Luterilaisen kirkon sisällä nyt kiivaana käyvät "vatkaus" naispappeusasiasta on mielestäni saanut jo huvittavia piirteitä. Pitäisi varmaan poistaa verotusoikeus kirkolta, oppisivat olemaan julkisuudessa tappelematta, no se siitä.
Naispappeusasiassa puhutaan usein tasa-arvosta. Minua suuresti suututtaa koko tasa-arvo keskustelu, sillä eihän kyseessä ole millään asteikolla tasa-arvokeskustelu.Naispappeuden puolustajat puhuvat suvaitsrvaisuudesta ja tasa-arvosta, vaikka eivät samalla suvaitse niitä jotka uskovat toisin. He vaativat tasa-arvoa, ja samalla vievät tasa-arvon pois seurakunnasta.
Minulle tasa-arvo kirkossa merkitsee sitä, että jokaisella on oikeus saman arvoisena uskoa miten omatunto parhaaksi näkee. Ei hyvät ihmiset tasa-arvo tarkoita vain sitä, että kaikki liberaali uusi hyväksytään, mutta perinteisesti uskovia ei. On täysin mieletentö siis puhua suvaitsevaisuudesta niin kauan, kuin ei itse pysty hyväksymään "vanhalla tavalla" uskovia. Minä en itse tiedä oikeaa vastausta naispappeuskysymykseen, eikä minulla siihen edes selkeää kantaa ole, mutta tämä virheellinen keskustelu pitäisi lopettaa. Jos kirkko tai ihmiset sen sisällä saarnaavat tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, on ymmärrettävä mitä se tarkoittaa. On hyväksyttävä myös ihmiset ja papit, jotka tulkitsevat raamattua perinteisesti. Lisäksi on hyväksyttävä naispapit ja heidän tukijansa, mutta kumpaakaan suuntaa ei pidä asettaa huonompaan asemaan. Nyt vanhoilliset suunnat ovat joutumassa jopa pois työstään vakaumuksensa vuoksi. Jos suunta pysyy tälläisena, kenenkään naispappeuden kannattajan ei kannata julkisesti puhua mitään tasa-arvosta. tasa-arvo on niin laaja käsite, että kannattaa ensin miettiä mitä se tarkoittaa. Ei pidä vain ajatella oman mielipiteen kuuluvan tasa-arvon piiriin, silloin on hyväksyttävä myös toisen vakaumus
Naispappeusasiassa puhutaan usein tasa-arvosta. Minua suuresti suututtaa koko tasa-arvo keskustelu, sillä eihän kyseessä ole millään asteikolla tasa-arvokeskustelu.Naispappeuden puolustajat puhuvat suvaitsrvaisuudesta ja tasa-arvosta, vaikka eivät samalla suvaitse niitä jotka uskovat toisin. He vaativat tasa-arvoa, ja samalla vievät tasa-arvon pois seurakunnasta.
Minulle tasa-arvo kirkossa merkitsee sitä, että jokaisella on oikeus saman arvoisena uskoa miten omatunto parhaaksi näkee. Ei hyvät ihmiset tasa-arvo tarkoita vain sitä, että kaikki liberaali uusi hyväksytään, mutta perinteisesti uskovia ei. On täysin mieletentö siis puhua suvaitsevaisuudesta niin kauan, kuin ei itse pysty hyväksymään "vanhalla tavalla" uskovia. Minä en itse tiedä oikeaa vastausta naispappeuskysymykseen, eikä minulla siihen edes selkeää kantaa ole, mutta tämä virheellinen keskustelu pitäisi lopettaa. Jos kirkko tai ihmiset sen sisällä saarnaavat tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, on ymmärrettävä mitä se tarkoittaa. On hyväksyttävä myös ihmiset ja papit, jotka tulkitsevat raamattua perinteisesti. Lisäksi on hyväksyttävä naispapit ja heidän tukijansa, mutta kumpaakaan suuntaa ei pidä asettaa huonompaan asemaan. Nyt vanhoilliset suunnat ovat joutumassa jopa pois työstään vakaumuksensa vuoksi. Jos suunta pysyy tälläisena, kenenkään naispappeuden kannattajan ei kannata julkisesti puhua mitään tasa-arvosta. tasa-arvo on niin laaja käsite, että kannattaa ensin miettiä mitä se tarkoittaa. Ei pidä vain ajatella oman mielipiteen kuuluvan tasa-arvon piiriin, silloin on hyväksyttävä myös toisen vakaumus
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joillakin on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä...
