Kun kepun lähetystö multaa Moskovaan kuskasi
Naapuriystävyyttä 80-luvun tapaan
Elettiin lokakuuta 1983. Keskustapuolueen puoluevaltuuskunta matkusti Moskovaan vaalimaan naapuriystävyyttä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen NKP:n vieraaksi.
Tällä kerralla puoluesihteeri Seppo Kääriäisen johtaman valtuuskunnan Moskovan-viemiset olivat hieman erikoiset. 15-jäsenisellä retkikunnalla oli matkassaan kapallinen multaa luovutettavaksi korkea-arvoisille isännille.
Kyseessä ei ollut mikä tahansa multa-aski. Multa oli peräisin itsensä presidentti Urho Kekkosen syntymäkodin, Lepikon torpan pihamaalta. Puoluesihteeri Kääriäinen intoili sen olevan parasta mitä isänmaalla on tarjota.
Keskustalaiset eivät viemisistään paljoa huudelleet, mutta asia tuli julki, kun retkuetta seurannut keskustalehtien tietoimiston, Uutiskeskuksen toimittaja kirjoitti asiasta.
Suomessa kepulaisten touhu herätti hilpeyttä ja Ilta-Sanomat kirjoitti asiasta nasevan ilkeästi. Mullan kuskaaminen yli rajojen pantiin näyttämään hölmöläisten touhulta.
"Isännät vedet silmissä"
Naureskelu oli kuitenkin turhaa, sillä lahja oli annettu vilpittömin mielin. Eikä kyseessä itse asiassa ollut edes keskustapuolueen lahja, vaan lahjan antoi Suomen nuoriso - ei enempää eikä vähempää.
Lahjaidea nimittäin keksittiin edellisenä keväänä Mustan meren rannalla kylpyläkaupunki Shotsissa. Siellä vieraili puolueiden nuorisojärjestöjen yhteistyöelimen, nuorisoneuvoston valtuuskunta.
Idean isä oli nuorisoneuvoston puheenjohtaja Olavi Martikainen.
Martikainen kuului keskustavaikuttajien kärkikaartiin. Hän jäi vuonna 1997 eläkkeelle Kuopion läänin maaherran paikalta. 70- ja 80-luvut hän istui eduskunnassa ja toimi myös ministerinä 70-luvun lopulla.
Martikaisen muistin mukaan Shotsissa vietettiin ystävyysleiriä tai jokin muu vastaavaa tapahtumaa. Delegaatiota käytettiin Ystävyyden puistossa, joka isäntien mielestä kuului kaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin.
Puiston erikoisuutena olivat ystävyyden puut, joihin monien maiden poliitikot sekä kulttuurin ja tieteen edustajat olivat oksastaneet oman kasvunsa.
- Suomesta oman oksastuksen olivat tehneet ainakin Ahti Karjalainen ja joku demariministeri. UKK:sta en ole aivan varma, Martikainen muistelee.
Jokainen oksastaja oli lisäksi tuonut jonkin muistoesineen, joka asetettiin näkösälle puistoon tai sen museoon. Suomen nuorison edustajille esineasiasta ei oltu muistettu kertoa etukäteen, joten puistoon tultiin tyhjin kourin.
- Meillä ei ollut mitään kättä pidempää ja jouduimme hieman vaikeaan tilanteeseen. Jotain piti keksiä. Minulla välähti, että
toimitetaan tänne ystävyyden puiden kasvualustaksi multaa tällaiselta historialliselta paikalta.
- No sehän sopi kuin nyrkki silmään. Isännät kuuntelivat melkeinpä vedet silmissä, kun esittelin puheessani asiaa.
Sen jälkeen ei ollut vaihtoehtoja; lupaus piti panna toimeen. Asialle lähti Martikainen itse mukanaan Lepikko-säätiön asiamies Risto Tarvainen ja kunnanjohtaja Paavo Saksman.
Kääriäinen lähettinä
Miehet kaivoivat pihamaalta pienen multapaalin, joka aseteltiin puiseen kappaan ja koko komeus käärittiin muoviin.
- Seppo Kääriäinen oli sitten sopivasti lähdössä keskustan delegaation kanssa Moskovaan ja hän sai tehtäväkseen toimittaa lähetys perille.
Kääriäinen teki työtä käskettyä ja multapaakku kuskattiin Moskovaan ja luovutettiin isännille toimitettavaksi eteenpäin Mustan meren rannoille. Sinne multakappa myös Martikaisen tietojen mukaan päätyi.
