Mietin avaukseni sijoittamista noihin laki- ja rikososastoihin, mutta niissä näyttää olevan vallalla roskalehdistön rikossensaatioiden penkominen. Tiedossamme on se, että Suomessa väkivaltarikollisuus on poikkeuksellisen suurta. Miksi ja onko näin aina ollut? Kansanluonneko, yhteiskunnanko vika vai huonon viinapään ?
Tässä pohdittavaa. Alustukseksi muutama sana.
Faktat ovat ne, että väkivaltarikollisuutemme on poikkeuksellisen korkea läntisen Euroopan mittapuulla. Selitysmalleja on haettu sosiologisen ja individuaalisen psykologisen selityssuunnan kautta. Synteesi näistä voi olla se, jolla on edettävä.
Suomalaisen väkivallan rakenne liittyy tyypillisenä kahden ryyppykaverin puukotukseen. Sekä uhri ja tekijä ovat alkoholisoituneita, huonosti koulutettuja, sairasteluun taipuvia ja työelämästä syrjäytyneitä usein em. kuntien kaltaisissa paikoissa tai kaupunkien "huonommissa lähiöissä" asuvia. Siis moniongelmaisia. Väitän, että väkivaltarikollisuuden luvut alentuisivat suuresti, jos päihdekuntoutukseen saadaan riittäviä ja oikeita menettelytapoja. Suomalaiseen väkivaltaan ei kuulu juurikaan sumeilematon väkivalta täysin ulkopuolisiin henkilöihin ja onneksi suhteellisen vähäisenä, vaikkakin lisääntyvänä, on pysynyt ammattirikollisuuteen liittyvä väkivalta, velanperintä yms.
Sosiologista mallia on esille tuonut jo puukkojunkkaritutkimuksissaan Ylikangas, joka selittää taloudellisen eriarvoisuuden väkivaltarikollisuutta nostavaksi seikaksi. On olemassa rikollisuutta nostavia ja sitä alentavia työntövoimia, Ja tottahan on se, että väkivaltarikollisuutemme on suhteellisesti suurinta Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, jossa rakennemuutos ja sen aiheuttama taloudellinen ja henkinen syrjäytyminen on ollut suurinta.
Psykologisen kehitysmallin esiintuojat lähtevät siitä, että väkivaltarikollisuuden taustana ovat persoonallisuushäiriöt. Onko kansallamme enemmän persoonallisuushäiriöitä kuin muualla? Siinäpä kysymys. Persoonallisuushäiriöt eivät voi asiaa kokonaan selittää.
Historiallisessa katsannossa kannattaa muuten tutustua Martti Lehden väitöskirjaan, joka käsittelee 1900-luvun alun rikollisuutta. Suomessa ei väkivaltarikollisuus jostain syystä teollistumisen alkuaikoina vähentynyt. Väittelijä toi esille muun muassa kansalaissodan väkivaltaistavan vaikutuksen.
Voisi myös päätellä, että kieltolaki ja alkoholiholhonta on toiminut päinvastoin kuin tarkoitettiin, ei kansaa raitistavasti vaan ohjaten juomatapoja humalahakuiseksi. Maksammeko kieltolain virheen vahinkoja vieläkin?
Huono viinapää on käsitettävä humalahakuisena alkoholinkäyttötapana eikä erityisenä fyysisenä ominaisuutena, jonka perusteella saman alkoholimäärä vaikuttaisi eri kansojen yksilöihin eri tavalla. Tapa käyttää runsaasti alkoholia käyttökertaa kohden on ollut tyypillisenä piirteenä suomalaisessa alkoholinkäyttökulttuurissa, kuten myös muillakin naapurikansoillamme. Veli Verkon vuosikymmenien takaisissa tutkimuksissaan esille tuoma biologinen selitysmalli huonosta viinapäästämme ei liene viimeisen tietämyksemme mukaan oikea, vaan kyse on kulttuurillinen, kysymys alkoholiin ja sen käyttöön liittyvistä asenteista. Tuon esille yhden esimerkin. Harvassa maassa kuin Suomessa ylvästellään vahvalla humalalla ja väännetään siitä vitsejä, Etelä-Euroopassa julkinen humala on pahemman luokan käytösrike.
