Kuoltuamme menemme johonkin niistä seitsemästä taivaan tasoista tai kerroksista, joka sopii parhaiten värähtelytasoomme eli siihen tietoisuuden asteeseen, jonka olemme saavuttaneet. Tämä ”paikka” löytyy automaattisesti sen valon mukaan, mitä itse värähtelemme. Samaisessa tasossa olevat muut sielut värähtelevät laillamme eli siis ovat kaltaisiamme ja olomme on hyvin harmonista ja miellyttävää. Siellä voimme levätä ja nauttia olostamme. Sitten kun meistä tuntuu tarpeelliselta (ja yleensä tuntuu) alamme suunnitella paluuta jälleen fyysiseen elämään täydentämään epäonnistuneita oppituntejamme tai keskeneräisiä juttuja (Karman laki) sillä vain kokemuksen kautta voimme todella kasvattaa tietoisuuttamme (se ”hyvän ja pahan tiedon puu”). Ja sitähän riittää: olemmehan eläneet tuhansia elämiä jo ihmiskehoissa eri aikakausina ja mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja paljon on jäänyt läksyjä odottamaan loppuun saattamistaan!
Ennen kuin saavumme kuoleman jälkeiseen ”kotiimme”, olemme kuitenkin käyneet läpi perinpohjaisen päättyneen elämämme katsauksen. Tämä katsaus on koko prosessin vaikein vaihe, sillä siinä joudumme kokemaan kaikki ne tapahtumat , jotka jotenkin vaikuttivat toisiin ihmisiin ja varsinkin aiheuttamamme kärsimykset ovat tuskallisia sielullemme. Mikään siinä ei ole rangaistukseksi vaan se on opetukseksi meille, että ymmärtäisimme olevamme kaikki yhtä ja että se mitä teemme toisille, sen teemme loppujen lopuksi itsellemme. Jeesus ei turhaan opettanut rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja antamaan anteeksi toisillemme!
Alin eli matalammin värähtelevä taivastaso on tietenkin se kaikkein ikävin. Siellä majailevat sielut joko eivät ole tietoisia mahdollisuuksistaan päästä valon, rakkauden ja ilon tasoille tai he itse ovat tuominneet ansaitsevansa sen.
Ei siis Jumala eikä kukaan muukaan heitä tuominnut sinne, vaan heidän sielunsa värähtelytaajuus (= valon määrä) veti heidät pimeyden paikkaan. Heillä on ollut elämänsä aikana joko hyvin vääristynyt kuva Jumalan rakkaudesta ja armosta tai he ovat kokonaan hyljänneet uskon Jumalaan ja Ikuiseen Elämään. Sieltä siis löytyvät ne monet uskontojen myytteihin kyllästyneet ihmiset (usein ateisteja), joilta kuitenkin puuttui tahto nähdä uskontojen rajoitusten ja puutteiden taakse ja jotka halusivat uskoa elämän päättyvän kuolemassa totaalisen tyhjyyteen ja olemattomuuteen.
Valitettavasti myös osa kristinuskoa seuraavista on tulkinnut raamattua virheellisesti eli opettanut ihmisten joutuvan odottamaan johonkin ”viimeiseen päivään”, jolloin vasta ”kuolleet nostetaan haudoistaan” tuomittavaksi (mm. luterilaisuus!). Tähän uskovat siis uskonsa mukaisesti ”nukahtavat kuoleman uneen” ja siis todellakin odottavat tiedottomina sielukehossaan tätä oletettua ”viimeistä päivää”. Heitä ja kaikkia muitakin sieluja kylläkin yritetään herätellä (enkelit ja muut auttajahenget) ja auttaa näkemään Valoa ja siirtymään sitä kohti, mutta se on erittäin vaikeaa ( yhtä vaikeaa kuin muuttaa toisen uskomuksia näilläkin keskustelupalstoilla ;), sillä kenenkään ei tarvitse jäädä ikuisiksi ajoiksi sinne sen pidemmäksi ”ajaksi” kuin itse haluavat olla siellä (oikeastaan missään ”kuoleman rajan takana” ei ole aikaa!)
