NATO:n elinaika

Suomen pohtiessa liittymistä suureen ja mahtavaan ihmettelevät kaukoviisaat jo NATO:n elinajan päättymistä. Joidenkin mielestä NATO on jo nyt muuttunut enempi keskustelukerhoksi. Selvää on, että NATO on ainakin väliaikaisesti hajallaan. Sen alkuperäinen tarkoitus oli torjua idänuhkaa. Kylmänsodan jälkeen sana Itä pyyhittiin kokonaan uhkakuvista ja järjestöstä alettiinkin muovaamaan kansainvälisissä kriiseissä toimivaa rautanyrkkiä. Itä-Eurooppa haikailee NATO:n vanhaa roolia takaisin, kun taas USA:n yli-innokkuus mätkiä kaikkea mikä liikkuu (tai pysyy paikallaan) on ryvettänyt idealistisen haaveen NATO:sta länsimaisten arvojen puolustusliittona.

USA:n tuleva presidentti sanelee tietysti pitkälle maan ulkopolitiikkaa ja roolia NATO:ssa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Eurooppaan pettynyt USA on vetäytymässä, mikä todennäköisesti jatkuu Irakin kriisin syödessä intoa puuttua muun maailman asioihin.

Epäilemättä samoja tunnelmia on myös monessa Euroopan maassa. Itä-Euroopassa lietsotaan Venäjän pelkoa, mikä ei toisaalta innosta Keski-Eurooppaa sen enempää. Suomessa ollaan oltu kiinnostuneita kansainvälisestä kriisienhallinnasta ja tätä taustaa vasten Halosen/Tuomiojan politiikka on ihan johdonmukaista. Kun NATO:n oma käsitys roolistaan on hakusessa, ei Suomen ole mitään syytä kiirehtiä moiseen soppaan ihmettelemään.

Tällä hetkellä NATO:n hajoaminen on paljon todennäköisempää kuin Venäjän hyökkäys.