te ortodoksit olette. Minulla on muutamia ortodoksi ystäviä, kun pikkuisen heidän uskontoansa vastaan kritisoin, ihan vaan leikillisesti. Niin he suuttuvat todella nopeasti ja rupeavat puolustamaan aktiivisesti ort.kirkkoa. Oletteko te kaikki maalikko ortodoksit tällaisia.
Kuinka
tiukkapipoja
422083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
on kenenkään uskoa arvostella? Sinulla on oma uskosi ja ystävilläsi omansa. Olet toiminut asiattomasti. Pyydä ortodoksiystäviltäsi anteeksi.
Aksios, aksios, aksios !!!
arvostele teidän uskontoanne, minä pikemminkin kunnioitan sitä enemmän mitää omaa uskontoani, minä vain haluan tietää kuinka aktiivisesti maalikko jäsenet puolustavat omaa kirkoansa.
Haukut heitä tiukkiksiksi jos kerran tahallaan provosoit,pönttö.
käytin vääriä sanoja, joten antakaa anteeksi.
Olet käsittänyt koko asian aivan väärin, mutta mitäs menit typeryyksissäsi viisastelemaan "ystäviesi" uskonnollisten tunteiden kustannuksella, millainen ystävä olet itse.
Mutta en minäkään ole niin sinisilmäinen, että ihan sellaisenaan nielaisisin tämän sinun yrityksesi - olet nyt mukamas tehnyt jonkinlaisen yleistyksen "muutaman ystäväsi" reaktioiden perusteella. Eikö se kerrokin aika paljon sinusta itsestäsi.
Yleisesti ottaen ortodoksit ovat avarakatseisempia kuin protestanttiset naapurinsa, ovathan he joutuneet tätä maailmaa näkemään vähän eri vinkkelistä ja vähemmän itseriittoisesti.
ollaan me muka tiukkapipoja, entäs luterilaiset. Me olemme paljon huumorintajuisempia ja suvaitsevaisempia, mitä teidän kirkonne edustajat.
Kyllä kai sinäkin varmaan suuttuisit jos sinun uskontoasi haukuttaisiin.
Te ortodoksikristityt olette todellakin hyvin suvaitsevaisia. Suvaitsette ja suojelette joukossanne esimerkiksi kansanmurhaajia Karadzic ja Mladic, jotka pokkuroivat ortodoksikirkossa "jumalanpalveluksessa", Suomen tv:n ohjelmassa Bosnian Srebrenizan teurastuksien aikoihin. Suvaitsette myös sen, että luostarissanne (muistaakseni Petser),pappinne yrittää "parantaa" "perkeleen" tai oliko se nyt paholaisen, "riivaamaa" nuorta, henkisesti häiriintynyttä tyttöä.(Pirjo Honkasalon tv-ohjelma). Kammottavaa, kuvottavaa nähtävää!
Jos kykenet, voit tietenkin mainita jonkin uskonnon, joka ei ole syyllistynyt kauheuksiin. Karadzic ja Mladic ovat täysiä roistoja, mutta eipä se uskontokuntaa tietääkseni pahenna. Ainakaan ortodoksinen kirkko opetuksineen ei heidän tekojaan hyväksy, vaan tuomitsee.
Suomessa henkirikosta istuvista vangeista yli 90 % on luterilaisia, eikä se mielestäni anna ev.lut.-uskonnolle mitenkään väkivaltaista leimaa.
Ohjelmaa, johon viittasit, en ole nähnyt. Sen silti tiedän, että Petser on Venäjän köyhimpiä kaupunkeja. Lääkäriin pääseminen on sekä vaikeaa että kallista, ja psykiatrinen hoito Venäjällä on hourivaa pappiakin 'kammottavampaa ja kuvottavampaa nähtävää'. Jos vanhemmat yrittävät lapsensa papilla parannuttaa, sympatiani ovat heidän puolellaan - olemattoman huonosta ennusteesta huolimatta.
Samaa houhotusta näkee muuten ääriaineksissa kaikissa uskonnoissa, ihan Suomessakin. Hulluja piisaa uskontokunnasta riippumatta.
Ikävää, että Sinulle on muodostunut tällaisia, melko heikosti perusteltavissa olevia mielipiteitä. Vaan eipä se mitään. Me ortodoksit olemme avomielistä porukkaa ja suvaitsemme sellaisetkin ;)
ihan tuoreeltaan, jopa ennen sen ensi-iltaa, enkä ollenkaan siitä niin suuresti innostunut. Se ei ole kuvattu Petserissä eikä missään muussakaan luostarissa.
