Joku salkkarihörhö ihmetteli äskettäin, että miksei kuukuvissa näy kivien vieressä vierintäjälkiä. Viimeisimmät tutkimukset ovat nyt paljastaneet, että kyllä niitäkin löytyy!!!
Mene sivulle:
http://www.hq.nasa.gov/office/pao/History/alsj/a17/images17.html
Sivulta löytyy tolkuton määrä linkkejä Apollo 17 -lennon valokuviin. Käytä selaimesi hakutoimintoa (Ctrl F) ja kirjoita hakusanaksi:
Boulder tracks
Löytyy useita kuvia. Tässä malliksi yksi parhaimmista:
http://www.hq.nasa.gov/office/pao/History/alsj/a17/AS17-144-21991.jpg
Mene sivulle:
http://www.hq.nasa.gov/office/pao/History/alsj/a17/images17.html
Sivulta löytyy tolkuton määrä linkkejä Apollo 17 -lennon valokuviin. Käytä selaimesi hakutoimintoa (Ctrl F) ja kirjoita hakusanaksi:
Boulder tracks
Löytyy useita kuvia. Tässä malliksi yksi parhaimmista:
http://www.hq.nasa.gov/office/pao/History/alsj/a17/AS17-144-21991.jpg
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tosiaan hämmästyttävää, mutta tämä vieriminen on tapahtunut rinteessä tai kaltevalla pinnalla, vierintälälkiä pitäisi löytää paljon enemmän ja tasaiselta kuunpinnalta, koska ei kaikki kivet meteoriittien törmäyksien räjähdyksistä voi tippua täysin kohtisuoraan avaruudesta ja asettua nätisti pölykerrksen päälle, nätti kuva.
Tutkin lisää jos vaikka sellaisia löytyisi.
Arizonan l. Barringerin meteorikraateri (35°02'N, 111°01'W; koko: 1.186 km; ikä: 49,000 v.) on ensimmäinen meteorikraateriksi 1920-luvulla tunnistettu Maan kraateri (Roddy/LPI). Sen synty oli pitkään väittelyjen kohde. Canyon Diablo -meteoriittisirusten löytyminen niin kraaterin ympäriltä kuin sen sisällä olevasta breksiasta sekä erilaiset iskumetamorfiset rakenteet hiekkakivessä osoittavat kuitenkin kraaterin törmäyksen aiheuttamaksi. Iskun kohteeksi joutuneissa kivissä on paleotsoisia karbonatiitteja ja hiekkakiviä, joiden kerrospatjat ovat kääntyneet päinvastaisiksi kraaterin reunoilla. Lohkareet kraaterin ympärillä kuuluvat heittelekenttään. Kraateri on säilynyt hyvin kuivassa ilmastossa. Samoihin aikoihin löydettiin myös muutamia muita pieniä meteoriittikraatereita. Perusoletus oli, että meteoriittikraaterista on aina löydyttävä meteoriittiainesta. Nykyään tiedetään, että törmäävä kappale ei suinkaan aina säily iskussa.
Suuren kappaleen törmätessä syntyy suunnattomia paineita ja lämpötiloja ja näissä olosuhteissa koko meteoriitti voi joko höyrystyä tai sulaa ja sekoittua murskautuneiden ja sulanneiden iskukohdan kivien kanssa. Säilyneet meteoriittisiruset häviävät piankin pois. Joissakin tapauksissa meteoriitin aiheuttama lisä siderofiilisten alkuaineiden pitoisuuksiin voidaan analysoida törmäyssulasta.
1960-luvulta alkaen on törmäyskraatereita tutkittaessa kiinnitetty huomiota ns. iskumetamorfoosirakenteisiin. Monet törmäyspaineaallon aiheuttamat muutokset kivessä ovat niin luonteenomaisia, että niitä voidaan käyttää tötmäyskraaterien tunnistamiseen. Vastaavia paineita ei esiinny minkään muun geologisen tapahtuman yhteydessä. Pirstalekartioita, kvartsin ja maasälvän mikroskooppisia kiderakenteen virheitä, diaplektista lasia, ja korkean paineen mineraalifaaseja kuten stishoviittia on tavattu tunnetuissa Maan törmäyskivissä
on nähnyt vaivaa niitä pyöritellessään.
Taitaa olla sama vierintäjälki kuvan taka alalla
kuin antamassasi linkin pikkukuvassa?
Etualan Kraaterien luulisi enemmän näyttävä räjähdyksen aiheuttamialta, joita 20 kilometriä sekunnissa lentävä meteoriiti saa aikaan, nuo nyt näyttävät enemmän kaivetuilta kuopilta,ehkä nautit onkin kaivelleet?, etualan "vanhan" kuluneen näköisen kraaterin kaletevalla reunalla on useita puhtaita pikkukiviä, vailla selitystä miten siihen ovat joutuneet Kuun olosuhteissa. Kuitenkin niiden on täytynyt tulla letäen paikalle ja sen luulisi aiheuttavan enemmän merkkejä Kuuperään. Tietenkin avaruuspöly voi jonkun mukaan peittää jälkiä, mutta miksi usein kivet ovat puhtaita.
http://www.hq.nasa.gov/office/pao/History/alsj/a17/AS17-147-22598HR.jpg
Tässä on sopiva kuvakulma tarkastella vierintäkivien puutetta, jos nuokin kivenjärkäleet kuvan keskialla ovat lentäneet taustan kraaterista, luulisi kuuperään jäävän kaikenlaista jälkeä kivien sinkoilusta.
