Minulla epäillään ammattitautia (ODTS). Oireet sopivat taudin kuvaan ja olen varma siitä, että saan ne työpaikaltani. Nyt toivoisin tietoa ammattitaudin toteamiseen liittyvästä lainsäädännöstä/ohjeistuksesta. Onko esim. pakko suostua homealtistuskokeisiin, vai voidaanko diagnoosi tehdä ilman näitä kokeita? Olen jo päättänyt (luettuani artikkelin Suomen Kuvalehdestä 49/2006), että kieltäydyn kyseisistä kokeista. Voidaanko ammattitaudin toteaminen tehdä pelkkien oireiden perusteella esim. siinä tapauksessa, että rakennuksesta on Ympäristökeskuksen tutkimuksin löydetty kohonneita mikrobiarvoja?
Aiemmin huolenani oli pelkästään oma terveys, nyt huolestuttaa jo sekin, miten mahtaa uralleni käydä. Minulla on vakituinen virka, mutta jos en saa ammattitautidiagnoosia, miten voin enää työskennellä rakennuksessa, josta oireeni saan? Viransiirto ei välttämättä ole itsestäänselvyys.
Onko tuleva työni sitten sitä, että käyn aina maanantaisin töissä, tiistaista torstaihin olen omalla ilmoituksella sairauslomalla ja sitten taas perjantaina töihin? Tällä "kaavalla" terveys menee ennemmin tai myöhemmin lopullisesti eikä työtkään tule tehtyä kunnolla. Kyllä on epätoivoista!!! Voisiko joku kertoa kokemuksistaan? Kysymykseni siis kuuluu: Voiko ammattitautia todeta ilman altistuskokeita ja mitkä ovat vaihtoehdot, jos ammattitautia ei todeta ja oireilu työssä (jos en saa työtä muualta) jatkuu entiseen malliin? Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Aiemmin huolenani oli pelkästään oma terveys, nyt huolestuttaa jo sekin, miten mahtaa uralleni käydä. Minulla on vakituinen virka, mutta jos en saa ammattitautidiagnoosia, miten voin enää työskennellä rakennuksessa, josta oireeni saan? Viransiirto ei välttämättä ole itsestäänselvyys.
Onko tuleva työni sitten sitä, että käyn aina maanantaisin töissä, tiistaista torstaihin olen omalla ilmoituksella sairauslomalla ja sitten taas perjantaina töihin? Tällä "kaavalla" terveys menee ennemmin tai myöhemmin lopullisesti eikä työtkään tule tehtyä kunnolla. Kyllä on epätoivoista!!! Voisiko joku kertoa kokemuksistaan? Kysymykseni siis kuuluu: Voiko ammattitautia todeta ilman altistuskokeita ja mitkä ovat vaihtoehdot, jos ammattitautia ei todeta ja oireilu työssä (jos en saa työtä muualta) jatkuu entiseen malliin? Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaativat sen altistuskokeen, jotta ammattitaudin saa ja sekin tuntuu vaikeutuvan koko ajan. Käyttävät altistustestissään vain yhtä hometta, joten melkoista arpapeliä reagoiko juuri sille ja putoaako pef:t riittävästi. Tätäkin pef:n putoamisprosenttia kiristetään kokoajan.
Ainoa keino lienee välttyä homealtistukselta on, että tehdään BAL-tutkimus, josta muutokset näkyy ja jos sen yhteydessä otetaan kaikki siihen kuuluvat näytteet, eikä unohdeta osaa. Joten vaikeata tuntuu sekin olevan.
Oikeastihan ODTS-oirein oireilevia ei saisi edes altistaa, mutta kaikenaikaahan näin kuitenkin tapahtuu. Kaiken lisäksi on vielä varsin tyhmää, että todettuun tai toteamattomaan ODTS:ään käytetään astmalääkkeitä. Minullekin on uskolteltu, että lääkitystä lisäämällä kaikki hoituu. Vaikka vedän kaikki purkit tyhjäksi, niin silti on oltava sängyn pohjalla.
