahan määrä ei ole kasvanut per henkilö 2000-luvun alussa, joten kokonaiskysyntä ei ole sanottavasti kasvanut. Kasvunäkymät eivät ole tällä alueella huimaavat.
Suora- ja verkostomarkkinoinnin kautta myytävien tuotteiden osuus kotitalouksien kulutuksesta Suomessa. (Tilastokeskuksen tilastot vuodelta 2004)
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/osuus.pdf
Sielujen markkinoilla raja tulee vastaan 0,5 - 4,5 prosentin tietämillä eri alueilla. Vain sen verran voi toimia myyjinä kerrallaan ja asiakkaiden määrä on verkostoissa yleensä sama tai korkeintaan kaksinkertainen myyjien määrään verrattuna, koska lähes kaikki asiakkaat värvätään verkostoon myyjiksi.
Lähde: P. Haipola 2005-2006, Miten verkostomarkkinointi toimii eli johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen/ Tilastot
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/johdanto.html#tila
Myyjien ja asiakkaiden määrä eikä tuotteidenkaan määrä kokonaismarkkinoista voi olla 100 % eikä osuus voi kasvaa moninkertaiseksi joka vuosi, kun yhtiö on toiminut alueilla usean vuoden ajan. Asia ei muutu, vaikka yhtiöllä olisi 60 tai 100 maata, mihin verkostot ovat levinneet.
Kaikki verkoston rakentajat eivät saa omaa verkostoaan leviämään toiseen maahan. Jokaisessa maassa toimii jo valmiiksi saman yhtiön sekä kilpailevien yhtiöiden tiimejä, jotka ovat vallanneet osuutensa kokonaismarkkinoista. Suomalainen verkostoija ei mene siten rajattomille uusille markkinoille, jos yrittää laajentaa ulkomaille. Hän menee rajallisille markkinoille, missä oma yhtiö on jo saavuttanut markkinaosuutensa. Sitä osuutta ei ole mahdollista kasvattaa eksponentiaalisesti joka vuosi.
Jos joku haluaa saada jalansijan toisen maan markkinoista, pitää hänen alalinjansa vallata se markkinaosuus muilta saman yhtiön tiimeiltä ja kilpailevilta yrityksiltä, jotka kamppailevat ihmisistä potentiaalisina verkostomarkkinoijina ja asiakkaina. Ihmisten määrä on aina rajallinen riippumatta siitä, kuinka monessa maassa yritys toimii. Jos yritys toimii 60 maassa ja on saanut siellä oman osuutensa ihmisistä asiakkaina ja myyjinä, ei tämä osuus enää kasva eksponentiaalisesti ja markkinat ovat tosiasiallisesti kyllästyneet de facto.
Toinen kilpailun alue 'sielujen markkinoiden' eli järjestelmään osallistuvien ihmisten määrän lisäksi on tuotteiden välinen kilpailu markkinoila. Yhtiöt myyvät samankaltaisia tuotteita kuin muut yhtiöt. Kilpailua on myös eri jakelukanavien välillä: verkostomarkkinointi, muu suoramyynti ja kiinteässä toimipisteessä tapahtuva vähittäiskauppa.
Yhdellä yhtiöllä on jokaisen yksittäisen tuotteen kohdalla vain tietty osuus kokonaismarkkinoista. Monopoliasemaa ei ole, vaikka tuote olisi sellainen, mitä eivät muut yhtiöt valmista - eivät edes kopioita tuotteesta. (esimerkiksi Noni-hedelmästä valmistetut tuotteet)
Tuotteiden vaikutus ja kuluttajien tarve ostaa tuotetta määräävät sen, että jokainen tuote kilpailee muiden samalla tavalla vaikuttavien tuotteiden kanssa. Näin on esimerkiksi terveysvaikutteisten tuotteiden laita, mitä verkostoissa myydään: lisäravinteet, monivitamiinivalmisteet, ateriankorvikkeet ja erilaiset ihmerohdot sekä ihonhoitotuotteet ja henkilökohtaiseen hygieniaan sekä kauneudenhoitoon liittyvät tuotteet.
