Näin jokin aika sitten työpaikkailmoituksen, jossa yhtenä vaatimuksena oli hyvä stressinsietokyky. Silloin en suuremmin kiinnittänyt huomiota kyseiseen vaatimukseen, muuta kuin että se pisti jotenkin ikävästi silmään. Eilen asia sitten palasi mieleen ja aloin tuohtuneena miettimään, että onko tuollainen vaatiminen ihan normaalia nykypäivänä?
Ensimmäisenä tulee mieleen, että onko paikka vapaana, koska edellinen työntekijä paloi loppuun ja nyt päätetään varmistaa, että tuleva henkilö on vahvempi? Vai tietääkö yritys jo tässä vaiheessa, että henkilö tulee olemaan ylikuormittunut, sillä tehtävän hoitamiseen tarvittaisiin oikeastaan kaksi tai kolme henkilöä? Todennäköisesti ylireagoin hieman ja hakemus tarkoitti vain sanoa, että henkilön tulee selviytyä tilanteista, joissa vaaditaan nopeaa päätöksentekokykyä tms. Silti hakemus mielestäni kuvastaa sitä, että nykyisin on ihan hyväksyttävää, että työ on stressaavaa ja se voi olla jopa ns. positiivinen piirre, jonka voi vapaasti mainita työhakemuksessakin. "Meillä tarjotaan viihtyisä työympäristö ja paljon stressiä..."
Tietääkö monikaan, kuinka hyvä heidän stressinsietokyky lopulta on? Ainakaan nuoremmat henkilöt, joilla ei välttämättä ole kokemusta stressaavasta työstä? On helppo arvioida omaako valmiudet jonkin atk-ohjelman käyttöön tai osaako jonkin kielen sujuvasti, mutta mitä jos arvioi stressinsietokykynsä väärin ja stressaantuukin työssä? Ilmeisesti silloin ei voi muuta kun syyttää itseään, sillä hakemuksessahan oli sanottu, että pitää olla stressinsietokykyä.
Minkälainen on mielestänne vaadittu "hyvä stressinsietokyky" ja mitä mieltä olette aiheesta yleensäkkin?
Ensimmäisenä tulee mieleen, että onko paikka vapaana, koska edellinen työntekijä paloi loppuun ja nyt päätetään varmistaa, että tuleva henkilö on vahvempi? Vai tietääkö yritys jo tässä vaiheessa, että henkilö tulee olemaan ylikuormittunut, sillä tehtävän hoitamiseen tarvittaisiin oikeastaan kaksi tai kolme henkilöä? Todennäköisesti ylireagoin hieman ja hakemus tarkoitti vain sanoa, että henkilön tulee selviytyä tilanteista, joissa vaaditaan nopeaa päätöksentekokykyä tms. Silti hakemus mielestäni kuvastaa sitä, että nykyisin on ihan hyväksyttävää, että työ on stressaavaa ja se voi olla jopa ns. positiivinen piirre, jonka voi vapaasti mainita työhakemuksessakin. "Meillä tarjotaan viihtyisä työympäristö ja paljon stressiä..."
Tietääkö monikaan, kuinka hyvä heidän stressinsietokyky lopulta on? Ainakaan nuoremmat henkilöt, joilla ei välttämättä ole kokemusta stressaavasta työstä? On helppo arvioida omaako valmiudet jonkin atk-ohjelman käyttöön tai osaako jonkin kielen sujuvasti, mutta mitä jos arvioi stressinsietokykynsä väärin ja stressaantuukin työssä? Ilmeisesti silloin ei voi muuta kun syyttää itseään, sillä hakemuksessahan oli sanottu, että pitää olla stressinsietokykyä.