"Suomessa henkirikosta istuvista vangeista yli 90 % on luterilaisia, eikä se mielestäni anna ev.lut.-uskonnolle mitenkään väkivaltaista leimaa."
Luku tuntuu hirveän suurelta, mutta kai sinulla on joku lähde.
En löytänyt vuotta 1996 uudempia tilastoja ja silloin KAIKISTA vangeista luterilaisia oli selvästi vähemmän kuin heitä oli valtaväestöstä (ja ortodokseilla oli hienoinen yliedustus). Uutisista saa sellaisen kuvan, että maahanmuuttajat syyllistyvät useimmin henkirikoksiin kuin alkuasukkaat, joten on vaikea uskoa, että henkirikoksen tekijöissä olisi luterilaisia lähes kymmenen prosenttia enemmän kuin siviilissä. (Ortodokseista olisi paljon helpompi uskoa, sillä pienen ryhmän kokoon vaikuttaa sattuma paljon enemmän.)
Valitettavasti en voi perustella lukua kuin omalla huolimattomuudellani ja sillä, mitä yritin lauseella havainnollistaa. Numerot ovat vaarallisia, eikä niitä pitäisi symbolisina summittaisina lukuina käyttää.
Tarkoitin vain, ettei uskontokunta ole se tekijä, joka määrää taipumuksesta rikollisuuteen. Toisin sanoen: luterilaisen maan vankiloissa istuu valtaosin luterilaisia vankeja. Luku on pelkkä karkea arvio, joka perustuu maamme uskontojakaumaan.
Koska olen itse töpeksinyt, yritän antaa oikeaa tietoa väärän (tai oikeaksi todistamattoman) sijaan niin hyvin kuin pystyn:
Perustelen arviotani sillä, että toisin kuin uutisointi ehkä antaa ymmärtää, henkirikollisuus on korostetusti suomalaisten keskinäistä rikollisuutta. Siirtolaisten ja ulkomaisten osuus epäillyistä on vähäinen. (Ks. oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen henkirikoskatsaus 2/2006, s.21, web-osoite alempana.)
Tällöin maahanmuuttajien osuus henkirikosta istuvien vankien joukossa suhteellisesti laskee ja valtauskonnon osuus hypoteettisesti nousee.
Lisäksi pitkiä tuomiota suorittavien vankien kohdalla ollaan viime aikoina pyritty palauttamaan lähialueiden maiden vankeja kärsimään tuomioita kotimaassaan. Näin ollen kaksi etupäässä henkirikoksista tuomittua ryhmää - elinkautisvangit ja pakkolaitokseen eristetyt vaaralliset rikoksenuusijat - käsittävät lähes pelkästään Suomen kansalaisia.
Elinkautisvankeja on n. 125 henkeä ja pakkolaitokseen eristettyjä yleensä runsaat parikymmentä. Ensin mainituissa tiedän tasan yhden ortodoksin, hänkin vasta tuomiota kärsiessään kirkkokuntaan liittynyt.
Ortodoksien yliedustukselle KAIKKIEN vankien joukossa voi olla monia syitä, mutta selvin tilastoselite ovat Suomessa tuomioitaan suorittavat entisten Neuvostoliiton maiden kansalaiset. Ulkomaalaisten vankien osuus vankiloissamme v. 2005 oli 7,3 % - näistä suurin ryhmä entisen NL:n alueelta.
Parhaat vastaukset kysymykseesi löytyvät Oik.pol.tutk.laitoksen sivuilta täältä:
http://www.optula.om.fi/31375.htm
tai Rikosseuraamusviraston sivuilta täältä:
http://www.rikosseuraamus.fi/17006.htm
Tuomittujen uskontokuntia ei tilastoida, joten tarkkaa tietoa ei ollut saatavilla. Siksi päädyin tekemääni summittaiseen arvioon. Väitän silti, että taustastani johtuen minulla on kyseisen arvion tekemiseen kohtuullisen hyvä omakohtainen tuntuma.
Pohjaksi otin maamme uskontojakauman, jossa muistelin luterilaisuuden ainakin vielä kouluaikoinani pyörineen 80-90 prosentin välillä.
Alkuperäistä pointtiani suhteuttaa Henkirikoskatsauksen luku 'Tyypillinen suomalainen henkirikos'. Sen tarinan juonenkäänteissä en ole havainnut uskontokunnan näyttelevän kovin merkittävää osaa...
Pahoittelen käyttämääni 90%:n lukua - olisi pitänyt käyttää termiä 'valtaosa', 'selvä enemmistö', 'suurin osa' tms...
että vaivauduit vastaamaan. Linkit olivat mielenkiintoisia.