Sielun kehitys kohti täydellisyyttä on loputonta muutoksen prosessia. Onneksi! Meidän kenenkään ei tarvitse kyllästyä ja pitkästyä Paratiisissa harppujen soittoon ja ylistyslauluihin! Jumalan suunnitelma ihmisille on täydellisen vapaan tahdon lain alainen niin täällä kuin ”sielläkin”, olemmehan YHTÄ Isämme ja Luojamme kanssa eikä Jumalassa ole rajoituksia!
Ps. Tämä ei ole mitään uutta tietoa; me olemme kaikki kokeneet nämä tapahtumat jo lukemattomia kertoja, mutta unohdamme ne syntymämme jälkeen. Nyt nämä muistot alkavat palautua mieleen yhä useammalle…
Ennen kuin saavumme kuoleman jälkeiseen ”kotiimme”, olemme kuitenkin käyneet läpi perinpohjaisen päättyneen elämämme katsauksen. Tämä katsaus on koko prosessin vaikein vaihe, sillä siinä joudumme kokemaan kaikki ne tapahtumat , jotka jotenkin vaikuttivat toisiin ihmisiin ja varsinkin aiheuttamamme kärsimykset ovat tuskallisia sielullemme. Mikään siinä ei ole rangaistukseksi vaan se on opetukseksi meille, että ymmärtäisimme olevamme kaikki yhtä ja että se mitä teemme toisille, sen teemme loppujen lopuksi itsellemme. Jeesus ei turhaan opettanut rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja antamaan anteeksi toisillemme!
Alin eli matalammin värähtelevä taivastaso on tietenkin se kaikkein ikävin. Siellä majailevat sielut joko eivät ole tietoisia mahdollisuuksistaan päästä valon, rakkauden ja ilon tasoille tai he itse ovat tuominneet ansaitsevansa sen.
Ei siis Jumala eikä kukaan muukaan heitä tuominnut sinne, vaan heidän sielunsa värähtelytaajuus (= valon määrä) veti heidät pimeyden paikkaan. Heillä on ollut elämänsä aikana joko hyvin vääristynyt kuva Jumalan rakkaudesta ja armosta tai he ovat kokonaan hyljänneet uskon Jumalaan ja Ikuiseen Elämään. Sieltä siis löytyvät ne monet uskontojen myytteihin kyllästyneet ihmiset (usein ateisteja), joilta kuitenkin puuttui tahto nähdä uskontojen rajoitusten ja puutteiden taakse ja jotka halusivat uskoa elämän päättyvän kuolemassa totaalisen tyhjyyteen ja olemattomuuteen.
Valitettavasti myös osa kristinuskoa seuraavista on tulkinnut raamattua virheellisesti eli opettanut ihmisten joutuvan odottamaan johonkin ”viimeiseen päivään”, jolloin vasta ”kuolleet nostetaan haudoistaan” tuomittavaksi (mm. luterilaisuus!). Tähän uskovat siis uskonsa mukaisesti ”nukahtavat kuoleman uneen” ja siis todellakin odottavat tiedottomina sielukehossaan tätä oletettua ”viimeistä päivää”. Heitä ja kaikkia muitakin sieluja kylläkin yritetään herätellä (enkelit ja muut auttajahenget) ja auttaa näkemään Valoa ja siirtymään sitä kohti, mutta se on erittäin vaikeaa ( yhtä vaikeaa kuin muuttaa toisen uskomuksia näilläkin keskustelupalstoilla ;), sillä kenenkään ei tarvitse jäädä ikuisiksi ajoiksi sinne sen pidemmäksi ”ajaksi” kuin itse haluavat olla siellä (oikeastaan missään ”kuoleman rajan takana” ei ole aikaa!)
Sielun kehitys kohti täydellisyyttä on loputonta muutoksen prosessia. Onneksi! Meidän kenenkään ei tarvitse kyllästyä ja pitkästyä Paratiisissa harppujen soittoon ja ylistyslauluihin! Jumalan suunnitelma ihmisille on täydellisen vapaan tahdon lain alainen niin täällä kuin ”sielläkin”, olemmehan YHTÄ Isämme ja Luojamme kanssa eikä Jumalassa ole rajoituksia!
