Mulla on ollut jo3 vuoden ajan paniikki/ahdistushäiriö. Alussa se oli jopa niin paha etten voinut katsoa ketään silmiin!! Olen syönyt jo vuoden mitan seronilia ja propralia myös..mutta ahdistus ja jännitys päällä kokoajan! :( Mitä ihmeimmissä tilanteissa sitä alkaakin just ahdistaa..sellasissa missä toinen ei ikinä..*huoh* Esim. jos työkaverini vaikka kysyy multa jotain niin mua alkaa ahdistamaan ja tunnen kuinka kasvoni alkavat kuumottaa ja hengeä ahdistaa yms.. Mulla on siis kokoajan ahdistus päällä, joka päivä..ei kolmeen vuoteen ole ollut YHTÄÄN rentoa, ilman jännitystä olevaa päivää :'( Käsiä nipistelee, ja myös jalkoja, paineen tunne rinnassa, huoh...en jaksa tätä. Eiks tää oo jo haitallista jotenkin terveydelle?? Kun on jatkunut näin pitkään ja ei vieläkään loppua näy... Voisinpa olla niinkuin ennen.. Mahasta aina vääntää kun joku kysyykin vain jotain..pakko itkeä välillä. Mitä mä teen???
Haluisin selvitä ilman lisälääkkeitä..mutta unelmaa vain.....:(
Haluisin selvitä ilman lisälääkkeitä..mutta unelmaa vain.....:(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Josta voisit saada hetkellistä helpoitusta oireisiissi,
Ja tietysti haluan toivottaa kovasti voimia.
Tietysti olisi ehkä hyvä kokeilla reikiä. Jos toivo on kokonaan mennyttä. Itse sain apua rentoutumiseen, kuten akupunktiosta.
jooga ovat auttaneet minua. herää aamulla aikaisemmin ja tee joku rentoutusohjelma. hengittele syvään ja tee mielikuvaharjoittelua. myös kahvin ja teen juonnin lopettaminen kannattaa.
Kahvi, tupakka, tee ja cola juomat pois ja lenkkeilyä ym. kuntoilua tilalle niin helpottaa jonkin verran. Kuntoilun pitäisi olla kunnon rääkkiä eli syke korkeelle ja hiki lentämään eikä mitään hissukseen kävelyä. Eihän tuokaan paniikkihäiriötä pois vie mutta helpottaa hiukan sillä huono fyysinen kunto pahentaa kohtauksia huomattavasti..
tuo avun.
Minulla ollut tämä paniikki ja ahdistus n.4 vuotta..Lääkityksenä mulla vain 0.25mg xanoria tarvittaessa..Olen saanut avun ja pärjään jo hyvin...Eikä ole noussut määrät...päinvastoin,,jos on hyvä päivä menee vain 1-2 tabl per päivä...Toivottavasti saat oikean lääkityksen ja pääset ahdistuneesta ja jännittyneestä olotilastasi...Hyvää kesää!!!
pahin olo pois, että saat elämääsi rauhaa ja aikaa rakentaa sitä uudelleen.
Säännölliset elämäntavat; ulkoilu, syöminen, nukkumaanmeno suurin piirtein aina samaan aikaan.
Opettele rentoutumaan. Itselläni on onneksi hiukan vapaammat työajat ja voin esim. ruokatunnilla käväistä kotona ja olla 15-20 min sängyllä silmät kiinni ja annan ajatusten siirtyä mukaviin asioihin, kesään, laineiden liplatusten ääniin, lokkien kirkunaan, tuulen ääneen puiden lehdissä ja lämpimän kesätuulen tuomiin tuoksuihin. Näin pääsen tuossa ajassa hetkeksi hyvin rentoutuneeseen tilaan ja vaikka aika on noin lyhyt, rentoutumisen vaikutus kestää useamman tunnin.
Xanor on hyvä lääke ja ainoa, joka on todella auttanut monia. Itsellänikään määrät eivät ole kasvaneet, vaan ne vaihtelevat päivästä toiseen. Määrää voi -hitaasti- vähentää, jos tuntuu, että pahin on jo ohi.
Xanoria ei saa itse alkaa vähentään. Vaan sen asteittainen vähentäminen alkaa lääkärin seurannassa. Eikä ole ainoa hyvä lääke. Mene erikoistuneen psykiatrin luokse ja kysy, mitä lääkitystä hän ehdottaa.
Kerro oireista ja kaikesta aivan suoraan, ei mitään kaunisteluja asiasta, vaikka kuinka nolottaisi. Silloin lääkäri määrittää sinulle parhaiten sopivat lääkkeet.
Mielestäni sinun lääkityksesi ei ole kohdallaan.
Hae apua! Jo huomenna! Tee päätös. Ota ensimmäinen askel!
olen jo "varttunut"immeinen.Kärsinyt vuosikymmeniä epämääräisestä ahdistuksesta,kunnes itse löysin diagnoosin;paniikkihäiriö..terapia ja lääkkeet ja taistelutahto...vie kallioiden läpi.Olen ollut kuin vuoristoradalla.Näitä termejä "paniikkihäiriö"yms. ei tunnettu kun olin nuori.
