Olen jo 18-vuotias ja olen kasvanut perheessä, jonka isäni ja äitini ovat helluntalaisia. Vanhempani ovat ns. uudesti syntyneitä ja muutenkin uskonnollisia ja niin olin minäkin lapsena, eli olin jo hyvin nuorena tullut uskoon.
Kuitenkin kun olin jo 13-vuotias, niin itselle tapahtui syntiinlankeamus. Muutamien uusien tuttavien myötä luimme usein salaa pornografiaa käsitteliviä lehtiä, rupesin kiroilemaan usein ja olen huomasin miten yhtäkkiä olin ruvennut valehtelemaan hyvin paljon. Myöhemmin kaverit rupesivat polttamaan ja juomaan, mutta kuitenkin tästä itse olen pysynyt erossa. Vanhemmilleni olin aina esittänyt olevana kokoajan uskossa.
Eli vaikka olen elänyt syntistä elämää tähän päivään asti, niin uskon silti Jumalaan ja Jeesukseen ja tiedän mikä kohtaloni olisi, jos kuolisin...
Nykysään suhteeni vanhempiini on hyvin etäinen, enkä ole ollut vuosiin tekemisissä vanhojen kavereitteni kanssa, vaan olen ollut yksin hyvin pitkään.
Nyt viime aikoina olen usein ajatellut tulla uudelleen uskoon ja olenkin sitä jo yrittänyt, mutta kuitenkin jokin ei siinä vain onnistu.
Kun rukoilen syntejäni anteeksi jne. niin en tunne itsessäni lainkaan muutosta. Kun ensikertaa tulin uskoon, niin koin itsessäni muutoksen, mutta nyt en tunne lainkaan mitään. Tulee vain sellainen "tyhjä"-olo. Joskus taas luulin olevani uskossa, mutta piakkoin löysinkin itseni tekemässä taas syntiä...
Kuitenkin kun olin jo 13-vuotias, niin itselle tapahtui syntiinlankeamus. Muutamien uusien tuttavien myötä luimme usein salaa pornografiaa käsitteliviä lehtiä, rupesin kiroilemaan usein ja olen huomasin miten yhtäkkiä olin ruvennut valehtelemaan hyvin paljon. Myöhemmin kaverit rupesivat polttamaan ja juomaan, mutta kuitenkin tästä itse olen pysynyt erossa. Vanhemmilleni olin aina esittänyt olevana kokoajan uskossa.
Eli vaikka olen elänyt syntistä elämää tähän päivään asti, niin uskon silti Jumalaan ja Jeesukseen ja tiedän mikä kohtaloni olisi, jos kuolisin...
Nykysään suhteeni vanhempiini on hyvin etäinen, enkä ole ollut vuosiin tekemisissä vanhojen kavereitteni kanssa, vaan olen ollut yksin hyvin pitkään.
Nyt viime aikoina olen usein ajatellut tulla uudelleen uskoon ja olenkin sitä jo yrittänyt, mutta kuitenkin jokin ei siinä vain onnistu.
Kun rukoilen syntejäni anteeksi jne. niin en tunne itsessäni lainkaan muutosta. Kun ensikertaa tulin uskoon, niin koin itsessäni muutoksen, mutta nyt en tunne lainkaan mitään. Tulee vain sellainen "tyhjä"-olo. Joskus taas luulin olevani uskossa, mutta piakkoin löysinkin itseni tekemässä taas syntiä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmaan se tarkoittaa että saat olla oma itsesi eli sellainen kuin olet. Tupakan voit kyllä jättää, se ei ole normaalia.
voi olla, etettkö voisi uudistua uskossasi.
-Suosittelen, että ensimmäiseksi kerrot kaiken vanhemmillesi, koko stoorin, ja jos vielä jostain kiikastaa, tunnet varmaan seurakunnassasi veljiä joille, tai veljen, jolle voit myös kertoa ongelmastasi ja tiedät että veli jolle haluat uskoutua on rehellinen ja aidosti uskossa ja tuntee vastuunsa sekä on luotettava, ettei vie asioitasi itseään edemmäs.
-Avautua sun pitää, se on varma, ensin kotona, jos se ei auta, niin tee niikuin neuvoin. Jeesus sinua siunatkoon, Jeesus rakastaa sinua, aivan varmasti, eikä ole sinua hylännyt, olet vain jonkinlaisessa kierteessä, ja siitä pääset edelläkerotulla tavalla, siunausta matkaan, ole rohkea Herrassa, se kannattaa, pois vain kaikki mikä painaa!
