On jotenkin niin tavattoman helppoa nähdä vikoja. Toisaalta, kun joku näyttää sinulle sinun vikasi sinussa nousee vastarinta. Ei se noin ole sinä kierosilmäinen, näet asiat ihan oudossa valossa. Pohditaan asioita, mitä jossakin seurakunnassa tehdään ja kuinka jossakin seurakunnassa ollaan väärillä jäljillä. Kokonaisessa kunnassa siis seura noudatetaan maallisia menoja ja riemukasta menoa ja missä kunnassa nyt on hurjimmat skandaalit kuulolla? Mikä pappi erotetaan mistäkin seurakunnasta ja mitä teki diakonissa kuoronjohtajan kanssa? Hmm… Mitä helskutin väliä sillä on? Eikö kaikkein tärkeintä ole, että se seurakuntalainen joka sinä olet eletään pyhityselämää. Se seurakuntalainen joka sinä ollaan antauduttu Jumalalle kokosydämisesti. Se seurakuntalainen joka sinä olet pidetään rukousalttari toiminnassa. Se seurakuntalainen joka sinä olet pyydetään synnit anteeksi ja luetaan ne myöskin anteeksi niitä tunnustaville.
Kun on yksi seurakuntalainen, kun kaksi, kun kolme on jos pieni seurakunta. Mutta kun tulee paljon ihmisiä koolle, ovat vasta uskoontulleita, etsivät omaa kontaktipintaa Jeesuksesta kaikkine inhimillisine ongelmineen silloin tapahtumaa riittää kuin lastentarhassa konsanaan. Sitten tulee suuri ja pyhä, viisas omasta mielestään suurikin Jumalan valtuutettu ja sanoo:” haa vai kuulut sinä siihen seurakuntaan haa siinä seurakunnassa sitä kanssa tapahtuu, kerronpa sinulle muutamia asioita niin tiedät mihin soppaan olet itsesi asettanut…” Mahtavaa, huisin upeaa käytöstä tältä vanhalta ja viisaalta uskovalta, näin sitä pitää uutta opettaa, ymmärtääpähän ensirakkautensa pian hylätä.
Usein varsinkin nuorten keskuudessa, niin rakas kuin Jeesus onkin ja kontakti Häneen, aivan yhtä rakas on kontakti muihin nuoriin uskoviin seurakunnan sisällä johon on liittynyt. Viikko viikon jälkeen he kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja laulamaan ylistyslauluja Jumalalle. Heidän uskonsa lujittuu keskinäisestä yhteisymmärryksestä ja rakkaudesta, niin Jeesusta kohtaan kuin toisiaankin kohtaan. Siinä muutamien vuosien aikana he kohti aikuisuutta kasvaessaan luovat sen pohjan, josta loppuelämän muistot ovat kotoisin. Ensirakkaus on se ajanjakso elämässä, johon on aina hyvä palata, kun elämä on lyönyt jäisellä löylyllään sydämen vihanjäihin. Ensirakkaus on palava ja aito, ei viedä lapsilta leipää kädestä, annetaan heidän iloita ensirakkaudestaan Jeesuksen kanssa ja annetaan heidän rakentaa keskinäistä seurakuntaansa, aito ilo ja antaumus näkyy selviten nuorten seurakuntalaisten keskuudesta, sillä heillä on mahdollisuuksia muuallakin, mutta he ovat löytäneet Jeesuksen ja se on tullut heille elämäksi.
Kun on yksi seurakuntalainen, kun kaksi, kun kolme on jos pieni seurakunta. Mutta kun tulee paljon ihmisiä koolle, ovat vasta uskoontulleita, etsivät omaa kontaktipintaa Jeesuksesta kaikkine inhimillisine ongelmineen silloin tapahtumaa riittää kuin lastentarhassa konsanaan. Sitten tulee suuri ja pyhä, viisas omasta mielestään suurikin Jumalan valtuutettu ja sanoo:” haa vai kuulut sinä siihen seurakuntaan haa siinä seurakunnassa sitä kanssa tapahtuu, kerronpa sinulle muutamia asioita niin tiedät mihin soppaan olet itsesi asettanut…” Mahtavaa, huisin upeaa käytöstä tältä vanhalta ja viisaalta uskovalta, näin sitä pitää uutta opettaa, ymmärtääpähän ensirakkautensa pian hylätä.
Usein varsinkin nuorten keskuudessa, niin rakas kuin Jeesus onkin ja kontakti Häneen, aivan yhtä rakas on kontakti muihin nuoriin uskoviin seurakunnan sisällä johon on liittynyt. Viikko viikon jälkeen he kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja laulamaan ylistyslauluja Jumalalle. Heidän uskonsa lujittuu keskinäisestä yhteisymmärryksestä ja rakkaudesta, niin Jeesusta kohtaan kuin toisiaankin kohtaan. Siinä muutamien vuosien aikana he kohti aikuisuutta kasvaessaan luovat sen pohjan, josta loppuelämän muistot ovat kotoisin. Ensirakkaus on se ajanjakso elämässä, johon on aina hyvä palata, kun elämä on lyönyt jäisellä löylyllään sydämen vihanjäihin. Ensirakkaus on palava ja aito, ei viedä lapsilta leipää kädestä, annetaan heidän iloita ensirakkaudestaan Jeesuksen kanssa ja annetaan heidän rakentaa keskinäistä seurakuntaansa, aito ilo ja antaumus näkyy selviten nuorten seurakuntalaisten keskuudesta, sillä heillä on mahdollisuuksia muuallakin, mutta he ovat löytäneet Jeesuksen ja se on tullut heille elämäksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus!
Uskoon tulleiden pitääkin antaa kasvaa rauhassa.
Katsokaa tästä siihen asiaan lisää:
http://www.jeesus-on-herra.com/kastakaantuneille.htm