korpelalaisuus

Pohjasen Bengt on kirjoittanut romaanimuodossa ko liikkeestä. Mene kirjastoon ja etsi sieltä Pohjasen kirjoja. Pari liikkeestä kertovaa sieltä muitini mukaan löytyy. Pohjasen kirjoilla on vähän enemmän kaikupohjaa kuin vain pelkällä romaanilla, että hänen kotiseutuinsa oli korpelalaisuuden keskellä ja hänen suvustaan ainakin joitakin osallistui liikkeen toimintaan. Hänen kotoperällään oli myös paljon väkeä, joka kuului liikkeeseen. Olemme muuten väärän koiviun kautta sukua toisillemme ko jepen kanssa.

On liikkeestä kirjoitettu muutama vakavasti otettava tutkimuskin, joiden esille kaivaminen ei ole minun asia. Pari kappaletta sellaista olen vuosien varrella lukenut. Moelmmat ovat ruotsinkielisiä teoksia.

Korpelalaisuus tuli myöhemmin niin inhotuksi, että torjunnan vuoksi liikkeessä mukana olleet eivät mielellään puhuneet eivätkä muistelleet siinä kokemaansa. Samoin paikallisten ihmisten puheissa liike muuttui lähinnä muutamien hyvin värikkäiden juttujen lähtökohdaksi.

Muistitietona siitä ei mitään kovin erikoista enää aikoihin ole talletettu. Kaikki todellinen ja asiallinen tieto on aikalaislähteissä ja suurelta osalta oikeudenkäyntipöytäkirjoissa.

Muuten itse Toivo Korpela ei tosiasiassa tehnyt muuta kuin antoi nimensä liikkeelle. Hän toimi alueella vanhoilisten saarnaajana. Korpela lähti itse alueelta - Pohjois Ruotsista - pois ennen kuin liike villiintyi. Myös vanhoilisuus sanoutui irti liikkeen toiminnasta hyvin varhaisessa vaiheessa. Kannattaa lukea Kullervo Hulkon artikkeli ko tapahtumista. Siinä on muistaakseni lueteltu aivan oikeilla nimillä liikkeen hurjan kauden keskeiset toimijat.

Toivo Korpela kuoli Ähtärissä yksinäisenä miehenä. Hän oli itse siinä vaiheessa erossa vanhoilisuudesta ja lukeutui lähinnä kirkon rivi jäseniin. Hänet on haudattu ko seurakunnan hautausmaahan.

el Bimbo kirjoitti:

Pohjasen Bengt on kirjoittanut romaanimuodossa ko liikkeestä. Mene kirjastoon ja etsi sieltä Pohjasen kirjoja. Pari liikkeestä kertovaa sieltä muitini mukaan löytyy. Pohjasen kirjoilla on vähän enemmän kaikupohjaa kuin vain pelkällä romaanilla, että hänen kotiseutuinsa oli korpelalaisuuden keskellä ja hänen suvustaan ainakin joitakin osallistui liikkeen toimintaan. Hänen kotoperällään oli myös paljon väkeä, joka kuului liikkeeseen. Olemme muuten väärän koiviun kautta sukua toisillemme ko jepen kanssa.

On liikkeestä kirjoitettu muutama vakavasti otettava tutkimuskin, joiden esille kaivaminen ei ole minun asia. Pari kappaletta sellaista olen vuosien varrella lukenut. Moelmmat ovat ruotsinkielisiä teoksia.

Korpelalaisuus tuli myöhemmin niin inhotuksi, että torjunnan vuoksi liikkeessä mukana olleet eivät mielellään puhuneet eivätkä muistelleet siinä kokemaansa. Samoin paikallisten ihmisten puheissa liike muuttui lähinnä muutamien hyvin värikkäiden juttujen lähtökohdaksi.

Muistitietona siitä ei mitään kovin erikoista enää aikoihin ole talletettu. Kaikki todellinen ja asiallinen tieto on aikalaislähteissä ja suurelta osalta oikeudenkäyntipöytäkirjoissa.

