MIKSI SUORAMYYNTI MONITASOISIN PALKKIOINNEIN
Suoramyynti on erinomainen tapa markkinoida tuotteita joiden ostaminen vaatii konsultointia ja joiden käyttämisen hyödyt eivät ole vielä yleisessä tiedossa. Kun suoramyyjä ottaa yhteyttä ja näyttää kohderyhmään kuuluvalla asiakkaalle videon esimerkiksi odottavan ja imettävän äidin ravitsemushoidosta tai sydän- ja verisuonisairauksiin tai suoliston hyvinvointiin tai masennuksen hoitamiseen tai luuston hyvinvointiin liittyvästä ravitsemushoidosta (virallisesti tutkitun tiedon välittäminen on laillista ja kansanterveydellisesti suotavaa) ja pyrkii saamaan tämän ostamaan edustamaansa tuotetta yhtiön verkkokaupasta, yhdistyy siinä ihanteellisella tavalla korkea teknologia ja henkilökohtainen palvelu, ja sillä saadaan asiakkaiksi myös niitä, jotka eivät ole aiemmin tienneetkään ravitsemushoidoista tai ovat pitäneet niitä virheellisesti uskomushoitoina.
Suoramyyjän ammatti on kiehtova ja kasvattava. Myyjä kasvaa vastuuntuntoiseksi yrittäjäksi joka ymmärtää sen että ansiot perustuvat aikaansaamiseen eikä olemiseen. Myyjä kasvaa väkisinkin kunnon kansalaiseksi, äärivasemmistolaiset ajatukset eivät mahdu sellaiseen mieleen joka tekee suoraviivaisesti itselleen elatuksen. Tavatessaan erilaisia ja useissa eri sosioekonomisissa asemissa olevia ihmisiä ja kokiessaan olevansa itse oman elämänsä herra mahdollinen kateus menestyjiä kohtaan poistuu ja myös kasvaa ymmärrys vähäosaisia kohtaan. Tästä vastuunottamisesta on hyötyä koko kansakunnalle ja kansantaloudelle.
Joku sanoo, että suoramyynti ja monitasoinen palkkiointi nostaa tuotteen hintaa markkinoilla kelpaamattomaksi. Tämä väärinkäsitys on melko yleinen. Tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi lisäravinteiden markkinahinnoista vähittäis- ja tukkukaupan osuus on noin 50 %. Kauppa ei vain suju jos luontaistuotekauppa tai tavaratalo ja tukkuliike ei saa myyntikatetta. Tuotteen markkinointiyhtiö siis saa kivijalkakauppojen tekemästä lisäravinnemyynnistä laskettuna vain puolet. Verkostomarkkinointiyhtiö maksaa edustajilleen organisaatiopalkkioita ja antaa alennuksia vähittäishinnasta / myyntipalkkiota asiakashankinnasta tyypillisesti enintään 50 % laskettuna vähittäishinnoista, eli vm-yhtiö pystyy myymään samoilla hinnoilla kuin kaupatkin ja silti maksamaan palkkiot suoramyyjille ja edustajilleen. Kansainvälisessä kaupassa palkkioiden tulee käytännössä olla enemmänkin kuin puolet, samoin kuin vähittäiskauppojen kautta myyden.
Miksi sitten monitasoinen palkkiojärjestelmä, eikö suoramyyjä saisi suuremman prosenttiosuuden myynnistä ilman sitä, voi joku kysyä.
Vastaus on yksinkertainen. Monitasoinen palkkiojärjestelmä ei pienennä suoramyyjän palkkio-osuutta. Myyntihinnasta lisäravinteissa noin 50 % voidaan jakaa palkkioina jotta hinta on markkinoilla kilpailukykyinen eli vastaa samantasoista tuotetta kaupan hyllyllä. Jos ei käytetä monitasoista palkkiointia, suoramyyjälle ei voida maksaa sitä koko summaa, koska on luotava monitasoinen myynnin johtojärjestelmä yhtiön palkansaajiksi tai itsenäisiksi yrittäjiksi. Tarvitaan kansainvälinen myyntijohtaja, kansallinen myyntijohtaja, maakuntakohtainen myyntijohtaja, alueellinen myyntijohtaja ja ryhmänjohtajat. Joissain maissa vielä osavaltiokohtaiset jne. Ja tälle myynnin johtoportaalle menee luonnollisesti iso osa tuosta summasta.
Entä sitten myyjien määrän rajoittaminen? Kun myyjiä hankitaan koko ajan lisää ilman että sitä rajoitetaan, eikö se ole huono asia suoramyyjän kannalta?
Jos kyseessä olisi myyntityö, jossa suoramyyjää edellytetään tekemään riittävä määrä kauppaa määrätyllä myyntialueella, voisi myyjien määrää rajoittaa. Tällöin maailma on jaettu eri myyntialueisiin ja yhtiöllä on monitasoinen organisaatio tulostavoitteineen. Kyse on vääjäämättä kokopäivätyöstä. Myyjä edellytetään tekemään riittävä määrä esittelyjä ja yhteydenottoja päivittäin. Lisäksi tietysti edellytetään että kauppaa syntyy. Jos sitä ei tule esim. 10.000 euroa kuukaudessa, josta myyjä saa 2.500 euroa provisioina, täytyy myyjän edustussuhde irtisanoa ja ottaa parempi myyjä tilalle. Jos ryhmänjohtaja ei saa aikaiseksi 5 - 10 myyjällään esim. 50.000 euron kuukausimyyntiä, josta hän saa esim. 3000 euroa, täytyy ryhmänjohtaja irtisanoa ja ottaa parempi tilalle. Jos alueellinen myyntijohtaja ei saa esim. 300.000 euron kuukausimyyntiä ryhmänjohtajiensa myyjien kautta, pitää se vaihtaa.
Ja ennen tätä siis täytyy palkata se kansainvälinen myyntijohtaja, ja tälle kansalliset myyntijohtajat, ja maakuntakohtaiset, ja alueelliset, ja ryhmänjohtajat, ja sitten vasta päästään myyjien hankkimiseen ja myynnin tekemiseen. Ilmeisimmin nämä täytyy hankkia palkansaajina, pitää olla peruspalkat yms. kustannukset ilman mitään varmuutta että myyntiä tulee. Ei-verkostointi-myyntityö onkin juuri sellaista, että pyramidin pohjalla vain tehdään myyntiä ja raha nousee ylemmille portaille. Eikä siinä mitään pahaa tai moraalitonta ole, mutta se nyt vain on tosiasia.
Noin siis saataisiin rajoitettua myyjien määrää, tulos tai ulos. Ja ulospotkittujen myyjien asiakkaille sitten nimitetään joku toinen myyjä, vaikkapa joku jolla myyntiä tulee hyvin, niin saadaan tälle vielä isommat ansiot. Ei siinäkään mitään väärää ole, mutta verkostomarkkinoinnin näkökulmasta katsoen se tuntuu eriskummalliselta, ettei saa enää ansioita tehdystä työstä, vaan ne menevät muille.
