Katsaus Israelin "kadonneisiin heimoihin"
"Vaikka sinun karkotettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja sinä otat sen omaksesi" (5.Moos. 30:4-5).
Karenit
Koillis-Burmassa asustaa karenien kansa, joita lasketaan olevan nykyään noin 5-7 miljoonaa. Omassa, sukupolvelta toiselle säilyneessä perimätiedossaan nämä ulkomuodoltaan mongolisia piirteitä omaavat ihmiset kertovat tulleensa Burmaan Kiinasta Hunanin maakunnasta.
Ensimmäisten lähetyssaarnaajien saapuessa Burmaan viime vuosisadan alussa he tapasivat kansan, jolla ei ollut minkäänlaista kirjallisuutta, vaan kaikki tieto kulki suullisena opetuksena. Karenit ovat hyvin miellyttävää, vaatimatonta ja vieraanvaraista kansaa. He ovat myös ahkeria ja luotettavia. Eräs heidän erityispiirteensä on musikaalisuus. He laulavat kauniisti ja harrastavat myös länsimaista musiikkia. Samoin kuin muutkin Israelin kymmeneen sukukuntaan kuuluvat kansallisuudet Burmassa, hekin tavoittelevat vapautta ja kansallista itsenäisyyttä. Heidän asuma-alueensa käsittää Burman alavan osan, jossa he toivovat saavansa täydellisen itsenäisyyden.
Uskonto
Eräs ihmeellisimmistä asioista karenien historiassa on "Jova"-perinne. Sana Jova on itseasiassa yhteydessä Raamatussa esiintyvään ilmaisuun "Havajaa", olevainen, jolla juutalaisuudessa tarkoitetaan Jumalaa. Tämä viittaa siihen, että kareneilla aikoinaan on ollut käytännön yhteys Raamattuun, Vanhaan testamenttiin ja sen kirjallisuuteen. Heidän keskuudessaan on säilynyt kertomuksia maailman luomisesta, ihmiskunnan tuhoutumisesta vedenpaisumuksessa Nooan aikaan, ihmiskunnan hajoittamisesta Baabelissa jne.
Kadonnut kirja
Karenien keskuudessa on säilynyt voimakkaana käsitys, jonka mukaan heillä aikoinaan on ollut "kirja". Kirjassa oli kirjoitettuna "Jovan opetus" sekä karenien uskon perusteet. Mutta koska heidän vanhempansa eivät olleet kuuliaisia kirjan opetuksille ja käskyille, kirja katosi. Heidän uskomuksissaan on myös tieto, että "valkoinen veli" palauttaa aikanaan tuon kadonneen kirjan heille takaisin.
Kun amerikkalainen baptistilähetyssaarnaaja Adoniram Georgson vuonna 1813 saapui Burmaan ja ryhtyi työskentelemään karenien keskuudessa, hän tietoisena tästä uskomuksesta näytti eräässä karenikylässä ihmisille Raamattua ja todisti heille, että kirja on olemassa. Monet karenit, jotka tunsivat ennestään profetian kadonneesta kirjasta, kääntyivät kristinuskoon ja liittyivät baptisteihin. Kun eräs paikalla ollut karenimies sai Raamatun käsiinsä, hän vei sen kylän väen nähtäväksi. Silloin miehet, naiset ja lapset tulivat ja suutelivat kirjaa, syleilivät sitä hämmästyksissään itkien ja ylistäen. He myös päättivät, etteivät koskaan enää jättäisi tuota kirjaa. Niinpä kristinusko karenien keskuudessa levisi huomattavasti nopeammin kuin minkään muun kansan keskuudessa Burmassa. Samalla näistä kristityistä kohtalaisen nopeassa tahdissa tuli eräänlainen "kerma" karenien sosiaalisessa yhteisässä.
Uhrit
Kareneilla, kuten aikoinaan israelilaisilla, on ollut tapana suorittaa teurasuhreja. Heidän rukouksistaan ilmenee, että uhrien tarkoitus on syntien ja rikkomusten sovittaminen. Uhrieläiminä käytetään härkiä, lehmiä ja vuohia. Toinen uhrien tarkoitus on rukous, jossa pyydetään sadon onnistumista seuraavana kasvukautena.
