Vuokrasin eilen ton leffan ja odotin siltä kyllä enemmän. Juonihan on ennestään tuttu, puvustus oli upeaa kuten lavastus mutta jotenkin jäi fiilis että leffa oli tehty pintapuolisesti vähän sinnepäin. En pitänyt myöskään leffan musasta joka oli jenkkirokkia, kaukana 1700-luvun Ranskasta. Kristen Dunst oli ihan ok. ***/*****
Marie Antoinette
cata-hki
2276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elokuvan alku on sitä että jännitetään osoittaako Ludvig XVI mieskuntonsa siittämällä kruununperijän. Kun Ludvigin potenssi alkaa toimia, tarinasta häviää juonellinen jännite ja elokuva alkaa laahata paikallaan. Lopussa kaikista loputtomista juhla- ja lemmenkohtauksista ei jää käteen oikeastaan mitään.
Toisaalta: mielestäni hyvä idea oli lopettaa elokuva Versailles'ta poistumiseen ja jättää pois kuningasparin myöhempi kova kohtalo vallankumouksellisten käsissä, vaikka yleisö ehkä odottikin lopussa näkevänsä Marie Antoinetten matkalla giljotiiniin.
Leffan musa ei ollut "jenkkirokkia", vaan uuden aallon musiikkia 80-luvun vaihteesta. Itse asiassa kuulin monia suosikkejani: Siouxsie & the Bansheesiä, New Orderia, The Curea... Tosin täytyy myöntää että musiikki ei aina oikein toiminut. Yrittikö ohjaaja luoda musiikilla siltaa aikakausien välille? Että meistä kulutusjuhla-ajan ihmisistä on tullut moderneja marieantoinetteja? Hm, se ei ole kauhean sofistikoitunut pointti...
Minä olin hyvinkin haltioitunut kyseisestä elokuvasta. Sehän ei sinänällänsä ole mikään 'historioitseva' eikä millään tapaa muutenkaan henkilökuvallinen. Mikä tietysti on hämäävää, kun elokuvan nimenä käytetään Niinkin kuuluisaa henkilöä. Myönnän sen toki sisältävän historiallisia faktoja, mutta en minä alkaisi tämän elokuvan avulla historiaa opiskelemaan.(Se että se saa jonkun kiinnostumaan kyseisestä aikakaudesta, on arvo erikseen)
En tiedä piääkö kyseisestä elokuvasta löytää mitään 'pointtia' mutta jos sellaista haluaa, niin kyllähän niitäkin kaivamalla löytää. Ja kyllä se voi olla vaikka meidän kulutusyhteiskuntaamme peilaava. Se voi olla kuvaus korkeimman hallinnon ja tavallisen kansan välisestä syvästä kuilusta. Se voi olla, että raha ei tuo onnea. Taikka mitä vain itse sieltä keksit. Mutta kaikenkaikkiaan elokuva on enemmänkin tunnetila. Se on kuvaus nuoren tutön kasvamisesta aikuisuuteen. Se on (niin kornilta kuin se kuulostaakin) 'nuoruuden mielentila' ja nimenomaan nuoren naisen.
Tässä kohtaa sanotakoon että itse edustan sitä kaksilahkeista sukupuolta. Minkä en mitenkään katsoisi häiritsevän elokuvan katselukokemusta. Musiikista senverran, että ei, se ei todellakaan ole jenkki rokkia, vaan kuten edellä jo mainittiinkin uutta aaltoa/post punkkia. Ja siitähän sitten taas voidaankin olla eri mieltä onko se hyvää vai ei. Minulle se on lähellä sydäntä ja temaattisesti sopii mitä mainioimmin elokuvan maailmaan ja teemoihin. Yleensäkkin tuon musiikki tyylin tematiikkaan kuuluu nuoruuden vaikeus ja rakkauden mahdottomuus. Se myös mainiosti nostaa elokuvan tyylin irti kangistuneesta pukudraamasta.
Jos tähtiä piää antaa, niin kaipa se olisi 4/5 Sillä niinkin hyvänä kuin elokuvaa pidin, en voi väistää ajatusta siitä, että Sofia Coppola on pystynyt vielä herkempää tunnetilan tulkitsemiseen aiemmassa elokuvassa Virgin Suicides.