Martikaisen mukaan tapaus kuvaa silloisia naapuruussuhteita ja niiden hoitotapaa.
- Ideahan oli sinänsä hyvä. Ilta-Sanomat teki asiasta jutun, jossa tapaus näytti asiayhteydestään irrotettuna aika banaalilta.
Martikainen ei ole sen koommin käynyt puistossa eikä tiedä sen nykykuulumisia.
Mikäli puisto vielä on olemassa, sen status matkailunähtävyytenä on laskenut. Ystävyyden puistoa ei mainita internet-sivuilla, joilla mainostetaan Shotsia matkailukohteena.
UP/Kari Leppänen
Kepu maailman kärjessä
Lepikon multaa kuskannut keskustapuolueen valtuuskunta vieraili Neuvostoliitossa 14.-30. lokakuuta 1983. Oltiin isänmaan ja hyvien naapuruussuhteiden asialla.
Matka perustui kepun ja NKP:n kahdenvälisiin puoluesuhteisiin, jotka oli solmittu jo 70-luvun alussa. Keskusta kehuskeli mielellään olevansa maailman ensimmäinen ei-sosialistinen puolue, jolla oli puoluesuhteet neuvostokommunistien kanssa.
Yhteistyön protokollaan kuului vuonna 1974 solmittu periaatesopimus yhteistyöstä, jota vuosittaisten vierailujen yhteydessä päivitettiin erillisellä yhteistoiminta-asiakirjalla.
Peräti 15-jäseninen valtuuskunta koostui keskustapuolueen toimihenkilöistä, lähinnä piirijärjestöjen toiminnanjohtajista. Moskovan lisäksi retkue tutustui Uzbekistanin neuvostotasavallan ihmeisiin. Nykyisin Uzbekistan on itsenäinen maa. Siellä valtuuskuntaa kohdeltiin kuin valtiovieraita, kertoo Uutiskeskuksen Suomessa julkaistu uutinen.
Tavoitteena maailmanrauha
Uzbekistanin tasavallan pääkaupungissa Tashkentissa tavattiin kulmakunnan tärkein mies, kommunistisen puolueen sikäläisen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri ja NKP:n keskuskomitean ehdokasjäsen Sharat Rashidov.
Ehdokasjäsenyys tarkoitti seitsenjäsenisen NKP:n keskuskomitean varajäsenyyttä ja kuulumista Neuvostoliiton nomenklaturan terävimpään huippuun.
Rashidov korosti tapaamisella YYA-sopimuksen merkitystä ja kertoi koko neuvostokansan panneen tyydytyksellä merkille Suomen tasavallan presidentin Mauno Koiviston vierailun Neuvostoliitossa aiemmin sinä vuonna.
Myös Kääriäinen korosti Koiviston vierailun suurta merkitystä. YYA-sopimuksen Kääriäinen arvioi viitoittavan "varmalla ja selkeällä tavalla maittemme välistä yhteistyötä".
Keskustapuolueen ja NKP:n puoluesuhteiden perustana oli Kääriäisen mukaan molempien puolueiden pyrkimys rauhaan. Sen Kääriäinen sanoi olevan puolueiden tinkimätön päämäärä aina.
Pravda noteerasi
Myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen päälehti Pravda noteerasi korkealla keskustan valtuuskunnan. Suomessa Uutiskeskus välitti Pravdan kirjoituksen sellaisenaan.
Multakapasta Pravda ei maininnut kirjoituksessaan halaistua sanaa. Lehden mukaan suomalaisvieraat "kävivät maatalous- ja teollisuuslaitoksissa, taide- ja kulttuurilaitoksissa ja tutustuivat neuvostokansan saavutuksiin eri aloilla, maaseudun työtätekevien elämään, sosialistisen demokratian kehitykseen ja NKP:n puoluejärjestöjen toimintaan". Lisäksi vierailla oli "keskusteluja heitä kiinnostavista asioista".
Lehti tiesi kertoa myös, että "keskustapuolueen edustajat arvostivat korkealle Neuvostoliiton rauhantahtoisen ulkopolitiikan ja sen rakentavat, Euroopan ydinaseita koskevaan sopimukseen pääsyyn suunnatut aloitteet todeten neuvostoihmisten järkkymättömän tahdon rauhaan ja yhteistyöhön muiden kansojen kanssa".
