En usko jumalaan, koen jumalan. Minun ei tarvitse todistella jumalaa kellekkään, mitä hyötyä siitä muka olisi. Jumalaa nimitän jumalan funktion mukaan: "elämää luova, jalostava ja ylläpitävä järjestelmä"-
Uskon myös evoluutioon. Ne eivät rajaa toisiaan pois.
Evoluutio on 'elämää luovan järjestelmän' (=jumalan) suunnittelema automatisoitu järjestelmä, jossa on paljon "suodattimia" ja erilaisia jalostusprosesseja. Osa evoluutiosta prosessina (esim.erilaiset järjestelmät kuten DNA:n tallentumismuoto ei mutatoidu [vaikka DNA mutatoituu, niin tallennusjärjestelmä ei tietääkseni ainakaan :P]) on suunniteltua, osa sattumanvaraisten tekijöiden varassa.
'Elämää luova järjestelmä' ei ole erehtymätön, eikä kaikkivoipa. Suunnittelija pystyy näkemään todella kauas (äärirajoilleen), mutta ei ikuisuuteen. Hän ei onnistu likimainkaan täydellisesti, mutta hän onnistuu tarpeeksi.
Jumala ei tiedä mihin ->lopulta pyrkii, tai miksi, (miten, sen jumala kyllä usein tietää) eikä se voi tietää lopullisia vastauksia. Aivan kuten me emme voi nähdä kaikkia sisäisiä prosessejamme, jumala ei ymmärrä maailmankaikkeuden ja itsensä sisintä olemusta. Syvin on mahdotonta ymmärtää, se on todellinen mysteeri. Suurinta maailmankaikkeuden voimaa ei voi selittää, koska me olemme itsekin osa siitä voimasta.
Valo ei voi nähdä itseään, sillä ei ole silmiä siihen, mutta se on valo yhtäkaikki.
Uskon myös evoluutioon. Ne eivät rajaa toisiaan pois.
Evoluutio on 'elämää luovan järjestelmän' (=jumalan) suunnittelema automatisoitu järjestelmä, jossa on paljon "suodattimia" ja erilaisia jalostusprosesseja. Osa evoluutiosta prosessina (esim.erilaiset järjestelmät kuten DNA:n tallentumismuoto ei mutatoidu [vaikka DNA mutatoituu, niin tallennusjärjestelmä ei tietääkseni ainakaan :P]) on suunniteltua, osa sattumanvaraisten tekijöiden varassa.
'Elämää luova järjestelmä' ei ole erehtymätön, eikä kaikkivoipa. Suunnittelija pystyy näkemään todella kauas (äärirajoilleen), mutta ei ikuisuuteen. Hän ei onnistu likimainkaan täydellisesti, mutta hän onnistuu tarpeeksi.
Jumala ei tiedä mihin ->lopulta pyrkii, tai miksi, (miten, sen jumala kyllä usein tietää) eikä se voi tietää lopullisia vastauksia. Aivan kuten me emme voi nähdä kaikkia sisäisiä prosessejamme, jumala ei ymmärrä maailmankaikkeuden ja itsensä sisintä olemusta. Syvin on mahdotonta ymmärtää, se on todellinen mysteeri. Suurinta maailmankaikkeuden voimaa ei voi selittää, koska me olemme itsekin osa siitä voimasta.
Valo ei voi nähdä itseään, sillä ei ole silmiä siihen, mutta se on valo yhtäkaikki.
Vastaukset 37
Vanhimmat
..on siinä, että kristushihhulit nojaa raamattuun, ja sen mukaiseen jumalakuvaan & jesseen. Ne ei mahdu evoluution kanssa samalle aukeamalle.
Kristittyjen oma pyhä kirja Raamattu kieltää ihan yksiselitteisesti rakentamasta itselleen jumalan kuvaa tai palvomasta sellaisia. Kuitenkin kristityt ovat kasanneet mielessään kuvan jumalasta, antaneet sille omia inhimmillisiä piirteitä (jumala voi olla katkera ja suuttua, tuntea armoa ja henkilökohtaista rakkautta jne) eivätkä näinollen suostu näkemään sitä todellista jumalaa jota aloitusviestinkin kirjoittaja kuvaili.