Nyt tiedän ja olen suht.vapaa ahdistusten suhteen.Paniikkihäiriö ja pelot ovat olleet minulla oireita dissosiaatiohäiriöistä.Homma on alkanut selvitä ja elämänilon tunne on jo kohdannut minua.Rauha ei ole staattinen tila,mutta nyt on hyvä.Toivon voimaa ja itsepintaisuutta kohdata asiat silmästä silmään.Aikoinani en päässyt edes siltojen ja katujen yli.
Onko sinulla millainen lääkitys? Millaisia oireita ja ongelmia sinulla on ollut? Minulla todettiin paniikkihäiriö v.2004. Käytännössä olen kärsinyt siitä koko ikäni. Nyt lisäksi tullut jännittyneisyyttä ja ahdistusta.
Lääkityksenä minulle on kokeiltu tuota edm.xanoria,anafranilia,seronilia en muista muita,mutta kokeiltu on.Nyt on Seroxat,ties monennettako vuotta ja tarvittaessa Diapam,yöksi Tenox,tarvittaessa käyn psykiatrilla "puhaltelemassa".MUTTA----itse oivalsin monien mutkien kautta,että minähän poden dissosiaatiohäiriötä,ja siitä depersonalisaatiota.(Voit googlettamalla löytää ko.)(Depersonalisatio).
Oireeni on ollut lapsuudesta asti,aina tiettyjen elämäni muutosvaiheitten yhteydessä armottomana ulkopuolisuuden tunteena,eli redealisaationa,ahdistuksena,kauhuna,fobioina,niitä nyt koen lievänä yhä:ahtaanpaikankammo,torikammo,suljetunpaikankammo,korkeanpaikankammo,ihmismassat,vappu,taiteiden yö,uusi vuosi ym,ulkomailla olo jne.Minulla vältämiskäyttäytyminen hyvin voimakas,mutta yksittäisiä ihmisiä en pelkää,enkä esiintymistä,käsittämätöntä?Olen silloin "joku muu".
Tässä ei pysty niin laajasti käsittelemään kuin olen kokenut ja käynyt läpi..nyt on alkanut helpottaa,käytän vain Seroxatia,serotoniinin takaisin estoaineena ja en masennu "oloista"niin pahasti enää sekä joskus Diapamia ja Tenoxia.Mutta koen olevani lähellä "vapautumista".On minulla ollut fantastisia rauhan vuosia,jolloin ei mikään ahdistanut.Tietyt asiat laukaisevat ns.panicin.jos haluat vaihtaa ajatuksia enemmän,laita spos.os.niin vastaan.Tsemppiä :)
Itse löysin avun vyöhyketerapeutilta. heillä on myös psykologian koulutusta tai ainakin henkilöllä jolla käyn on. Jokainen meistä silti on yksilö joten koitappa eri juttuja.
Mulla on myös samanlaisia oireita työpaikalla, mutta ei hirveesti muualla. Ihmetyttää kun kaikki on siellä vielä tuttuja ihmisiä, mutta silti jännitän ja panikoin jatkuvasti heidän seurassaan. Viime syksyn jälkeen tilanne on vielä entisestään pahentunut, kun paras ystäväni kuoli äkillisesti. Olen huomannut, että kun kahvia ja alkoholia käyttää tosi vähän, niin on huomattavasti parempi olo. Käytän päivittäin propraalia, mutta todella pienen määrän,jotta selviä päivän jotenkin. Työskentelen vielä ainoana naisena miesvaltaisella alalla,niin paineet on selviytymisessä entistä kovemmat. Haluaisin eroon tälläisestä inhottavasta olotilasta jollain konstilla, en lääkkeillä. lenkkeilystä tulee minulle hyvä olo. Vyöhyketerapiaa tai jotain muita juttuja pitäisi kokeilla. Jos keksit jotain, mitä voitais kokeilla, niin kirjoitappa tänne.
Joo, se muakin ihmetyttää että tuttujen ihmisten kuten perheenjäsenten seurassakin jännittää ja ahdistaa.. Se on vaan NIIN! :-( Lenkkeily auttaa, yksin istuminen vaikka kalliolla ja miettiminen, riittävä uni, vaihtelevuus elämässä(matkat yms.), uuden asian opetteleminen, laulaminen, päiväkirjaan omien tuntemusten ruksaaminen, pitkä suihku(ja vielä jotain ihanan tuoksuista ja rentouttavaa suihkugeeliä), läheisen ihmisen seura(läheisyys) - esim. mä tunnen tosi ihanan pojan, joka tukee mua kaikin tavoin :-) Voin kertoa sille IHAN kaiken ja se helpottaa, sillä tiedän että hän ei arvostele vaikka välissä punastun tai alan panikoimaan. Läheisyys jonkun tärkeän ihmisen kanssa helpottaa, tiedän mistä puhun sillä mua ainakin helpottaa se TODELLA paljon. En tiedä mikä siinä on mutta kun olonsa tuntee vaan niin hyväksi jonkun seurassa, niin ehkä sitä vaan unohtaa noi kauheat ahdistumiset. Mutta ikinä se ei multa ole kokonaan hävinnyt..ja juu, tässä sitä vielä sen kanssa taistelen..varmaan loppuelämäni. Jos joku keksii vielä muita keinoja miten voisi rauhoittua, niin laittakaa tulemaan :-) Kiitti!!