Musiikki
Karenit ovat musikaalisia. He ovat olleet vastaanottavaisia myös länsimaiselle musiikille, mikä voisi vaarantaa vanhan musiikkiperinteen säilymisen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan heidän keskuudessaan vanhat, vuosisatoja säilyneet laulut kaikuvat edelleen. Niiden sanat kertovat paljon. Seuraavassa esimerkkinä "Laulu kadonneesta kirjasta":
"Kultainen kirjamme, jonka Jova antoi/ hopeinen kirjamme, jonka hän antoi/ Vanhimpamme eivät huolehtineet siitä/ niin se katosi ja kulkeutui vieraille."
Toinen laulu ilmentää heidän uskoaan yhteen Jumalaan. Sen sanat kuuluvat seuraavasti:
"Jova on ikuinen, hän yksin on olemassa/ Ennen kaikkea muuta luotua hänet luotiin/ hänen valtakuntansa pysyy ainiaan/ Hän on ikuinen Jumala/ Kaksi maailmaa vaihtuvat, mutta hän on olemassa/ Hän on täydellinen kaikessa/ Sukupolvesta sukupolveen hänen ylistyksensä loistaa/ Jova, ilman muutosta - ainaisesti/ Hän on ollut luomisen alussa/ eikä hänellä ole loppua eikä päätöstä/ Hän on ollut maailman alussa/ Jovan elämä on ikuinen/ Koko maailmaa ei voida verrata häneen/ Hän on täydellinen kaikessa täydellisyydessään/ eikä hän katoa koskaan "
Rabbi Elijahu Avichailin kirjasta "Shivtei Israel" mukaellen kääntänyt Seppo Seppälä.
"Vaikka sinun karkotettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja sinä otat sen omaksesi" (5.Moos. 30:4-5).
Karenit
Koillis-Burmassa asustaa karenien kansa, joita lasketaan olevan nykyään noin 5-7 miljoonaa. Omassa, sukupolvelta toiselle säilyneessä perimätiedossaan nämä ulkomuodoltaan mongolisia piirteitä omaavat ihmiset kertovat tulleensa Burmaan Kiinasta Hunanin maakunnasta.
Ensimmäisten lähetyssaarnaajien saapuessa Burmaan viime vuosisadan alussa he tapasivat kansan, jolla ei ollut minkäänlaista kirjallisuutta, vaan kaikki tieto kulki suullisena opetuksena. Karenit ovat hyvin miellyttävää, vaatimatonta ja vieraanvaraista kansaa. He ovat myös ahkeria ja luotettavia. Eräs heidän erityispiirteensä on musikaalisuus. He laulavat kauniisti ja harrastavat myös länsimaista musiikkia. Samoin kuin muutkin Israelin kymmeneen sukukuntaan kuuluvat kansallisuudet Burmassa, hekin tavoittelevat vapautta ja kansallista itsenäisyyttä. Heidän asuma-alueensa käsittää Burman alavan osan, jossa he toivovat saavansa täydellisen itsenäisyyden.
Uskonto
Eräs ihmeellisimmistä asioista karenien historiassa on "Jova"-perinne. Sana Jova on itseasiassa yhteydessä Raamatussa esiintyvään ilmaisuun "Havajaa", olevainen, jolla juutalaisuudessa tarkoitetaan Jumalaa. Tämä viittaa siihen, että kareneilla aikoinaan on ollut käytännön yhteys Raamattuun, Vanhaan testamenttiin ja sen kirjallisuuteen. Heidän keskuudessaan on säilynyt kertomuksia maailman luomisesta, ihmiskunnan tuhoutumisesta vedenpaisumuksessa Nooan aikaan, ihmiskunnan hajoittamisesta Baabelissa jne.