Yritimme ilmeisesti molemmat sanoa samaa, että uskontokunta ei ole hyvä rikollisuuden selittäjä tällaisessa yhteiskunnassa.
Vankiloissa on paljon uskovaisia. Minusta sekä rikollisuus että uskoontuleminen on usein viimeinen keino, jolla yritetään selvitä toivottomasta tilanteesta. Monelle alkoholisoituneelle Jeesus on ainoa toivo raitistumiseen ja siksi uskoontuleminen saattaa katkaista vankilakierteen.
Mielelläni vastasin: pointtisi oli hyvä, ja alkuperäinen virhe minun.
Uskoontulemisen näen useiden vankien kohdalla samoin: keinona hakea apua epätoivoiseen tilanteeseen. Tavat 'uskoontumiseen' ovat usein radikaaleja, mutta parantavat rikoskierteisen ihmisen elämänlaatua siinä määrin, etten näe asiassa mitään pahaa.
Rikollisuutta sinänsä en sen sijaan pidä 'viimeisen keinona'. Ainakin tapa- tai ammattirikollisuuteen kasvetaan useimmin sosiaalisten ympyröiden kautta: joskus jopa selkeän elämäntapavalinnan tuloksena. Tyyliin: 'kun kaverit keikkaavat, keikkaan minäkin'.
Väkivaltarikollisten elämää hallitsevat selvästi alkoholi tai huumeet jotka heikentävät kykyä säädellä käyttäytymistä. Sen sijaan murtomiehet, pikku petostelijat ja keikkaajat toimivat selvästi harkitummin ja konkreettista hyötyä tavoitellen.
Kuten sanoit, uskontokuntien eroilla tuskin voi rikollisuutta selittää.
olivatko vangit "tulleet uskoon" tai liittyneet kirkkoon ennen rikosta vai kenties vankilassa?
Tällaista aihetta ei tietääkseni tilastoida, joten sen osalta ei voi sanoa mitään varmaa tai 'tieteellistä'. Empiiriseen kokemukseen perustuen sanoisin, että aika monelle vangille syntyy uskonnollinen vakaumus rangaistusta suoritettaessa. Erilaiset vapaat suunnat ovat melko vahvasti edustettuina.
Joitain tutkimuksia aiheesta voisi löytyä joko vankeinhoitolaitokselta tai poliisioppilaitosten oppilastöistä.
Ainoatakaan "uskoon tulemisen" tai kirkkoon liittymisen seurauksena rikoksensa tehnyttä tapausta en tunne.
Tätä on vaikea selittää, mutta minusta moni valitsee ammattirikollisuuden olosuhteiden pakosta. Koti ei arvosta koulua, taustan vuoksi on vaikea aloittaa yrittäjänä ja äidinmaidossa imetään katkeruus yhteiskuntaa kohtaan. Tällaiselle nuorelle on uskoontuleminen kuin lottovoitto, sillä häntä ei pidetä kavereiden pettäjänä vaikka hän ei lähtisi mukaan keikkaan.
Epärehellisyys ja uskonto voidaan toki hyvinkin yhdistää. Tällöin petettävät ovat heitä valtaväestöön kuuluvia, mutta omia ei petetä. Kunniamurhat ovat äärimmäinen esimerkki. Irvokkain esimerkki on ilotytöt, joista monet ovat uskovaisia. Vuokraisitko sinä asunnon 30-vuotiaalle eläkeläiselle? Palkkaisitko edes seurakuntaasi kuuluvan, äskettäin vapautuneen vangin tekemään kotiisi kunnostustöitä? - Ennakkoluulot auttavat meitä selviytymään, mutta ne vaikeuttavat vankilakierteen katkaisemista.
Yleinen suhtautuminen rehellisyyteen on muuttunut. Nykyään pidetään oikeana lisätä varastettuja tavaroita, jotta ei jouduttaisi maksamaan vakuutuksen omavastuuta. Työpaikoilta ihmiset vievät kynien ja papereiden lisäksi esimerkiksi kirjoittimien värikasetteja, vessapaperia, pesuaineita ... Yleinen moraali hyväksyy kavereiden kuittien käyttämisen verovilpissä, lääkäreiden kirjoittaman lääkespriin, ylinopeuden moottoritiellä... Aina me osaamme selittää, kuinka rikos ei haittaa ketään (edellä mainituista olen syyllistynyt monen kynän tahattomaan kavaltamiseen ja opiskeluaikana kuittasin kerran 250 g puhdasta alkoholia.)