Jokaisella yhtiöllä on siis oma osuutensa sekä ihmisten (myyjät ja asiakkaat) että tuotteiden markkinoista. Se, että jokin yhtiö toimii kymmenissä tai sadoissa maissa, ei poista markkinoiden kyllästymisen tosiasiaa. Markkinat ovat silti rajalliset ja jokaisen uuden myyjän sekä verkostoijan pitää vallata oma osuutensa muilta alan toimijoilta eli tyhjälle markkinalle ei kukaan yrittäjä saavu.
On erittäin vaikeaa saada itselleen paljon asiakkaita ja myyjiä alalinjaan, koska markkinat ovat rajalliset ja valmiiksi täynnä eli kyllästetyt. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii kaikilla osa-alueilla verkostomarkkinoinnissa, vaikka se tosiasia yritetään kaikin mahdollisin keinoin kiistää.
Kun suomalainen pikkukylän asukas liittyy verkostoon, on hänellä kaikilla alueilla edessä samat kyllästyneet markkinat, eikä yhtiön toiminta kymmenissä tai sadoissa eri maissa auta häntä saamaan jalansijaa markkinoilta sen enempää kuin jos hän yrittäisi myydä tuotteita ja värvätä uusia myyjiä kotikylässään. Tämän tosiasian vastaisilla väitteillä pyritään luomaan illuusio rajattomista markkinoista, jolloin saturaatiota eli markkinoiden tosiasiallista kyllästymistä ei koskaan tapahtuisi de facto. Alan myynninedistäjät toistavat yhä uudestaan totuudenvastaisen väitteensä tässä asiassa. Sen tekevät yhtä lailla yhtiön omistajat ja johtajat kuin huippukouluttajat ja motivointipuheiden pitäjät sekä verkostojen ulkopuolella toimivat alan puolustajat, jotka jostakin syystä haluavat kiistää kaikkien taloustieteilijöiden tunteman faktan ja liike-elämän lainalaisuuden: kysynnän ja tarjonnan lain aiheuttaman markkinoiden tosiasiallisen kyllästymisen de facto kaikilla liiketalouden alueille mukaan luettuna verkostomarkkinointi ja ennen kaikkea siinä, koska markkinat kyllästetään tahallisesti ja jatkuvasti ilman minkäänlaista aikomusta hillitä tai rajoittaa myyjien loputonta värväämistä.
On sanottu, että valhe on helppo uskoa, jos se on tarpeeksi suuri. Valehtelijoiden yleinen tapa toimia on sanoa totuutta valheeksi ja valhetta totuudeksi: silloin valhe on heidän mielestään helpompi uskoa. Välillä se meneekin läpi, kun ihmiset eivät halua luontaisesti uskoa sitä, että joku voisi oman hyödyn vuoksi valehdella tietoisesti lähimmäisilleen ja riistää heidän omaansa pettämällä heidät sekä katsoa uhrejaan petoksen jälkeen silmiin tuntematta lainkaan syyllisyyttä, häpeää tai katumusta teon johdosta. Verkostomarkkinoinnin ammattilaiset menevät vielä pitemmälle kuin tyypillinen varas ja petturi: he syyllistävät uhrinsa ja saavat tämän tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi, kun ovat riistäneet hänen rahansa, aikansa ja työpanoksensa.
Miksi verkostoijat kiistävät markkinoiden tosiasiallisen kyllästymisen de facto?
Verkostoijat kiistävät markkinoiden tosiasiallisen kyllästymisen de facto, koska sen tunnustaminen paljastaisi heidän järjestelmässään olevan sisäisen virheen, mitä ei voida korjata muuten kuin kieltämällä rajoittamaton uusien myyjien värvääminen. Niin kauan kuin ehdokkaat ja verkostojen ahkerat värvääjät saadaan uskomaan, että värväämällä itselleen suuren alalinjan ja hankkimalla pari asiakasta, on mahdollista saada suuria ansioita tekemättä lopulta mitään sen eteen - koska verkoston alalinja hoitaa työn sinun puolestasi ja saat nauttia passiivisista tuloista - niin kauan kuin nämä unelmat menevät läpi verkoston rakentajille ja myyjille, jaksavat he jatkaa puurtamista vaikean tavoitteen saavuttamiseksi.
