Hyvin usein me uskovina itseämme pitävät suremme maailman pahuutta ja sen menoa.
Myös ei-uskovia kohtaan suhtaudumme vieroksuen.
Onko tämä oikein?
Onko meillä oikeutta tuomita ulkopuolella olevia?
Eikö omassakin keskuudessamme olisi paljon putsattavaa.
1. Kor. 5:9-13 Paavali kirjoittaa:
5:9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
5:10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
---
Edellisissä luvuissa Paavali on nähnyt paljon vaivaa puolustaessaan apostolin tehtäväänsä. Nyt hän alkaa puhumaan suoraan Korintin seurakunnan ongelmista käyttäen ”isännän ääntä”. Ensimmäisenä esiin tulevat korinttilaisten sukupuoliset hairahdukset.
Korintti, suuri maailmankaupunki, oli tunnettu siveettömyydestään.
Kristityksi tultuaankin tämä vaara oli olemassa. Korintissa ylpeillään korkeasta hengellisyydestä, mutta samalla suvaitaan törkeitä julkisyntejä (j.1,2.).
Tällainen suhtautuminen ei ole oikein, sillä ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan” (j. 6.).
Raamatun kielenkäytössä hapatusta pidetään pahan vertauskuvana. Jeesus varoitti kavahtamaan fariseusten ja Herodeksen hapatusta (Mark. 8;15).
Synti tarttuu helposti. Ei kannata sättiä maailman pahuutta kokouksissamme, mutta asiallinen ja veljellinen kurinpito omien keskuudessa tuo siunauksen (j. 10-13).
Mitä sinä ajattelet tästä?
Myös ei-uskovia kohtaan suhtaudumme vieroksuen.
Onko tämä oikein?
Onko meillä oikeutta tuomita ulkopuolella olevia?
Eikö omassakin keskuudessamme olisi paljon putsattavaa.
1. Kor. 5:9-13 Paavali kirjoittaa:
5:9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
5:10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
---
Edellisissä luvuissa Paavali on nähnyt paljon vaivaa puolustaessaan apostolin tehtäväänsä. Nyt hän alkaa puhumaan suoraan Korintin seurakunnan ongelmista käyttäen ”isännän ääntä”. Ensimmäisenä esiin tulevat korinttilaisten sukupuoliset hairahdukset.
Korintti, suuri maailmankaupunki, oli tunnettu siveettömyydestään.
Kristityksi tultuaankin tämä vaara oli olemassa. Korintissa ylpeillään korkeasta hengellisyydestä, mutta samalla suvaitaan törkeitä julkisyntejä (j.1,2.).
Tällainen suhtautuminen ei ole oikein, sillä ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan” (j. 6.).
Raamatun kielenkäytössä hapatusta pidetään pahan vertauskuvana. Jeesus varoitti kavahtamaan fariseusten ja Herodeksen hapatusta (Mark. 8;15).
Synti tarttuu helposti. Ei kannata sättiä maailman pahuutta kokouksissamme, mutta asiallinen ja veljellinen kurinpito omien keskuudessa tuo siunauksen (j. 10-13).
Mitä sinä ajattelet tästä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoitat tässä, kuinka Paavali moittii häntäheikkien ja huorien kaveeraamisesta. Tämähän on melko toinen linja kuin Jeesuksella itsellään: hän se ei eristäytynyt raadollisesta maailmasta ja normaaleista ihmisistä, vaan eli ja toimi maailmassa ihmisten keskuudessa. Kumpaa siis uskot enemmän: Jeesusta vai Paavalia?
Eihän uskova ihminen voi odottaa uskomattomalta ihmiseltä Jumalan tahdon mukaisia asioita.Hänhän on täysin ulkopuolinen koko Jumalan tahdosta, mikä liittyy uskontekoihin tms.Raamattuhan on osoitettu uskoville ihmisille.
Mutta,Tapio.Ei sinulla todella ole ristiriitainen olo kun olet sisäistänyt lapsikasteen harhan. Kuuluthan samaan seurakuntaan "uskovien joukoon", joita Suomalaiset edustavat, joita taas Raamattu kehoittaa arvostelemaan ja nuhtelemaan, jotka ovat sisäpuolella.
Huomioippa miten sekava kokonaisuus ilmentyy kun kaikki ihmiset "pakataan" seurakuntaan.Niin, sinulla Tapio on "oikeus" arvostella ja tuomita seurakunasi jäseniä eli lähes kaikkia Suomalaisia, jos sinulla on Raamatun mukaiset mielikuvat.
Meillä, jotka pidämme Raamatun uudestisyntymistä sisälle pääsemisen kriteerinä, niin suurin osa Suomalaisista koemme ulkopuolisiksi.Eihän he todella ole uskovia/uudestisyntyneitä.Siksi heiltä ei pidä odottaa Raamatullisia käsitteitä.
ML213: "Mutta,Tapio.Eikö sinulla todella ole ristiriitainen olo kun olet sisäistänyt lapsikasteen harhan. Kuuluthan samaan seurakuntaan "uskovien joukkoon", joita Suomalaiset edustavat, joita taas Raamattu kehoittaa arvostelemaan ja nuhtelemaan, jotka ovat sisäpuolella".
---
Valtaosa kirkkoon kuuluvista ei pidä itseään uskovina, eivätkä halua kuulua uskoviin. Näin ollen he kuuluvat vain nimellisesti kirkkoon. He uskovat ehkä vain "omalla tavallaan", mutta ei Raamatun Sanan mukaisesti.