Harva rikos voidaan selittää uskonnolla. Uskonto ja rikollisuus on siellä yleisempää missä ei ole toivoa paremmasta huomenesta. Marx sanoi asian kauniisti: uskonto on kukat kahleissa.
Meillä on tapana olla rehellisiä. Emme vie työpaikoilta kyniä tai papereita, emme tee vakuutuspetoksia, maksamme lippumme yleisissä kulkuneuvoissa matkustaessamme, emmekä tahallamme aja ylinopeutta tai käytä vääriä kuitteja. Mistä edes tiedät tuollaisista asioista? Itse en ole kuullutkaan sellaisesta! Asioita, mistä tässä kerroit, tekevät ilmeisesti jotkut ATEISTIT tai ylipäätänsä ei-uskovaiset ihmiset.
Mitä tulee vankien uskonnollisuuteen, niin uskonnollisuus tietysti lisääntyy vankilassa, kun siellä on aikaa miettiä asioita. Harva vanki kuitenkaan on varsinainen vakaumuksellinen uskovainen tai ainakaan ei ollut silloin, kun teki rikoksensa. Uskonto antaa toivoa toivottomille, ja kohottaa ihmisen moraalia.
On silkkaa jeesustelua väittää, että kirkkoihin kuulumattomat olisivat parempia kuin ne, jotka eivät kuulu kirkkoon. Jos olisit oikeassa, kannattaisi väestörekisteriin kuuluvilta ottaa pois ajokortit ja lopettaa poliisin tieliikennevalvonta. Onko muuten Kreikassa edes poliisilaitosta tai vankiloita?
"Itse en ole kuullutkaan sellaisesta!"
Tällaista sanotaan dementiaksi tai valikoivaksi muistiksi.
"Uskonto antaa toivoa toivottomille, ja kohottaa ihmisen moraalia."
Uskonto antaa toivoa, mutta ei kehota ihmisen moraalia.
Harvoja uskonnollisia ja moraalisia asioita tilastoidaan. Minusta ihmisen tulee hoitaa lapsensa aikuisiksi ja suoda heille mahdollisimman ehjä koti. Vuonna 2005 vihittiin 305 avioliittoa, joista vähintään toinen puoliso oli ortodoksi ja purettiin 311 avioliittoa. Minusta tämä kertoo paljon ortodoksien moraalista. Uskonnon merkityksestä ortodoksimiehille kertoo paljon se, että kirkkoon kastettiin 393 lasta, joiden äiti oli ortodoksi, mutta vain 129 lasta, joiden isä oli ortodoksi.
Kimmo puhui jälleen viisaita tuossa edellä.
Tämä seuraava viesti oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, etten voinut jättää vastaamatta.
Totta kai 'uskovaiset' tekevät ihan samalla tavoin rikoksia kuin kaikki muutkin.
Vertailu on helppo tehdä vaikkapa maailmankartalla. Maailmassa on (tai on ollut) lukuisia maita, joissa uskonnot ovat olleet kiellettyjä - sekä tietenkin myös ns. 'pakanuskontojen' maita. Ei rikollisuus näissä maissa ole mitenkään räjähtänyt käsiin.
Sen sijaan monissa vahvasti kristityissä maissa - esim. Italiassa - rikollisuus on kasvanut niin voimallisesti, että sitä on riittänyt aimo määrä vientiinkin. On vaikea kuvitella 'uskovaisempaa' järjestöä kuin vaikka Cosa Nostra, Sisiliasta maailmalle levinnyt mafia.
Työpaikallani on töissä tietääkseni pelkkiä kristittyjä (joista itse 'by the way' olen ainoa ortodoksi). Ja johonkin ne kynät aina vaan häviää... :)
Sinä, kirjoittaja, et varasta kyniä koska olet rehellinen. Se on hienoa ja arvokasta. Ole ylpeä siitä, mutta älä sekoita sitä uskontoon: kristityt(kin) tekevät maassamme aimo tukun rikoksia joka päivä.
Valitettavasti - tai onneksi - juuri rehellisyys helpottaa ihmisten välistä elämää enemmän kuin uskonnot ovat koskaan tehneet. Rehellisyydessä on hyvä kilvoitella siinä missä uskossakin... :)
vaan avioliitojen rikkoutumisesta. Moraali on paljon muutakin ja etenkin muuta kuin avioliitossa pysymistä. Tuskin on myöskään tilastoitu sitä, kuinka usein juuri avioliiton ortodoksinen osapuoli jätti puolisonsa.
Lisäksi kaikki kirkkomme jäsenet eivät valitettavasti ole uskovaisia. Monet kuuluvat kirkkoon siksi, että heidän vanhempansa ovat heidät siihen lapsena liittäneet.