Jos myyjille ja verkoston rakentajille kerrottaisiin totuudellisesti se, ettei verkoston myyjien ja asiakkaiden kokonaismäärä ja yhtiön liikevaihto voi kasvaa moninkertaiseksi joka vuosi ja se tarkoittaa myös sitä, että vain yksi kymmenistätuhansista alimpien tasojen myyjistä voi saavuttaa unelmansa, niin ihmiset lopettaisivat toiminnan nopeammin kuin tekevät nyt, niin että myynti romahtaisi kaikissa alan yritysten verkostoissa.
Kannustin ostot omaan kotitalouteen
Alan yritysten pääasiallinen myynti muodostuu aktiivisten verkostoijien ostoista omaan kotitalouteen. Nämä ostot ovat niin sanottuja 'kannustin ostoja' (Jon Taylorin käyttämä termi on 'incentivized purchases'), jotka oikeuttavat 'yrittäjiä' ja 'myyjiä' saamaan provisioita pienen alalinjansa tuoteostoista. Provisiot kertyvät pisteinä varastoon eli ns. pankkiin (banking) ja muuttuvat rahaksi palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan vain 2-5 ylimmällä tasolla ja 1-3 alimmalla tasolla verkostossa. Näiden väliin jää kymmeniä, satoja, tuhansia ja jopa kymmeniätuhansia tasoja passivoituneita ja toiminnan lopettaneita entisiä myyjiä ja verkoston rakentajia, jotka eivät ole onnistuneet 'unelmansa' toteuttamisessa.
Koska unelman toteuttaminen on mahdollista vain yhdelle kymmenistä tuhansista tai sadoista tuhansista 'peliin' osallistuneista, ovat verkostojen pyramidikaaviot täynnä tällaisia häviäjiä. Aktiivisuutta on vain pyramidin huipulla, missä ovat verkoston toimeenpanijat ja aloittajat eli pääyhtiön omistajat tai heidän valitsemansa yrittäjät, sekä pyramidin pohjalla, missä ahkerat työmyyrät tekevät kaikkensa saadakseen yhden tai kaksi myyjää alalinjaansa ja myydäkseen tuotteita perheelleen, sukulaisilleen ja tuttavilleen, jotta säilyttäisivät 'pankkiin' kertyneet pisteet.
Erilaisia tapoja suhtautua systeemiin
Kestää useita viikkoja, kuukausia tai vuosia ennen kuin uusi myyjä ja verkoston rakentaja antaa periksi taistelun tuulimyllyjä vastaan ja luovuttaa yrittämisen. Silloinkin vain harva ymmärtää tulleensa huijatuksi, koska aivopesu ja mielenhallinnan metodit saavat systeemiin osallistuneet uskomaan, että "se on ihmisestä itsestään kiinni, menestyykö hän vai ei".
Järjestelmän sisäistä vikaa ja suunniteltua petosta ei suostuta näkemään. Osa näkee sen ja naurahtaa ovelalle huijaukselle jättäen asian sikseen. Jotkut katuvat sitä, että olivat osallisia petollisen järjestelmän levittämiseen läheistensä keskuuteen ja pyytävät sitä anteeksi. He varoittavat myös muita järjestelmän sisäisistä vioista, moraalittomuudesta, laittomuudesta ja petollisuudesta.
Sitten on valitettavasti myös niitä, jotka nähtyään systeemin vian ja petollisuuden, tekevät kaikkensa hyötyäkseen sen nerokkaasta huijausmenetelmästä ja yrittävät saada sijoittamansa rahat voiton kera takaisin. Muutama onnistuu tässä yrityksessä, mutta suurin osa ei.
On myös niitä, jotka jäävät 'koukkuun' tähän peliin ja ovat aina valmiita lähtemään uuteen viritelmään, kun sellaisia tulee markkinoille, "jos ehkä ehtisivät tällä kertaa ensimmäisten joukkoon" ja saisivat kerättyä itselleen potin ennen pyramidin kasvun pysähtymistä ja osittaista romahtamista tavallisten verkostojen tasolle.
Nämä 'yrittäjät' eivät tiedä sitä, että uudet systeemit tulevat aina maahamme pääyhtiön ja sen alla olevien johtavien tiimien suunnittelun tuloksena, niin että alan tunnetut ammattimaiset 'kouluttajat' ja värvääjät saavat tehtäväkseen lanseerata idean alueellemme. Nämä ammattilaiset saavat silloin suurimman hyödyn ja he päättävät sen, ketkä alaisistaan pääsevät ensimmäisinä uuden systeemin ylimmille paikoille maamme pyramidikaaviossa.