Tuollaisen provon tekeminen ja se että sait vastauksia osoittaa että sinulla on mahdollisuuksia uskovaisten joukossa .
Provo? Mikä tästä nyt tekee provon?
Voin ihan rehellisesti sanoa, ettei tämäprovo ole ja ongelma, jonka olen jo maininnut minulla todella on.
Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.
Hebrealaiskirje 11:1
Heh pornoa vaan katotaan prkl. Ehkä se on niiltä 13v
teinipojilta melko normaalia käytöstä :)
Pikkuhiljaa puhdistat sydäntäsi. Ihan turhaa siirrat vastuuta Jumalalle ja/tai taikavoimille. :P
"kun rukoilen niin *naps* jumala ottaa kaiken pahan musta pois" Ei se ihan niin mene. Vastuu on sinulla kuitenkin. Etkö kuitenki ole ollut koko ajan uskossa? Olet vaan vähä tehny pahoja välillä. Rakkaudella hoituu pahat mielestä. Ihminen on heikko. Joten rukoile jumalalta voimia ja ymmärrystä.
-kuitenkin Jumala on uskollinen..itse olen kokenut monasti langenneena että olen saanut uudistua uskossani ja päässyt takaisin armoon sisälle,-uudemman kerran..joku tosin sanoi minulle että ei Jumala ole sinua koskaan hyljännytkään,-mutta tunnemaailmassa ja omatunto soimasi tietenkin niistä synneistä ja huonosta elämästä,-mitä olin elänyt harhapoluillani vuosia jne..
-siis tunne-elämäkin voi tehdä temput ns.koska ei tunnu miltään, ja voihan se olla että Jumalaankin päin on putket ns. tukossa ja Pyhä Henki on murheellinen asioista jotka ei ole oikein Jumalan edessä jne !
-tuossa jo jossakin vastauksessa mainittiin se että sinun pitää avoimesti tunnustaa ne asiat mitä olet kokenut synniksi ja huonoksi elämäksi Jumalan ja ihmisten edessä !
-ne ovat kumminkin omallatunnollakin painoina jne
-joka tunnustaa ja hylkää, syntinsä se saa Armon !
-aina emme koe juuri silloin niitä tunnetiloja silloin kun haluaisimme ja voi Olla että Jumalankin vastaus joskus viipyy...mullakin meni vuosia ,-mutta kuitenkin voit olla varma siitä että jos et ole vakain tuumin ja harkiten noussut Jumalaa, vastaan ei Hän sinua hylkää,-se on varma asia !
-näin oli minunkin kohdallani,-Herra on todella pitkämielinen ja Armosta rikas,-eikä Hän tahdo että kukaan hukkuisi !
-ala käymään kokouksissa ja ilmaise vaikka siellä halusi uudistua ja pyydä seurakuntaa rukoilemaan puolestasi jne !
-etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan !
Pahinta, mitä vanhemmat voivat tehdä lapselleen, on alkaa kasvattaa lapsestaan uskovaista.Näitä tapauksia on todella paljon ja harmittaa miten sokeudessaan tuhotaan koko lapsen terve kehittyminen.
Kaikkein pahin tilanne on vapaissa suunnissa, ei kirkossa.Kirkkoon kuuluvat vanhemmathan eivät ole uskossa ja siten he eivät voi uskon asioilla nujertaa lapsen tahtotilaa.
Jos lapsen on ilman uudestisyntymistä "näyteltävä" vanhemmille ja ympäristölle uskovaisuuttaan, niin tämä usko on kehitystä rajoittava tekijä, joka näkyy selkeämmin lapsen itsenäustymisessä ja siten ongelmoitumisessa siinä vaiheessa kun hänen pitäisi ottaa vastuu omasta arjestaan ja koko elämästä.
Niin, on täysin kaksi eri asiaa kasvattaa lasta hyviin tapoihin ja käyttäytymiseen, jotka löytyvät Raamatun ohjeistuksesta.Taas lapsen "kasvattaminen" uskomaan Jumalaan ja hänen palvelemiseen, niin tätä ei toine ihminen voi tehdä,-rikkomatta ihmisen tahtotilaa.