Vaikka rakennuksesta olisi löydetty minkälaiset homemyrkyt niin, sillä perusteella ei valitettavasti voi ammattitautia todeta.
Ei kai todellisuudessa kukaan osaa sanoa, mitä kannattaisi tehdä. Jokaisen on vain mietittävä, mikä on tärkeitä. Omasta terveydestä ei kuitenkaan välitä kukaan muu kuin sinä itse. Vaikeita päätöksiä, varsinkin kun on vakivirka. Uuden vakiviran saaminen kun ei ole helppoa ja mitä pitempään altistuu ja terveys reistailee, sitä vaikeampaa se uuden saaminen on. Mieti, kuinka paljon olet valmis kestämään ja kannattaako töihin kuolla saappaat jalassa.
ja se on tehtävä HETI, poistu tiloista joissa oireilet etkä enää koskaan niihin palaa. Yritä saada taloudellinen tilanteesi hallintaan, älä missään tapauksessa irtosano itseäsi.
Sairaslomalle hoitamaan itseäsi kuntoon. TYÖPAIKALLE jossa oireilet et IKINÄ enää voi mennä.
Vaihtoehtoina on
- henki, terveydentilan kohentaminen pysymällä poissa oireita aiheuttavista paikoista jne.
- työssä pysyminen, sairastely, työkyvyttömyys pidemmän päälle ja lopulta henki lähtee ennen eläkeikää
niin älä missään olosuhteissa irtisano itseäsi, edes painostuksen alla. Työnantajat ovat nykyään sellaisia vekkuleita, jotka uskovat, että voivat porskuttaa työsuojelullisista seikoista piittaamatta. Toiset niistä valitsevat kalleimman ja toiset halvimman reitin.
ja hirvittää sanoa, mutta tuo skenaario jota työstät on heidän kohdallaan aika lähellä totuutta.
Miespuolinen työkaverini oli perjantaina kun hänet näin tosi väsynyt, ääni maassa ja kertoi niveliensä särkevän. Oli ollut pakko olla työtiloissa missä oireita tulee erityisen paljon, koska oli pääsykoeaika ja koetilat tiloissa missä työkaverini ei normaalisti käy ollenkaan. Mutta jotta työt tulivat tehtyä, hän oli ollut pahasti oireilevana tiloissa jo useita päiviä, pitkiäkin sellaisia. Todella sääli nähdä häntä siinä kunnossa, mutta oli innoissaan noita töistä kyllä. Eli jaksoi, kun työ on mielenkiintoista ja porukka mahtavaa. Mutta henki häneltä näin menee kyllä nopeastikin...
Osa-aikaeläkkeellä oleva työkaverini kertoi, ettei sitä puhtaampaa työtilaa löytynytkään. Meille piti löytää uudet tilat, mutta ne uudet tilat olivatkin vieläkin lähempänä tuota vuotavaa liikuntasaumaa, josta vedet läpi koko talon tiloihimme tulivat, siis niihin "sairassiiven työtiloihin". Eli työkaverini oli ehdottomasti kieltäytynyt menemästä vieläkin huonompaan työhuoneeseen. Hän siis työskenteli alueella, kuten myös tuo miespuolinen työkaverini, alueella jossa minulla painui ääni nopeasti, huimasi yms. Hänellä oli näitä samantyyppisiä niveloireita kuin minullakin, mutta pahempina kuin minulla. Minulla on tuoreempi ammattitauti ja nivelet kipuilevat vielä ihan kestettävästi. Hänellä kipu on välillä täysin sietämätöntä. Minulla ei, vielä näin ole vaan kipu on ohimeneviä sähköshokkeja tyyliin tulevia ja meneviä tuntemuksia eri puolin kehoa ja niveliä.