Lapsi seuraa uskontoon nähden äitiään, jolleivat vanhemmat toisin päätä.
Joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Kansamme moraalinen taso on laskenut maallistumisen myötä. Mitä vähemmän kristillisyyttä kansamme keskuudessa on, sitä alemmas moraalinen taso on pudonnut.
Kristinuskoon kuuluu voimakas eettinen opetus. Lähimmäisiään pitää auttaa. Jokainen ihminen on lähimmäinen. Rehellisyys ja ahkeruus on tärkeätä. Minusta korkean moraalin ja uskon yhteenkuuluvuus on itsestään selvä asia. Oletkohan sinä ortodoksi tai edes minkään sortin kristitty ollenkaan, kun noin ajattelet?
Olen ortodoksi ja kristitty - kiitos kysymästä :)
Olen samaa mieltä prinsiipeistäsi: lähimmäistä pitää auttaa, jokainen on lähimmäinen. Rehellisyys ja ahkeruus on tärkeätä. (Ihmisyhteisössä ne ovat muuten jopa tärkeämpiä kuin kristinusko.)
Kirkko on yksi korkean moraalin ylläpitäjä niille, jotka kirkkoon kuuluvat ja sen opetusten mukaan elävät. Mutta kirkkoon kuulumattoman moraali ei ole yhtään sen heikompi.
Tapaan rikoksiin syyllistyneitä ihmisiä päivittäin. Joskus pieniin, joskus raakoihinkin. Valtaosa heistä on jonkin kristillisen kirkon jäseniä. Olisi kaunista, jos maailma olisi sellainen millaisena sen näet. Mutta realismia on, ettei se ole.
(Esimerkiksi) ortodoksisia pappeja kärähtää ratista aina silloin tällöin - ihan niin kuin kaikkien muidenkin ammattikuntien ja uskontokuntien edustajia. Ei minusta olisi heidän uskoaan tai 'uskovaisuuttaan' epäilemään... Ihminen vain on erehtyväinen ja lankeaa kaikenlaisiin ikävyyksiin: joskus rikoksiinkin.
Mutta ei tehdä tästä kynnyskysymystä. Sinun näkemyksesi tulee kirkon opetuksesta, etiikasta ja Raamatusta - minun näkemykseni tulee elävästä elämästä: todellisuudesta sellaisena kuin me sitä elämme.
Olen iloinen, että kaltaisiasi ihmisiä löytyy. Silti yksikin päivä käräjäoikeudessa, poliisin matkassa, vartijana, ensiapupolin aulassa tai vaikkapa sosiaalitoimistossa osoittaa, että yhteiskunnassamme elää aika monenlaista kristittyä. Ja kristitty vakaumus tarkoittaa myös sitä, että tilaa keskuudessamme - ja seurakunnissamme elämiseen - on heillekin.
Voi esim ajaa ylinopeutta tai mennä auton rattiin, vaikka on vielä alkoholia veressä. Ilman matkalippua voi vahingossa ajaa Helsingin metrossa tai raitiovaunussa. En nyt tarkoittanut sellaisia rikkeitä, vaan yleisen rehellisyyden puutetta ja lähimmäisten auttamatta jättämistä.
Minusta kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että jos esim joku makaa maassa, häntä mennään auttamaan, eksynyt lapsi tai eläin viedään kotiin, toisten omaisuutta kohdellaan hyvin eikä anasteta.
Puhut kristityistä, kun tarkoitat kirkkoon kuuluvia sen muodollisia jäseniä. Minusta taas olisi hyvä, jos kaikista kirkkoon kuuluvista tulisi sitä, mitä he jo ovat eli kristittyjä, eikä vaan muodollisesti kirkkoon kuuluvia, vaan sydämestään Jumalan käskyjä noudattavia. Tähän kirkon tulisi pyrkiä eikä liehitellä maailmallisia ihmisiä.
Onneksi olen hiukan erilaisten kristittyjen kanssa tekemisissä kuin sinä tunnut olevan.
Dokumentin nimi taisi olla "Tanja ja seitsemän perkelettä". Siinä, joka tapauksessa, ortodoksipappi tai munkki yritti häätää perkelettä sairaasta nuoresta tytöstä, joka oli muistaakseni tuotu jostain Valko-venäjältä "parannettavaksi". Joka tapauksessa raivostuttavaa nähtävää. Ortodoksikirkko ei ole tuominnut eikä kieltänyt tapausta julkisuudessa.