Moni pikkutekijä pyrkii nousemaan tässä systeemin sisäisessä hierarkiassa, niin että olisi seuraavan verkoston maahantulon aikaan yhden tai kaksi tasoa korkeammalla ammattivärvääjien ja kouluttajien listassa, kun nämä pistävät ison vaihteen päälle verkoston lanseeramiseksi Suomeen.
Näin systeemi toimii ja siinä korkeilla paikoilla toimivat alan ammattilaiset sekä asioista selvän ottaneet tutkijat tietävät tämän.
Yhteenveto
On ihan sama, minne joku uusi verkoston rakentaja saa värvättyä uuden asiakkaan tai 'myyjän'. Näillä uusilla on aina sama tilanne edessä: markkinat ovat valmiiksi täynnä. Saadakseen myyntiä aikaan, pitää vallata markkinaosuus muilta. Verkostoissa se on muilta saman yhtiön eri tiimien edustajilta ja muiden alan yhtiöiden samoja tuotteita myyviltä tiimeiltä ja vähittäiskaupalta ja muulta suoramyynniltä, missä myydään osittain samoja tuotteita. Lisäksi on sielujen markkinat, mikä takaa sen, ettei koko markkina-alueella voi olla enempää kuin 0,5-4,5 % väestöstä verkostoijia kerrallaan esim. vuoden aikana keskimäärin. Tämä ei muutu miksikään, vaikka yhtiö toimisi kymmnissä tai sadoissa eri maassa.
Edellinen viesti oli vähän turhan pitkä, joten alan toimijat eivät sitä ehkä jaksa lukea. (Motivointimateriaalia jaksavat kuitenkin lukea ja kuunnella vaikka miten paljon...)
Koetin tiivistää päähuomion tässä asiassa pariin kappaleeseen. Laitan sen tähän. Silti moni tärkeä huomio sisältyy mainittuun viestiin, joten sen lukeminen kannattaa varmasti kaikkia.
Verkostoa voi levittää uusille maantieteellisille alueille, joten kyllästymistä ei tapahdu
Yllä esitetty väite on ehkä tehokkaimpia keinoja hämätä uusia myyjiä ja jo pitkään alalla toimineita verkostoijia, niin etteivät he ymmärrä markkinoiden kyllästymistä ja sitä, että verkostomarkkinoinnin liikeidea tähtää tarkoitukselliseen markkinoiden kyllästämiseen kaikkialla, minne verkosto leviää.
Suomalainen uusi myyjä ja verkoston rakentaja on aina saman tilanteen edessä riippumatta siitä, kuinka monessa maassa yhtiö toimii ja miten monelle paikkakunnalle verkosto on ennen häntä levinnyt Suomessa. Hän ei saavu koskaan tyhjille markkinoille, niin että täyttäisi tyhjiön markkinoilla, missä kukaan ei ole toiminut ennen häntä. Hän joutuu valtaamaan aina oman markkinaosuutensa jo aiemmin alueella toimivilta kilpailijoilta, mitä tulee tuotteiden myyntiin. Ainoa uusi asia, mikä jollekin paikkakunnalle saapuva verkosto voi tuoda tullessaan mukanaan, on liikeidean levittäminen. Jos jollakin paikkakunnalla ei ole ollut yhtään verkostoijaa aiemmin, niin silloin hän saapuu uudelle markkina-alueelle ideansa kanssa. Markkinat täyttyvät kuitenkin nopeasti ja Suomen suurkaupungit ovat käytännöllisesti katsottuna aina täynnä liikeidean markkinoijia. Sama tilanne vallitsee myös ulkomailla, missä verkostomarkkinointia on ollut jo vuosia.
Kirjoitit hyvin ja asiaa.
