..kova ja taitava neuvottelija Väyrynen on. Maatalousministeriksikin hänet olisi sen takia pitänyt valita.
Olen seurannut politiikkaa 1960-luvulta lähtien, sellaisena penkkipolitikkona. Minkähän takia minä en ole huomannut Väyrysen olevan mikään hyvä ja taitava neuvottelija. Kekkosen aikana hän oli rivissä aika kiltisti. Niiltä ajoilta ei ole jäänyt mitään Väyrysen tähtihetkiä mieleen. Kova K-Linjan mieshän tietysti oli ja Karjalaisen olisi ilmeisesti Presitentiksi halunnut.
Kun Kekkosen aika läheni loppuaan alkoi Väyrynen temppuilunsa. Joka asiasta jos mielikuvitus vain jotenkin riitti Väyrynen oli tekemässä hallituskriisiä. Hallituksen kaataminen oli Väyryselle ollut paljon tärkeämpää kun Suomen asioiden ajaminen. Ne Väyrysen toimet eivät kuitenkaan päättyneet hänen toivomalla tavalla.
Sitten tehtiin kassakaappisopimus muiden ei-sosialististen puolueiden kanssa. Ei siinäkään Väyrysen taito riittänyt viemään asioita hänen haluamaan suuntaan.
Ahon hallitukseen hänet valittiin Ulkoministeriksi. Siitä tehtävästä hän erosi. Silloin olisi Väyrynen voinut neuvotella sellaisen 141 sopimuksen joka olisi pitänyt, hamaan tulevaisuuteen. Siis ei nytkään mitään tietoa hyvästä neuvottelijasta.
Sen jälkeen hän on ollut Europarlamentikko. Ei ole paljon pojasta kuulunut. Itse keroo hänellä olevan siellä tärkeitä tehtäviä. Tässä yhtenä iltana toimittaja listasi Väyrysen tehtävät siellä, ei mitään jäänyt käteen. No, Väyrynen keksi äkkiä selityksen. Hän on järjästänyt muille tehtäviä.
Nyt hän jälleen on ministeri. Vaikea tapaus hän tulee taas olemaan. Omia tulkintojaan hän antaa, pitää nisstä jääräpäisesti kiinni. Mutta tuskin hän nytkään mitään Suomen etua pystyy pitämään, vaan kaikki aika menee oman minän esittämisessä.
Olen seurannut politiikkaa 1960-luvulta lähtien, sellaisena penkkipolitikkona. Minkähän takia minä en ole huomannut Väyrysen olevan mikään hyvä ja taitava neuvottelija. Kekkosen aikana hän oli rivissä aika kiltisti. Niiltä ajoilta ei ole jäänyt mitään Väyrysen tähtihetkiä mieleen. Kova K-Linjan mieshän tietysti oli ja Karjalaisen olisi ilmeisesti Presitentiksi halunnut.
Kun Kekkosen aika läheni loppuaan alkoi Väyrynen temppuilunsa. Joka asiasta jos mielikuvitus vain jotenkin riitti Väyrynen oli tekemässä hallituskriisiä. Hallituksen kaataminen oli Väyryselle ollut paljon tärkeämpää kun Suomen asioiden ajaminen. Ne Väyrysen toimet eivät kuitenkaan päättyneet hänen toivomalla tavalla.
Sitten tehtiin kassakaappisopimus muiden ei-sosialististen puolueiden kanssa. Ei siinäkään Väyrysen taito riittänyt viemään asioita hänen haluamaan suuntaan.
Ahon hallitukseen hänet valittiin Ulkoministeriksi. Siitä tehtävästä hän erosi. Silloin olisi Väyrynen voinut neuvotella sellaisen 141 sopimuksen joka olisi pitänyt, hamaan tulevaisuuteen. Siis ei nytkään mitään tietoa hyvästä neuvottelijasta.
Sen jälkeen hän on ollut Europarlamentikko. Ei ole paljon pojasta kuulunut. Itse keroo hänellä olevan siellä tärkeitä tehtäviä. Tässä yhtenä iltana toimittaja listasi Väyrysen tehtävät siellä, ei mitään jäänyt käteen. No, Väyrynen keksi äkkiä selityksen. Hän on järjästänyt muille tehtäviä.
Nyt hän jälleen on ministeri. Vaikea tapaus hän tulee taas olemaan. Omia tulkintojaan hän antaa, pitää nisstä jääräpäisesti kiinni. Mutta tuskin hän nytkään mitään Suomen etua pystyy pitämään, vaan kaikki aika menee oman minän esittämisessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Veit jalat suusta, kepu on vielä kusessa tämän "ikimessiaan" kanssa.
Noin näen asian minäkin, koska se on juuri noin. Sitä olen koettanut tuoda esille myös omassa avauksessani sekä eräissä kommenteissani, mm. tuolla mpp:n avauksessa, jossa myös puhuit hyvin.
Hyvät kauppamiehet ovatkin yleensä sellaisia, jotka eivät kaikkia miellytä.
Yhdessä reissaavat Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva osaavat erityisesti Venäjän kaupan koukerot vanhasta muistista. Nuorempi polvi ei tiedä, kuinka venäläiset herkistyvät, kun puhuu kauniisti lujien ja luottamuksellisten suhteiden syventämisestä ja laajentamisesta. ;-)
Totta puhuen eiköhän Suomi Väyrysen pestin ministerinä kestä, ainakin paremmin kuin Lipposen kahdeksan vuoden kauden. Paavot ovat molemmat ajatelleet aina vain itseään.
Keskustan palstakin on kestänyt monta vuotta erästä itsekeskeistä narsistia, jonka nimeä ei kannata kunniallisessa kirjoituksessa mainita. Vähän samanlainen tilanne kuin hallituksessa pienemmässä mittakaavassa.
Väyrysen perimmäiset tavoitteet ovat aina kaatuneet: Mies on menestynyt vain Kekkosen ja kepun avulla. Omilla ehdoillaan siirtyi sivuun puheenjohtajuudesta ja ministeriydestä, luottaen vaikutusvaltansa ikiaikaisuuteen.
Hämmästyttää vain uuden kepupolven hampaattomuus? Kovasti rustattiin "uusia tulevaisuuden kuvioita", ja sitten valittiin hallitukseen Väyrynen, Pekkarinen, Anttila ja Hyssälä? Kepu on selkeä orjapuolue.
Toisinaan tulee oltua vähän eri linjoilla mvv:n kanssa, mutta nyt täytyy tosiaan sanoa, että olipa terävä ja oikeaanosunut kuvaus Väyrysen "ansioista".
Olen itsekin aika pitkään seurannut politiikkaa, joten Väyrysen vaiheet ja tempaukset ovat käyneet tutuiksi. On tullut myös seurattua toista kepupolitiikkoa eli Mauri Pekkarista. Hänen suhteensa on pakko sanoa, että mies on kehittynyt positiiviseen suuntaan. Ennen pelkästään Jyväskylän seudun Suomeksi hahmottaneesta mihestä on vähitelle kasvanut jopa ihan globaaleja kysymyksiä hallitseva sananikkari. Melkein sanoisin, että Pekkarinen on Kepun osaavin poliitikko ja siinä jäävät kirkkaasti silloin taakse nämä untuvikot kuten Paula Lehtomäki, joka on lähinnä pystynyt tekemään vaikutuksen asiallisen oloisella olemuksellaan, muttei oikein varsinaisesti muulla.