Toinen mielenkiintoinen asia on mikä näkyy tässä kuvassa, että aina astronauttien kävelyjäljissä kuupöly muuttuu paljon tummemmaksi, viittaakin samaan ilmiöön mitä tulee hiekan kosteuteen pitakerroksen alla, kuten maassa ?
http://www.hq.nasa.gov/office/pao/History/alsj/a11/AS11-37-5483.jpg
sitä, että ihminen olisi kuussa käynyt, onhan marsistakin olemassa kuvia.
Apollo 11:n miehitö ei koskaan käynyt kuussa, se on varmaa se.
Ilmeisesti kuitenkaan yleensä vieri, jolleivat tipahda rinteeseen.
Tässä artistin kuva meteoritörmäysestä kuussa:
http://www.nasa.gov/centers/marshall/images/content/139962main_impact_1600x1200.jpg
Kuten näkyy kivet lähtevät melkein suoraan ylöspäin. Samassa kulmassa ne tippuvat alaskin. Sama on maassa tulivuorenpurkausten heittämillä kivillä, ne jämähtävät siihen mihin tipahtavat.
Tässä tonen kuva, jossa näkyy tuoreen meteorikraaterin heittämä kivikenttä Marsissa. Kivet ei kovin kauas ole lentäneet.
http://www.msss.com/mars_images/moc/2004/11/29/2004.11.29.R2200552a.gif
Kuussa on pienempi painovoima ja kivet lentävät kauemmas. Putoamiskulma on kuitenkin jyrkkä, planeetan kaartuminen voi vaikuttaa isommilla törmäyksillä asiaan:
http://celestialwonders.com/Tycho_11092003.jpg
Tyypillistä muuten tämä koko keskustelu, hoax hemmo keksii jonkun mukamas väärän asian kuvissa, joka sotii omaa järkeilyä vastaan. Tämä sitten esitetään todisteena kuvan lavastuksesta.
Taiteilian näkemyksestä viis, alin linkki varma Kuukuva, ja siinähän iso komea kraateri.
Kraaterin reiästä lähtee sätettäisiä vaaleampia juovia, siis törmäyksessä iroonnutta ainemassaa, ja noin sen odottaakin leviävän ympäristöön. Lähempänä reikää näkyy paljon pisaran mallisia, ja pitkulaisia kraatereita, näitä jälkiä pitää fysikaalisesti syntyä kaikenkokoisissa kraatereissa, myös "mars" kraaterissa näkee kiviä joiden ulkoreunaan on kerääntynyt paksumpi marskerros, ja takana on uurretta.
Mitään pitkulaisia kraattereita.
Marsissa on ilmakehä ja pölymyrskyjä, joten kerääntynyt aines on luultavasti sitä perua.
Joka tapauksessa amatöörien mutu teorisointi kuun regoliitista alkaa olla jo aika epätoivoista ja kaukaahaettua hoax perustelua.
Kuukuvassa näkyy selvästi kraaterista sinkoutunut ainemassa, joka on vaaleana ja juovittaisena levinnyt miltei Kuun horisonttiin, sen päällä näkyy lisäksi uudempia meteoriitin jälkiä, jotka ovat pyöreitä.
Koska Kuukuvassa olevan suuren meteorijäljen ainemassa on levittäytynyt laajalle aluelle on materialla ollut myös pallon pinnanmuotoista liikeenergiaa, joka näkyy ainemassan laajana levinnäisyytenä.
Lähellä Kraateria näkyy selvästi pallon pinnanmuotoisen liikeenergian aiheuttamia toispuolisia pikku kraatereita.
Kuvaa tarkennettaessa ei olisi epäilystäkään ettei sivuttaisen liikeenergian aiheuttamat jäjet olisi selvästi kuuperässä näkyvissä.
Kraateria ei syntyisikään jos kaikki ainemassa putoaisi samaan reikään takaisin, tätä logikkaa käyttämällä ei voi tulla muuhun tulokseen että kraateriräjähdyksessä on myös enemmän tai vähemmän sivusuuntaista liikeenergiaa, jota pitäisi mielestäni Apollojen kuuvissa enemmän näkyä, ja juuri tätä Kuukuvaa(joka ilmeisesti otettu maasta kaukoputkella) ja sen suurta kraateria tarkastellessa voi huomata että pinnanmuotoista liikeenergiaa on ollut paljon.
En näe tuota mutu juttuasi kuvassa, enkä valtavaa pinnanmuotoista energiaa.
Tycho kraatteri on muuten nuorin suurista kraatereista, vain vaivaiset 100 miljoonaa vuotta vanha. Eli törmäyksen aikaan dinosauruksilla oli viela 35 miljoonaa vuotta valoisaa tulevaisuutta maan pinnalla jäljellä.
Tuo on myös siitä mielenkiintoinen paikka, että Surveyor 7 laskeutui sen lähistölle. Ja mitä ulkona näkyikään:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/b/bb/Tycho_Crater_Panorama.jpg
http://en.wikipedia.org/wiki/Surveyor_7