.
Suora vertaus liike-elemästä tai mistä vain, jossa avainpaikalla oleva henkilö rakentaa ympärilleen henkilöorganisaatiota:
Perustan rakentelun lainalaisuudet ovat edeleen käyttökelppoisia:
Juoppo kerää ympärilleen ryyppykavereitaan
Heikko pelkää vahvoja ja suojaa heikkouksiaan silmänpalvojilla
Vain vahva johtaja uskaltaa ottaa lähelleen ja alaisekseen itseään kovempia kykyjä!
Pian näemme missä ryhmässä Vanhanen liikkuu.
Väyrysen valinta (?) MMM:n johtoon on Vanhasen suuruuden mitta. Valinta kertoisi Vanhasen siirtyneen seuraavaan luokkaan ylemmäs ja eteenpäin, pois SDP-SAK:n pakkonöyräilijän roolista.
Iltapäivällä asia saa sinettinsä.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Suora vertaus liike-elemästä tai mistä vain, jossa avainpaikalla oleva henkilö rakentaa ympärilleen henkilöorganisaatiota:
Perustan rakentelun lainalaisuudet ovat edeleen käyttökelppoisia:
Juoppo kerää ympärilleen ryyppykavereitaan
Heikko pelkää vahvoja ja suojaa heikkouksiaan silmänpalvojilla
Vain vahva johtaja uskaltaa ottaa lähelleen ja alaisekseen itseään kovempia kykyjä!
Pian näemme missä ryhmässä Vanhanen liikkuu.
Väyrysen valinta (?) MMM:n johtoon on Vanhasen suuruuden mitta. Valinta kertoisi Vanhasen siirtyneen seuraavaan luokkaan ylemmäs ja eteenpäin, pois SDP-SAK:n pakkonöyräilijän roolista.
Iltapäivällä asia saa sinettinsä.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivotaan yhdessä, että Väykky päästetään maatalousministeriksi. Se olisi loistava veto Vanhaselta siinä mielessä, että saadaan tarpeellista teatraalisuutta maatalousneuvotteluihin. Tämä on siis uskottavuuskysymys, psykologiaa kun rahaa tuskin tulee.
Oppositon kannalta on myös ihan toivottavaa, että jo hallituksen sisälle rakentuu tuntuva oppositio. Kokoomus vältti tämän miinan omalta osaltaan panemalla Niinistön puhemieheksi. Kanerva tuskin saa paljon tuhoa aikaiseksi hallituksen sisällä. Kepulla on sen sijaan asettaa tuleen Väykyn lisäksi myös Pekkarinen, joten kovat paikat Vanhaselle voi vielä tulla omiensa paimentamisessa. Lisäksi puolueet pää-äänenkannattajista erityisesti satraappi Laatikainen on päästellyt jo melkein sarjatulta Kepun nykypolitiikkaa kohtaan. Satraapeille punamullan loppu tuntuu olevan melkoinen kauhistuksen paikka. Eikä syyttä, saatte vielä nähdä, että Laatikainen on haistanut kehityksen oikein.
on aivan sama mitä ne uhoo. Vain sinun kaltainen torvi niitä uskoo.
Ei tästä ole kovin kauan aikaa, kun melkein kaikki kepulaiset vielä uskoivat Laatikaista ja Hokkasta. Aikansa kutakin, ehkä niin. Silti arvelisin Kepussa edelleen olevan kovan punamultaytimen ja sen etunenässä nämä satraapit ja puoluesihteeri Korhonen. Nämä miehet ovat toki pelureita, mutta he osaavat laske yhteen yksi ynnä yksi ja saavat siitä pahimmassa tapauksessa tulokseksi nollan. He ovat aidosti huolissaan Kepun vallan säilymisestä myös pitkällä tähtäimellä.
Kysyppäs Kepulaisilta niin kaikki ovat kilvan porvarihallituksen takana. Niin se muuttuu kepulaisen mieli tilanteen mukaan.
Laatikainen ja Hokkanen käyvät kepun jäsentenvälisiä taistoja ja muita pelejään, mutta kyllä hekin kiltisti ovat asemoituneet uuden hallituksen tueksi. Sen sijaan heille on ollut mahdotona toipua esim. Anneli-traumasta siksi satraappien jutuissa on aina välillä samanlaista katkeruutta kuin sinulla koko vaalien jälkeisen ajan on ollut demarien tappiosta. Se näyttää kalvavan miestä kovin, koeta toipua ja muista, aika kyllä parantaa.
Kepulaisilla ei vallan suhteen ole ongelmia, neljän vuoden kuluttua jatkaa porvarihallitus, menestyksekkäästi menneen ensimmäisen kauden tuloksien vahvistaessa kansan sille nyt antaman tuen ja mahdollistaessa jatkon erinomaisen vaalituloksen jälkeen.
Varaudu siis pitkäääään oppositiokauteen.
niin se menee aina oikein päin.
Se on KESKUSTA, syvät kansan rivit ja joukot, jotka valitsevat loppujen lopuksi oikeat henkilöt oikeille paikoille. Mattikin on tässä vain viisas ja nöyrä palvelija, joka kuuntelee herkällä korvalla ja sydämmen äänellä KESKUSTA-liikkeen tuntoja.
...
takaisin, Tehtaankadulla vipinää.
ainut asiantuntija ja ammattimies ulkopolitiikassa, onneksi (ja valitettavasti ;-)
Hän on loistava valinta tehtäväänsä (paremman puuttuessa, tällä kertaa)
Väen vängällä Kokoomus järjesti Suomen ulkopolitiikan takaisin 70-luvulle.
paljon puhuva: herran pelko on viisauden alku.