Edes Raamattu ei ole ristiriidassa todellisen maailman kanssa kun tajuaa käsittää vertauskuvat vertauskuvallisesti. Kristityt lukevat Raamattua kuin ...heh, piru Raamattua. Se mitään jumalan sanaa ole, se on jumalasta kertova kirja - ja helkkarin hyvä sellainen.
(esim. Matrix on loistava, vertauskuvallinen kertomus, kaunis satu, viihdyttävä seikkailu joka kuitenkin on täynnä sattuvaa symboliikkaa. Jos alkaa kuvitella että Matrix on historiallist faktaa ja tulevaisuuden ennustuksia, tai yleensäkään kirjaimellisesti tulkittavaa faktaa, koko juttu menee pilalle.)
..jumala on mm. evoluutio itse ja tuskinpa "tietää" mihin on pyrkimässä.
Jumala ON myös evoluutio, jumala on itse osittain tuo järjestelmä. Evoluutio on hänen sanotaanko vaikkapa varpaansa!
Jumalaa on siellä, missä evoluutio järjestelmänä toimii.
Jumala on itse pyrkimys. Jumala on yhtäaikaa konkreettinen, sekä taivaallinen.
Ruumis ja mieli tarvitsevat toisensa, ilman
jompaa kumpaa _ihmistä_ ei ole.
Merkityksetöntä on spekuloida mitä ne ovat erikseen. Miksi sinä niin tekisit?
Voi olla, että ilman ruumista on jotakin, mutta ymmärrä, ettet se ole SINÄ.
Ruumis ilman mieltä on pelkkä tyhjä kuori, mieli ilman ruumista on kaikkeuden ydin, ei erillinen millään muotoa.
Maailman toiminta on sattumaa täynnä, jos haluaa kutsua maailamnkaikkeuden ilmentymää joksikin jumalaksi, niin mikäpä siinä. Yhtä todellinen tuo jumalkäsitys kuitenkin on kuin muslimien tai kristittyjen.
Mitäs pelättävää siinä on, että ei voin vain sanoa, että kaikki on sattuman satoa, että kaikki toimii niin kuin toimii? Miksi pitää tuupata jumalia joka paikkaan? Ei minun elämäni merkitys muutu vaikka maailmankaikkeuden olemus olisi merkityksetön sattuma.
>> Maailman toiminta on sattumaa täynnä, jos haluaa kutsua maailamnkaikkeuden ilmentymää joksikin jumalaksi, niin mikäpä siinä. Yhtä todellinen tuo jumalkäsitys kuitenkin on kuin muslimien tai kristittyjen. > Mitäs pelättävää siinä on, että ei voin vain sanoa, että kaikki on sattuman satoa, että kaikki toimii niin kuin toimii?
Maailman toiminta on täynnä myös jumalaa, ja jos haluaa kutsua jumaluuden ilmentymää joksikin sattumaksi, niin mikäpä siinä. Yhtä todellinen tuo sattumakäsitys on kuitenkin kuin muslimien ja kristittyjen.
Mitäs pelättävää siinä on sanoa, ettei kaikki ole sattuman satoa? Ei minun elämäni muutu vaikka maailmankaikkeuden olemus olisi jumala.
Se että maailmankaikkeus tukee ajatusta siitä, että siinä on sattumaa löytyy ihan luonnontieteiden tuloksista. Tukea ei saa pätkääkään jumalakäsitykset.
Tämän taustalta kysyin sitten miksi on niin vaikeaa hyväksyä sattumaa tapahtumien tekijäksi ja sitä, että maailmankaikkeudella ei ole merkitystä.
Joo, nokkela vastaus ;-)
Täytyy terästäytyä ja muotoilla kirjoitukseni harkitummin, eiks jeh?