UP/Kari Leppänen
********
Laaja haku läväytti tuollaisen kirjoituksen tältä samalta palstalta jostain aikojen takaa.
Naapuriystävyyttä 80-luvun tapaan
Elettiin lokakuuta 1983. Keskustapuolueen puoluevaltuuskunta matkusti Moskovaan vaalimaan naapuriystävyyttä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen NKP:n vieraaksi.
Tällä kerralla puoluesihteeri Seppo Kääriäisen johtaman valtuuskunnan Moskovan-viemiset olivat hieman erikoiset. 15-jäsenisellä retkikunnalla oli matkassaan kapallinen multaa luovutettavaksi korkea-arvoisille isännille.
Kyseessä ei ollut mikä tahansa multa-aski. Multa oli peräisin itsensä presidentti Urho Kekkosen syntymäkodin, Lepikon torpan pihamaalta. Puoluesihteeri Kääriäinen intoili sen olevan parasta mitä isänmaalla on tarjota.
Keskustalaiset eivät viemisistään paljoa huudelleet, mutta asia tuli julki, kun retkuetta seurannut keskustalehtien tietoimiston, Uutiskeskuksen toimittaja kirjoitti asiasta.
Suomessa kepulaisten touhu herätti hilpeyttä ja Ilta-Sanomat kirjoitti asiasta nasevan ilkeästi. Mullan kuskaaminen yli rajojen pantiin näyttämään hölmöläisten touhulta.
"Isännät vedet silmissä"
Naureskelu oli kuitenkin turhaa, sillä lahja oli annettu vilpittömin mielin. Eikä kyseessä itse asiassa ollut edes keskustapuolueen lahja, vaan lahjan antoi Suomen nuoriso - ei enempää eikä vähempää.
Lahjaidea nimittäin keksittiin edellisenä keväänä Mustan meren rannalla kylpyläkaupunki Shotsissa. Siellä vieraili puolueiden nuorisojärjestöjen yhteistyöelimen, nuorisoneuvoston valtuuskunta.
Idean isä oli nuorisoneuvoston puheenjohtaja Olavi Martikainen.
Martikainen kuului keskustavaikuttajien kärkikaartiin. Hän jäi vuonna 1997 eläkkeelle Kuopion läänin maaherran paikalta. 70- ja 80-luvut hän istui eduskunnassa ja toimi myös ministerinä 70-luvun lopulla.
Martikaisen muistin mukaan Shotsissa vietettiin ystävyysleiriä tai jokin muu vastaavaa tapahtumaa. Delegaatiota käytettiin Ystävyyden puistossa, joka isäntien mielestä kuului kaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin.
Puiston erikoisuutena olivat ystävyyden puut, joihin monien maiden poliitikot sekä kulttuurin ja tieteen edustajat olivat oksastaneet oman kasvunsa.
- Suomesta oman oksastuksen olivat tehneet ainakin Ahti Karjalainen ja joku demariministeri. UKK:sta en ole aivan varma, Martikainen muistelee.
Jokainen oksastaja oli lisäksi tuonut jonkin muistoesineen, joka asetettiin näkösälle puistoon tai sen museoon. Suomen nuorison edustajille esineasiasta ei oltu muistettu kertoa etukäteen, joten puistoon tultiin tyhjin kourin.
- Meillä ei ollut mitään kättä pidempää ja jouduimme hieman vaikeaan tilanteeseen. Jotain piti keksiä. Minulla välähti, että
toimitetaan tänne ystävyyden puiden kasvualustaksi multaa tällaiselta historialliselta paikalta.
- No sehän sopi kuin nyrkki silmään. Isännät kuuntelivat melkeinpä vedet silmissä, kun esittelin puheessani asiaa.
Sen jälkeen ei ollut vaihtoehtoja; lupaus piti panna toimeen. Asialle lähti Martikainen itse mukanaan Lepikko-säätiön asiamies Risto Tarvainen ja kunnanjohtaja Paavo Saksman.
Kääriäinen lähettinä
Miehet kaivoivat pihamaalta pienen multapaalin, joka aseteltiin puiseen kappaan ja koko komeus käärittiin muoviin.
- Seppo Kääriäinen oli sitten sopivasti lähdössä keskustan delegaation kanssa Moskovaan ja hän sai tehtäväkseen toimittaa lähetys perille.
Kääriäinen teki työtä käskettyä ja multapaakku kuskattiin Moskovaan ja luovutettiin isännille toimitettavaksi eteenpäin Mustan meren rannoille. Sinne multakappa myös Martikaisen tietojen mukaan päätyi.