Ps. Tämä ei ole mitään uutta tietoa; me olemme kaikki kokeneet nämä tapahtumat jo lukemattomia kertoja, mutta unohdamme ne syntymämme jälkeen. Nyt nämä muistot alkavat palautua mieleen yhä useammalle…
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ex deo nascimur.....
Sekin kannattaa ottaa huomioon, että kaikki eivät usko uudelleen syntymiseen. Tai ainakin haluaisivat valita. Siellä toisella puolellakin voi oppia.
Maapallo ei ole se helpoin oppipaikka, koska täällä kaikkien värähtelytasot ovat ihan eri lukemissa.
Mitä tulee täydellisyyteen pyrkiminen, niin eikö se ole vähän ahdistavaa jos on liian täydellinen. :) No ehkä se täydellisyys voi olla hyvää.
Mitä tarkoitat täydellisyydellä?
Miksi kehitys menisi kammottavan hitaasta värähtelystä ja kauhuista -mitä maapallolla on ollut esim. - niin matalalta ylös. Miksi toiset ovat pahoja olleet? Eihän kukaan tervejärkinen niin tee, jos on mahdollista.
Tietohan se auttaa ihmistä kehittymään, toisten apukin ja positiivinen voima. Oliko kivikaudella tietoa? Ei oikein yhtä paljon kuin tänään.
Mielestäni Jumala voi antaa ihmiselle tietoa ja oppia ... suoraan jos joku haluaa vastaan ottaa. Tarvitaanko siihen muka miljardi elämää.
Nyt on kieli solmussa. "Eihän kukaan tervejärkinen niin tee, jos on mahdollista." Tuo "jos on mahdollista" pois. Siis ei tee missään olosuhteissa mitään mikä aiheuttaa toisille harmia, tarkoitin!
Se, että ei usko reinkarnaatioon, vaikuttaa sielun tietoisuudessa siten, kuten jo kirjoitin alotuksessani, että sielu ei odota saavansa uutta mahdollisuutta, vaan jää "odottamaan" samankaltaistensa seurassa joko tiedottomana tai vain vähäisessä määrin tietoisena elämän jatkumisena kuoleman jälkeen. Näittenkin sielujen taustalla, kuten kaikkien sielujen yhteisenä tekijänä, on Henki, rakastava Jumala, joka laittaa tällaisetkin "tiedottomat sielut" jälleensyntymien kiertoon, että hekin pääsisivät jatkamaan sielunsa evoluutiota kohti valoa kaikella tavalla. Paluu TODELLISUUTEEN on avoinna kaikille!
*Toisella puolella* on mahdollista saada kaikki maailmankaikkeuden tiedot, mutta niistä ei voi tule kokemusta siellä, vaan ainoastaan kokemisen kautta tieto muuttuu tietoisuudeksi.
Meille on kerrottu maapallon olevan vaikein oppipaikka koko maailmankaikkeudessa johtuen sen kokemusten monipuolisuuden takia ja varsinkin, kun joudumme kokemaan niitä muistamattomina todellisesta olemuksestamme jumalallisina mahtavina Henkiolentoina (ns. pelin henki).
Mistäs luulet olevasi uskonnossasi taas aina oikeassa niinkuin kaikki muutkin. "Se menee juuri näin ja näin".
Se että ei usko uudesti syntymiseen, ei voi aiheuttaa odottamista tiedottomana tai vähäisessä määrin tietoisena elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen!! Siinä ei ole logiikkaa edes. Jos varsinkin uskoo elämän jatkumiseen heti kuoleman jälkeen. On myös puhuttu uudestisyntymisestä, valinnan vapaudella. Jumala on hyvä, joten silloin pitää olla valinnanmahdollisuuksia niin ettei jää toisista jälkeen. Pakottava Jumala olisi paha. Ei se mene vaan niin että aina viedään perusta kaikelta.
Älä levitä harhaoppeja täällä!!! Et voi todellisuudessa tietää muiden uskoja. Vain omasi voit!!! Vaikutat "kaikkitietävältä" yhden ainoan näkemyksesi suhteen, jopa ylpeältä(?).