Paras lapsuus, jonka lapsillimme voimme antaa on miten itse parisuhteessa ja yleensä käyttäydytään, joka aktivoi lapseen turvallisuuden tunteen.Pakkouskohan aktivoi epävarmuutta, joka tuhoaa terveen kehityksen.Tässä ilmapiirissä lapsiin automaattisesti kylvetään se siemen, joka tuottaa parhaan tuloksen, heidän itsensä vapaaehtoisesti ja rauhassa tutkien uskoon liittuviä asioita.
Toisaalta tulee väkisinkin kysymys, onko nämä vanhemmat terveesti uskossa, jotka alistavat lapsensa uskoon, nujertaen lapsensa vapaan tahdon.Kaikissa yhteisöissä/puolueissa on runsaasti perheitä, jotka alistavat lapsiaan uskolla.Vanhempien uskohan pitäisi mahdollistaa lapselle turvallisen kasvuympäristön, jota maailma ei kykene antamaan.
ei hylkää Herra, pitää kaikissa asioissa paikkansa.
Sinulle on jo tullut neuvoja näitten asioitten suhteen, mutta ellei ne vielä riitä, niin kannan korteni kekoon. Neuvonantajien runsaushan se on tuonut itsekullekin uskovalle menestyksen hengellisiin strategioihin..
Ellet voi keskustella asioista vanhempiesi kanssa, niin ota Raamattu käteesi ja tutki asiaa sanaa lukien. Raamatusta löytyy monta hyvää lukua asiaa valaisemaan. Esim. (Luukas 15.Joh.5.14.15. ja Johanneksen kirjeet. Onhan se suoraa puhetta Jumalalta..
Ja koska: "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä", (Joh.6:63), niin Jumalan Henki opastaa ja neuvoo sinua asioissa niin, että löydät tien takaisin meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen luokse..
Seurakunnissa on myös Jumalan armoittamia sielunhoitajia, joille voi tunnustaa jumalattomassa elämäntyylissä tuhlaajapojan tai -tyttären osassa eteensä tulleet kolttosensa.
Nämä todella Jumalan mielen mukaiset uskovat sielunhoitajat ovat astioita, joissa on kansi, mutta ei pohjaa; sillä pohja on suoraan Jumalan kasvojen edessä olevalla alttarilla. Ja kun astiaan laitetaan jotain ja kansi päälle, niin asia menee suoraan Jumalan setvittäväksi.
Alttarin sijaintipaikka voi olla sielunhoitajan kotona, eikä pelkästään seurakunnassa.
Äläkä sitten aivan kaikille sielunhoitajille asioistasi kerro, sillä seurakunnissa on myös niitä, jotka itse itseään suosittelevat sielunhoitajiksi, mutta joitten haltuun Herra ei uskoisi edes palaneen puupennin puolikastakaan.
Kerro asiasi sille, jota Herra Itse sinulle suosittelee. Josta siis on se hyvä todistus, että hän on asioissa sitten jälkeenpäin se todellinen 'tuppisuu', jolta ei saa sanoja vedettyä suusta edes hohtimillakaan.
Sielunhoitajana voi toimia vuosikauden uskontietä vaeltanut nuori aikuinen tai keski-ikäinen tai jo iälliseksi tullut uskonveli, tai -sisar, jolla on viisautta toimia myös rohkaisevana neuvonantajana asiassa kuin asiassa.
Ja jos tuo sielunhoitaja joskus myös nuhtelee sinua, niin hän nuhtelee sinua kaikella sillä armahtavalla arvovallalla, jonka hän on saanut lahjaksi Jumalalta. Niin että ota nuhteesta vaarin, sillä se on hyväksi sinulle, vaikka ei ehkä juuri sillä hetkellä tuntuisi miellyttävältäkään..
Siunausta! Iloitse meidän Herrastamme Kristuksesta Jeesuksesta!
Sielunhoitajana voi toimia jo useamman vuosikauden uskontietä vaeltanut nuori aikuinen.. jne..
Ei siis vuosikauden, koska hän ei ehkä vielä ole oppinut erottamaan hyvää pahasta..
että olet jo uskossa. Se ei silloin "uudesta uskoontulemisesta" paremmaksi muutu.