Verkostomarkkinoinnissa jokainen saa kokeilla ja yrittää. Ne jotka haluavat myydä saadakseen kokopäivätoimisen ansion, yrittävät tehdä niin. Osa asiakkaista haluaa myös edustajiksi, joko kokopäiväisiksi, tai satasta kuussa tienaamaan, tai kymppiä, tai harrastamaan ja niin edelleen. Suoramyyjä saa siten paljon isommat ansaintamahdollisuudet kuin rajoitetussa järjestelmässä. Innokkaan edustajaksi ryhtyvän asiakkaan kautta suoramyyjä saa moninkertaisen määrän asiakkaita, tosin palkkioituna organisaatiopalkkioin eli pienemmin prosenttiosuuksin mutta isomman ansion kuin vain tästä kyseisestä asiakkaasta.
Kun tuotteet on laadukkaat ja toimivat ja käyvät kaupaksi, voi tulla eteen sellainenkin tilanne että uusasiakashankinta vaikeutuu. Jos on Suomessa 10.000 aktiivista edustajaa ja 1.000.000 asiakasta, on jo paljon vaikeampi hankkia asiakkaita kuin jos on 50.000. Mutta mitä väliä sillä on? Edustajat palvelevat nykyisiä asiakkaitaan, uusia tulee ehkä silloin tällöin, eikä enää ole samanlaisia mahdollisuuksia luoda Suomessa laajaa asiakaskuntaa tai isoa myyntiorganisaatiota kuin niillä jotka loivat sen aikaisemmin. Mutta miksi ihmeessä pitäisikään?
Vapaassa markkinataloudessa rajoitteet tulevat ihan muutoin kuin estämällä rekrytointia. Jos asiakashankinta ja siten rekrytointi vaikeutuu, ihmiset tekevät ihan itse omat johtopäätöksensä kannattaako heidän lähteä mukaan työskentelemään vai ei. Ja ne jotka lähtevät kokeilemaan, eivät menetä mitään. Laadukkaassa yhtiössä edustajaksi liittyminen ei maksa pennin jeniä, ja tuotteiden esittelemisen voi tehdä yhtiön nettisivujen avulla ilman esite- yms. kustannuksia.
Haipola kokee jotenkin vääräksi sen että jos ihmiset sijoittavat aikaansa ilman tuottoa. Haipolan kannattaa muistaa että sellaista liiketoiminta on. Ei liiketoiminta ole mitään perustulohöpötystä, vaan kyllä ne tuloksesta vain tuotot syntyvät. Vielä sellaisessakin vaiheessa kun yhtiöllä on Suomessa miljoona asiakasta, pystyy löytämään uusia asiakkaita ja tehdä tuottoja. Joka ei siinä yritystoiminnassaan onnistu, ei onnistu, eikä siinä ole mitään moraalisia tai eettisiä ongelmia. Eikä näitä Haipolan suorastaan verkostomarkkinoinnin määritelmiksi yhdistämiä luuseri yms. syytelmiä.
Suoramyynti on erinomainen tapa markkinoida tuotteita joiden ostaminen vaatii konsultointia ja joiden käyttämisen hyödyt eivät ole vielä yleisessä tiedossa. Kun suoramyyjä ottaa yhteyttä ja näyttää kohderyhmään kuuluvalla asiakkaalle videon esimerkiksi odottavan ja imettävän äidin ravitsemushoidosta tai sydän- ja verisuonisairauksiin tai suoliston hyvinvointiin tai masennuksen hoitamiseen tai luuston hyvinvointiin liittyvästä ravitsemushoidosta (virallisesti tutkitun tiedon välittäminen on laillista ja kansanterveydellisesti suotavaa) ja pyrkii saamaan tämän ostamaan edustamaansa tuotetta yhtiön verkkokaupasta, yhdistyy siinä ihanteellisella tavalla korkea teknologia ja henkilökohtainen palvelu, ja sillä saadaan asiakkaiksi myös niitä, jotka eivät ole aiemmin tienneetkään ravitsemushoidoista tai ovat pitäneet niitä virheellisesti uskomushoitoina.
Suoramyyjän ammatti on kiehtova ja kasvattava. Myyjä kasvaa vastuuntuntoiseksi yrittäjäksi joka ymmärtää sen että ansiot perustuvat aikaansaamiseen eikä olemiseen. Myyjä kasvaa väkisinkin kunnon kansalaiseksi, äärivasemmistolaiset ajatukset eivät mahdu sellaiseen mieleen joka tekee suoraviivaisesti itselleen elatuksen. Tavatessaan erilaisia ja useissa eri sosioekonomisissa asemissa olevia ihmisiä ja kokiessaan olevansa itse oman elämänsä herra mahdollinen kateus menestyjiä kohtaan poistuu ja myös kasvaa ymmärrys vähäosaisia kohtaan. Tästä vastuunottamisesta on hyötyä koko kansakunnalle ja kansantaloudelle.
Joku sanoo, että suoramyynti ja monitasoinen palkkiointi nostaa tuotteen hintaa markkinoilla kelpaamattomaksi. Tämä väärinkäsitys on melko yleinen. Tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi lisäravinteiden markkinahinnoista vähittäis- ja tukkukaupan osuus on noin 50 %. Kauppa ei vain suju jos luontaistuotekauppa tai tavaratalo ja tukkuliike ei saa myyntikatetta. Tuotteen markkinointiyhtiö siis saa kivijalkakauppojen tekemästä lisäravinnemyynnistä laskettuna vain puolet. Verkostomarkkinointiyhtiö maksaa edustajilleen organisaatiopalkkioita ja antaa alennuksia vähittäishinnasta / myyntipalkkiota asiakashankinnasta tyypillisesti enintään 50 % laskettuna vähittäishinnoista, eli vm-yhtiö pystyy myymään samoilla hinnoilla kuin kaupatkin ja silti maksamaan palkkiot suoramyyjille ja edustajilleen. Kansainvälisessä kaupassa palkkioiden tulee käytännössä olla enemmänkin kuin puolet, samoin kuin vähittäiskauppojen kautta myyden.
Miksi sitten monitasoinen palkkiojärjestelmä, eikö suoramyyjä saisi suuremman prosenttiosuuden myynnistä ilman sitä, voi joku kysyä.
Vastaus on yksinkertainen. Monitasoinen palkkiojärjestelmä ei pienennä suoramyyjän palkkio-osuutta. Myyntihinnasta lisäravinteissa noin 50 % voidaan jakaa palkkioina jotta hinta on markkinoilla kilpailukykyinen eli vastaa samantasoista tuotetta kaupan hyllyllä. Jos ei käytetä monitasoista palkkiointia, suoramyyjälle ei voida maksaa sitä koko summaa, koska on luotava monitasoinen myynnin johtojärjestelmä yhtiön palkansaajiksi tai itsenäisiksi yrittäjiksi. Tarvitaan kansainvälinen myyntijohtaja, kansallinen myyntijohtaja, maakuntakohtainen myyntijohtaja, alueellinen myyntijohtaja ja ryhmänjohtajat. Joissain maissa vielä osavaltiokohtaiset jne. Ja tälle myynnin johtoportaalle menee luonnollisesti iso osa tuosta summasta.