Se joka muistaa todellista olemustaan tai muualla olevaa kotiaan, maailmaa, on erittäin vaikea joskus katsoa muita jotka eivät muista. Oletan.
Mitä tulee mainitsemaasi TODELLISUUTEEN. Todellisuus on siellä toisella puolella minun mielestäni.
ei liity mihinkään uskoon. Sitä ei poista minkään uskon kirjoitukset.
Se on jokaisen kohdalla lahjomaton.
Voimme tällä kohtaa siis unohtaa kaikki uskonlahkot ym.
Enk-el on täydellisen oikeassa ja tietää näköjään mistä puhuu.
Hmm...mietin vaan sitä ajatusta, että vaikka ns.pimeään menevät sielut voivat edetä sieltä pimeästä valoa kohti omassa rauhassaan..niin jokin siinä mietityttää minua. Nimittäin olen aina ihmetellyt sitä kuinka ihmisestä tulee paha? Päättääkö ihminen itse tuleeko hänestä paha vai kuka sen päättää? Jos ihminen itse, kuka olisi niin hullu, että päättäessään inkarnoitua(?!oliko sana oikea?!) tänne uudelleen valitsisi tietoisesti pimeässä kulkemisen? Siis onko yksilön oma valinta tulla "pahaksi" vai täytyykö hänen tulla, että oppisi jotkin läksyt elämässään? Eli yritän hahmottaa sitä prosessia, joka ihmisessä tapahtuu. Onko kaikki siis päätetty jo valmiiksi meidän kaikkien kohdalla? Eli, että toinen "valitsee" pahana olon toinen henkisen kasvun ja niin edelleen?
Niin ja tietenkin olen surullinen=( niiden puolesta, jotka joutuvat muhimaan siellä pimeässä, vaikkakin omasta "tahdostaan"
Kumpa kaikki pääsisivät suoraan Valoon ja Rakkauteen=)
Vaikea sitä on uskoa, että jostain taivasmaailmasta lähtiessä valitaan pahiksen rooli. Ehkä "valmiiksi pahat" tulevat jostain alemmista maailmoista. Heh, joskus olen ajatellut, että tämä hyvä-paha -asetelma on kuin suoraan Star Warsista. Kyllähän meillä on vapaa tahto, omilla valinnoillamme muokkaamme tulevaisuuttamme. Uskon kuitenkin, että taipumuksissa kallistua voiman pimeälle ja valoisalle puolelle on paljon synnynnäisiä eroja.
Pieni Zen-tradition kertomus:
"Nuori samurai-taistelija pyysi kunnioittavasti iäkästä zen-mestaria opettamaan hänelle, mitä taivas ja helvetti ovat. Zen-mestari pilkkasi paheksuen: 'Miksi minä opettaisin sinulle taivaan ja helvetin salaisuudet? Epäilen, että sinunlaisesi tietämätön ja kelvoton narri pysty pitämään edes miekkaansa kunnossa. Kuinka uskallat kuvitella, että ymmärtäisit näin korkeita oppeja...' Mestari jatkoi samaan loukkaavaan tyyliin. Nuori samurai ensin hämmentyi ja sitten tuli raivosta punaiseksi.
'Mestari tai et, samurain pilkkaamisesta seuraa kuolema!' Vihoissaan nuori samurai nosti miekkansa uhkaavasti kuolettavaa iskua varten. Zen-mestari katsoi samuraita suoraan silmiin ja sanoi: 'Tuo on helvetti.' Vimmansa keskellä samurai tajusi, että mestari oli opetuksellaan ajanut hänet vihamielisen egon elävään helvettiin. Nöyrtyneenä samurai kumarsi syvään mestarin edessä. Katsoessaan ylös viisaan vanhuksen myötätuntoa säteileviä kasvoja, samurai tunsi syvästi liikuttuneena suurta rakkautta ja kiitollisuutta sydämmessään. Mestari hymyili ja sanoi: 'Ja tuo on taivas.'"
Helvetti ja taivas tunnetilana...