Vierastan myös tosiuskovaisuus käsitettä.
Siinähän uskova asettaa itsensä muitten yläpuolelle.
Kerran olin kotikirkkoni jumalanpalveluksessa.
Meitä oli uskovia eri seurakunnista; meidän luterilaisten lisäksi baptisteja ja yksi helluntailainen.
Poistuessamme kirkosta tämä helluntaiuskova alkoi tenttaamaan kirkkoväkeä heidän uskostaan ja samalla hän osoitti heille minua sanoen; "Tässä on tosiuskova mies".
Minua hävetti!
Olemme siis samaa mieltä, ettei lapsikaste tee ihmisestä uskovaa ihmistä.Jos kasteessa ihmisestä tulisi uskova, niin todella kaikki kastetut olisi vat uskovia.Näin ei todella ole.Se uskoontuleminen jää myöhäisemmäksi tapahtumaksi.
Kirkon piirissä enemmänkin tiedostetaan olevan jonkin asteisen Jumalan olemassa olo, mutta Jumalan tahto on kadoksissa.
Tuo tosiuskova käsite, mitä toit esille lienee enemmän lihallisen ihmisen käyttäytymistä kuin "tosiuskovan".Mielestäni armossa kasvaneen uskovan tunnistaa helpoimmin ematian kyvyn/tunteen kasvamisesta eli hänellä on näky tilanteessa olevasta ihmisestä ja hän käyttäytyy tilanteen huomioiden.
Puhuu viisaita viisasten seurassa.Iloitsee iloitsevien kanssa.Hoivaa heikkoja.Totta on sekin, miten jollain uskovaksi tunnustavalla ihmisellä on laaja tieto/tiedollisuus Raamatun asioista kastekäsityksineen, mutta on täysin näivettyneessä tilassa toisen ihmisen huomioon ottamisessa.
Väkisinkin tulee mieleen psykopaattiset päämärät mieltymyksineen.Psykopaattisuuttahan on eritasoisesti ja toisaalta sitä esiintyy meissä kaikissa lihallisessa ihmisessä.Lisäksi psukopaatin "ruoka" enemmän sairastuttaa kuin ravitsee, vaikka se olisi puhdasta.
Niin, parempi ihmisen on sisäistää Raamatun asioita, vaikka "vähäsen" kuin tietää Raamatusta lähes kaiken, mutta se tieto ei ole sisäistynyt käyttäytymiseen - mielikuviin.Mielenuudistukseen.
Tosi uskovaisten ja uskovaisten ero on kai siinä että molemmat palvelevat samaa herraa jumalanaan murhaten jopa omia uskovaisia jos kristinuskon omaan historiaan murhaajana on edes hiukan luottamista ja ellei usko historiaa niin voi vilkaista päivän tapahtumiin. Nytkin pyhän aikana monissa kristinuskon kirkoissa rukoiltiin maailman rauhan puolesta ja samaan aikaan USA sotilaspapit rukoili murhaaja sotilailleen herraltaan voimia murhaamisiin. Eli saatananllisuussa kaikki on saatanallisen jumalallista.
Valtakunnassa ei ole uskovaisia. Sinne kun pääsevät vain he jotka tietävät!
Jeesuskaan ei ollut kristitty ja Hänen seuraajatkin murhattiin kristinuskon ja Paavalin tuella!
Jeesus ei ollut saatanaa jumalanaan palveleva! Sen tiedon esiin saamiseksi omasta sielustaan on oltava rehellinen itselleen ja Hänelle!
Niinpä, turhahan uudestisyntyneen ihmisen on paljon aikaansa kuluttaa tämän maailman ihmisten tekemisten ja aivoitusten murehtimiseen, kun sen tietää, mihin se tulee johtamaan. Mutta aika vaikea tuolta "saastalta" on silmiään sulkeakaan niin kauan kuin joutuu täällä maailmassa kulkemaan ja olemaan kuin "vieraan maan kansalainen" tämän pahan sukupolven keskellä.
Ei meidän Jumalan lapsina tarvitse sydämessämme todellakaan hyväksyä ihmisten kovuutta ja itsekkyyttä Jumalan edessä, se voi saada meidät jopa vihastumaan aika ajoin noihin ihmisiin.
Samoin, jos tiedämme Kristuksen ruumiin jäseniä pilkattavan, sekin saa taistelumielen hengessä nousemaan.
Ei todellakaan tarvitse mennä päinnäköä tuomitsemaan ketään, mutta aina voi kantaa asiat rukouksessa Isän eteen, jos sattuu tämän maailman ihmisten touhut painamaan mieltä. Kiitos Pyhälle Jumalalle siitä.
Tänäänkin kuulin erään jumalaa pelkäämättömän raukan solvanneen kymmenien ihmisten edessä uskovaista ihmistä, tilanne oli ollut vielä kaiken lisäksi opettaja-opiskelija -asetelma.
Minähän en jätä uskonsisarta tai -veljeä ko. tilanteessa pulaan. Rukoilen totisesti Jumalalta, että Hän (jos parhaaksi näkee) ottaa kaiken suojelevan, varjelevan kätensä pois tuon pilkkaajan elämästä ja osoittaa Pyhyytensä tuolle ihmiselle ja sen tosiasian, että jos nämä jumalattomat ihmiset koskevat (oli se sitten sanoin tai teoin) yhteenkään Jumalan omaan, niin
rangaistus voi tulla hyvinkin nopeaan tahtiin. Amen.