Minkälainen on mielestänne vaadittu "hyvä stressinsietokyky" ja mitä mieltä olette aiheesta yleensäkkin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kieltämättä stressinsietokyky herättää monenlaista ajatusta ja tuo minulle ensimmäiseksi mieleen kiireisen työn, jossa on kyettävä sietämään tilanteiden nopeita muutoksia.Mutta eihän se todellakaan kerro kaikkea työstä, koska joskus työn stressaavuus voi johtua työpaikan ilmapiiristä, muutamien ihmisten yhteistyökyvyttömyydestä, heikkotaitoisesta pomosta yms. Joten huonossa lykyssä työpaikalla voidaan omat ongelmat kiertää lataamalla suuret odotukset työntekijään, ladella toiveita miten työssä on kyettävä suoriutumaan ja loppujen lopuksi kukaan ei jaksa, koska varsinaista stressin aiheuttajaa ei osata karsia pois.
Totta on, että sanaa stressi pitäisi osata käyttää hyvin harkiten ja jos tahtoo antaa dynaamisesta työpaikasta myönteisen kuvan varmasti löytyisi toinenkin tapa ilmaista mitä työntekijältä odotetaan.
Stressinsietokyky tarkoittaa erästä inhmillistä ominaisuutta, jota paineensietokyvyksikin kutsutaan.
Aloja ja ammatteja, joissa tarvitaan suurta paineensietokykyä:
- palo- ja pelastusala & ensihoito leikkaussali / ensiapu
- pienyrittäjä
- pörssiyhtiön tulosvastuullinen ylempi toimihenkilö / johto
- sotilaslentäjä
- öljytankkerin päällikkö
- luotsi
- valtakunnansovittelija
- ylä-asteen opettaja "ongelmakoulussa"
- mm-tason kilpaurheilu / yksilötaso
- lentokapteeni
- Kansaneläkelaitoksen virjailija
- yms..
Paineensietokyky tarkoittaa sellaista ominaisuutta, joka ei ole suoraan verrannollinen opittavaan taitoon tai tietoon, joilla työtä tehdään. Se on ominaisuus, jonka puuttuminen havaitaan yleensä silloin kun sitä tarvitaan ja silloin on monesti liian myöhäistä.
Työelämässä yleensäkin tarvitaan jonkinlaista tappioiden sietokykyä, olipa ammatti mikä tahansa. Kyseisestä rekrykärpäsestä on vain tehty härkänen sillä tässä helpon elämän yhteiskunnassa normaalin ihmisen normaalit ominaisuudet on terminologian avulla saatu vaikuttamaan itseään hienommilta. Ennen elämä oli vaikeampaa monelta osin ja vastapainoksi ihmiset sietivät paremmin vastoinkäymisiä.
Ne oikeat "stressinhallinalliset" poikkeusyksilöt ovat olleet kuitenkin poikkeuksia aina, ajasta riippumatta.
Minullakin tuo nostaa niskavillat pystyyn kun näen tuon vaatimuksen jossain. Nykyisessä työssäni sitä edellytettiin ja sitä saa testata käytännössä päivittäin. Minun tapa sietää stressiä edes jotenkin on olla välittämättä mistään, teen työni niin hyvin kuin osaan ja sen verran kuin ehdin. Henkeä ei minulta saa vaikka kuinka kiilaa ja kiristää vaatimuksia, siispä otetaan rennosti. Välillä saa haukut ja välillä ei, mutta potkuja ei kuulu. Katsos kun meitä stressiä sietäviä tarvitaan helpottamaan muiden painetta. Meidän niskaan voi kaataa kaiken mitä ei itse jaksa kantaa ja meitä voi syyttää kun emme onnistu joskus. Kaikki sisimmässään tietävät että olemme tarpeellisia vaikka elämä ei ole yhtä onnistumisten riemukulkua! Kerran unohdin tämän ajattelutavan vuodeksi ja olin tulla hulluksi, valvoin yöllä ja minua vitutti koko ajan. Oli kova työ saada tämä asenne takaisin. Voi olla että kuulostan kusipäältä mutta en ole. Arvostan ihmisiä enkä vaadi että kaikilla pitää olla rankkaa, ymmärrän kun joku uupuu ja siksi stressin sietokykyä ei pitäisi vaatia joka paikassa ja kaikilta. Kaikki ei kestä kaikkea. Kannan vastuun tästä asenteestani, jos se joskus aiheuttaa jollekkin vahinkoa niin luovun hommastani.