Martikaisen mukaan tapaus kuvaa silloisia naapuruussuhteita ja niiden hoitotapaa.
- Ideahan oli sinänsä hyvä. Ilta-Sanomat teki asiasta jutun, jossa tapaus näytti asiayhteydestään irrotettuna aika banaalilta.
Martikainen ei ole sen koommin käynyt puistossa eikä tiedä sen nykykuulumisia.
Mikäli puisto vielä on olemassa, sen status matkailunähtävyytenä on laskenut. Ystävyyden puistoa ei mainita internet-sivuilla, joilla mainostetaan Shotsia matkailukohteena.
UP/Kari Leppänen
Kepu maailman kärjessä
Lepikon multaa kuskannut keskustapuolueen valtuuskunta vieraili Neuvostoliitossa 14.-30. lokakuuta 1983. Oltiin isänmaan ja hyvien naapuruussuhteiden asialla.
Matka perustui kepun ja NKP:n kahdenvälisiin puoluesuhteisiin, jotka oli solmittu jo 70-luvun alussa. Keskusta kehuskeli mielellään olevansa maailman ensimmäinen ei-sosialistinen puolue, jolla oli puoluesuhteet neuvostokommunistien kanssa.
Yhteistyön protokollaan kuului vuonna 1974 solmittu periaatesopimus yhteistyöstä, jota vuosittaisten vierailujen yhteydessä päivitettiin erillisellä yhteistoiminta-asiakirjalla.
Peräti 15-jäseninen valtuuskunta koostui keskustapuolueen toimihenkilöistä, lähinnä piirijärjestöjen toiminnanjohtajista. Moskovan lisäksi retkue tutustui Uzbekistanin neuvostotasavallan ihmeisiin. Nykyisin Uzbekistan on itsenäinen maa. Siellä valtuuskuntaa kohdeltiin kuin valtiovieraita, kertoo Uutiskeskuksen Suomessa julkaistu uutinen.
Tavoitteena maailmanrauha
Uzbekistanin tasavallan pääkaupungissa Tashkentissa tavattiin kulmakunnan tärkein mies, kommunistisen puolueen sikäläisen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri ja NKP:n keskuskomitean ehdokasjäsen Sharat Rashidov.
Ehdokasjäsenyys tarkoitti seitsenjäsenisen NKP:n keskuskomitean varajäsenyyttä ja kuulumista Neuvostoliiton nomenklaturan terävimpään huippuun.
Rashidov korosti tapaamisella YYA-sopimuksen merkitystä ja kertoi koko neuvostokansan panneen tyydytyksellä merkille Suomen tasavallan presidentin Mauno Koiviston vierailun Neuvostoliitossa aiemmin sinä vuonna.
Myös Kääriäinen korosti Koiviston vierailun suurta merkitystä. YYA-sopimuksen Kääriäinen arvioi viitoittavan "varmalla ja selkeällä tavalla maittemme välistä yhteistyötä".
Keskustapuolueen ja NKP:n puoluesuhteiden perustana oli Kääriäisen mukaan molempien puolueiden pyrkimys rauhaan. Sen Kääriäinen sanoi olevan puolueiden tinkimätön päämäärä aina.
Pravda noteerasi
Myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen päälehti Pravda noteerasi korkealla keskustan valtuuskunnan. Suomessa Uutiskeskus välitti Pravdan kirjoituksen sellaisenaan.
Multakapasta Pravda ei maininnut kirjoituksessaan halaistua sanaa. Lehden mukaan suomalaisvieraat "kävivät maatalous- ja teollisuuslaitoksissa, taide- ja kulttuurilaitoksissa ja tutustuivat neuvostokansan saavutuksiin eri aloilla, maaseudun työtätekevien elämään, sosialistisen demokratian kehitykseen ja NKP:n puoluejärjestöjen toimintaan". Lisäksi vierailla oli "keskusteluja heitä kiinnostavista asioista".
Lehti tiesi kertoa myös, että "keskustapuolueen edustajat arvostivat korkealle Neuvostoliiton rauhantahtoisen ulkopolitiikan ja sen rakentavat, Euroopan ydinaseita koskevaan sopimukseen pääsyyn suunnatut aloitteet todeten neuvostoihmisten järkkymättömän tahdon rauhaan ja yhteistyöhön muiden kansojen kanssa".
