Juuri äsken tajusin tämmöisen. On kaksi mahdollista tapaa suhtautua Raamattuun niin, että pitää sen sisältöä todellisuutta vastaavana. Koska "totuus" on itsessään monitulkintainen käsite, pistän sen lainausmerkkeihin.
1) Raamattu on ehdoton auktoriteetti. Jumala antoi ihmisille tiedon "totuudesta" siten, että ohjasi aina kirjoittajan kättä ja ainoa keino löytää "totuus" on tutkia Raamattua. Koska se on niin sekavaa tekstiä, "totuuden" tietävät parhaiten lainoppineet, jotka tekevät Raamatun tulkitsemisesta suorastaan tähtitieteellisen monimutkaista ja kertovat sitten tavalliselle kansalle miten asiat ovat. Omaan järkeensä ei saa luottaa, koska nuo lainoppineet ovat aina viisaampia.
2) Jumala, miten sen sitten ymmärtääkään, on antanut jokaiselle syntymälahjaksi järjen jonka avulla pystyy ymmärtämään "totuuden" vaikkei olisi koskaan edes nähnyt Raamattua. Kun sitten on itse tajunnut "totuuden" olemuksen ja ottaa Raamatun käteensä, voi huomata että sen sisältö tukee sitä omaa ymmärrystä. Teksti on hyvin vertauskuvallista, ja sellaisena aivan loogista. Raamattu ei ole Jumalan kirjoittama ilmoitus ihmisille, vaan ihmisten kirjoittama, jumalasta kertova kirja.
Kumpi teoria vaikuttaa todennäköisemmältä: jumala antaa ihmisille kirjan jossa kertoo "totuuden" (jota tosin vain muutama harva osaa tulkita) ja toivoo ettei ihminen käyttäisi järkeään, vai että jumala antaa ihmisille järjen jonka avulla he voivat löytää "totuuden" ja tästä "totuudesta" he ovat kirjoittaneet metaforisen kirjan?
1) Raamattu on ehdoton auktoriteetti. Jumala antoi ihmisille tiedon "totuudesta" siten, että ohjasi aina kirjoittajan kättä ja ainoa keino löytää "totuus" on tutkia Raamattua. Koska se on niin sekavaa tekstiä, "totuuden" tietävät parhaiten lainoppineet, jotka tekevät Raamatun tulkitsemisesta suorastaan tähtitieteellisen monimutkaista ja kertovat sitten tavalliselle kansalle miten asiat ovat. Omaan järkeensä ei saa luottaa, koska nuo lainoppineet ovat aina viisaampia.
2) Jumala, miten sen sitten ymmärtääkään, on antanut jokaiselle syntymälahjaksi järjen jonka avulla pystyy ymmärtämään "totuuden" vaikkei olisi koskaan edes nähnyt Raamattua. Kun sitten on itse tajunnut "totuuden" olemuksen ja ottaa Raamatun käteensä, voi huomata että sen sisältö tukee sitä omaa ymmärrystä. Teksti on hyvin vertauskuvallista, ja sellaisena aivan loogista. Raamattu ei ole Jumalan kirjoittama ilmoitus ihmisille, vaan ihmisten kirjoittama, jumalasta kertova kirja.
Kumpi teoria vaikuttaa todennäköisemmältä: jumala antaa ihmisille kirjan jossa kertoo "totuuden" (jota tosin vain muutama harva osaa tulkita) ja toivoo ettei ihminen käyttäisi järkeään, vai että jumala antaa ihmisille järjen jonka avulla he voivat löytää "totuuden" ja tästä "totuudesta" he ovat kirjoittaneet metaforisen kirjan?
Vastaukset 34
Vanhimmat
etsii Raamatusta vastauksen kysymykseesi, niin ainoastaan Pyhän hengen avulla ihminen oppii ymmärtämään Raamattua.
Nimenomaan. Jeesus puhui siitä ettei ihminen omalla järjellään tule ikinä ymmärtämään Jumalaa, ja miksi pitäisikään? Raamatun Jumala haluaa jostain syystä että ihmiset ovat kaikessa hänestä riippuvaisia. Sitä varten Pyhä henki lähetettiin maailmaan.
Mitä on Pyhä henki? Onko se kristinuskon rajattu Pyhä henki, joka on osa Jumalaa vai kenties panteistin epämääräinen pyhä henki, joka on osa jumalaa?
Pyhä Henki on yksi Jumalan persoonista. Kyseessä on henki joka tulee kaikkiin uudestisyntyneisiin kristittyihin. Raamattu mainitsee että Pyhä Henki auttaa ihmisiä ymmärtämään Jumalaa. Se vaikuttaa kristittyjen kautta myös niin että he parantavat sairaita, puhuvat kielillä, profetoivat, tulkitsevat kieliä jne..