Muuten itse Toivo Korpela ei tosiasiassa tehnyt muuta kuin antoi nimensä liikkeelle. Hän toimi alueella vanhoilisten saarnaajana. Korpela lähti itse alueelta - Pohjois Ruotsista - pois ennen kuin liike villiintyi. Myös vanhoilisuus sanoutui irti liikkeen toiminnasta hyvin varhaisessa vaiheessa. Kannattaa lukea Kullervo Hulkon artikkeli ko tapahtumista. Siinä on muistaakseni lueteltu aivan oikeilla nimillä liikkeen hurjan kauden keskeiset toimijat.

Toivo Korpela kuoli Ähtärissä yksinäisenä miehenä. Hän oli itse siinä vaiheessa erossa vanhoilisuudesta ja lukeutui lähinnä kirkon rivi jäseniin. Hänet on haudattu ko seurakunnan hautausmaahan.

Lue lisää

Lindström Marika, Mattsson Laura, Pokela Antti (red.): Extremt Österbotten. Historicus r.f:s skriftserie vol. 14: Vanda 2000. 137 s.

Ilpo Pursiaisen edellä mainitussa kirjassa olleen artikkelin aiheena on ähtäriläisen Toivo Korpelan vaikutus nk. korpelalaisuuden syntyyn Tornionjokilaaksossa 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa.

Pursiaisen artikkeli on tärkeä jo pelkästään aiheen esittelynä.

Korpelalaisuus on edelleen hyvin puutteellisesti tutkittu uskonnollinen liike. Syynä on ollut aiheen arkaluonteisuus: Toivo Korpelan saarnamatkojen vaikutuksesta Peräpohjolaan syntynyt herätys kääntyi nopeasti räikeäksi uskonnolliseksi ääriliikkeeksi, joka lopulta tukahdutettiin viranomaistoimin. Syynä olivat Ruotsin alkoholi- ja siveyslainsäädännön törkeät rikkomukset.

Intimiteetti- ja tietosuojamääräysten vuoksi aiheen käsittely on jäänyt taiteilijoille. Toistaiseksi ainoa liikkeestä julkaistu tutkimus on Lennart Lundmarkin Protest och Profetia (Lund 1985), jo vuosia sitten loppuunmyyty teos. (Ko teoksen olen lukenut. Se on aivan ok. Raittilan Pekka aikanaan ko teoksen arvioi Teologisessa aikakauskirjassa.)


Pursiaisen artikkelit (toinen ilmestyi äskettäin teoksessa Beyond the Mainstream, Jeffrey Kaplan (ed.) SKS 2000) muuttavat myös käsitystä Korpelan vaikutuksesta liikkeen syntyyn.

Pursiaisen tutkimuksissa Korpela näyttäytyy lähinnä saarnaintoisena seurapuhujana, joka ei hallinnut julistuksensa synnyttämää liikettä. Kyseessä on siis jonkinasteinen rehabilitointi, joka tuntuu uskottavalta ja on hyvin perusteltu.

Pursiaisen juttu on aika tavalla uskottava. Edellä mainittu juttu on Sulevi Riukulehdon arvostelu: Ekstremismiä Pohjanmaalla -AGRICOLA sivuilla: http://www.utu.fi/agricola/nyt/arvos/tekstit/284.html.

el Bimbo kirjoitti:

Pohjasen Bengt on kirjoittanut romaanimuodossa ko liikkeestä. Mene kirjastoon ja etsi sieltä Pohjasen kirjoja. Pari liikkeestä kertovaa sieltä muitini mukaan löytyy. Pohjasen kirjoilla on vähän enemmän kaikupohjaa kuin vain pelkällä romaanilla, että hänen kotiseutuinsa oli korpelalaisuuden keskellä ja hänen suvustaan ainakin joitakin osallistui liikkeen toimintaan. Hänen kotoperällään oli myös paljon väkeä, joka kuului liikkeeseen. Olemme muuten väärän koiviun kautta sukua toisillemme ko jepen kanssa.

On liikkeestä kirjoitettu muutama vakavasti otettava tutkimuskin, joiden esille kaivaminen ei ole minun asia. Pari kappaletta sellaista olen vuosien varrella lukenut. Moelmmat ovat ruotsinkielisiä teoksia.

Korpelalaisuus tuli myöhemmin niin inhotuksi, että torjunnan vuoksi liikkeessä mukana olleet eivät mielellään puhuneet eivätkä muistelleet siinä kokemaansa. Samoin paikallisten ihmisten puheissa liike muuttui lähinnä muutamien hyvin värikkäiden juttujen lähtökohdaksi.

