Kun lapsi syntyy maailmaan, kulkee hän synnytyskanavan läpi aika vaarallisenkin matkan aiheuttaen luonnon tuottamien hormoonien ansiosta suunnattoman ihmeen suurentamalla naisen sisällä olevan väylän pienessä ajassa niin suureksi, että synnytyksen ihme toteutuu - ihme jota ei voi sanoin kuvailla. Samalla se aiheuttaa suurta kipua, koska elimistön muutos niin pienessä ajassa ei voi olla kivutonta. Mutta kun lopputulos on niin suuri, niin naisen fyysinen kipu unohtuu sillä se kuitenkin on luontoäidin tai Isän antama maailman suurin lahja.
Naisen elimistö on luonnon puolesta tehty lajin jatkumisen ehdoilla. Ensin se pitää toimia houkuttimena lajin vastakkaiselle sukupuolelle. Nuoren naisen kauneus on myös yksin luonto äidin lahjoja, josta saa iloita itse naisena ollessa ja se joka tykästyy siihen persoonaan, joka sitä kauneutta kantaa. Mutta kun lajin jatkuminen on se perimmäinen luonnon tarkoitus, täytyy lapsen synnyttäjän siirtää kaikki huomio itsestä sen pienen avuttoman ihmisen alun turvaamiseen niin henkisen kuin aineellisen puolesta.
Jotta tämä perimmäinen ihmisoikeus toteutuisi, täytyisi silloin juuri yhteisön olla nuoren naisen ja isän apuna, jotta persoonan herkimmässä ja kasvukykyisemmässä vaiheessa turvattaisiin ne ominaisuudet, jolla elinvoima, persoona ja kyvyt kehittyisivät yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi ja sen kehittäjäksi.
Mutta kuinka usein näin onnellisesti tapahtuu, hyvinvointiyhteiskunnassamme jo suuressa määrin mutta se ei poista sitä surua, että maailmassa muualla ja meillä on paljon kyyneleitä, väkivaltaa, surua juuri näillä pienillä avuttomilla olennoilla, joidenka pitäisi kasvaa vahvoiksi ja suuriksi. Niiden lasten tunteita murskataan väärillä vaatimuksilla väärissä paikoissa, lyödään surutta asiosta, joista lapsi ei edes ymmärrä, seksuaalisuuden kokemukset vääristetään ja ehdollistetaan hyödyn saamiseksi tai ansiokeinoksi tai yksinkertaiseksi hengissä pysymiseksi. Näitä vielä kauniita avuttomia ihmisen alkuja raiskataan, silpotaan, sorretaan, työllistetään epäinhimillisissä oloissa.
Entä me onnelliset, jotka emme ole näin suoran väkivallan kohteena, joudumme kuitenkin kohteeksi tyttöinä ja naisina vaatimuksilla, olla kaunis ja houkuttava, pysyä ikuisesti nuorena, että sinulla olisi käyttöarvoa. Onneksi he, joilla on mahdollisuus opiskella ja saada rakastavaa tukea, on näkemys ihmisenä olemisesta ja ihmisyydestä ja he tietävät mikä on tavoittelemisen arvoista. Mutta he, joilta opiskelemisen tai muu kehittymisen mahdollisuus on viety, joutuvat olemaan alistavien vaatimusten kohteena ilman sisäistä turvaa ja oppia kovia macho arvoja vastaan, siitä mitä on olla jotain ikään kuin kova seksi ja ihmisen herkimmillä ja perimmältään ihmeellisillä tunteilla voi leikkiä, sortaa ja nauraa.
Ilman ystävyyttä, tunteita ja erotiikka ihmisellä ei ole oikein mitään iloitsemisen aiheita. Rakastutumisen tunteilla ja eroottisten kokemusten aiheuttamina kaikki suuret jutut ovat lähteneet alkuun kuten yritykset, taideteokset, keksinnöt jopa uskonnot; luonto avittaa juuri sillä, että kehittyisimme.
Kuitenkin juuri tunteet ja eroottiset tunteet ovat julmimmat väkivallan kohteet; sodassa systemaattinen raiskaus ja kidutus kohdistuvat juuri sukupuolielimiin, ja samalla ihmisen henkinen ego murskataan. Toveripiirisissä usein juuri toisten varsinkin ryhmän ulkopuolisen seksuaalinen lyöminen on naurun ja ivan kohde oli kysymyksessä toinen sukupuoli, ryhmän ulkopuolinen jäsen, etninen tai seksuaalinen, uskonnollinen tai kulttuuriin liittyvä poikkeus, aina pilkan tekijät ovat niitä joilla on valta murskata ja tuhota se mikä on todella jotain ilman vastuuta.