Pyhä Henki antaa kristityille myös rohkeuden puhua Jeesuksesta, ja oikeat sanat julistaa evankeliumia.
Itse olen kokenut kyseisen ilmiön sillä tavalla että kun puhun jollekulle esim. ateistille Jeesuksesta niin yhtäkkiä tuntuu niin kuin en enää itse puhuisi vaan joku muu puhuu minun kauttani.
Kyllä! Kyseessä on tunne, mutta erittäin vahva sellainen. Mietippä mistä tällaiset tuntemukset voivat johtua? Minun selitykseni on tietysti Pyhä Henki.
Sinä tarkoitit siis sitä kristinuskon huuhaata. No, sen jo arvasikin.
"Mietippä mistä tällaiset tuntemukset voivat johtua?"
Aivotoiminnasta. Ehdollistuneesta sellaisesta.
Mä määrittelen pyhän hengen samoin kuin Osho meditaation, ja ite käytän siitä mieluiten sanaa "psykedelia". Se on kaikkein kuvaavin sana, vaikka suurin osa ihmisistä yhdistääkin sen johonkin epämääräisen pelottavaan huumeilmiöön (kiitos vuosikymmenten huumevalEstuksen).
ikiaikainen pyhä psilosypiini on "huume".
Olen pohdiskellut sinun suhdettasi maailmaan ja taidan ymmärtää jotain näkemyksistäsi, mutta ei minusta ole panteistiksi.
Se siitä...
Mutta tämä kertonee myös jotain ajatustemme samankaltaisuudesta varsinkin suluissa oleva teksti:
""psykedelia". Se on kaikkein kuvaavin sana, vaikka suurin osa ihmisistä yhdistääkin sen johonkin epämääräisen pelottavaan huumeilmiöön (kiitos vuosikymmenten huumevalEstuksen)."
Asiaa, panteisti. Aamen!
"Jumala antoi ihmisille tiedon 'totuudesta' siten, että ohjasi aina kirjoittajan kättä"
Tämä Jumala ei ilmeisesti osaa itse kaikkivoipana kirjoittaa. Ja tuskin lukeakaan. Muutenhan hän olisi sadattanut jopa muslimimaat metrin vahvuudelta Raamattuja täyteen. Lisäksi teoksessa olisi siinä tapauksessa jotain tolkkua. Nythän se on täynnä ristiriitoja ja sellaisia ovat sen tosissaan ottavatkin.
>> Tämä Jumala ei ilmeisesti osaa itse kaikkivoipana kirjoittaa.
"Miksi turhaan takertua siihen mikä on huonoa kun voi keskittyä siihen mikä on hyvää?"
Justiinsa. Miksi turhaan käyttää aivojaan, jotteivät ristiriidat pääse horjuttamaan uskoa satuihin? Kaikki loksahtaa paremmin herkkään uskoon KIÄH KIÄH KIÄÄH!
Ja just täsmälleen toisinpäin. Satuihin uskominen on just sitä huonoihin juttuihin takertumista, ihan yhtälailla kun ateistin vaatimus siitä että Raamattua pitää ehdottomasti tulkita nimenomaan kristinuskon kautta jotta pääsee nauramaan niille todeksi väitetyille saduille.
Ei kristityillä ole mitään yksinoikeutta Raamattuun, varsinkin kun he ovat tehneet siitä lähinnä vallankäytön välineen.
Niin eihän ristiriidat mitenkään huonoja ole. Niistä tulee varmaan kiva fiilis niin kuin Pavlovin koirille. Kuten uskovista huomaa.
Jos kristityillä ei ole yksinoikeutta Raamattuun, en edelleenkään ymmärrä, miksei niitä ole sadatettu muslimimaihin ainakin metrin vahvuudelta.
Yritätkö sä ihan tahallaan ymmärtää väärin? :D Niinkun oikeesti, HALOO xD Jos en olisi juonut noita kahta olutta niin saattaisin kiskaista papuja nokkaan mutta kun olen, niin... hihih :D Olet jotenkin hassu kun niin selvästi yrität haistaa erimielisyyden jota ei ole :)
Sama suomeksi, siis.
Kristityillä ei ole yksinoikeutta Raamattuun = Raamattua ei ole mikään pakko käsitellä juuri sen tulkinnan mukaisesti, jolla kristityt sitä käsittelevät. On ankarasti sallittua suhtautua siihen humanistis-filosofisena, vertauskuvallisena teoksena. Kertomuksia voi myös pitää hauskoina ja viihdyttävinä fiktiivisinä tarinoina (suurin osa ei tosin sovi lapsille) - on tuhat ja yksi tapaa suhtautua, minkä ihmeen takia pitäisi kieltää kaikki paitsi yksi?