Muistitietona siitä ei mitään kovin erikoista enää aikoihin ole talletettu. Kaikki todellinen ja asiallinen tieto on aikalaislähteissä ja suurelta osalta oikeudenkäyntipöytäkirjoissa.

Muuten itse Toivo Korpela ei tosiasiassa tehnyt muuta kuin antoi nimensä liikkeelle. Hän toimi alueella vanhoilisten saarnaajana. Korpela lähti itse alueelta - Pohjois Ruotsista - pois ennen kuin liike villiintyi. Myös vanhoilisuus sanoutui irti liikkeen toiminnasta hyvin varhaisessa vaiheessa. Kannattaa lukea Kullervo Hulkon artikkeli ko tapahtumista. Siinä on muistaakseni lueteltu aivan oikeilla nimillä liikkeen hurjan kauden keskeiset toimijat.

Toivo Korpela kuoli Ähtärissä yksinäisenä miehenä. Hän oli itse siinä vaiheessa erossa vanhoilisuudesta ja lukeutui lähinnä kirkon rivi jäseniin. Hänet on haudattu ko seurakunnan hautausmaahan.

Lue lisää

Vähän jatkoa edelliseen...
Lindström Marika, Mattsson Laura, Pokela Antti (red.): Extremt Österbotten. Historicus r.f:s skriftserie vol. 14: Vanda 2000. 137 s.

Ilpo Pursiaisen edellä mainitussa kirjassa olleen artikkelin aiheena on ähtäriläisen Toivo Korpelan vaikutus nk. korpelalaisuuden syntyyn Tornionjokilaaksossa 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa.

Pursiaisen artikkeli on tärkeä jo pelkästään aiheen esittelynä.

Korpelalaisuus on edelleen hyvin puutteellisesti tutkittu uskonnollinen liike. Syynä on ollut aiheen arkaluonteisuus: Toivo Korpelan saarnamatkojen vaikutuksesta Peräpohjolaan syntynyt herätys kääntyi nopeasti räikeäksi uskonnolliseksi ääriliikkeeksi, joka lopulta tukahdutettiin viranomaistoimin. Syynä olivat Ruotsin alkoholi- ja siveyslainsäädännön törkeät rikkomukset.

Intimiteetti- ja tietosuojamääräysten vuoksi aiheen käsittely on jäänyt taiteilijoille. Toistaiseksi ainoa liikkeestä julkaistu tutkimus on Lennart Lundmarkin Protest och Profetia (Lund 1985), jo vuosia sitten loppuunmyyty teos. (Ko teoksen olen lukenut. Se on aivan ok. Raittilan Pekka aikanaan ko teoksen arvioi Teologisessa aikakauskirjassa.)


Pursiaisen artikkelit (toinen ilmestyi äskettäin teoksessa Beyond the Mainstream, Jeffrey Kaplan (ed.) SKS 2000) muuttavat myös käsitystä Korpelan vaikutuksesta liikkeen syntyyn.

Pursiaisen tutkimuksissa Korpela näyttäytyy lähinnä saarnaintoisena seurapuhujana, joka ei hallinnut julistuksensa synnyttämää liikettä. Kyseessä on siis jonkinasteinen rehabilitointi, joka tuntuu uskottavalta ja on hyvin perusteltu.

Pursiaisen juttu on aika tavalla uskottava. Edellä mainittu juttu on Sulevi Riukulehdon arvostelu: Ekstremismiä Pohjanmaalla -AGRICOLA sivuilla: http://www.utu.fi/agricola/nyt/arvos/tekstit/284.html.

Teki ne muutakin. Seurojen sopivassa vaiheessa sammutettiin valot, riisuttiin liiat vaatteet, mentiin vällyjen alle ja kaikki nai kaikkia. Yksi osallinen kerran varasi hiilenpalan ja merkkasi sillä naitavansa. Valojen sytyttyä näki hiilimerkin äitillään. Homman nimi oli syntien anteeksiantaminen.
Muutoinkin syntejä ahkerasti annettiin anteeksi. Oli erikseen sitä varten nainenkin, nimeä en muista. Oikein synnintunnossa käytiin navetan puolella jos ei naisia riittänyt.
Homma kaatui siihen, kun osa vietiin mielisairaalaan, osa vankilaan alaikäisten nainnista ja osa järkiintyi.