Entä sitten myyjien määrän rajoittaminen? Kun myyjiä hankitaan koko ajan lisää ilman että sitä rajoitetaan, eikö se ole huono asia suoramyyjän kannalta?
Jos kyseessä olisi myyntityö, jossa suoramyyjää edellytetään tekemään riittävä määrä kauppaa määrätyllä myyntialueella, voisi myyjien määrää rajoittaa. Tällöin maailma on jaettu eri myyntialueisiin ja yhtiöllä on monitasoinen organisaatio tulostavoitteineen. Kyse on vääjäämättä kokopäivätyöstä. Myyjä edellytetään tekemään riittävä määrä esittelyjä ja yhteydenottoja päivittäin. Lisäksi tietysti edellytetään että kauppaa syntyy. Jos sitä ei tule esim. 10.000 euroa kuukaudessa, josta myyjä saa 2.500 euroa provisioina, täytyy myyjän edustussuhde irtisanoa ja ottaa parempi myyjä tilalle. Jos ryhmänjohtaja ei saa aikaiseksi 5 - 10 myyjällään esim. 50.000 euron kuukausimyyntiä, josta hän saa esim. 3000 euroa, täytyy ryhmänjohtaja irtisanoa ja ottaa parempi tilalle. Jos alueellinen myyntijohtaja ei saa esim. 300.000 euron kuukausimyyntiä ryhmänjohtajiensa myyjien kautta, pitää se vaihtaa.
Ja ennen tätä siis täytyy palkata se kansainvälinen myyntijohtaja, ja tälle kansalliset myyntijohtajat, ja maakuntakohtaiset, ja alueelliset, ja ryhmänjohtajat, ja sitten vasta päästään myyjien hankkimiseen ja myynnin tekemiseen. Ilmeisimmin nämä täytyy hankkia palkansaajina, pitää olla peruspalkat yms. kustannukset ilman mitään varmuutta että myyntiä tulee. Ei-verkostointi-myyntityö onkin juuri sellaista, että pyramidin pohjalla vain tehdään myyntiä ja raha nousee ylemmille portaille. Eikä siinä mitään pahaa tai moraalitonta ole, mutta se nyt vain on tosiasia.
Noin siis saataisiin rajoitettua myyjien määrää, tulos tai ulos. Ja ulospotkittujen myyjien asiakkaille sitten nimitetään joku toinen myyjä, vaikkapa joku jolla myyntiä tulee hyvin, niin saadaan tälle vielä isommat ansiot. Ei siinäkään mitään väärää ole, mutta verkostomarkkinoinnin näkökulmasta katsoen se tuntuu eriskummalliselta, ettei saa enää ansioita tehdystä työstä, vaan ne menevät muille.
Verkostomarkkinoinnissa jokainen saa kokeilla ja yrittää. Ne jotka haluavat myydä saadakseen kokopäivätoimisen ansion, yrittävät tehdä niin. Osa asiakkaista haluaa myös edustajiksi, joko kokopäiväisiksi, tai satasta kuussa tienaamaan, tai kymppiä, tai harrastamaan ja niin edelleen. Suoramyyjä saa siten paljon isommat ansaintamahdollisuudet kuin rajoitetussa järjestelmässä. Innokkaan edustajaksi ryhtyvän asiakkaan kautta suoramyyjä saa moninkertaisen määrän asiakkaita, tosin palkkioituna organisaatiopalkkioin eli pienemmin prosenttiosuuksin mutta isomman ansion kuin vain tästä kyseisestä asiakkaasta.
Kun tuotteet on laadukkaat ja toimivat ja käyvät kaupaksi, voi tulla eteen sellainenkin tilanne että uusasiakashankinta vaikeutuu. Jos on Suomessa 10.000 aktiivista edustajaa ja 1.000.000 asiakasta, on jo paljon vaikeampi hankkia asiakkaita kuin jos on 50.000. Mutta mitä väliä sillä on? Edustajat palvelevat nykyisiä asiakkaitaan, uusia tulee ehkä silloin tällöin, eikä enää ole samanlaisia mahdollisuuksia luoda Suomessa laajaa asiakaskuntaa tai isoa myyntiorganisaatiota kuin niillä jotka loivat sen aikaisemmin. Mutta miksi ihmeessä pitäisikään?
Vapaassa markkinataloudessa rajoitteet tulevat ihan muutoin kuin estämällä rekrytointia. Jos asiakashankinta ja siten rekrytointi vaikeutuu, ihmiset tekevät ihan itse omat johtopäätöksensä kannattaako heidän lähteä mukaan työskentelemään vai ei. Ja ne jotka lähtevät kokeilemaan, eivät menetä mitään. Laadukkaassa yhtiössä edustajaksi liittyminen ei maksa pennin jeniä, ja tuotteiden esittelemisen voi tehdä yhtiön nettisivujen avulla ilman esite- yms. kustannuksia.
Haipola kokee jotenkin vääräksi sen että jos ihmiset sijoittavat aikaansa ilman tuottoa. Haipolan kannattaa muistaa että sellaista liiketoiminta on. Ei liiketoiminta ole mitään perustulohöpötystä, vaan kyllä ne tuloksesta vain tuotot syntyvät. Vielä sellaisessakin vaiheessa kun yhtiöllä on Suomessa miljoona asiakasta, pystyy löytämään uusia asiakkaita ja tehdä tuottoja. Joka ei siinä yritystoiminnassaan onnistu, ei onnistu, eikä siinä ole mitään moraalisia tai eettisiä ongelmia. Eikä näitä Haipolan suorastaan verkostomarkkinoinnin määritelmiksi yhdistämiä luuseri yms. syytelmiä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
"Suoramyynti on erinomainen tapa markkinoida tuotteita joiden ostaminen vaatii konsultointia ja joiden käyttämisen hyödyt eivät ole vielä yleisessä tiedossa."
Suoramyynti on myös erinomainen tapa markkinoida tuotteita, joiden saaminen kaupaksi edellyttää katteettomien terveysvaikutusten lupailua sairaille ja masentuneille. Pääyhtiölle on edullista, että se itse ei suoraan väitä niitä olevan vaan antaa tehtävän suostuttelumarkkinoijien tai motivointimateriaalia tuottavien todistajien tehtäväksi.
Esimerkiksi näin: TNI-yhtiö markkinoi tuotettaan alunperin sillä, että se sisältää prokseroniinia, jonka olemassaolon on maailmassa havainnut vain Heinicke omalla kseroniinimittarillaan. Oikeusjuttujen jälkeen TNI on poistanut maininnat kseroniinista sivuiltaan. Nyt jälleenmyyjille sen kertomista ohjeistetaan esimerkiksi puolueettomien tiedottajien sivuilla:
http://www.nonitieto.fi/Article138.html
"virallisesti tutkitun tiedon välittäminen on laillista ja kansanterveydellisesti suotavaa"
Kyllä näin on. Sen sijaan nonimehun, terveysvaikutteisen levän, ihmeitä tekevien magneettien, bioenergiahömpän, kosmisten värähtelyjen, kolloidien mineraalien, intialaisen ayrveda-mytologian, karnak-mittausten ja kyseenalaisten laihdutustemppujen antaminen trokattavaksi ymmärtämättömille jälleenmyyjille ei ole kansanterveydellisesti suotavaa.