Olemme kaikki käyneet kokemassa jossakin elämäkaudessamme sielumme pimeyden maksimissaan ja olemme nyt palaamassa OMASSA TAHDISSAMME sieltä Valoon, takaisin kotiin. Pahaa ei ole olemassa; me miellämme pahaksi sen mikä on valon asteikon harvemmin värähtelevä ääripää eli pimeys, jossa tietoisuutemme on keskittynyt sellaisiin kokemuksiin, joita yleisesti nimitämme "pahoiksi", johtuen niiden aiheuttamista seurauksista vähintään tunnetasolla(tiedostamme ne kuitenkin aina sielussamme).
Sinä kyselet ihmisen näkökannalta ja se on tietysti ymmärrettävää, mutta minä puhunkin sielun näkökulmasta. Me olemme todelliselta olemukseltamme sieluja, jotka ovat fyysisen maailman kokemuksissa mukana maapallon energioista kootussa kehossaan (siis "lainavaatteessa"). Todellinen olemuksemme eli MINÄ on kuitenkin jokaisen yksilöllinen sielu (joka on Jumalan Henkeä ja Henki on YHTÄ kaikissa), joka *päättää* tai sanoisinko, tarpeeksi heränneenä *valitsee* elämänkokemuksensa täällä (niin kuin missä muualla tahansa).
Ennalta määrättyä kohtaloa ei ole, mutta on eräänlainen sielusuunnitelma, jonka rakentelemme seuraavaa elämää suunnitellessamme siellä elämien "väliajalla kotipesässä". Tätä sielusuunnitelmaa voimme kutsua vaikkapa karmaksi, ja sen mukaiset lähtökohdat elämämme kululle löytyvät geeneissämme . Voimme kuitenkin minä hetkenä tahansa muuttaa DNA-ohjelmointiamme ajatuksillamme, sanoillamme ja asenteillamme, eli siis me itse olemme vastuussa kaikessa mitä koemme ja olemme, mutta emme ole sidottuja mihinkään "ohjelmaan", sillä meillä on aina jumalallinen vapaan valinnan lahja.
Se, että on niin erilaisia elämänkokemuksia johtuu siis vain itsekunkin tarpeista ja valinnoista.
Emme yleensä katso hyväksyvästi kaikkea maailmassa, etenkin ns. pahaa, koska olemme jo kokeneet itse sen seuraukset ja kärsineet niistä,mutta jollakin prosessi saattaa olla vielä työn alla. Kaikki pääsevät kuitenkin lopulta Valoon ja ihmiskunnalla onkin nyt parhaillaan menossa kiivas "herättelyaika" MUISTAMAAN, koska silloin voimme alkaa muuttamaan valintojamme tietoisesti kohti Valoa ja päästää jo irti pimeyden kokemisesta jo TÄSSÄ JA NYT.
Eikö jo olla ihan riittävästi koettu kärsimystä elämissämme, että olisi aika muuttaa suuntaa kaikilla kohti rakkautta, iloa ja hyvinvointia kaikilla tasoilla eli myös täällä fyysisen kokemuksen maapallolla ja palauttaa se alkuperäiseksi Paratiisiksi?
Olen itse samoilla linjoilla kanssasi, mutta minua mietityttää että miten evoluutio yms. sopii kuvaan... miksi esim joidenkin rapulajien urokselle on kehittynyt raaja jolla voi pitää naaraan kiini ja paritella ilman naaraan suostumusta? Miksi naarashämähäkki tappaa uroksen parittelun jälkeen. Tällainen luonnon toiminta saa aina ihmettelemään. Onko eläimillä siis sielua?
Niin pahan olemassa olo. Siinäpä kysymys. Toivoisi ettei olisi, mutta näyttääpä siltä että on... :(
Ei ole olemassa ns. pahuutta.
Pahuus ja välinpitämättömyys ovat vain sokeaa egon seuraamista yhdistettynä fyysisen ruumiin reflekseihin ja tarpeisiin, jotka liittyvät usein pelkoon.
Pelko ja egoon kiinnittäytyminen estää ihmistä kasvamasta ja pääsemästä yhteyteen korkeamman minänsä kanssa. Näistä virheellisistä ajatuskaavoista pääsee eroon vain oppimalla, eli siis elämällä monia elämiä.