Edelleen ihmettelen sitä, miksi pitäisi pysähtyä tuohon "sattuma selittää kaiken" ja kaikki muu pohdinta on tyrmättävä suoralta kädeltä.
Ymmärsitkö oikeasti mitä tuo jumala-määritelmä pitää sisällään? Se ei nimittäin ole teistinen, vaan - usko tai älä - täysin ateistinen. Sanojen sisältö ei ole ehdoton ja täsmällinen, vaan samoja termejä voi käyttää monella eri tavalla. Joskus on käytännöllisintä määritellä jonkin termin sisältö osittain uusiksi.
Kysymys: isketkö automaattisesti jarrut pohjaan kun joku mainitsee sanan "jumala"? Ei tarvi vastata mulle, mutta kannattaa silti pyrkiä tunnistamaan sellaset lukot omassa päässään. Ne aiheuttavat täysin turhia vastakkainasetteluja, siis sellaista että pitää väittää vastaan vaikka ei edes olla eri mieltä...
Kun sanot että luonnontieteiden tulokset eivät tue ollenkaan minkäänlaisia jumalakäsityksiä, olet ainoastaan osittain oikeassa. Teistisen jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä (ja olemattomuuttahan ei voi aukottomasti todistaa), mutta mikään tiede ei ole ristiriidassa sen ajatuksen kanssa että universumi olisi tietoinen itsestään. Käytännön elämän kannalta on aivan se ja sama uskooko tuohon ajatukseen, mutta koska suurimmalla osalla ihmisistä on tarve kokea mystiikkaa, uskonnollisia elämyksiä sekä yhteyttä johonkin suurempaan, tämän kaltainen jumala-määrittely on terveellinen vaihtoehto dogmaattiselle, teistiselle uskolle.
Ehkäpä en ymmärtänyt oikein tätä jumala-määritelmää, mutta anteeksi nyt vain, näiden superolentojen esiinottaminen tai itsetietoinen universumi tuntuu tosiaankin vain mystiikan kaipuun täytteeltä.
Ja olen muuten täysin oikeassa siinä, että luonnontieteet eivät tue minkäänlaista jumalakäsityksen olemassa oloa. Se antaa toki mahdollisuuden mietiskellä kaikenlaista, mutta ovat vain pohdiskeluja tyyliin; Mitäs jos ja jos...
Sitä samaa pohdiskelua ovat harrastaneet uskovaiset Raamatun tulkitsijat pääsemättä koskaan yhteiseen päämäärään.
Ehkäpä ateismini on äärimmäisen rajoittunutta. Ateismiini ei mahdu persoonallista jumaluutta eikä mystiikkaa ja näin ollen se sulkee pois kaikennäköisen taikauskon.
Mielelläni kuitenkin katselen scifi-, kauhu- ja fantasialeffoja ja olen kirjoittanutkin scifiä, mutta ne jäävät viihteeksi enkä rakenna niiden varaan elämänkatsomustani.
Jäi tämä kirjoittamasi vastine lukematta ja huomaan, että olet todella pohtinut asiaa.
Ja onhan näkemyksissämme paljon samaa, mutta tiedostava universumi ei ole uskottava. Ja ei tietenkään nykyhetken tiede tiedä lopullisia vastauksia.
"Koska se olisi helkkarin tylsää. Miksi pitäisi tyytyä toteamaan että kaikki toimii niinkuin toimii, ja hylätä filosofiset ajatusleikit?"
Tämän kyllä myönnän, että tuollainen viihdyttävä filosofointi on kivaa. Mutta eihän tiede pysähdy siihen, kun toteaa, että tämä kaikki näyttää olevan sattumaa. Nytkin rakennetaan yhä suurempia hiukkaskiihdyttimiä, jotta pystyttäisiin ymmärtämään mitä on massa. Mistä maailmankaikkeus rakentuu, ei atomeista, aivan kuten sanoit vaan yhä pienemmistä partikkeleista, hiukkasista. Mutta äärettömyyteen ? Noh, kuka tietää...
