Maanantaina söimme yhdessä Brianin kanssa lounaan. Päivän lounaaksi oli koulun erikoista: Kumiperunoita ja vihreää lihakastiketta. Onneksi olin ottanut omat evääni, ja Brian oli osannut myös ottaa. Juttelimme koko lounaan tutustuen toisiimme, siten että toinen esitti kysymyksen, toinen vastasi ja toisin päin.
Brian kysyi: ”Molly ja Kelly?”
Kysymyksen muoto jätti auki mitä kertoa, mutta päätin kertoa niin paljon kuin pystyin.
”Kaksoset. Vanhemmilla ruma avioero menossa, ja taitaa olla niin että he muuttavat toiseen kaupunkiin isänsä kanssa”, kerroin.
”Oikeasti?”
”Oikeasti”, vastasin.
Oli minun vuoroni kysyä. Olin miettinyt tätä heti alusta lähtien ja viimein sain kysyttyä: ”seurustelemmeko me?” ”Jos haluat. Haluatko sinä seurustella rikollisen pojan kanssa?” Brian kysyi. ”Haluan”, sanoin ja olin niin onnellinen että olisin voinut pyörtyä.
Viikot kuluivat nopeasti, ja vietimme Brianin kanssa niin paljon aikaa kuin pystyimmekään.
Mutta kumpikaan meistä ei ollut käynyt toisen kotona.
Joulukuun ensimmäisenä lauantaina meidän piti nähdä Brianin kanssa, mutta en voinut lähteä, sillä neiti Jaguri ei voinut tulla. Mutta Brian päätti umpiniskaisesti, että tulisi sitten meille, ja vaikka kuinka väitin vastaan, hän kuitenkin ilmestyi koti ovelleni.
”Moi. Tule sisälle”, sanoin, kun Brian oli ovellani ja kun hän oli tullut sisälle suljin oven. Suutelin nopeasti häntä ja seisoimme vähän aikaa hiljaa eteisessä, katsellen kenkiin. ”Kaunis asunto”, Brian totesi, johon vastasin: ”kiitos.” Esittelin hänelle alakerran.
Talomme oli siis kaksi kerroksinen. Alhaalla iso olohuone, jossa oli televisio, tietokone, ja kaikki muu tarvittava. Keittiö oli täysin putipuhdas, ja jääkaappi täynnä ruokaa. Esittein vielä huoneeni, joka oli täynnä vanhoja tanssikuviani, -kenkiäni ja muita tanssikamojani. Huoneeni oli täysin järjestyksessä, ja työpöydälläni oli vielä kannettava kone. Huoneeni vieressä oli vielä kylpyhuone jossa oli pesukone ja kuivausrumpu.
Ylhäällä oli äidin huone ja pieni kylpyhuone.
”Eikö äitisi ole kotona?” Brian kysyi.
”On hän… Mutta…” Tätä olin pelännyt…
Brian halusi tavata äitini.
(sori tää tuli kaksi kertaa, mutta oli vähän niinkuin pakko, nimeämättömistä syistä)
Brian kysyi: ”Molly ja Kelly?”
Kysymyksen muoto jätti auki mitä kertoa, mutta päätin kertoa niin paljon kuin pystyin.
”Kaksoset. Vanhemmilla ruma avioero menossa, ja taitaa olla niin että he muuttavat toiseen kaupunkiin isänsä kanssa”, kerroin.
”Oikeasti?”
”Oikeasti”, vastasin.
Oli minun vuoroni kysyä. Olin miettinyt tätä heti alusta lähtien ja viimein sain kysyttyä: ”seurustelemmeko me?” ”Jos haluat. Haluatko sinä seurustella rikollisen pojan kanssa?” Brian kysyi. ”Haluan”, sanoin ja olin niin onnellinen että olisin voinut pyörtyä.
Viikot kuluivat nopeasti, ja vietimme Brianin kanssa niin paljon aikaa kuin pystyimmekään.
Mutta kumpikaan meistä ei ollut käynyt toisen kotona.
Joulukuun ensimmäisenä lauantaina meidän piti nähdä Brianin kanssa, mutta en voinut lähteä, sillä neiti Jaguri ei voinut tulla. Mutta Brian päätti umpiniskaisesti, että tulisi sitten meille, ja vaikka kuinka väitin vastaan, hän kuitenkin ilmestyi koti ovelleni.
”Moi. Tule sisälle”, sanoin, kun Brian oli ovellani ja kun hän oli tullut sisälle suljin oven. Suutelin nopeasti häntä ja seisoimme vähän aikaa hiljaa eteisessä, katsellen kenkiin. ”Kaunis asunto”, Brian totesi, johon vastasin: ”kiitos.” Esittelin hänelle alakerran.
Talomme oli siis kaksi kerroksinen. Alhaalla iso olohuone, jossa oli televisio, tietokone, ja kaikki muu tarvittava. Keittiö oli täysin putipuhdas, ja jääkaappi täynnä ruokaa. Esittein vielä huoneeni, joka oli täynnä vanhoja tanssikuviani, -kenkiäni ja muita tanssikamojani. Huoneeni oli täysin järjestyksessä, ja työpöydälläni oli vielä kannettava kone. Huoneeni vieressä oli vielä kylpyhuone jossa oli pesukone ja kuivausrumpu.
Ylhäällä oli äidin huone ja pieni kylpyhuone.
”Eikö äitisi ole kotona?” Brian kysyi.
”On hän… Mutta…” Tätä olin pelännyt…
Brian halusi tavata äitini.
(sori tää tuli kaksi kertaa, mutta oli vähän niinkuin pakko, nimeämättömistä syistä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
kastiketta...hahhahhaa...Otit vähän huumoriakin mukaan, kivaa...Juoni eteni taas sujuvasti syventäen kuvaa päähenkilöiden elinympäristöstä; hyvä niin...:)
Kiitos tästä, Jef ja jatkoa seuraa...?
Jatkoa Seuraa... koko ajan tulee lisää ;)
Kiitos kiitos :) Mutta kai joidenkin koulujen ruoka on semmosita :D meil oli joskus kumiperunoita... aivan kamalaa *nauraa*