Tasa-arvolaki
20.4.2004
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (8.8.1986/609)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.
2 §
Lain soveltamisalan rajoitukset
Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:
1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan
http://www.tasa-arvo.fi/Resource.phx/tasa-arvo/tasa-arvovaltuutettu/tasa-arvolaki.htx
Minä alan kohta vaatia miesten pääsyä nunnaluostareihin ja synnyttämään tms. vedoten tasa-arvoon.
Jos piispoille ei Raamattu maistu tai eivät edes enää usko koko opukseen, on ymmärrettävää vedota maallisiin tuomioistuimiin, mutta laki on selvä, sitä ei sovelleta luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Häviävät varmasti, koska ei ole kyse syrjinnästä. Luultavasti nuo ala-arvoisin motiivein varustetut kampanjat Rankisia ja muita vastaan menevätkin läpi virkavirheenä tms, ei tasa-arvorikoksena.
Ihmetyttää, että vaikka tasa-arvolaki on niin selkeä piispat eivät ole kertaakaan ottaneet koko lakikysymystä esille, puhuvat vaan jotain ympäripyöreää. Naisten, jotka ovat onnistuneet laittautumaan pappisvirkaan, olisi pitänyt etukäteen ottaa selvää laista, jos eivät sitä etukäteen ole tunteneet! Nyt on turha parku kun laki kerran yksiselitteisesti rajaa tasa-arvon pois, ja se on lisäksi oikein muutenkin!
Nykyään monet kirkon opettajat rakentavat vain tätä ajallista yhteiskuntaa järkensä valon mukaisesti ja hyläten Sanan todistuksen.
Ennen tuomiopäivää kirkosta on tultava saatanan synagoga. Kun Ihmisen Poika tulee - löytäneekö Hän uskoa maanpäältä. Kun luopumus on sitten niin totaalisesti tapahtunut, niin Jumala voi suorittaa loppuun tämän jumalattoman maailman tuhoamisen ja koota tuomittavat valapatot papistot ja heidän eksyttämänsä ihmiset tuomittavaksi tuomioistuimensa eteen.
Jumala ei ole unohtanut ilmoitustaan tämän maailman loppumisesta.
kirkkoa on ohjattu ajan mukaan.
"Nykyään monet kirkon opettajat rakentavat vain tätä ajallista yhteiskuntaa järkensä valon mukaisesti ja hyläten Sanan todistuksen."
En näe asiaa ihan noin mustavalkoisena. Kirkko elää ja hengittää maailmassa. Kirkko on toisaalta sidottu aikaan ja toisaalta uskonsa kautta sidottu iankaikkisuuteen.
"Jumala voi suorittaa loppuun tämän jumalattoman maailman tuhoamisen ja koota tuomittavat valapatot papistot ja heidän eksyttämänsä ihmiset tuomittavaksi tuomioistuimensa eteen."
Onko Jumala aloittanut maailman tuhoamisen?? Jumala ei tuhoa maailmaa vaan pelastaa sen. Ja kaikki - niin hyvät, pahat ja rumatkin - päätyvät saman tuomioistuimen eteen. Jokainen on Jumalan silmissä rikkonut Hänen tahtoaan, joten jokainen ansaitsee tuomion. Kristuksen varassa on kaikki - jos Kristus ei ole noussut kuolleista, on uskomme turhaa.
Mooseksen istuimella istuvatkin Raamatun mukaan kirjanoppineet ja fariseukset. Vaikka kirkko on vähän sitä ja tätä aina ollut, niin siitä huolimatta Jumala on muuttumaton. Kirkon ei tule elää maailmasta, vaan Jumalan sanasta. Jumala on alkanut maailman tuhoamisen jo siitä, kun karkotti Adamin ja Eeva pois Paratiisista lankeemuksen tähden ja kirosi maan. Myöhemmin Sana opettaa, kun Jumalan sana hylätään, niin maailma saa tuomionsa ja alkuaineet ja elementit kuumuudesta sulavat.