Jos tytön puolesta rukoiltiin, niin se on vain hyvä asia. Ei riivaajien karkottaminen ole sen kummempaa. Tyttöhän oli ollut sairaalassa, ja lääkärit olivat yrittäneet parantaa hänet, tuloksetta.
kirjoitit:
" Onneksi olen hiukan erilaisten kristittyjen kanssa tekemisissä kuin sinä tunnut olevan."
Ovatko sinun kristittysi parempia kristittyjä kuin ne jotka jostain syystä ovat joutuneet ns. lavean tien puolelle?
Anteeksi vaan, mutta nenääni haiskahtaa nyt aika tavalla fariseuksen mätä löyhkä.
Suomen kansallisfilmografia kertoo elokuvan sisällöksi:
"Ohjaaja Pirkko Honkasalo kertoo pysähtyneensä kuvausmatkallaan katsomaan kirkkoa ja rajalinnaketta Vasknarvan rajakylässä Koillis-Virossa, Narva-joen rannalla. Hän palasi tekemään elokuvaa Isä Vasilista, mutta kuvatessaan hän kohtasi 12-vuotiaan Tanjuskan, joka ei ollut käynyt puoleen vuoteen luostarin muurin ulkopuolella.
Tanjuskan isä, tekstiilitehtaan entinen mekaanikko Pjotr Vladimirov kertoo Tanjuskan tarinan: tyttö oli muuttunut anopin luona vietetyn-kesäloman aikana. Häntä kuljetettiin parantajanaiselta toiselle, mutta apua ei tullut heiltä eikä sairaalastakaan. Minskin mielisairaalassa Tanjuskaa lääkittiin mm. insuliinilla, jolloin äidin pyynnöstä lapsi otettiin pois sairaalasta.
Kun kirkossa sanottiin, että tytössä asuu perkele, sitä manattiin pois Petsoryn luostarissa kolmen viikon ajan. Isän mukaan Tanjuska piirsi, kirjoitti, luki ja oli iloisempi, mutta ei parantunut täysin. Vasknarvassa Isä Vasili totesi, että Tanjuskaan tulee pahan hengen jälkeen seitsemän perkelettä. Niitä manattiin pois luostarissa, jossa he ovat olleet jo kuusi kuukautta. Isä jätti työn ja jäi Tanjuskan luo. "Me keskustelimme ja päädyimme siihen, että on parempi että se olen minä. Voin olla tiukempi hänen kanssaan, voin käyttää vyötä ja huutaa. Äiti on lempeämpi." Tanjuska sai raivokohtauksia ja löi jopa Isä Vasilia, särki maljan ja ikonilampun.
Isä Vasili saarnaa ihmisistä, joilla on sarvet ja jotka tekevät töitä Saatanalle. Hän tarkoittaa parantajia, joita sanotaan "tohtoreiksi". Ihmiset suutelevat ristiä ja saavat siunattua vettä kasvoillensa. Isä ja Tanjuska saavat kirjeen äidiltä ja siskolta: äiti kertoo, että isällä ei ole enää työpaikkaa. Natalia kirjoittaa koulunkäynnistään.
Messussa Tanjuska suutelee ristiä, tekee ristinmerkkejä ja hymyilee. Majapaikassa isä käskee Tanjuskaa pukeutumaan remmi kädessään, tyttö tärisee ja sanoo ettei halua lähteä. Päällystakki puetaan lyöntien saattelemana. Aamumessussa vesi roiskuu siunausta hakevien kasvoille. "Jumala, anna meille voimaa taistella Saatanaa vastaan", Isä Vasili saarnaa. Hänen mukaansa kipu säilyttää sielun. Tanjuskan tullessa kohdalle Vasili haukkuu ja läimäyttää häntä. Jumala ei siedä näitä demoneita, hän saarnaa.
Ohjaaja matkustaa tuhat kilometriä Valko-Venäjän Bobruiskiin tapaamaan Tanjuskan äitiä, tekstiilitehtaan sairaanhoitaja Ljudmilaa ja tytär Nataliaa. Äidin mukaan Tanjuskan sairaus on salattu naapureilta ja ystäviltä. Kukaan ei tiedä missä isä ja tytär ovat. Aiti sanoo Tanjuskan muuttuneen koulussa sattuneen tapahtumasarjan jälkeen. Tyttö oli jäänyt vahingossa kahdeksi tunniksi pimeään kellariin. Opettaja oli vain sanonut, että tyttö olisi voinut tulla rottien syömäksi.
