Loispistiäinen munii munansa elävien toukkien sisään. Toukan sisällä pistiäisen poikaset alkavat kasvaa syöden toukkaa elävältä sisältä käsin, kunnes tulevat ulos ja lähtevät suureen maailmaan.
Miksi Jumala loi tällaisen kuvottavan systeemin? Sairasta, oksettavaa, niin julmaa ettei asiaa voi sanoin kuvata. Kuitenkin Raamatussa Luoja sanoi luomuksistaan, että ne olivat hyvät.
Vai aloittiko loispistiäinen raa'at tapansa vasta Aadamin langettua? Jos näin on, niin sekö on sitten teidän käsityksenne oikeudenmukaisesta Jumalasta, että jonkun rikkomuksen tehneen ihmisen vuoksi toukka saa kantaa sisuksissaan sitä syöviä petoja?
Miksi Jumala loi tällaisen kuvottavan systeemin? Sairasta, oksettavaa, niin julmaa ettei asiaa voi sanoin kuvata. Kuitenkin Raamatussa Luoja sanoi luomuksistaan, että ne olivat hyvät.
Vai aloittiko loispistiäinen raa'at tapansa vasta Aadamin langettua? Jos näin on, niin sekö on sitten teidän käsityksenne oikeudenmukaisesta Jumalasta, että jonkun rikkomuksen tehneen ihmisen vuoksi toukka saa kantaa sisuksissaan sitä syöviä petoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
siinä määrin missä ihminen. Ihmistenkin välillä on eroa. Nainen tuntee kymmenen kertaa herkemmin asiat ihollaan kuin mies. Se on fakta. Fakta on myös se, että hyönteinen ei tunne juuri mitään.
typeränä pikkupoikana poltin joskus kuumana kesäpäivänä suurennuslasilla koivunlehtien lisäksi muutamaa hyönteistäkin. ne poloiset sätkivät niin tuskaisesti, että inhottaa, miten sellaista pienenä tein.
hyönteiset tuntevat kipua siinä missä sinäkin.
Niin on myös ihminen, vaikka ihminen on paljon monimutkaisempi ja älykkäämpi loispistiäiseen nähden, mekin käytämme kaikki resurssit hyväksi, mittakaava on vain toinen. Eläinmaailmassa tarvitaan, kilpailua, toinen toistaan syöviä petoja ja tauteja, että populaatio pysyisi hallinnassa, muuten jonkun nopeasti leviävän eliölajin massa ylittäisi maapallon massan nopasti. Mutta kyllä maapallolla häviää valtavat määrät eliölajeja vuosittain ihmisenkin ansiosta, koska olemme ihan samanlaisia kuin eläimetkin; haluamme vain sokeasti ja itsekkäästi lisääntyä. Mekin toteutamme vain omaa luontoamme. Ja jollei mikään estä sitä, kyllä me käytämme saatavilla olevat luonnonvarat ja kilpailemme muut lajit sukupuuttoon. Meidän kasvuamme hillitsevät vain sodat, kulkutaudit, nälkä, puhtaan veden puute, luonnonmullistukset jne.
Alan huomata yhä useammin, etten osaa tuosta vaan liukuhihnalta kaikkiin kysymyksiin vastausta antaa ja luulin sentään kokeneeni elämää jonkin verran ja tutkineeni Jumalan Sanaa.
Kärsimys maapallollamme on yksi sellaisista kysymyksistä, jota emme aina ymmärrä. Tai paremminkin hyvin harvoin ymmärrämme.
Johdatat ajattelemaan luomakunnassa tapahtuvia ja tiedossamme olevaa kärsimystä. Tässä esille ottamassasi asiassa kärsimykset alkavat käsitykseni mukaan lähes mikroskooppisen pienestä.
Ihmiset ovat -kuten minäkin- pohtineet kärsimyksen mysteerioa (jos tuota sanaa saan käyttää) lähinnä ihmis- ja eläinkunnassa tapahtuvasta kärsimyksestä; ei itse aiheutetusta (esim. alkoholistin maksakirroosista) vaan Jumalan sallimuksen osaksemme tuomaa kärsimystä.
Tältä osin ihmisen kohdalla raamatusta voimme löytää joitakin asiaa käsitteleviä ja selventäviä kohtia, lohduttaviakin, mutta ne eivät kuitenkaan pääsääntöisesti poista kärsimysten todellisuutta. Raamatussa kyllä lohdutetaankin asiassa sanoin: "Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra" (Ps. 36:6). Samaisessa kohdassa annetaan jo ymmärtää, että Jumala on oikeudenmukainen (vanhurskas) ja Hänen päätöksensä ovat meille käsittämättömiä (Sinun tuomiosi kuin suuri syvyys).
En siis osaa vastata kysymykseesi kuin laittamalla kärsimyksen ihmiskunnan lankeemuksen syyksi ja seuraukseksi. Näin siksi, että Jumalan tehtyä kaiken luomistyönsä Hän katseli sitä ja "se oli sangen hyvää" (1 Ms. 1:31). Kun tämä maailmanaika päättyy ja Jumala tekee uuden taivaan ja uuden maan, jossa vanhurskaus (oikeus) jälleen asuu, niin kaikki on palautunut "sangen hyväksi". Tulevasta ajasta ilmoitetaan näin: "Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet" (Ilm. 21:3-5).
Viimeisen kahden kappaleen osalta päädyn siihen lopputulokseen, että perimmältään kärsimys on ihmisen aiheuttamaa. Itse otan kärsimykset osana elämään kuuluvaa väistämätöntä todellisuutta enkä syytä niistä Jumalaa; päin vastoin kiitän Häntä siitä, että Hän on rakastanut koko maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa syntiemme sovitukseksi ja tämän seurauksena maapallommekin asiat päättyvät siihen, että "kaikki on jälleen sangen hyvää".
Emme ihmisinä voi livahtaa vastuustammekaan tässä kärsimysasiassa, sillä ihmiskunnassa ihminen itse aiheuttaa sekä itselleen että eritoten muille suunnattomia kärsimyksiä ja eläinkuntakin saa siitä osansa. Sodimme, ummistamme silmämme lähimmäistemme hädälle naapurissa, emme toimita ruokaa kuoleville nälkäisille, jätämme lääkkeet viemättä kun sairailla ei ole varaa maksaa niistä, tuhoamme luontoa ja eläinten elintilaa hankkiaksemme omaisuutta jne.
Tällaisia ajatuksia mietittäväksi. Turvallista viikonloppua.
Alan huomata yhä useammin, etten osaa tuosta vaan liukuhihnalta kaikkiin kysymyksiin vastausta antaa ja luulin sentään kokeneeni elämää jonkin verran ja tutkineeni Jumalan Sanaa.