Kadonnut kirja
Karenien keskuudessa on säilynyt voimakkaana käsitys, jonka mukaan heillä aikoinaan on ollut "kirja". Kirjassa oli kirjoitettuna "Jovan opetus" sekä karenien uskon perusteet. Mutta koska heidän vanhempansa eivät olleet kuuliaisia kirjan opetuksille ja käskyille, kirja katosi. Heidän uskomuksissaan on myös tieto, että "valkoinen veli" palauttaa aikanaan tuon kadonneen kirjan heille takaisin.
Kun amerikkalainen baptistilähetyssaarnaaja Adoniram Georgson vuonna 1813 saapui Burmaan ja ryhtyi työskentelemään karenien keskuudessa, hän tietoisena tästä uskomuksesta näytti eräässä karenikylässä ihmisille Raamattua ja todisti heille, että kirja on olemassa. Monet karenit, jotka tunsivat ennestään profetian kadonneesta kirjasta, kääntyivät kristinuskoon ja liittyivät baptisteihin. Kun eräs paikalla ollut karenimies sai Raamatun käsiinsä, hän vei sen kylän väen nähtäväksi. Silloin miehet, naiset ja lapset tulivat ja suutelivat kirjaa, syleilivät sitä hämmästyksissään itkien ja ylistäen. He myös päättivät, etteivät koskaan enää jättäisi tuota kirjaa. Niinpä kristinusko karenien keskuudessa levisi huomattavasti nopeammin kuin minkään muun kansan keskuudessa Burmassa. Samalla näistä kristityistä kohtalaisen nopeassa tahdissa tuli eräänlainen "kerma" karenien sosiaalisessa yhteisässä.
Uhrit
Kareneilla, kuten aikoinaan israelilaisilla, on ollut tapana suorittaa teurasuhreja. Heidän rukouksistaan ilmenee, että uhrien tarkoitus on syntien ja rikkomusten sovittaminen. Uhrieläiminä käytetään härkiä, lehmiä ja vuohia. Toinen uhrien tarkoitus on rukous, jossa pyydetään sadon onnistumista seuraavana kasvukautena.
Musiikki
Karenit ovat musikaalisia. He ovat olleet vastaanottavaisia myös länsimaiselle musiikille, mikä voisi vaarantaa vanhan musiikkiperinteen säilymisen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan heidän keskuudessaan vanhat, vuosisatoja säilyneet laulut kaikuvat edelleen. Niiden sanat kertovat paljon. Seuraavassa esimerkkinä "Laulu kadonneesta kirjasta":
"Kultainen kirjamme, jonka Jova antoi/ hopeinen kirjamme, jonka hän antoi/ Vanhimpamme eivät huolehtineet siitä/ niin se katosi ja kulkeutui vieraille."
Toinen laulu ilmentää heidän uskoaan yhteen Jumalaan. Sen sanat kuuluvat seuraavasti:
"Jova on ikuinen, hän yksin on olemassa/ Ennen kaikkea muuta luotua hänet luotiin/ hänen valtakuntansa pysyy ainiaan/ Hän on ikuinen Jumala/ Kaksi maailmaa vaihtuvat, mutta hän on olemassa/ Hän on täydellinen kaikessa/ Sukupolvesta sukupolveen hänen ylistyksensä loistaa/ Jova, ilman muutosta - ainaisesti/ Hän on ollut luomisen alussa/ eikä hänellä ole loppua eikä päätöstä/ Hän on ollut maailman alussa/ Jovan elämä on ikuinen/ Koko maailmaa ei voida verrata häneen/ Hän on täydellinen kaikessa täydellisyydessään/ eikä hän katoa koskaan "
Rabbi Elijahu Avichailin kirjasta "Shivtei Israel" mukaellen kääntänyt Seppo Seppälä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pistää sanattomaksi kertomua Koillis-Burman kareenin kansa kultuurin tuhoaminen vahvemmalla opilla,jos näin oli 1813 Babtistin saavuttua saarelle.
Miten nykyään jaksellaan?
Kyllä sinne varmaan jo muutama raamattukin on jo aikaisemminkin kulkeutunut,koska Suomessakin on saarnattu Kristinuskoa jo 1000 jKr.