On se jännä juttu, että välillä verkostoijat puhuvat siitä, miten helppoa on hankkia paljon asiakkaita ja sitten välilä siitä, miten vain muutama asiakas tarvitaan... mutta huomiosi sen suhteen, että parilla asiakkaalla jokainen saa vähän palkkioita ja pyramidin huipulla olevat paljon, on tosi. Kun vielä lisätään se fakta, ettei parilla asiakkaala saa omiaan takaisin, niin suurin osa toimii tappiolla alimmilla tasoilla. Nekin, jotka vähän nettoavat, saavat reilusti alle minimipalkan työstään: euron tai pari tai muutamia senttejä per tunti.
tarkoituksesi oli varmaan puolustaa Haipolaa. Mutta kun tunnen markkinatalouden laita voin tehdä johotopäätöksen. Haipola on väärässä. Sen ovat markkinatalouden lainalisuudet todistaneet. haipolalla sensijaan on vain teoria.
Silloin kun on kysyntä tulee myös tarjontaa. Jos kysyntä loppuu loppuu myös tarjonta nopeasti. Eli koska kysyntä ei ole loppunut tarjosta jatkuu.
Jos näin ei olisi, olisi ne vanhat verkostofirmat aikoja sitten tehneet konkan. Koska verkostofimoja syntyy koko ajan lisää tarkoittaa se sitä että kysyntää on. Väkisin ei markkinoille tulla ilman kysyntää.
En lukenut tuota linkkiä jonka laitoit. Mutta tiedän että annoit tuolla linkillä Haipolalle aikalailla nokille.
Ketjukirjeilläkin on aina kysyntää. Uusia ketjukirjeitä syntyy silloin tällöin ja jotkut ihmiset lähtevät niihin mukaan.
Ketjukirjeitä ei kuitenkaan ole miljoonia kappaleita yhtä aikaa markkinoilla eivätkä läheskään kaikki ihmiset lähde niihin mukaan.
Voittaakseen sijoittamansa rahat takaisin, yhden osallistujan pitää kuitenkin saada enemmän osallistujia alalinjaansa kuin vain yksi tai kaksi. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että suurin osa mukaan lähtevistä ei saa alalinjaansa tarpeeksi uusia maksajia ja niin suurin osa häviää rahaa.
Kysyntää todellakin oli, mutta ei tarpeeksi jokaista osallistujaa varten. Suurin osa peliin osallistuneista hävisi sijoittamansa rahan ja työn, mikä meni kirjeiden tekemiseen ja lähettämiseen.
Ketjukirjeille on tyypillistä se, että ne kyllästyttävät markkinat suunnitellusti, niin että suurin osa osallistujista häviää rahaa. Tätä on markkinoiden kyllästyminen pyramidijärjestelmissä. MLM on tyypillistä pyramidipeliä, missä markkinat kyllästyteään tarkoituksella. Surkuhupaisa piirre systeemissä on se, että siihen osallistuneet luulevat, etteivät markkinat voi edes teoriassa koskaan kyllästyä.
Hyvin ovat pojat vetäneet teitä höplästä. Ei voi muuta sanoa.
Dean VanDruffin juttuja kannattaa lukea: ne on hauskojakin...
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/vandruff.htm
Nyt koetan irtautua tästä foorumista taas ajaksi. Olkaahan kriitikot ihmisiksi ja käyttäytykää kunnolla! Paras verkostomarkkinoija on entinen verkostomarkkinoija, joka kääntyy kriitikoksi. Muistakaa tämä. (Jon Taylor, Eric Scheibeler, John Hoagland,...) :)
Voisitko nyt sitten perustella, millä tavalla esimerkiksi Adam Smith, David Ricardo ja Alfred Marshall olivat väärässä. Kummallista kyllä, vaikka ukot ovat kuolleet aikaa sitten niin vieläkin heidän teorioidensa pohjalta liikemaailmaa pyöritetään eikä esimerkiksi ylipistoissa ja kauppakorkeassa opiskella Manu Rekolan ensiteosta Network Sales 1:ä.
Tarkoitukseni oli tuoda keskusteluun nuo tieteelliset perusteet. Haipolalla unohtuu usein lähdeviitteet, joten laitoin tähän nämä ihan kansantalouden peruskurssin ensimmäiseksi opiskeltavat asiat.
Jos kerran tunnet markkinatalouden lait, niin kuin kerrot, tiedät myös, että kysyntä ei lisäänny tarjonnan myötä. Totta on, että joskus tarjonta luo myös kysyntää, mutta perusajatus on se, että porukka on valmis ostamaan vain tietyn määrän vaikkapa salmiakkia jollain tietyllä hinnalla, eivät yhtään enempää.