"ovat pitäneet niitä virheellisesti uskomushoitoina."
Kappas. Siis asiakkailla on ollut aavistus että kauppatavara ei sittenkään ole ihan kosher. Mikähän tuote tässä on kyseessä?
"ymmärrys vähäosaisia kohtaan. Tästä vastuunottamisesta on hyötyä koko kansakunnalle ja kansantaloudelle."
Itse en ole havainnut, että monitasomarkkinoinnilla olisi ihmistä jalostavaa tai kansakuntaa hyödyttävää vaikutusta. Samanlaisia lupauksia liitettiin aikanaan äärivasemmistolaisuuteen mutta käytännössä näytöt jäivät vähäisiksi. Kunnioitan silti idealismiasi.
Esimerkkejä:
1. Puhdas kalaöljy.
1.1 Jopa Suomen Kansanterveyslaitos suosittelee kalaöljykapseleiden nauttimista, jotta saa tarvittavat noin 1 - 2 grammaa Omega3-rasvahappoja. Vaihtoehtoisesti syömällä rasvaista kalaa. (0,5 mg EPA:a saa esimerkiksi syömällä 300 grammaa lohta, mutta kalaa ei saa syödä montaa kertaa viikossa ympäristömyrkkyjen takia)
1.2 Maailman suurin kalaöljytutkimus JELIS http://www.medscape.com/viewarticle/518574 osoittaa että puhtaan EPA:n nauttiminen parantaa kolesterolilääkkeitä syövien terveyttä monin eri tavoin verrattuna niihin jotka käyttävät vain kolesterolilääkitystä.
1.3 Tutkimuksia valtavasti
2: Odottavan ja imettävän äidin ravitsemushoito
2.1 Suuri määrä tutkimuksia jotka osoittavat odottavan ja imettävän äidin ravitsemustarpeesta joka on käytännössä täytettävissä lisäravinteilla. Tutustu niin tiedät. Netistä kyllä löytyy tutkimustietoa. Mm. puhdas kalaöljy, b-sarjan vitamiinit, foolihappo jne.
3: Luuston terveys
3.1 Valtava määrä tutkimusaineistoa joka osoittaa että oikeamääräinen kalsiumin, magnesiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti pitää luuston kunnossa, mutta esimerkiksi kalsium ja D-vitamiini eivät riitä vaan tarvitaan myös magnesiumia.
4: Suolisto
4.1 Valtava määrä tutkimustietoa probioottien ja kuidun vaikutuksesta suolistoon ja johdannaisena ravinnon parempi imeytyminen.
Kysyit mikähän tuote siinä olisi kyseessä. Esimerkiksi seuraavia tiedän joidenkin tai useiden ihmisten pitävän uskomushoitoina, vaikka niiden terveyshyödyistä on vankka ja laaja tieteellinen näyttö: puhtaan kalaöljyn käyttö sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ja tukihoitoon ja masennuksen hoitoon, maitohappobakteerit ja kuidut suoliston ja ravinnon imeytymisen hoitoon ja kalsium-magnesium-d-vitamiini luuston hoitoon. Ihan noin alkuun. Ihmisillä on paljon väärää tietoa joka ei perustu tieteeseen vaan musta tuntuu tai äiti sanoi -tietoon. Siksi tarvitaan ravintovalistajia, ja verkostoijat voivat hyvin tehdä sitä kun heille annetaan oikeat välineet.
"0,5 mg EPA:a saa esimerkiksi syömällä 300 grammaa lohta"
Taisit tarkoittaa puolta grammaa eikä puolta milligrammaa? JELIS-tutkimuksessa koehenkilöille syötettiin 1800mg EPAa päivässä. (Sama määrä on muuten kahdessakymmenessä wellnutrition-kapselissa)
"parantaa kolesterolilääkkeitä syövien terveyttä monin eri tavoin verrattuna"
Paransi kyllä mutta ei monin eri tavoin. Tutkijat selittävät vaimeaa tulosta artikkelin sivulla 1095 mm. sillä, että sekä tutkimuksen koeryhmä että kontrolliryhmä syövät kummatkin paljon kalaa, Japanissa kun ollaan. Terveysvaikutus tulee molemmille jo siitä. Lisäksi Japanissa ja lähinnä naisia sisältävässä, lääkitystä saavassa joukossa sydänkohtauskuolemia sattuu koejakson aikana tosi vähän.
Tutkimus löytyy Lancetista: 2007 Mar 31;369(9567):1090-8. Vanhoihin seminaariesitelmiin ei ole tapana viitata enää sen jälkeen kun artikkeli on saatu julkaistua kovatasoisessa tieteellisessä julkaisussa. Luepa joutessasi.
"ravitsemustarpeesta joka on käytännössä täytettävissä lisäravinteilla"
Vertaamalla ravitsemussuosituksia ja tutkimuksia suomalaisesta ravinnosta tulee siihen johtopäätökseen, että väestötasolla vitamiini- ja hivenainetarpeet tulevat yleensä täytetyiksi syömällä normaalia ruokaa. Lisäravinteiden nauttiminen taas ei meta-analyyseissä ole näyttänyt olevan yleensä terveyttä edistävää. Silti verkostomarkkinoijat myyvät niitä ilman minkäänlaista asiantuntemusta.
"väärää tietoa joka ei perustu tieteeseen vaan musta tuntuu tai äiti sanoi -tietoon."
Nuo ovat ne suosittelumarkkinoinnin klassiset tiedonlähteet.
"ravintovalistajia, ja verkostoijat voivat hyvin tehdä sitä kun heille annetaan oikeat välineet."
Luottamuksesi verkostomarkkinoijien osaamiseen ravitsemusneuvojina on välillä hämmentävää.
Monipuolinen ravinto ja säännöllinen liikunta ovat hyviä asioita. Niistä vaan on vaikea nyhtää rahaa ylälinjalle. Ihmerohdot ja keksityt tai liioitellut terveysvaikutuslupaukset ovat helpompia.
Jep, tietty 0,5 g, kirjoitusvirhe.
1800 mg EPA:a voi saada myös 3 kapselista (1950 mg eli 3*650 mg) kun valitsee sellaisen tuotteen josta sen saa. Hinta on noin 42 euroa 120 kapselista eli tuolla käyttömäärällä menee 90 kapselia kuussa, eli kustannus noin 32 euroa kuukaudessa. Normaalikäytöllä 1 kapseli päivässä 10,5 euroa kuukaudessa.
Ai vaimeat tulokset? EPA -ryhmässä tuli esimerkiksi 19 % vähemmän vakavia sydänkohtauksia, vaikka japanilaiset syövät jo muutenkin paljon kalaa (keskimäärin 178 grammaa päivässä, suomalaiset 38 grammaa). Silti ylimääräinen EPA vaikutti noin merkittävästi. Suomalaisten veren EPA-pitoisuus on 1 %, japanilaisilla 5 %. Mitähän se vaikuttaa suomalaisilla, siinäpä erinomainen tutkimuskohde.