Jospa lukisit vakavalla mielellä ISOA KIRJAA, niin saattaisit huomata, että Jumala on mustavalkoinen, vaikka itse olisitkin harmaa eminenssi sekä siihen, että tähän suuntaan. Jumala ei pluutaa, vaan on sitä, mitä on ilmoittanut olevansa ja kerran tulee pää narussa vetävän käteen.
Yrittäkää asettua naispapin asemaan. Miltä naispapista tuntuu, kun joku työkaveri mitätöi hänen pappeutensa? Mitä tämä vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin?
Miltä tuntuisi työskennellä firmassa, jossa joku työkaveri pitäisi sinua pätemättömänä työtehtäviisi? Ja tekisi mielipiteensä selväksi kieltäytymällä työskentelystä kanssasi? Ja tätä jatkuisi vuodesta toiseen? Tyytyisitkö tilanteeseen vai menisitkö valittamaan esimiehelle työkaverisi käytöksestä?
"Yrittäkää asettua naispapin asemaan. Miltä naispapista tuntuu, kun työkaveri mitätöi hänen pappeutensa? Mitä tämä vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin?"
"Miltä tuntuisi työskennellä firmassa, jossa joku työkaveri pitäisi sinua pätemättömänä työtehtäviisi?"
Tuntuu siltä, että kaikki eivät pysty asettumaan toisen asemaan. Mutta jos ei itse pysty asettumaan toisen asemaan, niin voi ainakin lukea naispappien kokemuksista ja sitä kautta tajuta, miltä se on tuntunut. Tältä se on tuntunut:
"Yläranta ( pastori Johanna Yläranta ) kertoo monista ahdistavista tilanteista. Naispappeutta vastustava pastori ei ollut suostunut pitämään hänen kanssaan koululaisjumalanpalvelusta, ja Yläranta joutui väistymään. Yläranta perui rippikoululaistensa kanssa tutustumiskäynnin jumalanpalvelukseen, sillä siellä olikin tiukan linjan saarnaaja vierailijana. "Olisin joutunut pukemaan työtehtäviin papin puvun. En uskaltanut mennä."
"Naispappeuden vastustajat sanovat, että he eivät vastusta Ylärantaa naisena tai ihmisenä, vain pappina. "Mutta kyllä vastustus loukkaa ja satuttaa koko persoonaani erittäin syvästi. Pappeus on kutsumukseni ja keskeinen osa identiteettiäni. Se ei ole vain ammatti. Papin työ on sellaista, että sitä tehdään koko persoonalla."
"Saarinen ja Järvinen ( naispapit Satu Saarinen ja Liisa Järvinen ) eivät usko, että naispappeuden vastustamisessa on kyse vain Raamatun tulkinnasta. "On kyse vallasta. Näen, että miehet haluavat vielä jonkin saarekkeen, jossa mies voi olla ilman naista", Järvinen sanoo."
Entä jos onkin näin, että on kyse vallasta ja siitä, että miehet haluavat jonkin alueen, jossa mies voi olla vielä ilman naista? Miltä tämä selitys tuntuu?
Ehkäpä nämä tasa-arvoa vastustavat miehet ovat niitä, jotka tietävät jäävänsä ilman naista, jolleivat he saa pitää alamaista naisorjaa komennossaan.
aika.Ei ole mitään naispappeutta!
Ei ole koskaan ollutkaan vaikka jotkut sellasta esittävätkin.
Raamattu on selkeä tässäkin asiassa.
Miksi pitäisi toimia hyvien ohjeiden vastaisesti?
Kyllä Raamatussa kielletään tappaminenkin.. vai eikö kielletä?
Sanot: "Naispappeuden puolustajat puhuvat suvaitsrvaisuudesta ja tasa-arvosta, vaikka eivät samalla suvaitse niitä jotka uskovat toisin."
ja
"Nyt vanhoilliset suunnat ovat joutumassa jopa pois työstään vakaumuksensa vuoksi."
Itse kysyn: Kuka on suvaitsematon ensin? Suvaitsevatko naispappeutta vastustavat ihmiset naispappeja? Silloin, kun he vielä olivat enemmistönä, he pitivät huolta siitä, etteivät naiset saaneet tehdä papin työtä. On päivänselvää, että jos he yhä olisivat enemmistö tai jos he taas kasvaisivat enemmistöksi, naispapit saisivat lähteä pois kirkosta.