Voithan ajatella, että olen aika kalkkis, kun tyrmään mystiikan heti kättelyssä.
Näin me tulemme täällä palstoilla ymmärtämään toisiamme ehkä paljon paremmin, kuin kukaan reaalielämässä. Täällä tapahtuu aika paljon syväluotausta maailmankatsomuksistamme ja arvoistamme.
>> Ja onhan näkemyksissämme paljon samaa, mutta tiedostava universumi ei ole uskottava. Ei siinä mitään - hyväksyn sen täysin. Jos ei ole tarvetta, ei ole tarvetta. Olennainen juttu on luonnon ja ihmisten kunnioitus, kaikki loppu on vain viihdyttävää ajatusleikkiä.
>> Ja ei tietenkään nykyhetken tiede tiedä lopullisia vastauksia. > Tämän kyllä myönnän, että tuollainen viihdyttävä filosofointi on kivaa. > Mutta eihän tiede pysähdy siihen, kun toteaa, että tämä kaikki näyttää olevan sattumaa. > Mutta äärettömyyteen ? Noh, kuka tietää... > Voithan ajatella, että olen aika kalkkis, kun tyrmään mystiikan heti kättelyssä. > Näin me tulemme täällä palstoilla ymmärtämään toisiamme ehkä paljon paremmin, kuin kukaan reaalielämässä. > Täällä tapahtuu aika paljon syväluotausta maailmankatsomuksistamme ja arvoistamme.
>> Ehkäpä en ymmärtänyt oikein tätä jumala-määritelmää, mutta anteeksi nyt vain, näiden superolentojen esiinottaminen tai itsetietoinen universumi tuntuu tosiaankin vain mystiikan kaipuun täytteeltä. > Ja olen muuten täysin oikeassa siinä, että luonnontieteet eivät tue minkäänlaista jumalakäsityksen olemassa oloa. Se antaa toki mahdollisuuden mietiskellä kaikenlaista, mutta ovat vain pohdiskeluja tyyliin; Mitäs jos ja jos... > Sitä samaa pohdiskelua ovat harrastaneet uskovaiset Raamatun tulkitsijat pääsemättä koskaan yhteiseen päämäärään. > Ehkäpä ateismini on äärimmäisen rajoittunutta. Ateismiini ei mahdu persoonallista jumaluutta eikä mystiikkaa ja näin ollen se sulkee pois kaikennäköisen taikauskon. )
Mystiikan/uskonnollisten elämysten kokemiseen ei ole mikään pakko liittää taikauskoa. Älä nyt loukkaannu, mutta sun kyllä kannattaisi lakata ajattelemasta kristinuskon kautta. Ei kristityillä ole mitään yksinoikeutta sellaiseen henkiseen ominaisuuteen joka on lähes kaikilla ihmisillä. Olet ihan oikeasti vapaa hylkäämään koko ajatuksen taianomaisista, yliluonnollisista otuksista - sillä nyt ei vaan ole kerrassaan mitään tekemistä henkisyyden ja henkisten kokemusten kanssa. Enkä sitten ihan oikeasti sano tätä pahalla tai yritä tässä kiertoteitse ilmaista että pitäisin sua tyhmänä! Koitan vaan parhaani mukaan kertoa että omat ajatusvirheet kannattaa tunnistaa ja sen jälkeen hylätä, koska ne estävät ymmärtämästä ihmisten toiminnan todellisia motiiveja.
>> Mielelläni kuitenkin katselen scifi-, kauhu- ja fantasialeffoja ja olen kirjoittanutkin scifiä, mutta ne jäävät viihteeksi enkä rakenna niiden varaan elämänkatsomustani.
tuon panteismin sillä tavalla, että maailmankaikkeus on yksi kokonaisuus, joka on tullut itsestään tietoiseksi tässä materian organisaatiotasossa nimeltä ihminen, joka tieteen avulla tutkii tätä maailmankaikkeutta eli itseään.