Totuushan on, että kaikki sielut maapallolla ovat tavalla tai toisella pinttyneitä fyysisen ruumiinsa ja egonsa kahleisiin. Olemme täällä oppimassa kuinka päästä eroon ns. materiasta. Kuten karman laki opettaa.
niin Ramatun valossa olet kyllä pöhelikössä pahasti!
Jeesus ei opettanut tuollalailla, kun Hän oli täällä maan päällä ja oli täydellinen ihminen ja Jumala.
Ne, jotka ovat käyneet Jumalan luona oikeasti, eivät kerro mitään tuollaisia juttuja, vaan Raamatullisia tapahtumia.
Ihmetellä suuresti.
...Ne, jotka ovat käyneet Jumalan luona oikeasti, eivät kerro mitään tuollaisia juttuja, vaan Raamatullisia tapahtumia...
Kuolemanrajakokemukset ovat kylläkin aivan jotain muuta kuin helvettiä ja kadotusta!!
... lukea Enk-Elin tekstiä ajatuksella?
Jos huomaat, niin se suurimmalta osaltaan vastaa täsmälleen Raamattua - ei kuitenkaan silä tavalla, miten meillä yleensä on tapana sitä lukea, mutta kuitenkin.
>>Kuoltuamme menemme johonkin niistä seitsemästä taivaan tasoista tai kerroksista, joka sopii parhaiten värähtelytasoomme eli siihen tietoisuuden asteeseen, jonka olemme saavuttaneet. >Tämä ”paikka” löytyy automaattisesti sen valon mukaan, mitä itse värähtelemme. Samaisessa tasossa olevat muut sielut värähtelevät laillamme eli siis ovat kaltaisiamme ja olomme on hyvin harmonista ja miellyttävää.> Siellä voimme levätä ja nauttia olostamme. Sitten kun meistä tuntuu tarpeelliselta (ja yleensä tuntuu) alamme suunnitella paluuta jälleen fyysiseen elämään täydentämään epäonnistuneita oppituntejamme tai keskeneräisiä juttuja (Karman laki) sillä vain kokemuksen kautta voimme todella kasvattaa tietoisuuttamme (se ”hyvän ja pahan tiedon puu”). >Ja sitähän riittää: olemmehan eläneet tuhansia elämiä jo ihmiskehoissa eri aikakausina ja mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja paljon on jäänyt läksyjä odottamaan loppuun saattamistaan!>Ennen kuin saavumme kuoleman jälkeiseen ”kotiimme”, olemme kuitenkin käyneet läpi perinpohjaisen päättyneen elämämme katsauksen. >Tämä katsaus on koko prosessin vaikein vaihe, sillä siinä joudumme kokemaan kaikki ne tapahtumat , jotka jotenkin vaikuttivat toisiin ihmisiin ja varsinkin aiheuttamamme kärsimykset ovat tuskallisia sielullemme.>Mikään siinä ei ole rangaistukseksi vaan se on opetukseksi meille, että ymmärtäisimme olevamme kaikki yhtä ja että se mitä teemme toisille, sen teemme loppujen lopuksi itsellemme. Jeesus ei turhaan opettanut rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja antamaan anteeksi toisillemme!>Alin eli matalammin värähtelevä taivastaso on tietenkin se kaikkein ikävin. Siellä majailevat sielut joko eivät ole tietoisia mahdollisuuksistaan päästä valon, rakkauden ja ilon tasoille tai he itse ovat tuominneet ansaitsevansa sen>Ei siis Jumala eikä kukaan muukaan heitä tuominnut sinne, vaan heidän sielunsa värähtelytaajuus (= valon määrä) veti heidät pimeyden paikkaan. Heillä on ollut elämänsä aikana joko hyvin vääristynyt kuva Jumalan rakkaudesta ja armosta tai he ovat kokonaan hyljänneet uskon Jumalaan ja Ikuiseen Elämään. Sieltä siis löytyvät ne monet uskontojen myytteihin kyllästyneet ihmiset (usein ateisteja), joilta kuitenkin puuttui tahto nähdä uskontojen rajoitusten ja puutteiden taakse ja jotka halusivat uskoa elämän päättyvän kuolemassa totaalisen tyhjyyteen ja olemattomuuteen.