Sen olen ainakin huomannut että ns. klassikkoelokuvat ovat normaaleita leffoja pidempiä kestoiltaan. Klassikot ovat pääasiallisesti siis yli 2-tuntisia, joskaan ei sillä pituudella ole väliä, vaan laadulla :P
Joka tapauksessa, toinen tunnusmerkki on elokuvan Ohjaaja. Yksittäinen ohjaaja pystyy tekemään elokuvasta historiallisen teoksen, virstanpylvään ja rajamerkin joka rikkoo sukupolvien välisiä kuiluja. Ohjaaja pystyy tekemään valtavan panoksen elokuvan lopulliseen kuvaan ja heitä usein ihannoidaan ja palvotaan alan harrastajien ja ammattilaisten parissa.
Muita tunnusmerkkejä ?
Joka tapauksessa, toinen tunnusmerkki on elokuvan Ohjaaja. Yksittäinen ohjaaja pystyy tekemään elokuvasta historiallisen teoksen, virstanpylvään ja rajamerkin joka rikkoo sukupolvien välisiä kuiluja. Ohjaaja pystyy tekemään valtavan panoksen elokuvan lopulliseen kuvaan ja heitä usein ihannoidaan ja palvotaan alan harrastajien ja ammattilaisten parissa.
Muita tunnusmerkkejä ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni jokainen muodostaa itselleen omat klassikkonsa,kyllä sellaisen tunnistaa kun sen näkee,joskus tietysti siihen vaaditaan useampi kerta.
Klassikko parhaiten tunnistettavissa kuin maukas,taidolla ja tunteella valmistettu illallinen,sen maun muistaa vielä vuosienkin jälkeen,verrattuna ns.elokuvahampurilaisiin,mistä kunnon röyhtäisyn jälkeen ei muista muuta kuin sen ,että tuo mössö maistuu aina samanlaiselle.Ikävä kyllä tuota viimeksi mainitun tarjontaa on nykyään rutkasti enemmän.
Peter von Bagh kiteytti aika hyvin asian aamu-TV;ssä;"Etenkin Hollywood-tuotanto on muuttunut viime vuosikymmenen aikana luonnontuotteesta synteettiseksi".
Tuleva klassikko on ilmestyessään kriitikoiden mielestä joko typerä, väkivaltainen tai muuten vain huono elokuva.
Paitsi suomalaiset elokuvat, jotka ovat kaikki klassikoita jo tukipäätöstä myönnettäessa.
Peter von Baghin mielestä Peckinpah, Don Siegel ja Arthur Penn olivat väkivalta-viihdeohjaajia. Se johtui tietysti siitä, että he olivat amerikkalaisia.
Samalla kaikki ohjaajat joiden etunimi oli Lubomir, Vjatsheslav tai Wyslowacz olivat neroja.
Myöhemmin Piotr Baghnov peruutti työkalulippu hulmuten takaisin 70-luvulle ja veivasi vanhat jenkkipalkolliset "näkemyksellisiksi auteureiksi."
Lubomir, Vjatsheslav ja Wyslowacz olivat edelleen "suuria lahjakkuuksia."
Nykyään Hollywood-elokuvat ovat "synteettisiä," mikä on kriitikkokieltä ja tarkoittaa keinotekoista, mutta kuulostaa fiksummalta kuin suomenkielinen vastine. Ja kuten huomaatte, tätä ei yksilöidä, vaan se koskee kaikkia amerikkalaisia elokuvia. Hurraa! In von Bagh veritas. Eli Petterissä on totuus.
Mutta missä ovat Lubomir,Vjatsheslav ja Wyslowacz tänään? Nämä klassikot, nerot ja karvalakkien onnelliset omistajat.
Nyt kun Petteri on kinastellut itsensä Viihteellisten Elokuvakirjojen Tohtoriksi, niin ehkä saamme kuulla vastauksen hänen vuosittaisessa juhlapuheessaan, joka pidetään Koiton talon raunioilla.
Yleisönä Leif Salmen, Sinikka Sokka, Ape Suhonen ja TV-ohjelma "Voimalan" naistoimittajat.
Tässä elokuvaklassikon määre pähkinänkuoressa.
On elokuvia, jotka jäävät oman aikansa lapsiksi, ja elokuvia, jotka kuuluvat 'ikuisuudelle'. Näitä jälkimmäisiä elokuvia kutsutaan klassikoiksi; niitä jaksaa katsoa yhä uudelleen ja uudelleen.
Nämä 'ikuisuuden' elokuvat säilyttävät tuoreutensa vanhetessaankin, ja jokainen katselukerta tarjoaa aina jotakin uutta.
Hei !
Klassikko elokuvan tunnistaa siitä että kun olet katsonut sen kerran voit sen katsoa sen vielä toisenkin kerran ja sitten vielä kolmannen kerran niin ettet kyllästy siihen . Sellaisen elokuva on klassikko. Jokaisella on tietysti oma maku mutta yleesä jotkut elokuvat ovat vain sellaisia että kaikki haluavat nähdä sen uudestaa.
Käyn juuri elokuva-analyysi kurssia ja näin opettjani meitä valaisi !
Kunnon klassikkoelokuvan tunnistaa siitä että sen pystyy katsomaan uudestaan vielä vuosien jälkeen ja se kiinnostaa yhä edelleen.
Toisena asiana ovat näyttelijät jotka omalla suorituksellaan tekevät elokuvasta katsottavan... tai sitten ei... hyvä näyttelijä erottuu myös tehostemassan takaa....
Kukaan ohjaaja ei tee automaattisesti klassikkoa, vaikka jotkut hörhöt palvovatkin kaiken maailman humpuuki-tarantiinoja ja hänen suorituksiaan, pyh sanon minä.... =)
Totta, näyttelijät suorituksellaan ratkaisevat.
Mutta mikä saa heidät onnistumaan? Ohjaajan suoritukset näkyvät näyttelijöiden suorituksissa. Jostain kumman syystä Tarantinon leffoissa kaikki näyttelijät tekevät 110% parastaan. Jopa Niro, joka sitten taksikuskin on ollut pp, tekee suuren roolityön JB:ssä.
Sanon kuitenkin pyh, sillä henk.kohtainen mielipiteeni kaikesta tarantino-tuotannosta on pelkästään negatiivista... klassikot löytyvät jostain ihan muualta...
mutta silti, enpä jaksa näistä makuasioista kinastella, toivottavasti et sinäkään... =)
Klassikon nimi saa aikaan jonkinlaisen reaktion. Sen tunnistaa, siitä on mielikuva, jopa sellaisilla, jotka eivät ole pätkää itse nähneet.