Toivon että jotkut aloituksesi lukeneet saisivat sydämelleen kehoituksen rukoilla puolestasi. Itse ainakin teen sen nyt. Herra haluaa kääntää katseesi itsestäsi ja omista ponnisteluistasi Häneen, joka on sovittanut kaikki rikoksesi ja saastaisuutesi ristinpuulla. Heti kun näet tämän, että Jeesus on sovittanut sinut täydellisesti Jumalan kanssa ja että tämä sovinto on Jumalan puolelta voimassa, saat Jumalan Pojan rauhan sydämeesi. "Tetelestai", se on täytetty, velka on maksettu, synti on sovitettu, voitto on saavutettu. "...ja he tulevat ja julistavat tuleville sukupolville Sinun vanhurskauttasi, että Herra on tämän tehnyt!" Se on totisesti täytetty. Sinun Lunastajasi elää.
Muistuttaa omaa stooriani, kuullostaen siis todella tutulta tarinalta. Itsekin tajusin, että olin matkalla kadotukseen ja monasti ajattelin, että "kyllähän minä oikeastaan tahtoisin tulla uskoon..." , mutta samaa elämänmenoa, siis Jumalasta erillään, jatkoin ja vakituisen naisystävän myötävaikutuksella elämäni "rauhoittuikin" alkaen soljua ihan mukavaan rauhalliseen tahtiin...
Koko ajan kuitenkin, hengellisesti tyhyyttään "koliseva" tilanteeni jäyti ja raastoi sisintäni. Pelkäsin kuolemaa, koska tiesin että jos olisin silloin joutunut kohtaamaan kuolemani, niin olisin joutunut helvettiin tuomittavien joukkoon. Ei olisi auttanut yhtään vaikka on helluntailaisesta kodista kotoisin... Lopulta, kokien itseni sisäisesti aivan kuolleeksi ja tyhjäksi, pyysin Jumalalta, että jos muu ei auta, niin että Hän jotenkin "pysäyttäisi" minut valheellisen rauhaisassa elämässäni, että voisin nöyrtyen palata Hänen armoistuimensa eteeen...
Lopulta Jumala järjesti asian niin, että jouduin masennusdiagnoosin takia pitkälle sairaslomalle. Silloin olin lopulta niin kypsä, että pystyin sanomaan, että "Jumala, tässä minä kurja nyt olen, armahda minua, minä T A H D O N seurata sinua...! "
Pyydä, Jumalaa vetämään sinua luoksensa; me emme voi lähteä, tulla ja mennä Jumalan valtakunnan suhteen, oman mielemme mukaan. Kaikki on Jumalan vallassa ja päätettävissä: "Anokaa niin teille annetaan..." Jumala sinua armossaan siunatkoon...
kerran uskot.
Ritari ja Amos tolkuttavat täällä päivät pitkät, etteivät teot pelasta vaan usko.
Sinä siis uskot, joten pelastut. Tekosi eivät merkitse mitään. Voit jatkaa rauhassa kiroilua, tupakanpolttoa ja vaikka vähän ryypiskelläkin. Kun vaan muistat aina välillä katua ja kovasti USKOA.
Niin helppoa on usko, ystävä hyvä.
Tosin voin kokemuksesta sanoa, että ateistina on vielä paljon helpompaa. :)
uskossa eletään koko elämä, myöskään kastetta ei saa uusia ihmisen elämän aikana. Helluntalaisuus ei ole tae pyhästä tai synnittömästä, oikealla tavalla uskomisesta.
ole provo niin ala hyvä poika jo elämään. Käy siellä missä muutkin nuoret. Se on viimeinen touhu että alat vielä uskoutumaan sellaisille joilla ei ole vaitiolo velvollisuutta. Jären käyttö ei ole kielletty. Ja siksi kehoitankin että ala elämään niin ei ahdista ja mietitytä turhia.
>>> Käy siellä missä muutkin nuoret.>>>
-Tiedätköhän itsekään mitä suosittelet? Tiedätkö?
Jos tiedät, niin kerro, mitä sellaista "hyvää" siellä muka on, siis sellaista mitä ei olisi hellarilaisten nuorten piireistä löydettävissä...?
-Alkoholin kanssa läträämistä?
-Huumekokeiluja ja -sekoiluja
-Rikollisuutta
-Väkivaltaa
-"Vapaata seksiä", jonka seurauksena mm. abortteja alaikäisille ja sukupuolitauteja
-Alaikäisenä aloitettuja seksisuhteita, joista elinikäisiä traumoja ja tunnevammisuutta
-Lisääntyvässä määrin psyykeongelmia, entistä nuoremmilla
Että tässä nyt hieman jotain, mitä tuli mieleen; -luuletko nuorten olevan kovasti innostuneita noista "jännittävistä kokemuksistaan" ???