1.Mooseksen kirja:
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
TULIKO TÄMÄN PÄIVÄN JÄLKEEN KAHDEKSAS PÄIVÄ? JOS SINUN MIELESTÄSI ALOITETTIIN TAAS ALUSTA ELI ENSIMMÄISESTÄ PÄIVÄSTÄ, NIIN PERUSTELE NÄKEMYKSESI. OPETTIKO JUMALA PARATIISISSA EVALLE JA ADAMILLE, ETTÄ VIIKKOON KUULUU SEITSEMÄN PÄIVÄÄ?
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
TULIKO TÄMÄN PÄIVÄN JÄLKEEN KAHDEKSAS PÄIVÄ? JOS SINUN MIELESTÄSI ALOITETTIIN TAAS ALUSTA ELI ENSIMMÄISESTÄ PÄIVÄSTÄ, NIIN PERUSTELE NÄKEMYKSESI. OPETTIKO JUMALA PARATIISISSA EVALLE JA ADAMILLE, ETTÄ VIIKKOON KUULUU SEITSEMÄN PÄIVÄÄ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
katso vaikka Jeesuksen ylösnousemuskertomuksesta.
Miksi et vastannut kysymykseeni. Tiesivätkö Eva ja Adam jotain viikkorytmistä? Koska Jumala kertoi, että viikossa on seitsemän päivää?
ei puhuta kahdeksannesta päivästä.
Kerro, mistä Adam ja Eva tiesivät, että viikossa on seitsemän päivää. Osasivatko Adam ja Eva laskea?
Didakhe, joka on mitä todennäköisimmin ensimmäinen Uuden testamentin ulkopuolinen kristillinen dokumentti, kirjoitettiin hyvinkin mahdollisesti jo vuoden 50 tienoilla. Toisaalta jotkut tutkijat sijoittavat dokumentin vuoteen 70, toiset taas vuoden 100 paikkeille. Aivan viimeistään se on kirjoitettu vuoteen 140 mennessä, mutta aiemmat vuosiluvut ovat todennäköisempiä. Barnabaan kirje puolestaan on mahdollisesti peräisin jo 70-luvulta, ja aivan viimeistään se on kirjoitettu 130-luvulla. Lukekaamme näiden kahden muinaisen dokumentin todistus.
Didakhe opettaa: ”Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne…” (14:1) Barnabaan kirje opettaa: ”Teidän uusikuitanne ja sapattejanne minä en voi sietää. Katsokaa, kuinka hän sanoo: Eivät nämä nykyiset sapatit ole minulle otollisia, vaan se minkä minä olen tehnyt, jona minä saatan kaiken lepoon ja panen alulle kahdeksannen päivän, mikä merkitsee toisen maailman alkua. Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin.” (15:8)
Ignatius Antiokialainen kirjoitti vielä ennen vuotta 110: ”Nämä nyt siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan elivät Herran päivää noudattaen…” (Kirje magnesialaisille 9:1)