Kirjoitat: "Vertaamalla ravitsemussuosituksia ja tutkimuksia suomalaisesta ravinnosta tulee siihen johtopäätökseen, että väestötasolla vitamiini- ja hivenainetarpeet tulevat yleensä täytetyiksi syömällä normaalia ruokaa."
Vastaan: Sepä juuri. Ravitsemussuosituksen vitamiini- ja hivenainetarpeet on määritelty juuri toisin päin, eli paljonko vitamiineja ja hivenaineita ihmiset keskimäärin saavat, eikä paljonko tarvitsee.
Äskettäin julkaistiin meta-analyysi, joka oli virheellinen. Siitä puuttui useita merkittäviä tutkimuksia. Samoin SETTI-tutkimuksesta tehtiin virheellinen analyysi, kuolintapauksiin beetakaroteeniryhmässä laskettiin mukaan jopa seuraavana päivänä kuolleet. Sittemmin osoitettiin samasta aineistosta (30.000 tupakoivaa miestä) että kapseleina nautittu beetakaroteeni (20 mg/päivä) ehkäisee eturauhassyöpää ja aivohalvausta.
Ei verkostoijien tarvitse opetella kaikkea ravitsemustietoa. Eihän luontaistuotekauppojen fytonomitkaan tiedä läheskään kaikkea edes perusasioista eivätkä välitä selvittääkään. Kuten mainitsin, verkostoijat kunnon työkaluin varustettuna voivat välittää tietoa tehokkaasti. En, että verkostoijat tuosta vain omaksuisivat sen mitä toiset ovat tutkineet kymmeniä vuosia.
"Ai vaimeat tulokset? EPA -ryhmässä tuli esimerkiksi 19 % vähemmän vakavia sydänkohtauksia"
major coronary events oli tutkimuksessa käytetty käsite. Se sisälsi muutakin kuin sydänkohtaukset. Tarkoitin tuolla sitä kohtaa, jossa Yokoyama ja muut miettivät, miksei EPA vaikuttanut lainkaan sydänkuolleisuuteen, vaikka sellaista olisi olettanut. Jossain maassa, jossa ei syödä kalaa, tulokset olisivat voineet olla erilaiset.
"Äskettäin julkaistiin meta-analyysi, joka oli virheellinen"
Laittaisitko aina jonkin viitteen. Tarkoitat varmaan Bjelakovicin ja muiden arvioita antioksidanttilisävalmisteiden vaikutuksesta kuolleisuuteen (JAMA. 2007;297:842-857). Sen pitäminen virheellisenä on aika vahvasti sanottu. Tohtori Tolosen terveysuutisten kaltaisilla tietolähteillä tuppaa olemaan myös hieman oma lehmä ojassa näiden tulosten tulkinnassa.
"Ravitsemussuosituksen vitamiini- ja hivenainetarpeet on määritelty juuri toisin päin, eli paljonko vitamiineja ja hivenaineita ihmiset keskimäärin saavat, eikä paljonko tarvitsee"
Tämä nyt ei kyllä vastaa dokumentaatiota suomalaisten ravitsemussuositusten syntytavasta. Luulin, että siinä on ollut taustalla pohjoismainen yhteistyö, joka taas perusti työnsä kansainvälisiin tutkimuksiin tarpeista ja turvarajojen määrittelystä. Ja niiden perusteella taas ravinnosta puuttuvien aineiden korvaamiseen on puututtu mm. neuvolaohjeistuksella, suosituksilla ja lisäämällä esim. seleeniä suoraan lannoitteisiin. Haluatko ihan oikeasti pitää kiinni tästä väitteestäsi?
"verkostoijat kunnon työkaluin varustettuna voivat välittää tietoa tehokkaasti."
En oikein jaksa uskoa, että keskimääräinen verkostomarkkinoija jaksaa kiinnostua ravitsemus- tai mistään muustakaan tieteestä. Ideana näissä bisneskouluissa näyttää olevan, että turha opetella lukemaan ja kirjoittamaan, kun Hummerin rattiin pääsee kopiomalla ylälinjan toimintatavat.
Anti-pyramid jauhaa tuota iänikuista FLP eventissä kuulemaansa hömppää. Ei kannata ottaa turhan vakavasti. Pojalla polla seonnut!
ravitsemuksesta kai riittää jonkinlaiseen pohjatietoon asiasta?
Voin vakuuttaa että tiedän paljon aiheesta mutta täällä tieto teilataan yhden linkin lukemisella netistä, ymmärtämättä mitä linkki sisältää.
Kokeilin kerran ja nåin kävi. Teen tiedonjakamista muualla kuint täällä.
jos todisteet on kunnossa!
Eihän Haipolan, mursiksen ja muidenkaan vastustajien väittämiä ole pystytty kumoamaan, eihän!
väännetään rautakanki käärmeeksi.
Eikö se oma "liiketoiminta", mistä piti tulla se 10 miljoonan euron potti ole lähtenyt kantamaan.
Vai ihanko muuten vaan ajankuluksi olet täällä vielä lätisemässä tuota iänikuista paatosta.
Monitasomarkkinoinnista yleensä luullaan, että ylälinja saa palkkionsa ilman mitään työtä.
Näin ei ole. Ylälinja toimii kuin myyntipäällikkö tavallisissa firmoissa.
Ystäväni osallistuu ensi viikonloppuna messuille. Apunaan hänelle tulee koko ylälinja. Kaikki tulevat mielellään auttamaan, saahan he siitä itsekin.
Kun minulla oli firma ja kävin messuilla, ei kukaan toimittajaportaasta tullut auttamaan.
Tämä ylälinjan apu on tärkeä myös kotikutsujen toteutuksessa ja kaikissa muissakin myyntitilaisuuksissa.
Jos ylälinja ei tee mitään, niin pian ei ole alalinjaakaan. Jos ihmisistä ei pidetä huolta, he lähtevät.
olli
"Jos ylälinja ei tee mitään, niin pian ei ole alalinjaakaan. Jos ihmisistä ei pidetä huolta, he lähtevät."
Vai on se ihmisistä huoltapitämistä, että ylälinja kerää voitot alalinjan tekemästä työstä. Ei ihme jos masentaa ja tarvitaan nonia.
Osallistuuko ystäväsi muuten erotiikkamessuille. Teemanahan on tietenkin, "Hylkää turhat lelut, 30 ml nonia aamuin illoin takaa taivallisen panon".
Nuo sinun viestissäsi mainitsemat "lain"alaisuudet pätevät kyllä ossain määrin yritykseen jonka liikevaihto tulee organisaation ulkopuolelta! Mites Teidän "yrityksessä" paljonko liikevaihtoa tulee organisaation ulkopuolelta?!?
Anti-pyramid, vertailet jostakin kumman syystä verkostomarkkinointia ja varsin raskasta suoramarkkinointimallia. Tämä ei ole mitenkään relevantti vertailu; relevantti vertailu on se, miksi ihmeessä jotakin laadukasta tuotetta valmistavan yrityksen pitäisi ryhtyä myymään tuotettaan verkostomarkkinoinnilla vähittäiskaupan sijaan.