Kahta viikkoa myöhemmin Tanjuskalle tuli paha olo, ja hän sanoi olevansa varma että kuolisi. Aiti huolestui, yritti auttaa, mutta lapsi ei ottanut vastaan lääkkeitä. Tilaa seurannut kuume kesti kolme kuukautta. Sairaalassa Tanjuska oli aggressiivinen ja halusi kotiin. Hän sai rauhoittavia lääkkeitä, kipuruiskeita ja vitamiineja. Sairaanhoitaja oli sanonut, ettei Tanjuskalle ole hoitoa ja sairaalan remontin vuoksi hänet oli parempi viedä kotiin.
Minskin mielisairaalan psykiatri Natalia Konstantinovna Grigorjeva sanoo, että tyttö on skitsofreenikko. Sitä ei koskaan kerrottu vanhemmille. Tanjuska luuli olevansa mies, jonka nimi on Iso-Dinar, ja joka on Tartosta kotoisin olevan Vasilin poika. Isä Vasili on Tartosta kotoisin. Psykiatrin mukaan Tanjuska on osaksi poika, osaksi tyttö, lisäksi hänellä on myös perkeleen muoto: kaikki nämä hahmot kutsuvat itseään omilla nimillään. Tanjuska tarvitsee hoitoa ja terapiaa.
Äiti muistelee Feodora-nimistä parantajaa, joka sai Tanjuskan syömään ja jonka luona käytiin neljä kertaa. Seuraava parantaja oli äidin mielestä paha. Tytön tila huononi. Kesäkuussa 1991 he tapasivat Isä Vasilin.
Isä pakottaa Tanjuskaa pukeutumaan, lyökin tyttöä. Tanjuska sanoo kuuntelevansa isäänsä, joka sähisee määräyksiä, mutta ei kiirehdi pukeutumisensa kanssa. Tanjuska katsoo kameraa ja nauraa. "Se on saatana, joka puhuu hänessä", isä sanoo. Tanjuska on kertonut kolmen riivaajan lähteneen, vain neljä on jäljellä.
Tanjuska ja isä tapaavat Vasknarvaan saapuneet äidin ja Natalian. Aluksi Tanjuska ei tunne heitä. Kysyttäessä hän muistaa edelliset vierailut ja kertoo ikävästäänkin. Hän haluaa kotiin Bobruiskiin, siskon kysyessä taas ei. Lopuksi Tanjuska nähdään rymistelemässä luostarin porttia."
"Ei riivaajien karkottaminen ole sen kummempaa."
Jos muistan oikein, jokunen vuosi sitten lapsi kuoli riivaajien karkottamiseen. Ei sen kummempaan.
"Mitä vähemmän kristillisyyttä kansamme keskuudessa on, sitä alemmas moraalinen taso on pudonnut."
Sopivasti valitsemalla rikokset saadaan nykyinen aika näyttämään aikaisempaa pahemmalta. Jos tutkii hevosvarkauksia, tirkistelyä tai väkivaltaa, on Suomi paljon parempi paikka kuin 20-luvulla.
"Kristinuskoon kuuluu voimakas eettinen opetus. Lähimmäisiään pitää auttaa. Jokainen ihminen on lähimmäinen."
Kirkkohistoria opettaa jotain aivan muuta. Vanhauskoisethan pitäisi tappaa, roomalaiskatoliset joutuivat kirkonkiroukseen, kirkkoisätkin saattoivat osallistua lynkkaamiseen.
"Rehellisyys ja ahkeruus on tärkeätä."
Ahkeruutta pidetään pikemmin luterilaisena kuin ortodoksisena ominaisuutena.
Jotenkin kirjoituksestasi tulee mieleen Stanisław Jerzy Lecin mietelause
"Minä olen hyvä, minä olen viisas, minä olen älykäs ja kaiken tämän olen itse keksinyt."
Hienoa, että olet tyytyväinen itseesi :-)
"Joihinkin rikkomuksiin voi syyllistyä vahingossa Voi esim ajaa ylinopeutta tai mennä auton rattiin, vaikka on vielä alkoholia veressä."
Rattijuoppous on erittäin vakava rikos ja ylinopeus on edesvastuutonta käyttäytymistä - aina.
"eksynyt ... eläin viedään kotiin"
Tuskin tämä on yleinen ortodoksinen tapa. Useimmat ottavat vain yhteyden viranomaisiin, jos eläin mielletään arvokkaaksi tai korkeintaan laittavat tölppiin ilmoituksen "kirjava kissa löytynyt ..."
"Onneksi olen hiukan erilaisten kristittyjen kanssa tekemisissä kuin sinä tunnut olevan."
Taidat olla hyvin yksinäinen ihminen.