Toikin on hieman sellainen juttu, että mikä sitten ketäkin stressaa. Toista saattaa stressata kovastikin joku asia, minkä toinen taas osaa ottaa niin, ettei asioita "viedä kotiin" eikä muutenkaan koe niitä stressaavana. Tällaisia voi olla esim. ihmisiin liittyvät päätökset/heidän vaikeat elämäntilanteensa.
Sitten on kiire, jonka joku kokee todella painostavana ja toinen taas tykkää, että on monta rautaa tulessa nopealla temmolla. Tai voi olla pitkä työmatka, jonka vuoksi yksi kärsii oman ajan puutteesta ja kulkemisesta ja toinen taas ottaa matkan rennosti nukkuen, eikä kärsi oman ajan menettämisestä. Pitkä työmatka ja/tai vähäinen oma aikakin kun voi olla erittäinkin stressaavaa jollekkin.
Tärkeintä on kaiketi tiedostaa ne omat stressitekijät, jolloin niihin voi mahdollisesti jollain tasolla vaikuttaa.
Joka tapauksessa hieman ikävä kaiku on tuolla stessinsietovaatimuksella, etenkin kun harvoin kerrotaan mihin sitä vaaditaan, niin kuin esim. että työ on ajoittain erittäin kiireistä tms.
Stressinsietokykyä vaaditaan yleensä vain silloin jos työilmapiiri on tulehtunut. Tuommoisista on kokemuksia, täysiä paskalafkoja joihin ei kannata koskaan hakea. Palkkana on (surkean palkan lisäksi) vain burnout sekä haukut.
Aikaisemmassa "dynaamisessa" media-alan yrityksessä sain kuulla, kuinka hienosti stressinsietokykyni oli parantunut kahdessa vuodessa, josta pökerryin. Annoin lopulta tulla kehityskeskustelussa kaiken epäoikeudenmukaisuuden ulos, ja potkuthan siitä tuli. Ei sopinut humaaniajatusmaailmani sarasvuomeininkeihin. Se että, yritys korostaa olevansa dynaaminen ja kehittyvä, pitäisi sen myös nähdä kolikon toinenkin puoli eikä tuudittautua omaan hienouteensa.
Yhtä paljon kuin työ ottaa työntekijältä, pitäisi sen myös antaa, jota ei omasta mielestä enää nykyisin tapahdu vaan me sopeudumme huonompiin työehtoihin kuin ennen. ja mistäköhän se johtuu?
Olen itsekin miettinyt asiaa. Mielestäni jos työpaikkailmoituksessa jo tuollaista mainitaan, voi olla syytä unohtaa työ suosiolla - jos nimittäin itse on stressaantuvaa tyyppiä. Tuollainen maininta antaa mielestäni vain todella negatiivisen kuvan itse työnantajasta. Toki monet työnantajat haluavat löytää mahdollisimman tunnollisesti töitä paiskivia työmyyriä, jotka tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisenkin työt yhden palkalla... Valitettavan usein tässäkin ajatellaan pelkkiä säästöjä. Se ei ole kovinkaan inhimillistä, mutta valitettavasti lähes alalla kuin alalla se nykyisin tätä on.
Stressinsietokykyä voi olla vaikea arvioida etukäteen, vasta itse työ kertoo miten stressaavaksi sen kokee. Itselläni aiempien työkokemuksieni mukaan varsin heikko stressinsietokyky, ja työ missä ei ole liikaa vastuuta sopii minulle parhaiten. Mutta nuorten, joilla ei ole alan kokemusta, on mielestäni mahdotonta sanoa tulevatko stressaantumaan työssä vaiko ei. Ja toisaalta myös ihminen, jolla omasta mielestään on aina ollut hyvä stressinsietokyky, voi hänkin yllättäen stressaantua tai saada täydellisen burn-outin. Ei sitä koskaan tiedä.