Sanot: "esimerkiksi lisäravinteiden markkinahinnoista vähittäis- ja tukkukaupan osuus on noin 50 %"
Sovitaan näin. Tällöin tuota 50 % ei voi ottaa verkostoon jaettavaksi. Vähittäis- ja tukkukaupan osuus kun sisältää myynnin ja markkinoinnin lisäksi logistiikan, kuljetuksen ja toimituskulut (joka paikkaan) sekä esimerkiksi kansainvälisesti myytävällä tuotteella maakohtaiset toiminnot, markkinoinnin vähittäistukkuun, kirjanpidon, verotuksen, laskutuksen jne. jne.
Verkostoon jaettavaksi ei jää tuosta 50 %:sta kuin korkeintaan se osuus, joka menee vähittäiskaupan varsinaiseen myyntiin sekä markkinointiin. Muut toiminnot on verkostomarkkinoinnilla tuotettaan tarjoavan yrityksen itse hoidettava ja kannettava myös näiden kulut.
Edelleen koska kuljetuskustannukset ovat suuremmat yksitellen tai vähäisessä erissä kuluttajalle tai myyjälle toimitettavissa tuotteissa, osuus pienenee vielä tuostakin, jos tuotteen loppuhinta kuljetuksineen kuluttajalle on oltava sama kuin vähittäiskaupassa, kuten kilpailukykyisellä tuotteella on tietysti oltava (koska vähittäiskaupassa on pakko jokaisen käydä maitonsa kuitenkin hakemassa).
Tämän vuoksi verkostomarkkinoinnissa ei vieläkään ole löytynyt hinta/laatu -suhteeltaan vähittäiskaupan kanssa kilpailukykyisiä tuotteita. Jos tällainen tulee mieleen, kertokaa ihmeessä. Hiljaiseksi on tähän asti vetänyt.
Hinta/unelma -suhteeltaan vm toki pesee vähittäiskaupan mennen tullen. K-marketissa kun ei yleensä tarjota mahtavaa mahdollisuutta rikastua, kun ostaa hammastahnaa.
sovi piirustuksiisi?
Nimenoman vertailu pitää suorittaa saman toimialan kesken. Valmistus ja myynti ovat eri toimialoija. Hyväksy vain se tosiasia että olet väitteinesi heikoilla. Tunnusta tosiasiat niin elämäsi on paljon helpompaa.
sinulle edustamani tuotteet sinun kantasi muuttuisi.
Totteet eivät ole halpoja mutta koko rahan edestä niistä saa vastinetta.
Kappas kuppis, tajusit melkein viestini, mutta et aivan. Viihdytätkö meitä nyt kilpailevalla 15 60 15=100 -laskelmallasi?
Muita kustannuksia on turha vertailla kuin niitä, jotka syntyvät siitä, minkä verkosto itsessään hoitaa, jos tarkoitus on puhua siitä, mikä osuus tuotteen hinnasta voidaan jakaa verkostoon. Anti-pyramidin esittämä vertailu sisältää paljon muutakin kuin sen, minkä verkosto yksinään hoitaa.
Vastinetta on kuten aiemmin myymästäsi 999 euron polkupyöräpaketista, jossa oli käräjäoikeuden mukaan 550 euroa ilmaa?
Esittele menemään tuotteesi. Etpä taida uskaltaa.
Vertailin verkostomarkkinointia ja vähittäiskauppaa, kuten huomaat kun luet uudelleen.
Kuten kirjoitin ja jota lainasitkin: "esimerkiksi lisäravinteiden markkinahinnoista vähittäis- ja tukkukaupan osuus on noin 50 %".
Monitasoinen suoramyyntiorganisaatio korvaa tukku- ja vähittäiskaupan. Ei verkostomarkkinointiyhtiö toimi vähittäistukkuliikkeenä vaan tuotteen valmistuttajana ja kehittäjänä.
Mikä tuossa oli vaikeaa ymmärtää?
että...
"Sovitaan näin. Tällöin tuota 50 % ei voi ottaa verkostoon jaettavaksi. Vähittäis- ja tukkukaupan osuus kun sisältää myynnin ja markkinoinnin lisäksi logistiikan, kuljetuksen ja toimituskulut (joka paikkaan) sekä esimerkiksi kansainvälisesti toiminnot, markkinoinnin vähittäistukkuun myytävällä tuotteella maakohtaiset , kirjanpidon, verotuksen, laskutuksen jne. jne."
"sisältää myynnin ja markkinoinnin""markkinoinnin vähittäistukkuun "
nämä kulut säästyvät kokonaan verkostomarkkinointitukulta.
Sinun kannattaisi tutustua verkotomarkkinointifirmojen logistiikkaan ja markinointitapaan. Moni asia valkenisi sinule eri tavalla. Kulurakenne on erilainen. Joistakin paikoista tulee säästöjä joita siirretään toiseen paikkaan. Ei ole yksinkertaisesti niin että muilla tavoilla markkinoituajen tuotteiden kulut ovat samat ja siihen lisätään vain verkoton kulut. Loppukulut ovat kaikissa suoramyynnissä suunnilleen samat, mutta se rahan jako tapahtuu eri tavalla.
Suoramyynnissä markkinointikustannukset maksetaan myyjälle. Verkostossa lisäksi myyjien koulutuskulut maksetaan sen lisäksi myyjille. Tehtävien delegointi toisaalle tuo myös lisää osuutta sinne mihin tehtäviä delegoidaan.
hahaha
Tuoaa aloituksesa phutaan aidasta ja sinä alat puhumaan maasta johon aitä aitaa ollaan rakentamassa.
Jos aloittaja haluaa vertailla kahta samanalan markkinointitapaa, miksi sinä et voi keskustella siitä aiheesta etkä vetää hatusta jotakin muuta aihetta keskusteluun. Sitten ku okaisee sinun harharetkeäsi sinä alat nimittelemään. Mikä keskustelunohjaaja sinä kuvittelet olevasi? Ei tämä ole sinun palstasi vaan yleinen keskustelupalsta jossa keskustellaan mieluiten siitä aiheesta joka aloituksessa on laitettu keskusteluun.
Onhan se vaikea keskustella jos tieto ei riitä mutta aina pitää olla suunapäänä aukomassa.
"Monitasoinen suoramyyntiorganisaatio korvaa tukku- ja vähittäiskaupan"
Ei se aina korvaa. Monien vm-firmojen myyntipuheissa annetaan ymmärtää näin, mutta oikeasti mehu, levä, yrtit ja muut tuotteet voidaan ostaa tukkureilta jopa valmiiksi myyntipakkauksiin pakattuina ja myyjän etiketeillä varustettuna.
Tietysti palvelumyynnissä tai vaate- ja elektroniikkakaupassa tällaista väitettä ei ole edes järkevä esittää. Tavara ostetaan tukkurilta ja sillä sipuli.
Tästähän jo sanottiin, että jos tukkurin kustannus jätetään pois, silloin jää pois myös tukkurin tekemä työ. Vitamiinit eivät pyöri tehtaalta itsekseen. Isojen tukkuliikkeiden huippuosaamista on nimenomaan logistiikka.
Verkostomarkkinoija on itse ketjussa vastaavassa asemassa kuin vähittäiskauppa ja jos systeemi korvaa vähittäiskaupan niin tarkoittaa että verkostomarkkinoija ei saa myynnistä mitään.