Mutta siis, työkaverini oireilevat työpaikallamme tosi paljon. Pef laski tuolla osa-aikaeläkkeellä olevalla hieman yli 500 vähän yli 300 viikon aikana. Lääkityksen tuplaaminen ei auta, eikä lääkkeitä hänellekään enää voi lisätä. Myös miespuolisen työkaverin peffit laskevat rajusti viikon aikana.
Elikkäs, tervettä työpäivää heillä ei enää ole ollut vuosiin. Nopeasti unohtuu myös heidän erityistilan tarpeensa ja töihin joutuu olosuhteiden pakosta menemään alueille, joille ei oireiden puolesta olisi mitään asiaa. Molemmat tykkäävät työstään ja ovat siinä hyviä, tykkäävät liian paljon ajatellakseen riittävästi terveyttään.
...
Kuulostaa vaaralliselta menettelyltä tuo työkavereidesi toiminta. Tässä on yksi linkki, jossa aika yksiselitteisesti kerrotaan TYÖTURVALLISUUSLAISSA säädetyistä TYÖNANTAJAN VELVOLLISUUKSISTA.
http://www.tyosuojelu.fi/upload/x4rztook.pdf
joka kertoo myös niistä joille ei käy hyvin, vaan työnantaja irtisanoo alentuneen työkyvyn vuoksi henkilön työsuhteestaan. Tämä pelko meillä kaikilla tietysti on. Kun työpaikka on työpaikkana ja työnä loistava on vaikea nopeasti etsiytyä sieltä pois, homeista huolimatta. Järjetöntähän se on, mutta todellisuutta kuitenkin.
En oikeastaan tiedä miten meidänkään tapauksessa asiat voisivat enää parempaan suuntaan mennä. Työtiloja, joissa ihan oikeasti voi työskennellä ja jonne myös ns. asiakkailla olisi helppo yhteys ja mahdollisuus tulla, ei enää edes työkavereille etsitä. Työtilat joissa he nyt ovat, on jo todettu epäsopiviksi, vaikka työnantaja ehkä kertookin niiden olevan ns. puhtaita työtiloja. No puhtaisiin työtiloihin kuuluisi oireeton olotila työntekijälle, jota tuossa ns. puhtaassa työtilassa ei ole. Kun työnantaja tarjoaa toista tilaa, on hän taas tehnyt velvollisuutensa. Mittauksia on nähtävästi tehty, että ei ole mitään ongelmia tiloissa. Ainoa ongelma onkin, että ammattitautia sairastavat oireilevat ko. tiloissa yhä edelleen. Tosin he kertovat, että tilat ovat paremmat kuin entiset työhuoneet, joissa he sairastuivat ja noin ylipäätään työtilat missä he joutuvat käymään tai tekemään ajoittain töitä. Eli myös työkaverini ovat alistuneet asemaansa. Työtila on vähän parempi, ei jaksa rettelöidä, vaan tarvittaessa lisätään lääkettä tai jäädään sairaslomalle parantelemaan olotilaa.
Ja käytännössä mitä oikeuksia heillä olisi? Kuka päättää mikä työtila on puhdas?
työnantajat sitä paljon lueskella. Kyllä se on todella kylmää kyytiä, jota työnantaja antaa, kun paljastuu, että sairasteluun on syynä työpaikan kosteusvaurio. Kepein perustein leimataan mieleltään sairaaksi ja työyhteisössä levitellään perättömiä tietoja sairastuneesta. Kuvitellaan, etteivät ne kantautuisi sairastuneen korviin, mutta onhan siellä niitä muitakin sairastuneita korvia. Vähätellään rakennuksen kosteusvaurio-ongelmaa tai ei olla siitä edes tietävinään. Joten sekään työsuojelulain kohta, jossa kehotetaan kertomaan asiasta esimiehelle, ei toteudu mitenkään, kun esimies ei vie asiaa eteenpäin, vaan teilaa sinut siltä istumalta. Toinen äärilaita taitaa olla ne esimiehet, jotka sanahelinällään sokaisevat sinut satuilemalla, kuinka koko ajan tutkitaan ja tutkitaan, että odotetaan nyt vaan, kun ne tutkimukset tulee. Uhkaillaan kahden kesken kaikenlaisilla asioilla. Tällaista se vaan on todellisuus kaikista hienoista raporteista huolimatta.