>> Jos kristityillä ei ole yksinoikeutta Raamattuun, en edelleenkään ymmärrä, miksei niitä ole sadatettu muslimimaihin ainakin metrin vahvuudelta.
Tuollaista en ole uskovana 25 vuoden aikana vielä huomannut!
-Jumala on antanut Raamatun tekstin ymmärtämiseen meille uskoville avuksi valtavan lahjan; Pyhän Hengen täyteyden!!!
Jeesus Kristus Pyhän Hengen persoonassaan asuu uskovassa ja "opettaa" käsittämään kirjoituksia!
Koetatko ymmärtää tämän? Vai menekkö yli hilseen?
Jos menee yli hilseen, et ole päässyt koskaan Jumalan hengen kanssa yhteyteen!
- tuokaan ei pidä kutiaan!
12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13. ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14. Mutta luonnollinen ihminen ( esim.ateisti, tai uskoton ihminen yleensä, jumalaton, kirj. lisäys) ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Jeesus on;
Joh. 14:
6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- Jeesuksen tuntemisen kautta löydämme totuuden ihan jokapäiväisistä asioista alkaen hengellisiin asioihin.
Pyhä Henki, jonka kautta Jeesus puhuu ihmisille, anttaa heille viisautta päivittäin. Työasioissakin usein on viisautta tullut jonkun pulman ratkaisemiseksi! Rukous Herran Jeesuksen puoleen ja solmut avautuu! :)
Että kumpi oikein todennäköisesti?
Ensimmäinen on vain osin oikein, toinen rannan lepikossa!
Jeesus ilmoitti meille Jumalan, Hänen luonteen, tahdon, sen, millainen Hän on!
Me emme ihmisruumiissa ollessamme voi nähdä, katsoa Jumalaa kasvoista kasvoihin, jos näkisimme, kuolisimme heti!
Hän on niin täydellinen valo, että ruumiimme ei kestäisi sen katselemista. Auringon valo on siihen verrattuna kalpea, kuin kuutamo. Siksi Jumala tuli Jeesuksessa tänne maanpäälle ja siten voimme ymmärtää Jumalasta enemmän, samalla, kun ymmärrämme Jeesuksen persoonan!
- Ensinnäkin Jumala tahtoo, että käytämme järkeämme asioissa, mutta jos tulee sellainen juttu, johon ei osaa ratkaisua löytää, niin on luvattu;
Jaakob.1:
5. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
6. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä;
- henkilökohtaisia kokemuksia on...
Jumalallista totuutta ei voi järjen, viisauden avulla löytää, siihen tarvitaan siis Pyhän Hengen valo.
1 Kor. 1:
18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi."
20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27. vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28. ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29. ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."
>> 12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13. ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14. Mutta luonnollinen ihminen ( esim.ateisti, tai uskoton ihminen yleensä, jumalaton, kirj. lisäys) ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. > 6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. > 5. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
6. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä
Sinä uskovaisena voisit kertoa, mikä on luterilaisen kirkon virallinen lähestymistapa raamatun olemukseen? Onko se virheetöntä Jumalan sanaa?
Raamattu koostuu 66:sta erillisestä kirjasta. Nämä kirjat koottiin yhtiin kansiin neljän kirkolliskokouksen sarjassa 300-luvun lopulla. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun kristinuskosta oli tullut Rooman ainoa virallinen uskonto.
Onko olemassa kenties satoja eri kirjoja, joita Jumala on "omakätisesti" kirjoittanut ja sen jälkeen antanut näille kirkolliskokouksessa vaikuttaneille poliitikoille (tai papeille, uskonto oli sen ajan politiikkaa) tiedon, mitkä ovat näitä jumalallisia kirjoja? Sen jälkeen he ovat koonneet useaan kertaan eri kielille käännetyistä kirjoista yhden täydellisen ja virheettömän kokonaisuuden, Jumalan sanan..?
