kanssa isistämme. Minun isäni on vanha, ja sairas. Ystäväni isä kuoli muutama vuosi sitten. Hän sanoi isästäni: "En ole huolissani hänestä, koska tiedän, että hän on menossa taivaaseen." Hän suutahti, kun muistutin, ettei hän ole käynyt kuoleman takana, eikä siis tiedä, mitä sitten tapahtuu. Mutta sitten hän myönsi, että hän uskoo niin, vaikkei tiedä.
Sitten hän mainitsi, että hänen uskonsa ja isäni usko olivat periaatteessa hyvin samanlaisia. He pitävät toisistaan, kunioittavat toisiaan hyvinä ihmisinä. Mutta heidän uskossaan on suuri ero. Vaikka he ulospäin toimivat moraalisesti ja ovat hyviä lähimmäisilleen, minun isäni on aina käynyt seurakuntansa tilaisuuksissa oman uskonsa takia. Ystäväni käy paljolti siksi, että hän pelkää sukulaistensa, naapuriensa ja pappien toruvan, ellei hän käy kirkossa joka viikko. Isällä usko on sydämessä. Ystävälläni se on enemmän pinnallista; hän ei aina noudata kirkon sääntöjä yksityiselämässään, mutta papin kysyessä hän ottaisi aina sen 'oikeaoppisen' kannan. Tekopyhää?
Sitten hän mainitsi, että hänen uskonsa ja isäni usko olivat periaatteessa hyvin samanlaisia. He pitävät toisistaan, kunioittavat toisiaan hyvinä ihmisinä. Mutta heidän uskossaan on suuri ero. Vaikka he ulospäin toimivat moraalisesti ja ovat hyviä lähimmäisilleen, minun isäni on aina käynyt seurakuntansa tilaisuuksissa oman uskonsa takia. Ystäväni käy paljolti siksi, että hän pelkää sukulaistensa, naapuriensa ja pappien toruvan, ellei hän käy kirkossa joka viikko. Isällä usko on sydämessä. Ystävälläni se on enemmän pinnallista; hän ei aina noudata kirkon sääntöjä yksityiselämässään, mutta papin kysyessä hän ottaisi aina sen 'oikeaoppisen' kannan. Tekopyhää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
olevankin ystäväsi kohdalla. Koeta kuitenkin olla hänelle rinnallakulkija, jospa hän pääsisi selville vesille ja pelastukseen sisälle!
tai sitte ystäväsi vaan haluaa välttää turhia komplikaatioita.. en tiedä
nuortentuvalla yksi tyttö oli harmistunut jostakin, johon seurakunnan vanhempi jäsen sanoi:"Miksi olet suruissasi, sinähän olet taivaaseen menossa?"
että osataa sitä teilläkin
Millä mittarilla pystyt sanomaan, että ystäväsi usko on vähemmän todellista kuin omasi? Jeesuksen vertauksessa (Luuk 18:10) synagoogassa rukoillut fariseus noudatti hyvin tarkasti lain kirjainta, mutta publikaani ei siinä oikein onnistunut. Kuitenkin Jeesuksen omien sanojen mukaan publikaani meni synagoogasta kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus, vaikka hänellä ei ollut Jumalalle muuta tuotavaa kuin nöyrä pyyntö: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".
Eivät kaikki helluntailaisetkaan noudata aina kotona kirkkonsa sääntöjä, eivätkä monet säännöt perustukaan Raamattuun vaan seurakunnan perinteeseen. Tekopyhiä me olemme sopivassa tilaisuudessa kaikki. Jumala olkoon meille syntisille armollinen...
enkä minä ole mikään uskonnollinen, enkä sillä tavalla ketään tuomitse. Minusta on kuitenkin iso ero sillä, joka taistelee kiusauksia vastaan, ja tekee sen yksityisesti, toisilta salassa, ja sillä, että vaikkapa käyttää kondomia ja harrastaa avioliiton ulkopuolisia (hän on sinkku) suhteita, ja sitten menee hartaana kirkkoonsa, jossa noita asioita pidetään synteinä.
En ole kovinkaan hyvin perillä kotolisesta uskosta mutta käsitykseni mukaan katoliset katsovat, että kirkon usko kantaa heitä, vaikkeivät he yksityisinä ihmisinä jaksaisi "uskon mittaa" aina täyttääkään.
Protestantismissa ja varsinkin herätysliiketyyppisessä uskonnollisuudessa pannaan enemmän painoa yksilön henkilökohtaiselle uskolle kuin katolisuudessa, jossa luotetaan enemmän katolisen eli yleisen kirkon uskoon, joka kantaa yksityistä kirkon jäsentä.
Taitaa tulla yllätys kuoleman jälkeen. Mikä se yllätys on, sitä emme tiedä.