UP/Kari Leppänen
********
Laaja haku läväytti tuollaisen kirjoituksen tältä samalta palstalta jostain aikojen takaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kääriäisen johtaman valtuuskunnan viemä Lepikon torpan multa levitettiin O.W. Kuusisen luiden päälle - hänen ikuinen toiveensahan oli tulla haudatuksi kotimaan multiin. Kekkonen ei sitä sallinut - kuten ei sallinut Kuusisen vierailua entisessä kotimaassaan koko elinaikanaan.
Nyt O.W.Kuusisen tähti on nousussa. Tämän Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen ylivoimaisesti merkittävimmän perustajajäsenen kunniaa ollaan palauttamassa. Puolueen puheenjohtaja Heinäluoma kantaa O.W.Kuusista ylistävää banderollia tämän kevään Hakaniemen torilta lähtevässä vappumarsissa. SAK on tilannut tunnetulta kuvanveistäjältä O.W.Kuusisen patsaan joka on 2 kertaa korkeampi kuin Petroskoin rantakadulla Ääniselle katseleva patsas. Se sijoitetaan keskelle Hakaniemen toria rintamasuuntanaan SAK:n päämaja.
Esitäpä joku todisteen tapainen, että neukut olisivat niin tyhmiä, että olisivat tilanneet kepulaisilta multaa multaa.
Kepulaiset saattavat olla niin tyhmiä, että tilauksesta toimittaisivat kapallisen multaa.
Tomittihan ne tilaamattakin.
Ja Uusitalo (kesk) kunnioitti NKP:tta esittämällä heille ehdotuksen itsenäisyyspäivästä, jota vietettäisiin silloin, kun Suomen kohtalo sinetöitiin ankarilla rauhanehdoilla.
vanhaa äijä enrkiaa, jotka elävät vanhaa aikaa.Lpukymmenellä olevat kuluttavat aikaansa.
Elihän hymyeikkakin (kesk) vanhaa aikaa silloin, kun ehdotuksensa teki 1974.
Haikaili 30 vuoden takaista päivää Suomelle itsenäisyyspäiväksi.
Mieluummin multaa lahjaksi neukuille kuin niitä ikuisia Iittalan maljakoita, joita kokoomus niille rahtasi.
Olisiko Pravda kuitenkin pitänyt lahjaa jonkinlaisena piruiluna, kun ei sen luovutuksesta mitään kirjoittanut? Tuskin kirjoitti siitäkään, että demarit veivät myöhemmin Kekkilän kanankakkaa mullan lannoitteeksi.
Hyvä, että mullalle keksittiin arvokas paikka Otto-Wille Kuusisen luiden peittona, kuten tuossa toisaalla tiedettiin.
Osoitapa sinä, mistä noista "tiedoista", joita sinullakin on esittää, voi lukea tarkemmin?
Mutta oli se hauska episodi tuo Kääriäisen temppu, kun isännätkin ihan vedet silmissä nauroivat..
Luepa muuten tämä, tämä on hauska:
http://hiki.pedia.ws/wiki/Kekkoslovakia
Vierailuja toisiin maihin voidaan pitää aina onnistuneina silloin, kun niiden aikana nauretaan. Myös Urho Kekkosen valtiovierailujen aikana tavattiin nauraa puolin ja toisin vedet silmissä. Eikä vain neuvostovierailuilla, vaan missä päin maailmaa hän liikkuikin.
Tuo Kääriäisen vierailu kylläkin tapahtui Mauno Koiviston presidenttivuosina. Koivisto jatkoi Kekkosen perintöä sillä erolla, että hän otti neukut turhan vakavasti, eikä osannut viilata heitä linssiin. Hyvä, että Kääriäinen kommunikoi heidän kanssaan hieman kevyemmin.
Vaan eipä uskaltanut nauraa kukaan, kun UKK tipahti 1977 Islannissa jokeen ja meinasi hukkua.
Asiasta ei saanut tiedottaakaan.
Sanoi ulkoministeri Väyrynen, että vaikeuksia tuleepi toimittajille, jos asiasta kerrotte.
Tämä korkkiväyrynen, joka aina pullahtaa pinnalle.
Hukkumisista tulikin mieleen, että Väyrynenhän kertomansa mukaan pikkupoikana oli hukkua paskaan, mutta jo silloin hän oli havainnut ilmiömäiset kykynsä, kun ihan melkein itsekseen oli kohta pää jo pinnalla ollut.
Iisalami