Linjamme näyttää olevan pitkälti sama ja voin allekirjoittaa tekstisi lähes täysin. Se ero kuitenkin meillä on, että minusta panteismi on uskonto, tosin miellyttävä sellainen.
Ei, en pidä uskovia ihmisiä typeryksinä. Minua kiehtoo ihmismieli ja uskonnon ilmentyminen kultuurissamme.
Kiitos pohdiskelusta ja kirjoittamaasi pohdiskelen edelleen.
" Älä nyt loukkaannu, mutta sun kyllä kannattaisi lakata ajattelemasta kristinuskon kautta."
Hyvä huomion olet tehnyt. Kyllä näen uskonnot enimmäkseen juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon kautta. Luonnollisestikin maailmassa on huikea määrä uskontoja, mutta kristinuskon sisäistää kulttuurissamme varsin helposti. Ok, yritän ottaa vaarin huomautuksestasi.
" Ootko muuten kattonut Matrixin? Näin niinkun asiasta seinään tai jotakin :D Musta se on ihan mahtava leffa: siinä on todella osuvaa symboliikkaa, itse tarina tempaa mukaansa ja (trilogian ykkösosan) loppuratkaisu on imo ihan loistava. /me tykkää ^_^"
Matrix-saaga oli suosikkini, kun ne ilmestyivät.
Muistan erään tuttuni, joka esitti aina psykoanalyyttisen katsauksen jokaiseen jaksoon Star Trekista - siis tästä uudemmasta. Hän löysi siitä paljon symboliikkaa ja oli mielenkiintoista kuunnella hänen tulkintaansa sarjasta. En kuitenkaan ollut vakuuttunut, että sarjan tuottajat olisivat joka jaksoon tarkoituksella ympänneet piiloviestintää. Mutta ystäväni sai minut intensiivisesti seuraamaan sarjaa ;-)
Maailmankaikkeus on tullut tietoiseksi itsestään ihmisessä.
Lause on kovin tuttu. Joku muukin tainnut ilmaista asian noin.
>> Se ero kuitenkin meillä on, että minusta panteismi on uskonto
jostain muistan tuon lukeneeni, mutta en saa nyt päähäni mistä.
Ehkä tuo luonnontiede uppoaisi lapsosiinkin paremmin, jos sitä opetettaisiin runomuodossa.
Olisi parempi kilpailija kreationismillekin, jos biologian perusteita opettaisi joku vanha kansankiihottaja runomitassa.
Minä u$kon Mustan Kissan takiaan!!!!!!
Kirjoitit hyvin! Juuri noin ajattelen, mutta ilmaisit sen paremmin kuin olen itse onnistunut :)
Jumalakin on selvästi evoluution tulos.
Raamatun kirjojen kirjoittamisaikana J kehittyi selvästi kiukuttelevasta pikkupojasta helläksi isäksi.
Ainakin jos Raamattua lukee kuin piru Raamattua ;) ja koittaa saada kirjaimellisesta tulkinnasta loogista jatkumoa aikaan, niin juuri noinhan se menee :D
Jumalasta tuli vanha ja heikko. Ja sitten hän kuoli. Nyt Jumalan lasten pitäisi pärjätä omillaan. Tämä kuitenkin edellyttäisi vahvaa itseluottamusta. Kykyä ottaa vastuuta.
Jotkut pelkäävät vastuuta niin paljon, että he yrittävät herättää Jumalaa henkiin. Tämä on ymmärrettävää, mutta hyödytöntä. Kerran kuollutta Jumalaa ei voi herättää henkiin.