Onko humalahakuinen alkoholikulttuurimme meidän geeneissämme, tuskinpa vaan, enemmänkin kyseessä on pitkänä aikana muodostunut ja sukupolvien myötä opittu kulttuuritekijä. Sosiologiset mallit houkuttelevat enemmän, väkivaltarikollisuuden keskittyminen alueille, joita yhteiskunnallinen rakennemuutos on ravistellut suurimmin. Kuten totesin käytännön tieto ja tutkimustulokset määrittelevät suomalaisen väkivallan keskiverron syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden tekijöiden ja uhrien teoiksi. Onko syrjäytyminen voinut olla myös vuosisataista periferian asujan alhaista itsetuntoa tai kokemusta sorrettuna olemisesta.
Sosiologinen malli on parempi selittäjä. Ajatellaan sitä, että siellä, missä taloudellinen tilanne Suomessa on parempi tapahtuu vähemmän rikoksia. Voisi kuvitella hyvin, että pääkaupunkiseutu olisi erityisen väkivaltainen; kuitenkin väkivaltarikosten suhteellinen määrä ei yllä ns. kehitysalueiden tasolle. Työttömyys on yksi työntövoima, joka saa jatkuessaan miehen juomaan ja suutuspäissään puukottamaan parhaan kaverinsa.
Tuodaan esille rikas maa, jossa isot tuloerot eli Yhdysvallat, jossa laaja väkivaltarikollisuus. Olisiko sieltä löydettävissä yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia
Tässä pohdittavaa. Alustukseksi muutama sana.
Faktat ovat ne, että väkivaltarikollisuutemme on poikkeuksellisen korkea läntisen Euroopan mittapuulla. Selitysmalleja on haettu sosiologisen ja individuaalisen psykologisen selityssuunnan kautta. Synteesi näistä voi olla se, jolla on edettävä.
Suomalaisen väkivallan rakenne liittyy tyypillisenä kahden ryyppykaverin puukotukseen. Sekä uhri ja tekijä ovat alkoholisoituneita, huonosti koulutettuja, sairasteluun taipuvia ja työelämästä syrjäytyneitä usein em. kuntien kaltaisissa paikoissa tai kaupunkien "huonommissa lähiöissä" asuvia. Siis moniongelmaisia. Väitän, että väkivaltarikollisuuden luvut alentuisivat suuresti, jos päihdekuntoutukseen saadaan riittäviä ja oikeita menettelytapoja. Suomalaiseen väkivaltaan ei kuulu juurikaan sumeilematon väkivalta täysin ulkopuolisiin henkilöihin ja onneksi suhteellisen vähäisenä, vaikkakin lisääntyvänä, on pysynyt ammattirikollisuuteen liittyvä väkivalta, velanperintä yms.
Sosiologista mallia on esille tuonut jo puukkojunkkaritutkimuksissaan Ylikangas, joka selittää taloudellisen eriarvoisuuden väkivaltarikollisuutta nostavaksi seikaksi. On olemassa rikollisuutta nostavia ja sitä alentavia työntövoimia, Ja tottahan on se, että väkivaltarikollisuutemme on suhteellisesti suurinta Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, jossa rakennemuutos ja sen aiheuttama taloudellinen ja henkinen syrjäytyminen on ollut suurinta.
Psykologisen kehitysmallin esiintuojat lähtevät siitä, että väkivaltarikollisuuden taustana ovat persoonallisuushäiriöt. Onko kansallamme enemmän persoonallisuushäiriöitä kuin muualla? Siinäpä kysymys. Persoonallisuushäiriöt eivät voi asiaa kokonaan selittää.