Itse en löytänyt tunnustuskirjoista muuta mainintaa raamatun asemasta Luterilaisessa kirkossa, kuin tämän:
"Seurakunnissamme tulee opettaa, uskoa ja tunnustaa, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sisältää täydellisesti kaiken sen, mikä kuuluu kristilliseen oppiin Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja meidän autuudestamme sekä hyvistä teoista ja hyveistä. Raamattu on oikein kristillisen opin perusta ja tukipylväs, kuten myös ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/upsala.html
"Syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta" on todella epämääräisesti sanottu. Jos Pyhä Henki on yksi Jumalan persoona, niin eikö kaikki maailman asiat ole syntyneet pyhän hengen vaikutuksesta..? Martti Luther taisi pitää raamatun asemaa itsestään selvänä, sillä uskontunnustuksissa tai opinkohdissa ei mainita erikseen raamatun asemasta. Siellä puhutaan vain "Pyhästä Raamatusta"...
tän voisi kopioida melkeinpä suoraan meidän salaisjärjestön uskonjulistukseen.
Raamattu on vertauskuvallinen teos, jonka vertauskuvia voi tulkita rajattoman monella tapaa. Silloin voimme luottavaisin mielin ajatella, että jokin tulkinta on totuudenmukainen.
Esimerkiksi litteän maan voi tulkita pallomaiseksi, ylösnousseen Jeesuksen ylösnousemattomaksi keneksi vain jne.
Eikä kirjan tarvitse edes olla raamattu, vertauskuvia tulkitsemalla löytyy totuus monenlaisista kirjoista, kunhan vain asennoidumme niin, että ne ovat vertauskuvallisia :)
>> Raamattu on vertauskuvallinen teos, jonka vertauskuvia voi tulkita rajattoman monella tapaa. > Eikä kirjan tarvitse edes olla raamattu, vertauskuvia tulkitsemalla löytyy totuus monenlaisista kirjoista, kunhan vain asennoidumme niin, että ne ovat vertauskuvallisia :)
kaikilla on omansa, ja Jahvenkin ÄO näyttää olevan suoraan verrannollinen julistajansa ÄO:ään.
Siksipä olisikin hyvä, että Herra itse näyttäisi mallia tosi viisaudesta, ettei tulisi pahoja väärinkäsityksiä. Kyse on kuitenkin niin vakavasta asiasta kuin missä vietämme ikuisuutemme. Herra onkin näyttänyt mallia Raamatussa, mutta se ei näytä kelpaavan nykyuskikselle.
Jotkut väittävät jopa, että helvettiä ei ole olemassa, vaikka itse Jeesus selostaa muuta, eikä kyse ole vain erossa olemisesta.
miksi Jeesus pelastaisi ihmisiä olemattomasta tai suhteellisen viihtyisästä helvetistä. Tai jos muut paitsi uskikset viihtyvät helvetissä, niin sittenhän Jeesus on nähnyt vaivaa vain uskisten nirsoilun tähden.
En myöskään ymmärrä, millaista se erossa olo Jumalasta olisi, paitsi jos se on kuin nykyistä elämääni. Olen joiltain uskiksilta kysynytkin, mutta asiaa ei ole pidetty tarpeeksi konkreettisena ateistien tajuttavaksi.
on tulossa Herralta, joka on luonut maailman, jonka olennot pysyvät hengissä syömällä toisiaan.
Miten viestisi, joka oli suora vastaus mun viestiini, liittyi alkuperäiseen aiheeseen?
"Kumpi teoria vaikuttaa todennäköisemmältä: jumala antaa ihmisille kirjan jossa kertoo "totuuden" (jota tosin vain muutama harva osaa tulkita) ja toivoo ettei ihminen käyttäisi järkeään, vai että jumala antaa ihmisille järjen jonka avulla he voivat löytää "totuuden" ja tästä "totuudesta" he ovat kirjoittaneet metaforisen kirjan? "
Minä pidän todennäköisempänä, että Raamatun funfamentalistinen tulkinta on lähempänä alkuperäisideaa. Jeesus tuskin tarkoitti helvettikuvauksiaan vertauskuvallisina, eivätkä myöskään aikansa ihmiset.
Lisäksi epäilen Raamatun jumallista alkuperää ylipäänsä, joten epäilen myöskin sitä, että taustalla olisi joku 2000 vuotta aikaansa edellä oleva herrasmies.
>> Lisäksi epäilen Raamatun jumallista alkuperää ylipäänsä, joten epäilen myöskin sitä, että taustalla olisi joku 2000 vuotta aikaansa edellä oleva herrasmies.
Olenkin paljon pohtinut, että mikä saa ihmisen hylkäämään sen tiedon, mitä hänen tuntonsa hänelle itselleen välittää (siis se kuuluisa omatuntonsa). Parhaimmillaan, eli ilman manipulaatiota ja propagandaa, tästä itse-, eli omastatunnostahan kasvaa tietoa siitä, millainen ao. ihmisen suhde eri asioihin on. Tästä sitten luonnollisesti kasvaa tahto väistää joitakin asioita ja tavoitella toisia. Jne.