Viimeisintä avaruusteknologiaa ja pimeintä uskonnollista taikauskoa. Ei kuitenkaan pidä sotkea venäläistä ortodoksisuutta suomalaiseen; olen omassa seurakunnassani kohdannut venäläisiä naisia, jotka ovat varsin taikauskoisia, syrjivät eräitä toisia, joilla väittävät olevan "paha silmä, jolla vahingoittavat muita". Kirkossa ollaan kuitenkin huivi päässä ja käydään suutelemassa jokaikistä ikonia. Tällaisen pahojen henkien pelossa noudatetut uskonnolliset tavat ovat varmaan raskaita toteuttaa, jos niitä ei edes uskalla olla tekemättä, kuten nämä naiset sanovat.
Minusta sinun ei kannata ottaa kantaa sellaiseen, mitä et ole nähnyt. Riivaajien karkottaminen on todella vain rukoilemista sairaan ihmisen parantumisen puolesta. Tanjuskan vanhempien asenteet eivät olleet ortodoksisen uskon mukaisia. Sillehän me emme voi mitään. Mitähän Tanjuskalle nyt mahtaa kuulua?
Miten muka riivaajien karkottamiseen voi kuolla? Taidat itse olla taikauskoinen. Ne ihmiset jotka eivät usko tai ovat heikkouskoisia, ovat usein pahimmin taikauskoisia.
"Minusta sinun ei kannata ottaa kantaa sellaiseen, mitä et ole nähnyt."
Minusta sinun ei kannattaisi sanoa väärää todistusta lähimmäisestäsi. Elokuva on julkaistu VHS-kasetilla, joten sen voi lainata kirjastosta.
"Riivaajien karkottaminen on todella vain rukoilemista sairaan ihmisen parantumisen puolesta."
Riivaajien karkottaminen taidetaan toimittaa myös johdantona kasteen sakramenttiin!
"Tanjuskan vanhempien asenteet eivät olleet ortodoksisen uskon mukaisia. Sillehän me emme voi mitään."
Näinhän se aina on. Uhrit ovat oikeasti syyllisiä.
"Miten muka riivaajien karkottamiseen voi kuolla?"
Tukehtumalla.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4107524.stm
"Taidat itse olla taikauskoinen. Ne ihmiset jotka eivät usko tai ovat heikkouskoisia, ovat usein pahimmin taikauskoisia."
Ne ihmiset, jotka keksivät tuntemattomille lähimmäisille ominaisuuksia, syyllistyvät usein valehtelemiseen.
ortodoksit ole tiukkapipoja, mukavaa porukkaahan ne on. Kyllä heidän kanssaan tulee toimeen. Mutta sinun kysymyksesi oli kyllä aika omituinen. Jos minulta tulisit kysymään samalla tavalla, mitä heiltä kysyit, et saisi minusta kyllä ystävää.
et ole oikea katolilainen, jos tuolla tavalla puhut. Sillä minun mielestäni ortodoksit ovat tiukkapipoja, niiden kanssa ei pysty edes keskustelemaan sivistyneesti. Suuttuvat heti, kun heidän kirkoansa vähän kritisoidaan tai eivät ymmärrä huumoria, jos heidän kirkostaan tehdään sitä. Minun mielestäni keskustelun aloittaja teki hyvän kysymyksen, ovatko ortodoksit tiukkapipoja ja minun mielestä ne ovat.
Ok, ollaan sitten tiukkapipoja, jos se sinua yhtään helpottaa, eihän se meidän oleminen ole mitenkään sinun mielipiteestäsi kiinni. Ja on täysin turha tämän asian perusteella mennä katolilaisiakin haukkumaan, ja vielä nimettömänä.
Asia lienee tällä nyt aivan selvä.
olen ollut katolilainen koko ikäni, mutta sinä et ole katolilainen, taidat olla niitä surullisen kuuluisia helluntalaisia. Joten sovitaanko yksi asia pysy sinä siellä omalla palstallasi, äläkä tule häiritsemään muita, noilla tyhjänpäiväisillä kommenteillasi
"onneksi en ole niin kuin tuo publikaani, vaan tällainen hurskas katolilainen fariseus"!
kukaan meistä ole täydellinen. Joo, se on totta minulla on omat heikouteni, esim. minä saatan sanoa sellaista mitä ei pitäisi sanoa.
Mutta muista tämä ystävä hyvä:
"Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven".
niin ehkä jätät sen toisen kiven heittämättä...
taidat puhua totta, ystävä hyvä.
islamilaiset tai lestadiolaiset. Jokaisesta ryhmästä löytyy huumorintajuisia, jotka osaavat nauraa oman uskontonsa älyttömyyksille, mutta jokaisesta löytyy myös muita suvaitsemattomia törppöjä.