Moikka!
Haluisin kysyä tälläisen kysymyksen, kaikki saa vastata!
Olen ihastunut poikaan, jonka tiedän olevan Helluntalainen. Hän on mielestäni todella mukava, ja uskon että tästä voisi kehkeytyä jotain pidempiaikaistakin.
Pelkään kuitenkin, että hänen perheellään ja jopa hänellä itsellään voisi pitkän päälle tulla ongelmia siitä, että itse en kuulu mihinkään seurakuntaan, vaikka johonkin Suurempaan Voimaan uskonkin.
Ihan siis käytännön asiat pelottaa; juhlapyhät, esiaviolliseen seksiin suhtautuminen yms.
Tämä poika ei käsitykseni mukaan ole kovin vanhoillinen, mutta perheensä on. Onko kenelläkään kokemusta, voisiko tälläinen suhde toimia? Ollenkaan?
En ole kiinnostunut liittymään seurakuntaan vain muodon vuoksi, mielestäni se olisi tekopyhää.
Kertokaapa mielipiteitänne asiasta...
Haluisin kysyä tälläisen kysymyksen, kaikki saa vastata!
Olen ihastunut poikaan, jonka tiedän olevan Helluntalainen. Hän on mielestäni todella mukava, ja uskon että tästä voisi kehkeytyä jotain pidempiaikaistakin.
Pelkään kuitenkin, että hänen perheellään ja jopa hänellä itsellään voisi pitkän päälle tulla ongelmia siitä, että itse en kuulu mihinkään seurakuntaan, vaikka johonkin Suurempaan Voimaan uskonkin.
Ihan siis käytännön asiat pelottaa; juhlapyhät, esiaviolliseen seksiin suhtautuminen yms.
Tämä poika ei käsitykseni mukaan ole kovin vanhoillinen, mutta perheensä on. Onko kenelläkään kokemusta, voisiko tälläinen suhde toimia? Ollenkaan?
En ole kiinnostunut liittymään seurakuntaan vain muodon vuoksi, mielestäni se olisi tekopyhää.
Kertokaapa mielipiteitänne asiasta...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos uudestisyntynyt ihminen alkaisi seurustella, siis tositarkoituksella, uudestisyntymättömän kanssa, niin he ongelmoittavat suhteensa.
Heidän mielikuvansa, näkemykset asioista, on niin erilaiset, ettei heidän suhtensa syvene.Tästä ongelmoitumisesta on varoituskin Raamatussa.
Uskovainen ajattelee asioita, niin erilaisesti.Niin, jos on Raamattuun uskova ihminen.
Eikös teillä jo ole kokemusta Pääsiäisestä? Oliko kamalat helluntailaisjuhlapyhät?
Avoin kysymys, suora vastaus, ei se tule onnistumaan,älä siis viettele uskovaista maailman tielle, sillä sitä sinä olet, ellet ole elävässä uskossa !
-Saakoon Jeesus siunata sinua pelastuksen armolla, mutta älä teeskentele pojan tähden olevasi uskossa, ei sekään onnistu, tuskaa vain tuottaa!
mies= lullukka, kun luulee heti , että helluntaipojasta ei ole viettelijäksi!
nissä kokouksissa ja puntaroi tarkkaan.uskonasiat tulevat olemaan väkisin osa elämääsi ja sinun on punnittava oma sisimpäsi.ehkä jeesus puhuu sulle ja tulet uskoon..kokoile jeesusta.mä suosittelen.olin ennen kuin sä..paitsi et en kuitenkaan kun sääet ole niinku mä olin,vapauduin kaikesta
on ns. 'pihkassa' sinuun, niin kuunnelkaa molemmat enemmän sydäntenne ääntä asioissa, älkääkä niinkään ympäristön mielipiteitä.
Onhan se jo todistettu, että uskovat tuomitsevat ehdottomasti tällaisen suhteen kehittymisen, vaikka Isä Jumala ei tuomitse. Rauhaan ja keskinäiseen rakkauteenhan Isä Jumala on meidät kaikki kutsunut.
Ja koska Jumala on rakkaus, niin hän on se taho, joka vaikuttaa kahden ihmisen välisen rakkaussuhteen kehittymisen oman mielensä ja tahtonsa mukaan.
Sanoohan hän, etteivät hänen ajatuksensa ole meidän ajatuksiamme eivätkä meidän ajatuksemme hänen ajatuksiaan, vaan hän aivoittelee kaiken täysin oman katsantokantansa perusteella ja ilmoittaa ne sitten ihmiskunnalle armoittamiensa profeettojen sekä sananjulistajiensa kautta.
Vanhan Testamentin sekä Uuden Testamentin kirjoitukset todistavat tämän. Aamen!
Eikös Jumalan ajatukset ja tahto ilmen Raamatusta.Esim. Tästä aiheesta on erikoisen selkeä ohjeistus Raamatussa.(Esim. 2 Kor. 6:14..15).
Uskon Jumalan antaneen ohjeistuksen arkielämään ja sen suunnitteluun turvaksi ongelmoitumisen ehkäisemiseksi, joka turvaisi seuraavan sukupolven/lasten kehityksen.
Jotenkin harmittaa tulevien sukupolvien kohtalo.Ajatelkaapa.Lapsella voi isä ja äiti asua eri perheissä ja lapsi sukkuloi näiden perheiden välillä.Lapsen halutessa isovanhempien luo hän taas joutuu sukkuloimaan kahdessa eriperheessä.
Siis lapsen isovanhemmat ovat eronneet ja samoin hänen vanhempansa.Jotenkin luulisin lapsen olevan vaikea hahmottaa ja "hyödyntää" isovanhempiaan kasvutekijöissään.
Siis lapsen mielikuvissa normalisoituu lyhytkestoiset ihmissuhteet.