J:lan valtakunta; kirjoittanut

Minulle on joskus sanottu , että kun et vain puhu,
Niin olisin yhtä ymmärrystä ,vaikka mielettömyyteen se veisi.

Niin miksei toiset koe mitään,eikä tuntokarvat värähdäkkään "henki" ei sano aamenta ym:

Kuinka olisin yhtä mieltä silloin, jos se vain hiljaisuuteni kautta tulisi.

Jos suola käy mauttomaksi, niin millä me sitten suolataan.

Totuudenpatsas ja perustus, niin ei se Jumalanvaltakunta siitä muuksi muutu, mutta opit on jäänyt raamatun valossa koettelemata,ja omat ja naapurin luulot tulleet sijaan.

Ja yhtämieltä olemme varmaan ettemme ole yhtä mieltä kaikissa asioissa, ennenkuin laiskanläksyt luettu ja opit on opittu.

Tosin myöhä nyt jo on, mutta tyytyisin pienempäänkin, jos sydämmenne antaa perään.

Väärinymmärrys, jos luulet sen tarkoittavan silmille näkyvästi rajattua joukkoa. Kristuksessa olevan joukon rajat kulkevat halki maailman kristittyjen porukoiden, ja mukaan kuuluu kaikki ne, jotka turvaavat pelastuksen asiassa yksin Kristukseen.

Näin toimii esikoistenseurakunta.

Hienoa, että kerrankin laitetaan ihan sanatarkka lainaus. Olen korviani myöten täynnä sellaista, että väitetään mutupohjalta kuulopuheiden perusteella jonkun, esim. Lutherin olleen sitä tai tätä mieltä, tai että lainataan muistinvaraisesti omien mielipiteiden värittänä jonkun opetuksia. Mutta tässä siis oli ihan konkreettinen lainaus, bravo!

Olen kuullut tähän paikkaan selityksen, mutta en nyt kerta kaikkiaan onnistu muistamaan, miten se on selitetty. Vaikea mennä sanomaan varmaksi, mitä Luther tässä on tarkoittanut, mutta tässä ei voi kuitenkaan olla kysymyksessä mikään yksi tietty fyysinen lauma. Muutenhan kaikki Lutheria ennen olleet roomalaiskatolisen ajan uskovaiset olisivat menneet helvettiin, koska silloin ei ollut mitään yhtä yhtenäistä elävien uskovaisten joukkoja, vaan he olivat hajallaan, useimmat ilman minkäänlaista organisaatiota.

Oikeastaan eniten minua tässä ihmetyttää se, että seurakunnalla on yksi ymmärrys. Luther tuntuu vetävän oikean opin autuuden perusteeksi, mikä minun mielestäni on väärin. Autuus ei voi perustua mihinkään muuhun kuin uskolla omistettuun Kristuksen lunastustyöhön. Tätäkö Luther todella tarkoittaa?

Luther oli Jumalan Hengen kirkkaasti valaisema opettaja, mutta kuitenkaan minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta olla kaikessa Lutherin kanssa samaa mieltä. Lutherkin oli vain ihminen, ja ihmisestä tullutta ymmärrystä saattoi sekoittua hänenkin opetuksiinsa. Mutta kyllä se aina vähän kaivelee, jos joku arvostamansa opettaja tuntuu olevan eri mieltä jostain asiasta. Periaatteessa minun mielestäni pitäisi aina tutkia niin päin, että onko minulla samanlainen usko ja oppi kuin oli apostoleilla, heidän jälkeensä tulleilla ns. apostolisilla isillä, kirkkoisillä, ja muilla kirkon historian aikana olleilla opettajilla (esim. Luther ja Laestadius), eikä siis niin päin, että tutkittaisiin, "että no katsotaanpas olikohan sillä sama ymmärrys kuin meillä" ja jos ei sitten ole niin hypätään yli.

Mutta toisaalta tämä yhdenkaltainen oppi autuuden perusteena on siinäkin mielessä mahdoton, että kun vertaa apostoleja, apostolisia isiä, kirkkoisiä, ja muita myöhempiä opettajia, niin eivät hekään ole olleet yksimielisiä keskenään. Riittää jo kun vertaa Lutheria ja Laestadiusta, niin huomaa, että ei heilläkään ole ollut ihan täysin samanlainen ymmärrys kaikista asioista.

Voisikohan Luther tarkoittaa tässä sitä, että on olemassa vain yksi ainoa oikea oppi? Sehän täytyy olla totta. Eihän samasta asiasta voi olla kahta oikeaa käsitystä, vaan toinen täytyy aina olla väärä. Ehkä hän ei asetakaan sitä oikean opin ymmärtämistä autuuden ehdoksi, vaan tarkoittaa tätä?