Saattaa pitää paikkansa sillä verkostomarkkinoija ei saa voittoisaa palkkiota vaan virittäjä ottaa tavalla tai toisella kululla sen takaisin. Tämä on siis tätä kautta mahdollista. Tosin tällä verkostomarkkinoiden talous oppi todistelee pyramidiuttaan.
Jos joku vmyhtiö ostaa Private labelina niin siitä vain, mutta ei se ole tapana. Järkevämpää on ostaa raaka-aineet raaka-ainevalmistajalta ja kapseloida ne sopimusvalmistajalla. Näinhän yleisesti vm ja muut lisäravinne- ja lääkefirmat toimivat. vm-yhtiö on valmistuttajan asemassa.
Miten ihmeessä verkostoija ei silloin saa mitään? Minähän juuri kirjoitin että monitasoinen suoramyyntiorganisaatio korvaa vähittäis ja tukkukaupan. Niille tuotteen kuluttajamyyntihinnasta menevä maksetaankin verkostoijille. Silloinhan verkostoija saa myyntipalkkion ja organisoijat palkkionsa. Joten miten siis verkostoija ei saa mitään?
Miksi tämä on taas niin vaikeaa käsittää?
Jos VM-yhtiö toimii valmistajana tai valmistuttajana ja ottaa tälle "portaalle" tyypillisen katteen itselleen, loppua tuotteen hinnasta ei voida jakaa verkostoon myyntipalkkioina. Tässä mallissa muuten tuote valmistetaan ja sitä myydään/markkinoidaan, mutta sitä ei lainkaan tarvitse toimittaa.
Jos VM-yhtiö hoitaa itse tukkuportaan työn, siitä aiheutuu yritykselle kuluja. Vaikka VM-firma ei tästä työstä ottaisi lainkaan katetta vaan tyytyisi valmistajan katteeseen, jos tuotteen on tarkoitus maksaa kuluttajalle saman verran kuin vähittäiskaupassa, tämä työ vähentää verkostoon jaettavien palkkioiden osuutta hinnasta. Edelleen koska tuotteet toimitetaan lopulta postitse, ja tämä on huomattavasti kalliimpi jakelujärjestelmä kuin vähittäiskaupan järjestelmä, todennäköisesti "tukkuporras" tulee VM-firman hoitamana (hieman tuotteesta riippuen) maksamaan vähintäänkin saman verran kuin vähittäiskaupassa.
Verkosto korvaa verkostomarkkinoinnissa ainoastaan vähittäiskaupan osuuden ja mahdollisesti muut markkinointikulut (kuten mainonnan). Tuotteen hinnasta voidaan verkostoon jakaa näin korkeintaan näiden osuus, jos tuotteen hinnan kuluttajalle on tarkoitus olla sama kuin vähittäiskaupassa. Jos tukku- ja vähittäiskauppa ottavat 50 % jonkin tuotteen hinnasta, samaa tuotetta samaan hintaan myytäessä verkostolla ei tuota 50 % voida jakaa verkostoon. Siitä täytyy vähentää tukkuportaan kulujen osuus, ja verkostomyynnissä tästä tulee vielä aika iso lasku, jos tuotteet toimitetaan pienissä erissä postitse.
En tiedä miten tuon lainauksen sait taas söhlättyä, mutta jos luet sen ajatuksen kanssa, ehkä huomaat, että siinä nimenomaan viitataan siihen, että verkostolla myytäessä verkosto korvaa vähittäiskaupan myynnin ja markkinoinnin kulut.
Sen enempää verkosto ei voi korvata, sillä verkostomarkkinoijat eivät hoida logistiikkaa, kirjanpitoa jne. jne., jotka jonkun on hoidettava. Tämän vuoksi lainauksessakin sanotaan, että myynnin ja markkinoinnin (jonka siis verkosto voi hoitaa) lisäksi tukku- ja vähittäisportaat tekevät sellaista työtä, joka on myös verkostolla myytäessä tehtävä, mutta jota verkosto ei tee.
Jos tuotteen hinnan on (tietysti toimituskuluineen) tarkoitus olla sama kuin vähittäiskaupassa ja VM-firma ottaa valmistajan tai valmistuttajan katteen, verkostoon voidaan jakaa ainoastaan se osuus, joka syntyy tuotteen vähittäismyynnistä ja mainonnasta.
Mikäli verkostomarkkinoijat maksavat itse tuotteiden toimituskulut, tämähän vain laskee heidän saamaansa provisiota.
Mistä "paikoista" sinun mielestäsi verkostomarkkinoinnissa tulee näitä säästöjä? Ei niitä voi tulla ainakaan logistiikasta, jos tuotteet toimitetaan lopulta postin välityksellä. Jos tavaran postittaminen pienissä erissä olisi edullisempi vaihtoehto, suuret tukut varmasti postittelisivat tuotteensa nykyisten suurten varasto- ja kuljetusjärjestelmien sijaan. Jos yksittäisten tuotteiden tilaaminen suoraan valmistajalta olisi edullisempi vaihtoehto, jokainen kauppias tai peräti jokainen kuluttaja tilaisi suoraan valmistajalta.
Vaikka verkostomarkkinoijille on jotenkin onnistuttu uskotella aivan muuta, tukkukauppa ei ole mikään turha väliporras, vaan aika loppuun asti hiottu tuotteiden toimitusjärjestelmä, jonka logistinen osaaminen huolehtii siitä, että tuotteet toimitetaan vähittäiskauppaan mahdollisimman vähin kustannuksin. Mikäli jokin vaihtoehto tulisi halvemmaksi, tietysti koko kaupankäynti siirtyisi siihen.
tiedä. Voisitko olla kommentoimatta asioita mitä et tiedä?
Miksi sinulle on tämä niin vaikea käsittää, ja miksi väännät suotta?
Jos valmistuttaja myy tukkukaupalle noin 50 yksiköllä, tämä vähittäiskaupalle noin 60 - 65 yksiköllä, niin mikä tässä on ongelma?
Kun vm-yhtiö ei käytä lainkaan erillistä tukkukauppaa jotta saisi tuotteet vähittäiskauppoihin, vaan tukku- ja vähittäiskaupan korvaa edustajien organisaatio, voi vm-yhtiö maksaa palkkioina saman kuin mikä menisi tukkukaupalle ja vähittäiskaupalle.
Posti- ja toimituskuluista tulee kyllä aika iso kuluerä. Kulut nousevat lisäravinteissa herkästi 5 prosenttiin tuotteen hinnasta. Mutta se on hinnoittelu ja palkkiointikysymys ja mahtuu hyvin tuohon "noin 50 prosenttiin" mistä kirjoitin. Hinnoittelu on aina kuitenkin tuote- ja kustannuskohtainen. Jos tuotteen lähettäminen maksaa kohtuuttomasti, ei sitä kannata myydä verkostomarkkinoinnilla eikä millään muullakaan postitoimitustavalla. Pesuaineet esimerkiksi eivät oikein sovellu postitoimitukseen. Ihonhoitotuotteetkin on verkostoinnissa järkevämpi myydä jälleenmyyjä-verkostoijan kautta kuin suoraan asiakkaalle, koska postimaksu (Postin Kotipaketti) on 13 euroa.