"Nietzsche katsoi, että ihmisillä olisi uusia myönteisiä mahdollisuuksia ilman Jumalaa. Jumalauskon hylkääminen avaa ihmisten luoville kyvyille täydet mahdollisuudet kehittyä. Kristillinen Jumala, satunnaisine käskyineen ja kieltoineen, ei seisoisi enää tiellä, joten ihmiset lakkaisivat kääntämästä silmänsä kohti yliluonnollista maailmaa ja alkaisivat arvostaa tätä maailmaa. Jumalan kuoleman hylkääminen avaa kuin tyhjän, valkean kankaan, johon voi maalata mitä tahansa uutta, erilaista, luovaa — vapaus olla jotain ilman menneisyyden painolastia"
En väitä vastaan, vaan pohdin: Tällaisessa jumalassa ei kai ole mitään merkitystä, uskotko siihen tai et. Tällainen jumala ei edes välitä, uskotko siihen vai et?
Eli ymmärrät maailman olemuksen, mutta sillä ei ole tavallaan mitään merkitystä. Tämä jumala ei vaikuta sinuun oleellisesti. Olet ehkä viisaampi, mut.. Mitä väliä?
>> Tällaisessa jumalassa ei kai ole mitään merkitystä, uskotko siihen tai et. > Tällainen jumala ei edes välitä, uskotko siihen vai et? > Eli ymmärrät maailman olemuksen, mutta sillä ei ole tavallaan mitään merkitystä. > Tämä jumala ei vaikuta sinuun oleellisesti. > Olet ehkä viisaampi, mut.. Mitä väliä?
"Ei niin. Mitä sitten. Ei tientenkään."
Se mulla olikin pointti, tällä ei ole väliä _arkielämässä_.
Se on kai hyvä asia. Panteismi on siinä mielessä minusta parempi, että sitä ei ainakaan voi syyttää haluasta uskoa johonkin suojelevaan ja rakastavaan voimaan jota kiinnostaa sun tekemiset.
"Onko oikeastaa millään mitään väliä? "
Niinpä.. Osa uskiksista ei varmaan uskalla päästää jumalasta irti, koska se on tavallaan "helppo" syy elämiselle, eiphän tarvi vaivata päätä ja miettiä onko muita vaihtoehtoja syyksi.
>>Tällaisessa jumalassa ei kai ole mitään merkitystä, uskotko siihen tai et.>Tällainen jumala ei edes välitä, uskotko siihen vai et?>Tämä jumala ei vaikuta sinuun oleellisesti.>Olet ehkä viisaampi, mut.. Mitä väliä?
>> Tällainen jumala ei ole persoonallinen olento. Kristinuskon opettamassa mielessä se ei ole jumala lainkaan, joten siihen ei myöskään toinna uskoa, kuten auktoriteettiin.
Minusta se ei vaikuta oleellisesti, jos et ajattele sitä paljon yhtään. Kristittyjen jumala vaikuttaa olellisesti heidän valintoihinsa, ja esim. jos rukoilee joka päivä ja sellaista.
Panteistien jumala vain on: that's it. Luonto=jumala=kaikki. En sano että se on paha asia, vain mielenkiintoinen. (mietin myös että jos aloittaja alkaa väittää vastaan ja haluaisi että tämä jumala välittäisi jostain)
"Paljon väliä." Onko? Eikö voi elää hyvää huoletonta elämää ilman että ajattelee tätä jumalaa pätkääkään. Ehkä välillä ihastelee luonto ja niin pois päin, mutta ei muuten. Ihminen on osa luontoa,tietty. Galaksit ja muut on osa kaikkeutta, mutta ei ne vaikuta meihin, eikä atomitkaan vaikuta (siis elettäis suht. normaalisti vaikkei tiedettäisi niistä)
Panteismi tai tämän ymmärtäminen ei poista masennusta :P Ehkä lisää ymmärrystä. Saattaa lisätä masennustakin.