Naispappeuden vastustajat ovat tosiasiassa niitä, jotka hyökkäävät ensin naispappeja vastaan. Naispappeuden hyväksyjät ovat niitä, jotka vain ja ainoastaan tuon hyökkäyksen vuoksi joutuvat tahtomattaan puolustuskannalle.
Kukaan ei ole pyytänyt tai vaatinut miespappeja ryhtymään naispapeiksi (eli tekemään itse sitä, minkä he kokevat vääräksi). Vanhoillisilta miespapeilta on pyydetty ainoastaan suvaitsevaisuutta. Jos miespappi ei voi suvaita naispappia, hänen on itse väistettävä, sillä muutoin hän käyttää valtaa sitä ihmistä kohtaan, jota ei hyväksy. Eettisesti oikein käyttäytyvä ihminen käyttää omaa valtaansa ainoastaan itseään kohtaan ja kantaa omien periaatteidensa seuraukset ainoastaan omilla harteillaan.
Raamattu jota kirkossakin joskus luetaan sanoo selvästi ,että nainen ei voi olla pappi.
Eikös olekin epäselvä asia?
Raamattuun pohjautuvat perustelut tuntuvat usein puuttuvan miltei kokonaan? Ei siis vedota Raamatun sanaan vaan maalliseen lakiin ja ajan henkeen? Miksi näin? Myös piispat tekevät niin.
Koska on päivänselvää, että Raamatusta ei voi löytyä perusteluja sille, että nainen voi olla pappi - koska sen kirjoittamisen aikaan ei voinut. Sen sijaan teologisesti on perusteltu, miksi tuo käytäntö ei ole enää meitä sitova - mutta näitä perustelujahan vastustajat tunnetusti eivät hyväksy.
Eihän raamatulla voida perustella sellaista, mitä sinä aikana ei tunnettu. Ei Raamatusta löydy perusteita myöskään sille, että vain pappi saa kastaa, konfirmoida, vihkiä avioliittoon tai siunata hautaan. Itse asiassa koko konfirmaatiota ei ole Raamatussa.
Toinen asia on sitten se, missä määrin Raamatun ajan tavat ja käytännöt ovat kaikkia aikoja sitovia. Tässä ne suuret erot ovat itse asiassa.
Sitä paitsi - siinä mielessä kyse on kyllä myös tasa-arvosta, että Raamatun mukaan nainen ja mies tosiasiallisesti eivät ole tasa-arvoisia. naispappeutta vastustetaan, koska "nainen on miehelle alamainen" ja "mies on naisen pää", vedotaan luomisjärjestykseen, naisen kuuliaisuuteen jne. Eihän tuo ole naisen ja miehen tasa-arvoa!
Minä olen ymmärtänyt Raamatun niin, ettei Jumalan sanaa ole annettu ihmisille yhdellä kertaa vaan pikemminkin murusina kerrallaan. Ei Sanaa ole koskaan kaadettu ihmiskunnan pureksittavaksi ihmisten käsityskykyyn nähden liian edistyksellisellä tavalla. Sanassa on vertauskuvia ja ohjausta kohti totuuden luokse johtavaa tietä. Sanassa on siemeniä. Esimerkiksi maailmankaikkeus, ääretön avaruus, on ollut Jumalan sanassa taivaankansi ja maa on ollut litteä pannukakku, jolla on ollut ääret. Asioita ei pitänyt selittää tuhansia vuosia sitten (eikä nytkään) perin juurin ja loppuun asti. Sana oli silloinkin totta, mutta vain sen vuoksi, että ymmärrämme ja mallinnamme maailmankaikkeutta tänään laajemmin ja tarkemmin kuin aiemmin, meistä tuntuu kuin Sana ei olisikaan ollut sanasta sanaan totta. Se, mikä meille nykyisen tietämyksemme mukaan on totta tänään, saattaa puolestaan naurattaa parin tuhannen vuoden päästä eläviä ihmisiä, sillä nykyinenkin kuva elämästämme ja ympäristöstämme on lopultakin vain alkeellinen ja rajoittunut malli koko totuudesta. Raamattua lukiessamme meidän on ymmärrettävä, että Jumala kaikessa viisaudessaan puhuu ihmiskunnalleen aina vain kulloistakin kehitystasoamme vastaavalla tavalla.
