Uskontokasvatuksen tarpeellisuus

opetusmetodeistaan.

Tuo avauksesi on juuri sitä vernistelyä, propagandakeskuksen syöttämää jargonia vanhemmille joiden omatuntoa kalvaa ettei heillä ole aikaa pitää huolta ja kehittää lastaan. Niile, jotka tarjovat jeesupaskaa huumeena.

Niille, jotka ovat jo hävinneet pelin, kuten aiemmin totesin. Toistosi vain syventää kyykkyänne.

Teillei, joiden metodit on viimeksi´tänään maan valtalehdessä osoitettu yhteisön edun vastaiseksi taikauskoksi.

Kömmi koloosi, nauti lahkosi "palkinnoista".

Minä toivon että sinä lopetat uhrien tekemisen ja tapat oma(t)n mielikuvitusjumalasi.

Asiallisesti. Ilman vernistelyä.

"– Onko uskontokasvatus aikuisten eettinen velvollisuus, kysyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja, lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen puheenvuorossaan. Uskonto, oli se mikä tahansa uskonto, kuuluu Tammisen mukaan lapsen kehitykseen." Niin missä mielessä? Että lapsi voidaan aivopestä tottelemaan, jos ei isää ja äitiä, niin ainakin yläkerran ukkoa? Ei lapsi uskontoa tarvitse, vaan mahdollisuuden oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan, sekä arvioimaan kriittisesti hänelle syötettyä informaatiota.

"– Uskonnon kautta lapsen elämään voi syntyä henkinen ulottuvuus, johon liittyy mm. toivon ja turvan mahdollisuus. Uskonnot ovat olleet myös tuki kasvattajille ja vahva tukipilari moraalikehitykselle." Miksi henkisyys (huono sana, muuten) pitäisi leimata jonkin uskonnon leimalla? Eikö se vain voisi olla sitä mitä se on, ihmisestä itsestään lähtöisin olevaa hengellisyyttä? Mikä turva tai toivo on esim. vanhatestamentillinen Jumala? Hirviö se on, ei mitään muuta. Tietty uskonto on tuki osaamattomalle ja helpon tien valinneelle kasvattajalle, kts. ylempänä "ikuisen Rankaisijan" uhka. Ja uskonto ei takaa tutkimusten mukaan millään muotoa vahvaa moraalista kehitystä, lähestulkoon päinvastoin, kuten Yhdysvaltain vankilaviranomaisten tutkimuksesta selviää. Nyt täti krisselilinssit pois silmiltä...

"– Juuri nyt psykologiassa on kasvava kiinnostus siihen, mitä uskonto on, miten lapsen usko ja yksilön maailmankuva syntyy, sekä mikä merkitys uskonnolla on nuoren identiteetin muodostumiseen. Uskontojen merkityksen vähenemisellä on nähty yhteys masennuksen ja epätoivon lisääntymiseen." Eikä ole, se on tilastoharha. Ennen muinoin ihmiset eivät tunnistaneet tai osanneet/kehdanneet hakeutua psykiatriseen apuun.

Kuuntelin muuten radiosta eräänä päivänä, kun Helsingin poliisipäällikkö kertoi nuorisosta. Hänen mukaansa vain hyvin pieni osa nuorista voi pahoin (tosin entistä pahemmin), mutta valtaosa nykynuorista on kuulemma kunnollisempaa kuin hänen nuoruudessaan. Että se siitä argumentista...

"– Aikuisilla on vapaus valita uskonsa. Jos lapsi ei saa uskontokasvatusta, hänelle ei anneta mahdollisuutta tehdä valintaa, Tuula Tamminen muistutti." Mikä vapaus se on, jos lapsi saa uskonnon vanhemiltaan? Missä on valinta, jos koulun uskontotunneilla esitellään muut uskonnot lähinnä hauskoina pakanallisuuksina? Tottakai kuuluu yleissivistykseen tietää maailman eri uskontojen perusteet, yleiset näkemykset jne., mutta tunnustuksellisen uskonnon survominen lapsen kaaliin ei oikein täytä näitä "valinnanvapauden" kriteereitä, nicht wahr?