"Kun ihminen rukoilee anteeksiantoa jumalalta ja kokee saavansa sielunrauhan, hän on antanut itse anteeksi itselleen. Henkilöt jotka eivät anna itselleen lupaa luottaa itseensä, eivät monesti osaa antaa itse itselleen anteeksi. He tarvitsevat kuvitellun kolmannen osapuolen, jolla on absoluuttinen valta ilmoittaa syntien olevan pois pyyhityt. "
-Aina mielenkiintoista, voispa olla totta. Ei ihme miksi vankilassa ihmiset vaikuttaa usein kääntyvän Jumalan puoleen.. Vankilassa on paljon luppoaikaa miettiä pahoja tekojaan. Inhoan juuri tätä syntien tunnustus-soopaa. Sen kun tunnustaa jollekin tuntemattomalle sermin takana, niin syrjähyppykin on kuitattu. Eipähän esim. tarvi vaimon kanssa pohtia miten suhdetta korjais.
Ja tuonpuoleis-systeemitkin on voinut aiheuttaa tätä: kun joku kuoli, ja oli riidoissa hänen kanssaan tai jäi jotain sanomatta, itkekseen pohtiminen ja asioiden hyväksyminen ei muka riitä, pitää keksiä joku jumala siihen ja näin anteeksi pyytämällä voi uskoa "peruneensa" pahoja tekoja ja lähettää rakkautta sinne taivaaseen ja näin kuollut ymmärtää sinua. Pyh.
>>Eikö voi elää hyvää huoletonta elämää ilman että ajattelee tätä jumalaa pätkääkään.>Ehkä välillä ihastelee luonto ja niin pois päin,>Panteismi tai tämän ymmärtäminen ei poista masennusta
Tarkennan vielä, kun on tuo selittämisen taito vähän puutteellinen. ;-))
Ihmisellä on kaikki tarvitsemansa itsellään. Ongelma on siinä, että ihminen perin harvoin kunnolla tunnistaa itsensä (tunteensa). Tällä tavoin vieraannuttuaan itsestään (omista tunteistaan), hän etsii tasapainotusta turhautumisilleen ja ahdistuksilleen yleensä ulkopuolelta. Esim. omistautuminen työlle tai harrastuksille, mammona, valta, päihteet jne., riippuvuuksia kaikki. Samaan joukkoon kuuluu myös ulkopuoliset jumaluudet, kuten esim. kristinusko. Joillekin houkutteleva vaihtoehto, mutta korvike yhtäkaikki.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen (yhteisöllisyyden) kuihtuessa hänen ongelmansa ovat lisääntymään päin. Parasta ennalta ehkäisyä tähän on sosiaalisten suhteiden vaaliminen. Ainakin yksi hyvä ystävä tulisi jokaisella olla, sekä aikaa ja harrastusta itsensä tutkimiselle ja kuuntelemiselle. Myyttiset sadut ja tarinat (evankeliumit niiden joukossa, heh ja Kalevala) ovat ikkuna suoraan lukijan alitajuntaan. Siellä ne kunkin yksilön salaisuudet piilevät.
Niin, kristinuskon ajattelumallista on vaikea päästä eroon, vaikka olenkin elänyt ateistisesti/panteistisesti koko ajan. Onneksi uutta kulttuuria luodaan niin kaikki ei ammennu sieltä Raamatusta.
"Mielestäni Raamatun jahve on panteistinen käsite. Raamattu on mielestäni humanismia eikä teologiaa alunperin.
- Minunkin mielestäni Raamatusta tulee käsittämätöntä jos sen ottaa kirjaimellisesti ja uskoo persoonalliseen jumalaan. Raamatussa tosin on asiaa hienosti ilmaistuna "ihmisen perusluonteesta". Mutta valitettavasti se ei ole ainut kirja jossa sitä on.
Viimeinen paragrafisi kuulostaa joltain idän uskonnon ohjeelta, hehe :P
Joku on tainnut lukea psykologiaa..:P Jos et niin aika paljon oot saanu päättelemäällä aikaseks.
>> Mutta valitettavasti se ei ole ainut kirja jossa sitä on. > Joku on tainnut lukea psykologiaa..:P Jos et niin aika paljon oot saanu päättelemäällä aikaseks.
>> Mutta valitettavasti se ei ole ainut kirja jossa sitä on.