Jumala on viisas isä, joka antaa lapsensa, ihmiskunnan, myös itse kehittyä ja kasvaa, etsiskellä totuutta ja löytää uusia ihmeitä omaan tahtiinsa. Ihminenkin äidin ja isän roolissaan toimii Jumalaa seuraten. Vanhempi kieltää ensin pientä lastaan ehdottomasti koskemasta esimerkiksi ohuen ohueen lasiin, ettei lasi rikkoutuisi ja aiheuttaisi haavoja. Sähkölaitteitakaan ei pienimmille anneta leluiksi ja suussa maisteltaviksi. Kun lapsi sitten ymmärtää ja taitaa enemmän, hän saa luvan koskea siihenkin, mihin aiemmin ei ole saanut koskea. Samalla lapselle annetaan uusia monimutkaisempia sääntöjä, joita perustellaan laajemmin ja syvällisemmin. Lasten annetaan myös itse oivaltaa uusia asioita. Ei ihmiskunnan kehitys loppunut 2000 vuotta sitten. Tänäkin päivänä Jumala itse johdattaa meitä uusien eettisten kysymysten äärelle. Ei Jumalan luomistyö ole vieläkään päättynyt, ei edes ihmiskunnan suhteen. Siemeniä saamme edelleenkin.
Jeesus itse opetti, etteivät Jumalan käskyt ole Jumalaa varten, vaan ne ovat ihmistä itseään varten. Ne ovat ohjeita siitä, kuinka meidän tulisi kohdella toisiamme. Sapattikin on vain ihmistä varten. Pyhäpäivän tarkoitus on suoda jopa orjille mahdollisuus lepoon ja elpymiseen Jumalan seurassa. Heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ei saa riistää loputtomasti ja armottomasti mammonan keräämisen alttarille ja rikkaimpienkin on oman hyvinvointinsa vuoksi syytä pysähtyä aika ajoin miettimään sitä, mikä elämässä todella on tärkeää. Jos taas ihminen rakastaa ja luottaa Jumalaan yli kaiken, kuten käsky määrää, ihmisen on hyvä olla ja turvallista elää. Sekään käsky ei siis ole Jumalaa varten olemassa. Käsky on pikemminkin kehoitus ja ohje. Jos ryhdymme tulkitsemaan käskyjä niin, että käskyt alkavat sotia ihmistä vastaan tai joidenkin ihmisten Jumalan luomaa ominta olemusta vastaan, meidän on syytä miettiä, tulkitsemmeko käskyjä väärin. Jeesus sanoi, että rakkauden kaksoiskäsky on suurin ja tärkein käsky. Sen on ohjattava kaikkien muidenkin käskyjen ymmärtämistä ja tulkitsemista. Sapattina ei siis ole hyvä tehdä työtä mammonan keräämisen eteen, mutta parantaa ja auttaa muita ihmisiä voi silloinkin. Yhdenkään lähimmäisemme ei pidä joutua kärsimään vain sapatin tähden. Kipeä ihminen saa saada helpotusta oloonsa lepopäivänä, jotta hänkin pääsisi kipujen kuormalta hetkeksi tuntemaan Jumalan olemassaoloa lähellään.