Eino Uusitalo (kepu):
"Olisi syytä harkita, että välirauhan solmimispäivä 19. syyskuuta muodostettaisiin itsenäisyyspäivän eli joulukuun kuudennen päivän rinnalle toiseksi kansalliseksi merkkipäiväksemme, toisen tasavallan itsenäisyyspäiväksi."
Johannes Virolainen Suomen Kuvalehden haastattelussa 8.6.1979:
(Kun haastattelija sitten tivasi, mitä syitä Kokoomuksen tulisi ottaa huomioon, Virolainen selvitti asiaa useammassakin vastauksessa:)
”Kyllähän jokainen tietää, että ne ovat yleiset syyt. Jokainenhan tämän käsittää, kun ottaa huomioon Suomen aseman…kyllä kokoomuslaisten täytyy tietää, että ei ole kepun tahto tai halu pitää heidät hallituksen ulkopuolella. Sen sijaan on olemassa sellaisia yleisiä tekijöitä, joita Kokoomus ei ole pystynyt muuttamaan ja jotka pitävät sen hallituksen ulkopuolella…On paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan muista, mikä meidän asemamme tässä Euroopassa on. Me olemme ainoa suuren Neuvostoliiton naapureista, jossa on länsimainen järjestelmä…Meidän täytyy hallitusta muodostettaessa ottaa huomioon, että sen on oltava joka suhteessa toimintakykyinen. Minä olen ollut sellaisessa yrityksessä, joka epäonnistui. Enkä toista kertaa lähde.”
(Juhani Suomi: Umpeutuva latu (2000))
UKK:n päiväkirjasta:
17.12.1979 Vladimirov luonani... Sovittiin neljästä asiasta.1. J.Virolaisen vaihtaminen kepun puheenjohtajan paikalta. 2. J.V:n paikalle Väyrynen puheenjohtajaksi. (Lisäksi esillä olivat varapuheenjohtaja- ja puoluesihteerikysymykset.)
”Työnvälityksen tehostaminen ja muuttoavustusjärjestelmän luominen tähtäsivät täysin avoimesti muuttoliikkeen nopeuttamiseen.
Virhe on ollut siinä, että me olemme sanoneet sosialidemokraatteja sosialisteiksi - - tosiasiassa sosialistit, sosialidemokraatit vetävät yhtä köyttä kapitalistien kanssa - - Kun sosialidemokraattinen taloussuunnitelma alkoi purra kehitysalueilla ja maaseudulla, päättelivät ihmiset, että tämä on nyt sitten varmaan sitä sosialismia. Kun hallitus oli päästänyt talouspolitiikallaan vapaan kilpailun estoitta rehottamaan ja asettunut itse vahvemman puolelle heikompaa vastaan toteuttaen näin kapitalismin oppeja raaimmillaan, sanoi maaseudun väestö pienviljelijöiden ja pienyrittäjien ahdinkoa sosialismin syyksi”, Paavo Väyrynen selitti kepun vuoden –70 ek-vaalien suurtappiota. (Väyrynen 1974)
Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Juhannuksen aatonaattona 1977 valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Timo Relanderilla, valtiovarainministeri Paul Paavelan luottovirkamies Raimo Sailaksella - - oli tavallista parempi syy saunomiseen: samana päivänä synnytetty paketti talouden elvytystoimista.
- - Keilaniemessä oli julkistettu viiden vuoden päähän ulottuva talousohjelma, jossa tavoitteeksi asetettiin työttömyyden painaminen alle 2,5 %, vaihtotaseen alijäämän alle 2 % ja inflaation hidastaminen ”erittäin selvästi”. Muita tavoitteita olivat veroasteen nousun pysäyttäminen ja valtion menojen todellisen kasvun pudottaminen 2 %:iin vuodessa.
- - Illan edetessä joukko keksi juhlistaa tapahtumaa leikkimielisellä symbolilla. Kaikki kirjoittivat nimensä yhden markan seteliin. Seteli ristittiin vahvaksi markaksi, ja sen kantajaksi valittiin Timo Relander.
Tulevina kuukausina ja vuosina Relander keräsi seteliin lisää nimiä. Mukaan tulivat mm. Sirkka Hämäläinen, Rolf Kulberg, Sixten Korkman, Seppo Lindblom, Heikki Pitkänen, Eero Tuomainen, Seppo Leppänen, Antero Ahtola, Matti Korhonen, - - Ahti Pekkala, Lauri Helve, Risto Ranki, Hannu Santalahti, Timo Summa, Pirkko Haavisto, Sari Kärkkäinen ja Esko Aho.”
”Hallituksen ja Suomen Pankin työnjako heijastui myös julkiseen keskusteluun. Poliitikot ottivat liberalisointiin kantaa vain harvoin. Näkyvä poikkeus oli Paavo Väyrynen, ”Suomessa ei ole koskaan keskusteltu sen paremmin julkisuudessa kuin päätöksentekijöiden keskuudessa siitä, mikä on Suomen etu pääoma- ja rahamarkkinoiden yhdentymistä toteutettaessa ja miten sen vaikutukset on otettava Suomen sisäisessä kehityksessä huomioon”, hän sanoi kesäkuussa 1984 kepun puoluekokouksessa. ”Johtavien läntisten kapitalististen maiden tie ei tarvitse olla Suomen tie.”