Samoin kävi minulle. Päivä työpaikalla ja ODTS päälle.
Oli pakko irtisanoutua, koska sain jo siinä vaiheessa ODTS:n esim. tunnin parin haravoinnin tai puolentoista tunnin metsämarjakeruun jälkeen. Samoin kävi muissa hometaloissa vierailun jälkeen. Oli pakko siirtyä käyttämään hengityssuojaimia.
Työpaikka-altistumiseni päättymisestä on nyt reilut seitsemän vuotta ja tilanteeni on jatkunut samanlaisena.
Minut keuhkoaltistettiin TTL:llä liki kuusi vuotta sitten ja vaikka keuhkotulehdukseni kesti kolmisen kuukautta, diagnoosina oli alkava tavallinen astma. Tosihölmönä en osannut vaatia tutkimuksia allergisen alveoliitin ja allergisen keuhkoputkitulehduksen toteamiseksi.
Oletko jo keuhkopolin kirjoissa?
Kun olet maanantaisin töissä ja sairastut, niin luulisi riittävän kolme neljä kertaa käynnit tiistaisin keuhkopolin keuhkolääkärin vastaanotolla ja seurantakäynti torstaisin, jolloin keuhkolääkäri toteaa oireet kadonneiksi.
Perjantainahan olet pystynyt taas töihin.
Tietysti kaikki keuhkotutkimuksetkin pitää ottaa diffuusiokapasiteettia myöten. Mikäli diffuusiokapasiteettisi arvo on alle 75 prossaa, silloin on kysymys jo allergisesta alveoliitista.
Luulisi keuhkolääkärin kirjoittaman E-lausunnon riittävän vakuutusyhtiölle.
Mikäli se ei riitä, vakuutusyhtiö voi määrätä sinut TTL:lle jossa ODTS todetaan keuhkoaltistuksella.
TTL käyttää keuhkoaltisteena tätä nykyä vain A.fumigatusta.
Mikäli ODTS-reaktioitasi laukoo joku/joidenkin muiden mikrobien proteiinit, joiden aminohappojärjestyksessä ei ole samankaltaisuutta A. fumigatuksen allergisoivien proteiinien kanssa, saattaa käydä niinkin, että keuhkoaltistus ei aiheuta sinulle minkäänlaista reaktiota. Eli ODTS jää toteamatta.
Mikäli A. fumigatus-altistus aiheuttaa keuhkotulehduksen, joka vain pahenee parin kolmen vuorokauden jälkeen, niin sinun tulisi huolehtia siitä, että TTL tekee kaikki tarvittavat tutkimukset allergisen alveoliitin toteamiseksi kuin myös tarvittavat tutkimukset keuhkoputkien osalta mikäli nekin tulehtuvat.
Allerginen keuhkoputkitulehdus on myös ammattitauti.
Vaikka ODTS todettaisiinkin, se tarkoittaa vain sitä, että vakuutusyhtiö maksaa ainakin siitä aiheutuvat sairaanhoitokulut. Se kuinka alkavat suhtautua ansionmenetyskorvauksiin näkyy yhteydenotoissa.
ODTS:n takiahan ei ole ammattiinsa nähden työkyvytön.
No kuitenkin, mikäli olisin sinun asemassasi, vaatisin lähetteen TTL:lle ja välitömästi sairaslomaa.
Mikäli on päivän töissä ja kolme päivää ODTS:ssä tilanne on keuhkojen terveyden ylläpitämisen kannalta täysin järjetön. Aina on pysyvä keuhkovaurioriskikin olemassa.