Tänä päivänä ihmiskunta alkaa ymmärtää, ettei sukupuolisuus ole aivan niin yksinkertainen juttu, kuin olemme ehkä luulleet. Siksi saamme tänään pohtia uudelleen sitä, mitä Jumala on tarkoittanut antaessaan ohjeita sukupuolisuudesta. Saammeko tulkita meille itsellemme hyviä ja ymmärrettäviä ohjeita niin, että ne alkavat sotimaan toisten ihmisten ominta sukupuolista olemusta vastaan? Ymmärrämme, että ihmiset jakautuvat pääpiirteittäin kahteen joukkoon, miehet ja naiset, mutta joukossamme on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka ovat jotakin siltä väliltä. Kaikkien syntyvien lasten sukupuolta ei kyetä määrittelemään. Monet heistä eivät edes aikuisina koe olevansa kumpaakaan sukupuolta, vaan tuntevat itsensä juuri niin sukupuolettomiksi, kuin millaisiksi Jumala on heidät luonut. Joukossamme on myös lesboja ja homoja, jotka eivät ehkä olekaan ihan niin naisia ja ihan niin miehiä, kuin ensi näkemältä ajattelemme heidän olevan. Homot ovat jotakin muuta kuin vain miehiä. Ehkäpä miehelle ja naiselle annetut ohjeet ovatkin vain perus (hetero) miehille ja naisille annettuja ohjeita. Sana sanoo heteronaiselle: ”Älä lähde kulkemaan muotivirtausten perässä. Älä luovu siitä, mitä luonnollisesti olet. Älä lähde lesboilemaan muiden houkutellessa sinua mukaansa, jos et ole lesbo.” Sodoman tapaukseen viitattaessa Jumala on ehkä halunnut sanoa homomiehelle että, älä houkuttele tai painosta homosuhteeseen sellaista miestä, joka ei ole homo. Älä harjoita seksuaalista häirintää, sillä siitähän Sodomassa oli kyse - miehen tai enkelin raiskaamisesta.
Hups, edellinen viesti meni väärään paikkaan. Oli tarkoitus aloittaa uusi ketju, vaikka idea kirjoittamiseen tuli tästä ketjusta ja Aamun Koiton kommentista.
Eiköhän ole turhaa aja kulua raamatullisesti asioita tarkastella, ainakin jos totuutta etsii. Moneen kertaan väärennetty raamattu on jo niin epäselvä monissa asioissa ettei siitä kirjasta kohta Jumalan sanaa löydä.
Kirjoitit:
"Minulle tasa-arvo kirkossa merkitsee sitä, että jokaisella on oikeus saman arvoisena uskoa miten omatunto parhaaksi näkee. Ei hyvät ihmiset tasa-arvo tarkoita vain sitä, että kaikki liberaali uusi hyväksytään, mutta perinteisesti uskovia ei. On täysin mieletentö siis puhua suvaitsevaisuudesta niin kauan, kuin ei itse pysty hyväksymään "vanhalla tavalla" uskovia."
En oikein jaksa uskoa tuohon "vanhalla tavalla" uskomiseen, koska sen vastapuolena on "uudella tavalla" uskominen. Kysymys ei ole uskosta vaan pappeudesta. Tietysti, jos joku uskoo pelkästään papin takia, niin ok. Uskon kohde on ihan jotain muuta - kirkon uskon kohde on Kristus.
Tämä koko pappeuskeskustelu on niin omituista tikun halkomista, ettei toista liene. Raamatulla on myös hankala osoittaa, että naispappeus olisi kielletty - sitä meinaan ei kielletä missään.
Kysymys ei siis ole uskosta vaan tavasta tulkita Raamattua. Metkaa on kuitenkin se, että Raamatusta otetaan valikoidusti aines, jota noudatetaan kirjaimellisesti. Raamatun kirjaimellinen tulkinta meinaan tarkoittaisi paljon muistakin asioista boikotoimista ja ulinaa. Taitaa näillä "raamatullisilla" miespapeilla olla vain vallasta kysymys. Keskinäisen kivan poikakerhoa on kiva vissiin pitää...
oletko oikeilla jäljillä?
Eikö Raamattu puhu todellakaan asiasta mitään?
Onko nainen yhden naisen mies?
Kirjoitin, että naisen pappeutta ei kielletä Raamatussa. On totta tuo Timoteuken kirjeen kohta, että siinä mainitaan "yhden naisen mies" - sama pätee myös diakoniin, seurakunnan palvelijaan. Voisihan siitäkin nostaa boikotin, mutta ei - sitä eivät tarkasti Raamattuaan tulkitsevat kuitenkaan tee. Miksi? Koska se ei kosketa heitä eikä heidän etuaan pätkän vertaa.
Jeesus ei asettanut pappeutta, vaan kysymyksessä on myöhempi varhaisen kirkon konstruktio oikean opin säilyttämisen tärkeyden vuoksi. Täytyy myös olla uskollinen sanalle (Raamatulle) siinä mielessä, että sitä lukiessa ymmärretään sen sidonnaisuus omaan aikaansa, vaikka Raamattu puhuukin meille tässä ja nyt. Se ei tarkoita, että Raamattua oltaisiin kumoamassa inspiroituna Jumalan sanana.