>Valitettavasti myös osa kristinuskoa seuraavista on tulkinnut raamattua virheellisesti eli opettanut ihmisten joutuvan odottamaan johonkin ”viimeiseen päivään”, jolloin vasta ”kuolleet nostetaan haudoistaan” tuomittavaksi (mm. luterilaisuus!).>Sielun kehitys kohti täydellisyyttä on loputonta muutoksen prosessia. Onneksi! Meidän kenenkään ei tarvitse kyllästyä ja pitkästyä Paratiisissa harppujen soittoon ja ylistyslauluihin!> Jumalan suunnitelma ihmisille on täydellisen vapaan tahdon lain alainen niin täällä kuin ”sielläkin”, olemmehan YHTÄ Isämme ja Luojamme kanssa eikä Jumalassa ole rajoituksia!>Ps. Tämä ei ole mitään uutta tietoa; me olemme kaikki kokeneet nämä tapahtumat jo lukemattomia kertoja, mutta unohdamme ne syntymämme jälkeen. Nyt nämä muistot alkavat palautua mieleen yhä useammalle…
Arvioin syntisäkkejäni, useita kymmeniä. Huh-huh. On "uusia ja "vanhoja" sieluja.
meidät pannaan monttuun ja kaksi metriä maata päälle that´s it!
jos ei sitten suoriteta polttohautausta... :D
kehollemme, mutta oma persoonallisuutemme jatkaa matkaa....
In Cristo Morimur....
Toivottavasti en loukkaa ketään.
Mutta tuo teksti on minun mielestäni supusoinnussa niin raamatun kuin muidenkin lukemieni kirjojen kanssa.
"Ei siis Jumala eikä kukaan muukaan heitä tuominnut sinne, vaan heidän sielunsa värähtelytaajuus (= valon määrä) veti heidät pimeyden paikkaan. Heillä on ollut..."
värähtelytaajuus (=valon määrä) ?
Mistä tämä määritelmä tulee?
...mitä tarkoittaa "pimeys", miten kauaksi pystymme menemään pois Valomme Lähteestä, Jumalasta, meidän Isä/Äidistämme. Nyt olemme saavuttamassa sen pisteen, jota Jeesus kuvasi vertauksessaan tuhlaajapojasta.
Ihan yksinkertaisesti voisin vastata kysymykseesi näin: mitä hitaammin valo/energia värähtelee on, sen tiiviimpänä ja raskaampaana se ilmenee ja sen vähemmän se valaisee (> pimeys). Kaikki on energiaa (ks. Einstein ja jatka kvanttifysiikkaan), siis ainekin on vain ilmennyttä energiaa eri värähtelytaajuuksilla ja selvästi "jonkun" tietoisuuden vaikutuksesta on sitä mitä se on.
Sama laki seuraa myös toisilla tasoilla eli sielun värähtelytaso on yhtä kuin sen valon määrä, jonka se on saavuttanut eli siis tietoisuutensa aste (ja joka ei välttämättä tule täydellisesti esiin fyysisen elämän aikana, mutta joka ei koskaan voi vähentyä).
Emme todellakaan ole TÄYSIN tietoisia sieluja herätessämme seuraavalla tasolla tämän elämämme jälkeen, vaan jatkamme "ajattomuuden matkaajina" oman sielumme "rajojen" puitteissa itsekullekin sopivissa olosuhteissa.
Kaikilla on mahdollisuus ja oikeus valita tiensä ja ylösnousunsa (eli siis valaistumisensa) tahti siis omilla valinnoillaan! Mitä enemmän tiedostamme omaa voimaamme ja vaikutustamme elämäämme ja siis alamme tuntea itseämme todella, sen helpommaksi tiemme "pimeydestä kohti Valoa" muuttuu. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa!..."joka on sisäisesti teissä", opetti kerran eräs valaistunut mestari.
Jumala on oikeudenmukainen ja pelkkää puhdasta Rakkautta meitä kaikkia kohtaan; olemmehan YHTÄ Hänen kanssaan.
Mistä sinä tuon kaiken tiedät?