Naistenhuoneessa
Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
naisia, joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi.
Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit
vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet pidättänyt niin kauan, että pelkäät kastelevasi pian housusi. Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti
(jonkun Äidin keksimä, ei epäilystäon kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan varovasti, mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi
(Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat "asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät "asennon". Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät kovemmin.
Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen,
joka on yhä laukussasi. Se saa kelvata.
Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti. Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu
kaulassasi, ja heittää sen taaksesi pöntön vesisäiliötä päin.
Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön.
Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen
kuviteltavissa olevan bakteerin ja eliön kanssa paljaalla
renkaalla, koska et vuorannut sitä paperilla -jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.
Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun
tunnistin on niin hämmentynyt, että se vetää vessan.
Vesi syöksyy posliiniin saaden aikaan hienon sumun
vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.
Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi sinuakin mukanasi.
Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä alaspäin.
Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon. Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä
huomauttaa kantapäähäsi takertuneesta vessapaperinpalasta
(missä sekin äsken oli!?).
Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on
kauan sitten selvinnyt vessaan, hoitanut asiansa ja tullut
ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee,mikä kesti niin kauan - ja miksiihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin kauan. Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen;
Miksi naiset menevät vessaan pareittain.
Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
naisia, joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi.
Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit
vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet pidättänyt niin kauan, että pelkäät kastelevasi pian housusi. Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti
(jonkun Äidin keksimä, ei epäilystäon kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan varovasti, mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi
(Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat "asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät "asennon". Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät kovemmin.
Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen,
joka on yhä laukussasi. Se saa kelvata.
Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti. Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu
kaulassasi, ja heittää sen taaksesi pöntön vesisäiliötä päin.
Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön.
Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen
kuviteltavissa olevan bakteerin ja eliön kanssa paljaalla
renkaalla, koska et vuorannut sitä paperilla -jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.
Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun
tunnistin on niin hämmentynyt, että se vetää vessan.
Vesi syöksyy posliiniin saaden aikaan hienon sumun
vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.
Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi sinuakin mukanasi.
Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä alaspäin.
Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon. Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä
huomauttaa kantapäähäsi takertuneesta vessapaperinpalasta
(missä sekin äsken oli!?).
Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on
kauan sitten selvinnyt vessaan, hoitanut asiansa ja tullut
ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee,mikä kesti niin kauan - ja miksiihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin kauan. Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen;
Miksi naiset menevät vessaan pareittain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..siksikö että toinen tukee toista pytyllä puoli-istuvassa asennossa?
Jos kaikki välttävät koskemasta istuinsuojaan, senhän täytyy olla todella puhdas. Myytinmurtajissa tutkivat bakteeripitoisuuksia ja pytyn reunat olivat puhtain paikka koko paikassa. Suussakin on enemmän bakteereja joten älkää menkö sotkemaan pyttyä nuolemalla sitä.