Uuden porvarihallituksen arki tulee nopeasti vastaan, kuherruskuukausi jää ennätyksellisen lyhyeksi. Keskusta joutuu ottamaan opposition iskut pääosin vastaan. Myös vihreät saavat tarpeellisen osansa. Perustelen hieman.
Vaalitappion kärsineen keskustan täytyy puolustaa punamultahallituksen perintöä uudella hallituskaudella, koska se oli silloinkin suurin puolue hallituksessa. Väistyvä hallitus jo jätti vanhukset, opiskelijat ja lapsiperheet heitteille, mikä linja saanee lisää vauhtia tulevan hallituksen astuttua kehiin. Keskusta joutuu siis puolustamaan kovenevaa oikeistopolitiikkaa uudenkin hallituksen aikana pääministeripuolueena. Julkisen sektorin enenevä alasajo, palveluiden euromääräisen omavastuullisuuden kiihtyvä kasvu, poliittisesti ”miellyttävien” ryhmien suosiminen ja ennestäänkin rikkaiden yksilöiden ”tukeminen” kaadetaan (poliittisena vastuuna) keskustan laariin. Kokoomus on sillä lailla rehellisempi puolueena, että se on aina (enemmän tai vähemmän näkyvästi) halunnutkin pitkiä etäisyyksiä kansalaisten ääripäiden taloudelliseen tulotasoon, joten sitä ei aseteta vastuuseen sen innokkaasta osallistumisesta eriarvoistumisen edistämiseen.
Vihreät puolueena on jo nyt nähtävissä aikamme juudaksena. Hernekeitosta ja muutamasta kolikosta se myy Vuotoksen, ydinvoimavastaisuutensa ja yhteiskunnallisen vastuuajattelunsa. Valitettavasti. Vain vetäytyminen hallitusneuvotteluista voisi vielä pelastaa naaman, mutta tiedotussulun takana tapahtuva mouruaminen on niin äänekästä, etteivät periaatteet häiritse toimintaa.
Vaalitappion kärsineen keskustan täytyy puolustaa punamultahallituksen perintöä uudella hallituskaudella, koska se oli silloinkin suurin puolue hallituksessa. Väistyvä hallitus jo jätti vanhukset, opiskelijat ja lapsiperheet heitteille, mikä linja saanee lisää vauhtia tulevan hallituksen astuttua kehiin. Keskusta joutuu siis puolustamaan kovenevaa oikeistopolitiikkaa uudenkin hallituksen aikana pääministeripuolueena. Julkisen sektorin enenevä alasajo, palveluiden euromääräisen omavastuullisuuden kiihtyvä kasvu, poliittisesti ”miellyttävien” ryhmien suosiminen ja ennestäänkin rikkaiden yksilöiden ”tukeminen” kaadetaan (poliittisena vastuuna) keskustan laariin. Kokoomus on sillä lailla rehellisempi puolueena, että se on aina (enemmän tai vähemmän näkyvästi) halunnutkin pitkiä etäisyyksiä kansalaisten ääripäiden taloudelliseen tulotasoon, joten sitä ei aseteta vastuuseen sen innokkaasta osallistumisesta eriarvoistumisen edistämiseen.
Vihreät puolueena on jo nyt nähtävissä aikamme juudaksena. Hernekeitosta ja muutamasta kolikosta se myy Vuotoksen, ydinvoimavastaisuutensa ja yhteiskunnallisen vastuuajattelunsa. Valitettavasti. Vain vetäytyminen hallitusneuvotteluista voisi vielä pelastaa naaman, mutta tiedotussulun takana tapahtuva mouruaminen on niin äänekästä, etteivät periaatteet häiritse toimintaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kertoo että joku kivi siellä kengässä hiertää? Vihreistä haluat eroon ja syitähän on kiva keksiä.
MItään hallituksia ei koskaan saataisi kasaan jos samalla periaatteella vaadittaisiin puolueita luopumaan VASTUUSTA.
Eivät varmasti yhdenkään puolueen tavoitteet toteudu täydellisesti ikinä. Sehän olisi jo täysi mahdottomuus.
Näkyy myöhemmin sitten, mitä keskusta joutuu puolustamaan. Turha surra. Vanhanen näyttää saaneen itsevarmuutta ja reilusti. Uskon että hän on järkevä mies ja juuri nyt aivan oikeassa hänelle sopivassa tehtävässä.
Ei minulla mikään hierrä kengässä tai muualla. Suhtaudun asioihin vain melko suoraan.
Olen aiemmin arvostanut (ja äänestänytkin) vihreitä heidän moraalisuutensa vuoksi. Vaikka kompromisseja on pakko tehdä yhteistyökuvioissa, kaikki ei vihreille ollut aiemmin kaupan. Nyt tuo periaatteellinen asenne on murtunut ja se samalla tasolla kepun osto- ja myyntiliikkeen kanssa. Vihreiden ei kannattaisi luottaa siihen, että ilmastonmuutos-hysteria kannattelee sitä kaikesta pekkaroinnista huolimatta.
Keskustalla ei nyt ole "vanhaa viisasta" opastamasta, joten kaikesta lasketaan täysi vastuu keskustalle. Vanhanen on, ja on aina ollut, täysin visioton poliitikko. Eivät sellaiset kestä pitkässä juoksussa.
Kriisikokouksia pidetään ja näytellään huoletonta. SAK-SDP:n kiistaton johtaja Lauri Ihalainen ja hänen renkinsä Heinäluoma lässyttelevät ympäripyöreitä.
Paavo Arhinmäki on toista maata kuin piiloporvari-ihalaiset ja heinäluomat. Hän tulee nostamaan vasemmiston nykyisestä alennustilastaan.