Historiallisessa katsannossa kannattaa muuten tutustua Martti Lehden väitöskirjaan, joka käsittelee 1900-luvun alun rikollisuutta. Suomessa ei väkivaltarikollisuus jostain syystä teollistumisen alkuaikoina vähentynyt. Väittelijä toi esille muun muassa kansalaissodan väkivaltaistavan vaikutuksen.
Voisi myös päätellä, että kieltolaki ja alkoholiholhonta on toiminut päinvastoin kuin tarkoitettiin, ei kansaa raitistavasti vaan ohjaten juomatapoja humalahakuiseksi. Maksammeko kieltolain virheen vahinkoja vieläkin?
Huono viinapää on käsitettävä humalahakuisena alkoholinkäyttötapana eikä erityisenä fyysisenä ominaisuutena, jonka perusteella saman alkoholimäärä vaikuttaisi eri kansojen yksilöihin eri tavalla. Tapa käyttää runsaasti alkoholia käyttökertaa kohden on ollut tyypillisenä piirteenä suomalaisessa alkoholinkäyttökulttuurissa, kuten myös muillakin naapurikansoillamme. Veli Verkon vuosikymmenien takaisissa tutkimuksissaan esille tuoma biologinen selitysmalli huonosta viinapäästämme ei liene viimeisen tietämyksemme mukaan oikea, vaan kyse on kulttuurillinen, kysymys alkoholiin ja sen käyttöön liittyvistä asenteista. Tuon esille yhden esimerkin. Harvassa maassa kuin Suomessa ylvästellään vahvalla humalalla ja väännetään siitä vitsejä, Etelä-Euroopassa julkinen humala on pahemman luokan käytösrike.
Onko humalahakuinen alkoholikulttuurimme meidän geeneissämme, tuskinpa vaan, enemmänkin kyseessä on pitkänä aikana muodostunut ja sukupolvien myötä opittu kulttuuritekijä. Sosiologiset mallit houkuttelevat enemmän, väkivaltarikollisuuden keskittyminen alueille, joita yhteiskunnallinen rakennemuutos on ravistellut suurimmin. Kuten totesin käytännön tieto ja tutkimustulokset määrittelevät suomalaisen väkivallan keskiverron syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden tekijöiden ja uhrien teoiksi. Onko syrjäytyminen voinut olla myös vuosisataista periferian asujan alhaista itsetuntoa tai kokemusta sorrettuna olemisesta.
Sosiologinen malli on parempi selittäjä. Ajatellaan sitä, että siellä, missä taloudellinen tilanne Suomessa on parempi tapahtuu vähemmän rikoksia. Voisi kuvitella hyvin, että pääkaupunkiseutu olisi erityisen väkivaltainen; kuitenkin väkivaltarikosten suhteellinen määrä ei yllä ns. kehitysalueiden tasolle. Työttömyys on yksi työntövoima, joka saa jatkuessaan miehen juomaan ja suutuspäissään puukottamaan parhaan kaverinsa.
Tuodaan esille rikas maa, jossa isot tuloerot eli Yhdysvallat, jossa laaja väkivaltarikollisuus. Olisiko sieltä löydettävissä yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viinako sinun pääsi on pehmittänyt? Vai nappejako vetelet? Todella historiaa.
Suomalaisilla ei etanoliresistenssin suhteen ole minkäänlaista eroa muihin europideihin. Suomalainen viinapää on genetiikan valossa pelkkä myytti.
Sensijaan japanilaisilla on geneettisesti hyvin huono viinapää - tämä puolestaan on geneettinen fakta.
"Suomalaisten huono viinapää" oli kieltolain aikana luotu myytti, jonka tarkoituksena oli oikeuttaa täysin älytön alkoholipolitiikka ja aikuisten ihmisten holhoaminen sen nojalla.