Et muuten huomioi lainkaan sitä, että ei ne tukkukaupat ympäri maailmaa ota niitä tuotteita noin vain varastoonsa, kun olet valmistuttanut tuotteen, eivät he edes tiedä tuotteestasi, eikä ne sieltä liiku automaattisesti vähittäiskauppoihin saati lopulta kuluttajille. Valmistuttajan täytyy luoda monitasoinen kansainvälinen myyntiorganisaatio myymään tuotteet sinne tukkukauppoihin, saada kansainvälisellä ja kansallisella mainonnalla tuote tunnetuksi, järjestää (taas monitasoinen) organisaatio promovoimaan tuotetta vähittäiskaupoissa ja niin edelleen. Tämä siis valmistuttajan katteesta menee pois. Vm-yhtiöllä taas tuote kulkee yhtiöltä kuluttajalle palkiten siitä vähittäis- ja tukkukaupan osuuden verran edustajia. Monitasoisesta kansainvälisestä myynti- ja markkinointiorganisaatiosta säästyneet rahat kattavat kustannuksia siitä, että yhtiö lähettää saapuneiden tilausten perusteella tuotteet kuluttajalle.
Vm-yhtiön pitää luoda logistiset järjestelmänsä huippuun, jotta voi kasvaa suureksi. Ei verkostomarkkinointi ole mikään ihmesysteemi, jolla voidaan myydä huonolaatuisin järjestelmin hyvää tai huonoa tavaraa. Kuten olen usein kirjoittanut, on vanhanaikaiset verkostot sellaisia, etteivät ne ole tehokkaimpia mahdollisia ansaintamahdollisuuksia kenellekään verkostoijalle. Niillä voi ansaita, niillä saa kymppejä, satasia, elannon, jopa rikastua, mutta ne eivät ole tehokkaita kenellekään verkostoijalle.
Verkostointi ei ole toimintaa, jossa unohdetaan nykyaika, vaikka niin moni yritys, kuten moni vm-yrityskin, sen unohtaa. Isolla rahalla ja taitavissa käsissä voidaan luoda vm-yhtiö, jonka toiminta on laadukasta, tuotteet käyvät markkinoilla kaupaksi, toimintaan osallistujat ansaitsevat hyvin, asiakaspysyvyys on suurta ja sillä tehdään isoja voittoja, isompia kuin samalla pääomalla saisi samoin tuottein vähittäiskaupparintamalla, ja noustaan nopeasti suoramyyntialan kärkijoukkoon, ilman skandaaleja, oikeudenkäyntejä, kuluttajaviraston huomautuksia ja niin edelleen. Monitasoisesti palkkiointi ei tee yrityksestä huonoa. Päin vastoin. Yrityksen johto, rahoitusasema jne. tekee siitä huonon tai hyvän, kuten kaikista muistakin yrityksistä.
Aloituspakettien (eli siis niiden noin parin kolmenkympin) velkominen on turhaa: miksi ihmeessä tehdä ylihienoja ja kalliita aloituspaketteja, kun lähes kaiken voi länsimaissa hoitaa netissä. Yksi esite tuote-esittelyyn ja ohjekirja (tai pikemminkin esite) riittää. Ne voi teettää eurolla ja lähettää kun edustaja on hankkinut ensimmäisen asiakkaan tai tilannut itse. Sitä ennen edustaja käyttää nettiä esittelyyn. Koska edustaja ei tarvitse fyysistä materiaalia ensimmäisen asiakkaan hankkimiseen, ja suurin osa lopettaa ennen kuin on edes soittanut muutamaa puhelua, niin kuka siitä hyötyy että niitä aloituspaketteja lähetellään edestakaisin. Ei kukaan, kuluja vain tulee, ja joku voi ärtyä siitä muutaman kympin menettämisestä hetkeksi, jos ei älyä tai viitsi palauttaa.
vastasin viestiin
"korvaa ilman kuluja."
..silloin kun sen maksaa edustaja.
"Jos valmistuttaja myy tukkukaupalle noin 50 yksiköllä, tämä vähittäiskaupalle noin 60 - 65 yksiköllä, niin mikä tässä on ongelma?"
Jos joku vm-yritys ei käytä ollenkaan tukkuria, sen on itse hoidettava ne tehtävät, jotka tukkuri tuolla 10-15 yksikön hinnalla tekee. Tavaran on joka tapauksessa liikuttava ja se ei ole ilmaista.
"Ihonhoitotuotteetkin on verkostoinnissa järkevämpi myydä jälleenmyyjä-verkostoijan kautta kuin suoraan asiakkaalle"
Näin. Kun jälleenmyyjä kuljettaa pesuaineita ja kosmetiikkaa asiakkaille autonsa takapaksissa, niin tuo se vasta logistisesti kallista on. Tietysti hinnan maksaa verkostoija, ei pääyritys. Näin vm voi olla pääyrityksen kannalta vielä toimivaa vaikkei logistinen ketju olisikaan ihan huippuunsa viritetty.
Promoamisessa voisi tietysti jonkun verran säästää jättämällä sen verkostoijien kustannettavaksi. Näyttää siltä, että isoimmat vm-yritykset käyttävät kuitenkin rahaa kalliisiin mainoskampanjoihin taistellessaan markkinaosuuksista. Myöskään poliittinen ja muu lobbaaminen ei ole ihan ilmaista.
Tukkuliike kyllä toimittaa tavaraa vähittäiskauppoihin. Mutta niihin tukkuliikkeisiin pitää saada se tavara ensin. Pitää luoda monitasoinen organisaatio jotta tuotteet on tukussa jne. Verkostoinnissa edustajat hoitavat myös tuotteiden tukkuliikkeisiin ja vähittäiskauppoihin promovoinnin osuuden, joten vm-yhtiö voi hoitaa itse tuotteiden lähetyksen, ilman erillistä tukkuliikkeille myyntiä. Toki voi käyttää erillistä logistiikkayhtiötä joka varastoi tuotteet ja lähettää ne, mutta se ei ole tukkuliike vaan logistiikkayhtiö.
Edustajat korvaavat tukku- ja vähittäisliikkeen kustannukset.
tarkoittanette:
Edustajilla suoritetaan tukku- ja vähittäisliikkeen kustannukset.
tukkuporrasta kokonaan pois välistä. Mainonta jää aina kokonaan pois välistä. Tuotteiden mainonnalla tapahtuva lanseeraus jää kokonaan poisvalistä. Logistiikasta jää monta välivarastointia ja lastausta pois välistä. On paljon muutakin joka keventää logistiikkaa ja markkinointia. niistä säästyvät rahat tulevat verkostoon lisänä siihen normaaliin myyntipalkkioon.
Tuotteen hinnan muodostuminen on erilainen kuin peristeisessä kaupankäynnissä. Lopuhnta on kyllä tavanomainen suoramyyntihinta, mutta yleensä halvempi kuin keskusliikkeiden kauttaa tuleva kivijalkamyymälähinta.