Yksi mielenkiintoisimpia krisselismin lanseereaamista kristiriidoista on se, että paljon puhutaan omastatunnosta, mutta melko perusteellisesti se yritetään dogmin polkua tallaillessa tainnuttaa. Siksipä he eivät puhukaan maailman ymmärtämisestä, vaan jostakin ehdottomasta totuudesta, joka on normaalin rahastusyksilön ulottumattomissa ja vain pappisklaanin oikein tulkittavissa.
kuulemma auttaa syntymälahjaa ymmärtämään, että Raamattu on Jahven sanaa.
Mitä kiihkeämpi uskova, sitä tiukempi rooli tottelemisella elikä auktoriteetille alistumisella. Siinäpä hän sitten joutuu mennen tullen tallaamaan omantuntonsa (empatiansa) ja hyväksymään moraalikseen auktoriteetin tahdon.
Asiaa ei mitenkään lievennä se, että tämä auktoriteetti on ohjeensa ilmaissut jokseenkin epäselvästi ja niinpä monen kirjava lauma sananselittäjiä esiintyvät jumalan edusmiehinä (ja -naisina).
Pointtihan tässä on se, että yksilö näin menetellessään väistää henkilökohtaisen moraalisen vastuunsa yhteisössään. Sosiaalipsykologi Erich Fromm oli sitä mieltä, että kansallissosialismin nousu Saksassa perustui tällaiselle pohjalle.
Da da:
"Sosiaalipsykologi Erich Fromm oli sitä mieltä, että kansallissosialismin nousu Saksassa perustui tällaiselle pohjalle."
Noitavainot ovat krisselismissä jatkuva optio. Siksi on tärkeää valistaa valtavirtauskonnon todellisesta luonteesta.
Mistään jatkuvasta optiosta tuskin voi puhua. Ehkä ei edes vainoista. Mitä taas tulee kansallissosialismin nousuun, niin se johtui pitkälle kesken jääneestä pelistä.
>>Raamattu ei ole Jumalan kirjoittama ilmoitus ihmisille, vaan ihmisten kirjoittama, jumalasta kertova kirja.
>> Muotoilen mieluummin näin: "ihmisten kirjoittama, ihmisestä kertova kirja".
Se on jännä juttu, miten ihmisellä on tarve hakea jumalaa/jumaluuksia kirjoistaan ja temppeleistään. Henkisyys ja ei-materiaaliset arvot ja motiivit kun ovat integraalinen osa meitä filosofisia eläimiä.
Raamattu on mielenkiintoinen opus juurikin lähinnä allegoriana inhimillisyydestä; barbaarisen ja väkivaltaisen alun jälkeen kohti moraalisempaa uutta ihmistä. Miten onkin, ettei Jeesus pitänyt tärkeinä kuin niitä humanistisia käskyjä? Jää vähän sellainen olo, ettei Jeesus todellakaan ollut mikään Jumalan poika, vaan jonkinlainen moraalifilosofi, jolle jälkipolvet laittoivat lisää määreitä ja sanoja suuhun. Sehän olisi ollut sangen helppoa, Jeesus kun ei nähnyt hyväksi kirjoittaa itse mitään. Vrt. Sokrates?
Henkisiä arvoja ja elämyksiä ovat toiset ihmiset väärällään, toiset taas elävät elämänsä totaalisen "hengettöminä", riippumatta tuputettujen uskontojen määrästä ja laadusta. Näyttää vahvasti siltä, että kyseessä on jonkun asteinen geneettinen ominaisuus. Miten siis voidaan olettaa, että uskominen voisi olla edellytys millekään (vaikkapa "Paratiisiin" pääsemiselle), jos Raamatun antamat "taivaaseenpääsyohjeet" eivät kuitenkaan aina eikä jokaiselle toimi? Mitä tämä kertoo meille Raamatusta "Jumalan Sanana"? Ei se ainakaan erehtymätöntä ole; sen sijaan inhimillisenä allegoriana "tarkoituksen" metsästyksestä se taas toimii.
Jos Raamattu olisikin ihan oikeasti "erehtymätöntä Jumalan sanaa", niin miksi sitä ei ole kirjoitettu kauniimmin? Täälläkin on usein kysytty, voiko Jumala luoda kiven, jota ei jaksa itse nostaa. Mielenkiintoisempi kysymys on seuraava: miksi Shakespeare kirjoitti ajattomat näytelmänsä kauniimmin kuin Jumala kirjoitutti Raamattunsa? Voiko Jumala siis luoda jotain itseään taitavampaa?