Kuinka oppisimme inhimillisiä todellisia arvoja, joilla voisimme tukea heitä, joihin koskee ja heitä joita murskataan. Näin tapahtuu keskuudessamme ja lähialueella, jossa demokraattiset ja ihmisoikeudet ovat valtiovallan aivan erityisen tukahduttamisen kohteena. Meillä kaikilla on vastuu itsestämme, toisistamme ja siskoistamme ja veljistämme rajan takanakin.
Naisen elimistö on luonnon puolesta tehty lajin jatkumisen ehdoilla. Ensin se pitää toimia houkuttimena lajin vastakkaiselle sukupuolelle. Nuoren naisen kauneus on myös yksin luonto äidin lahjoja, josta saa iloita itse naisena ollessa ja se joka tykästyy siihen persoonaan, joka sitä kauneutta kantaa. Mutta kun lajin jatkuminen on se perimmäinen luonnon tarkoitus, täytyy lapsen synnyttäjän siirtää kaikki huomio itsestä sen pienen avuttoman ihmisen alun turvaamiseen niin henkisen kuin aineellisen puolesta.
Jotta tämä perimmäinen ihmisoikeus toteutuisi, täytyisi silloin juuri yhteisön olla nuoren naisen ja isän apuna, jotta persoonan herkimmässä ja kasvukykyisemmässä vaiheessa turvattaisiin ne ominaisuudet, jolla elinvoima, persoona ja kyvyt kehittyisivät yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi ja sen kehittäjäksi.
Mutta kuinka usein näin onnellisesti tapahtuu, hyvinvointiyhteiskunnassamme jo suuressa määrin mutta se ei poista sitä surua, että maailmassa muualla ja meillä on paljon kyyneleitä, väkivaltaa, surua juuri näillä pienillä avuttomilla olennoilla, joidenka pitäisi kasvaa vahvoiksi ja suuriksi. Niiden lasten tunteita murskataan väärillä vaatimuksilla väärissä paikoissa, lyödään surutta asiosta, joista lapsi ei edes ymmärrä, seksuaalisuuden kokemukset vääristetään ja ehdollistetaan hyödyn saamiseksi tai ansiokeinoksi tai yksinkertaiseksi hengissä pysymiseksi. Näitä vielä kauniita avuttomia ihmisen alkuja raiskataan, silpotaan, sorretaan, työllistetään epäinhimillisissä oloissa.
Entä me onnelliset, jotka emme ole näin suoran väkivallan kohteena, joudumme kuitenkin kohteeksi tyttöinä ja naisina vaatimuksilla, olla kaunis ja houkuttava, pysyä ikuisesti nuorena, että sinulla olisi käyttöarvoa. Onneksi he, joilla on mahdollisuus opiskella ja saada rakastavaa tukea, on näkemys ihmisenä olemisesta ja ihmisyydestä ja he tietävät mikä on tavoittelemisen arvoista. Mutta he, joilta opiskelemisen tai muu kehittymisen mahdollisuus on viety, joutuvat olemaan alistavien vaatimusten kohteena ilman sisäistä turvaa ja oppia kovia macho arvoja vastaan, siitä mitä on olla jotain ikään kuin kova seksi ja ihmisen herkimmillä ja perimmältään ihmeellisillä tunteilla voi leikkiä, sortaa ja nauraa.
Ilman ystävyyttä, tunteita ja erotiikka ihmisellä ei ole oikein mitään iloitsemisen aiheita. Rakastutumisen tunteilla ja eroottisten kokemusten aiheuttamina kaikki suuret jutut ovat lähteneet alkuun kuten yritykset, taideteokset, keksinnöt jopa uskonnot; luonto avittaa juuri sillä, että kehittyisimme.
Kuitenkin juuri tunteet ja eroottiset tunteet ovat julmimmat väkivallan kohteet; sodassa systemaattinen raiskaus ja kidutus kohdistuvat juuri sukupuolielimiin, ja samalla ihmisen henkinen ego murskataan. Toveripiirisissä usein juuri toisten varsinkin ryhmän ulkopuolisen seksuaalinen lyöminen on naurun ja ivan kohde oli kysymyksessä toinen sukupuoli, ryhmän ulkopuolinen jäsen, etninen tai seksuaalinen, uskonnollinen tai kulttuuriin liittyvä poikkeus, aina pilkan tekijät ovat niitä joilla on valta murskata ja tuhota se mikä on todella jotain ilman vastuuta.
Kuinka oppisimme inhimillisiä todellisia arvoja, joilla voisimme tukea heitä, joihin koskee ja heitä joita murskataan. Näin tapahtuu keskuudessamme ja lähialueella, jossa demokraattiset ja ihmisoikeudet ovat valtiovallan aivan erityisen tukahduttamisen kohteena. Meillä kaikilla on vastuu itsestämme, toisistamme ja siskoistamme ja veljistämme rajan takanakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisitko tiivistää sanomasi ydinkohdat n. 20 sanan referaatiksi? En oikein löytänyt sitä "punaista lankaa"?