Kymenlaakson ystäväni heippa!!!

Kymenlaaksotar Kaunoinen kirjoitti:

Te rakkaani Kymenlaaaksolais ystäväni mun.Nyt oli ihan pakko minun kirjoittaa. Vaikka tiedän että ette ikinä käytä tätä suomi24:jää mutta silti minä haluan muistaa teitä omat ystäväni mun. Kun tässä yhtenä päivänä kuljin olinkohan lenkillä? Kuljin kuitenkin niin tuli mieleen että mitähän teille kuuluu?Olette kuitenkin minun ajatukssisani ja haluan lähettää teille terveisiä paljon.Kaikki ystäväni eivät tiedä minun huoliani. Minun huoleni tietää vain osa yastävistäni.Minulla niitä huolia piisaakin.Nytkin minulla on paha olla ihan oikeasti.Minun elämä on ollut iahn outoa.Ja ehkä vielä oudommaksi muuttuukin.Tahtoisin vain kertoa nyt ystävilleni miten outoa elämäni on. Ystäväni ovat varmasti ihmeissään koska uskon että ystäväni eivät ole ikinä kuullut mitä minulle voi niinkin lyhyessä ajassa tapahtua.Mitä kaikkea voi tapahtua 19 kuukauden aikana.Se tuntuu ihan käsittämättömältä jutulta.Vielä tulee kyllä sekin hetki milloin minä pääsen kertomaan kaikille jotka eivät tiedä minun asioita. Pääsen kertomaan että mitä minulle todellisuudessaan kuuluu.Ovathan hekin jotka ei asioistani tiedä ovathan hekin minun ystäviäni.Ja onneksi asutaan samassa kylässä heidän kanssa. Vaikka elämäni on vaikeaa niin aina voin omiin ihaniin ystäviini luottaa. Ollaan kuin perheen jäsenet. Kaikki yhtä suurta perhettä.Minun elämässä on kaiksta tärkein asia se että minulla on maaliman ihanimmat ystävät.Siksi minun nyt pitääkin alkaa muistaa heitä useammin. Kevät on aina ihmeellistä aikaa kun kevät tulee niin tekee mieli muistaa vanhoja ystäviä.Jotenkin tämä elämä vain niin kummallista on mutta kun minä en sitä tiedä että miten. Enhän minä voi mennä tekemään mitään sellaista mitä joudun ktumaan.Kyllä minä ymmärrän tämän oman tilanteeni mutta en minä voi tehdä sitä asiaa mitä minä vielä katuisin kuitenkin.Siksihän minun elämä onkin niin hassua.Lasken että 1 1=2. Lokakuussa 2006 kaikki täsmäsi.Senjälkeen ei ole enää mikään täsmänyt. Täsmäys päivä oli 24.10 2006.Senjälkeen ei ole mikään täsmännyt minulla enää.Tahtoisin että taas olisi päivät samanlaisia tai ainakin melkeen jos eivät ihan olisi.Tässähän juuri on se juttu että en enää ota toukkua omasta elämästäni.Kun tämän kaiken kerron ystävälleni niin eiköhän rupeaisi helpottamaaan?? Toivoisin niin kovasti että joku ystävistäni toimisi rinnalani eläjänä. Selliasena johon voisi luottaa jolle voisi kertoa murheensa ja surunsa.Sitä yrittää elää normalia elämää mutta aina menee pakka sekaisin joskus.Eikä siihen mikään auta enää jos pakka menee sekaisin.Ajattelen vain että jos asia on kuitenkin sellainen vaikka se asia ei kuitenkaan näytä sellaiselta.Vaikka näyttääkin niin ei kuitenkaan näytä.En ole pystynyt juttua ratkaisemaan vielä tähän päivään mennessä.Kyllähän minä tietäisin mitä minä tekisin mutta en viitsi itseäni alkaa munaamaan. Tietäisin tasantarkkaan että mitä tekisin.Se olisi vain niin suuri munaus että ikinä en olisi sellaista tehnyt.Joten tarvitsisin ystävieni apua.Joo kysyy ystävältä neuvvoa miten munaan itseni kunnolla. Mitähän he mahtaisivat ajatella ja sanoa?Siis mitä tehdä tässä tilanteesa? ollako vai eikö olla? Siinpä vasta pulma?Nyt pitää lopettaa taas. Tulee taas niin pitkät kirjoitukset.Hyvää kevättä kymenlaaksoon omille rakkaille ystävilleni mun. T: Resnev

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä