moi,jumalan läheisyys

Kun sinä olet kiinnostunut jostain asiasta tai henkilöstä mitä sinä teet? Sinä luet ja tutkit mielenkiintoista asiaasi, kun haluat oppia tuntemaan jonkin henkilön paremmin sinun täytyy silloin olla hänen seurassaan paljon. Sama laki pätee Jumalan läheisyyden löytymisessä ja Jumalan mielen tuntemisen suhteen.

Raamatussa on sinulle hyvä vihje esim. Sakarjan kirja (vanhatestamentti) 1:3. Lisää yhteyden löytymisen vinkkejä Jaakobin kirje UT 4:8.
Mitä nämä sitten käytännössä meinaavat? Jos oikeasti kiinnostaa niin ole päivittäin Häneen yhteydessä. Aika ei ole määräävä tekijä, voit kuunnella hengellistä musiikkia ja ottaa sen kannan, että minä "usko-vaine" laulan Jumalalle tällä hetkellä ainoastaan ja vain Jumalalle. Voit lukea raamattua ja syventyä ajatuksissasi sanomaan joka sieltä tulee vastaan. Tuo Jaakobin kirje sinäänsä on sellainen lyhytsanainen hyvä aloitus. Paavalin tekstit tahtovat olla joskus vähän kiemuraisia, mutta uusitestamentti ja vaikkapa Johanneksen evankeliumi on tukeva aloituspaketti.

Sitten tulee se toinen osio joka jo vaatiikin henkilöltä jotain. Joidenkin mielestä näin ei sovi sanoa, mutta minä nyt sanon niin, koska ajattelen niin ja koska olen itse joutunut tuon läpikäymään. Se on ylläpito.

Alkuun kun Jumalayhteys muodostuu kaikki on niin helppoa ja suloista ja ihanaa, paljon on tunteita ja ihanuutta sitä on jakaa muillekin ihmisille ympärillä, kaikki sujuu kuin leikki. Sitten alkaa se Jobin taival, uskon että se on varmaan annettu jokaiselle uskovalle, sillä kaikki mitä lupaat Jumalalle tullaan koettelemaan (myös palvonta).

Tämä on hyvin tärkeä vaihe uskovan elämässä, sillä nyt leikkikoululaista aletaan hengellisesti vahvistaa, eikä se onnistu muuten kuin koettelemusten kautta. Jos minä haluan saada vaikkapa vain kasvamaan yhden vehnätähkän pihamaalleni mitä minä teen? Minä laitan yhden vehnän siemenen kukkapenkkiini, kastelen ja kitken sen ympäristön ja odotan mitä tapahtuman pitää. Jos se siemen on priima, niin se alkaa työntää juurta alaspäin ja kortta ylöspäin, mutta mitä tapahtuu sille siemenelle jonka laitoin multiin? Se kuoli. Entä sitten? Siitä juuri- ja varsimysteeriosta kasvanut korsi alkoi kukkia ja heilimöi. Se tulentui ja antoi minulle 25 siementä ehkä enemmänkin riippuen lajikkeesta. Tätä jo voidaan sanoa vehnänjyvän koettelemukseksi, vai kuinka?

Siis kun elämä alkaa reistata ole sitkeä ja sokea. Ajattele niinkuin eräässä kotimaisessa elokuvassa eräs "Juurakon Hulda" niminen tyttönen, että sittenkin! Sattui mitä sattui, tuntui miltä tuntui, sittenkin minä roikun Jeesuksen viitanliepeessä, minä "usko-vaine" en hellitä. Älä katso ongelmiin, älä loukkauksiin, älä vaikka kaikki rakkaasi sinut hylkäisivät. Periaatteella:"Sittenkin".

Saat nähdä eräänäkin päivänä huomaat että Jumala puhuu sinulle tavalla jos toisellakin ja sinä olet Hänen Korkeuteensa hyvin läheisessä yhteydessä ja itseasiassa mitä ihmiset ympärilläsi mekastavat ja säheltävät ei riistä sinun rauhaasi.

Sinä ja Jumala te yhdessä olette vahvoja.

Ei Jumala ole minnekään mennyt. Hän on sinussa, niinkuin sinäkin olet Hänessä - molempien mielissä.
Jumalan Armosta sinä elät. Armo tekee sinut vapaaksi.
Armo muistuttaa Jumalan Rakkauden ominaisuuksista eniten siinä tilassa, joka vallitsee totuuden ykseydessä. Se on korkein pyrkimys tässä maailmassa, sillä se johtaa täydellisesti maailman tuolle puolelle. Armo ei voi saapua ennen kuin mieli todella valmistautuu ottamaan sen vastaan. Armo tulee väistämättä niiden osaksi, jotka ovat valmistaneet sille pöydän, johon se voidaan lempeästi asettaa ja jossa se halukkaasti vastaanotetaan; joka on puhda ja pyhä alttari tälle lahjalle.

Ykseys jon yksinkertaisesti ajatus, jonka mukaan Jumala on.
Kenenkään mielessä ei ole muuta kuin Hän. Sanomme "Jumala on" ja sen jälkeen lakkaamme puhumasta, sillä siinä tiedossa sanoilla ei ole merkitystä. Ei ole huulia niitä lausumaan, eikä mikään mielen osa ole tarpeeksi erilainen tunteakseen, että se nyt on tietoinen jostakin, joka ei ole osa sitä itseään. Se on yhtynyt Alkulähteeseensä. Ja kuten sen Alkulähde Itse, sekin vain on.
Siitä me emme lainkaan voi puhua, kirjoittaa tai edes sitä ajatella. Se valtaa jokaisen mielen, kun se on täydellisesti saanut ja vastaanottnut tiedon, jonka mukaan sen tahto on Jumalan Tahto. Se palauttaa mielen loputtomaan nykyisyyteen, jossa mennyttä ja tulevaa ei voida kuvitella olevan. Se on pelastuksen tuolla puolen; kaiken ajan, anteeksiannon ja Kristuksen pyhien kasvojen ajattelun tuolla puolen. Jumalan lapsi on yksinkertaisesti hävinnyt Isäänsä, niin kuin Isäkin häneen. Maailmaa ei ole koskaan ollutkaan. Ikuisuus pysyy jatkuvana olotilana. Sillä ykseyden täytyy olla täällä. Olipa mieli päättänyt ilmestyksen ajankohdaksi minkä ajan tahansa ,se on täysin yhdetekevää sille, minkä täytyy olla pysyvä olotila, ikuisesti sellainen kuin se aina on ollut ja ikuisesti sellaisena pysyvä kuin se on nyt.

Armosta sinä elät. Armo tekee sinut vapaaksi. Armosta sinä annat. Armosta sinä vapahdat.

Jumala on pelkkää Rakkautta, ja siksi myös sinä olet Rakkaus.
Vain tämä Itse tuntee rakkauden. Vain tämä Itse on täysin johdonmukainen ajatuksissaan, tuntee Luojansa, ymmärtää Itsensä, on täydellinen tiedossaan ja rakkaudessaan eikä koskaan ole muuta kuin täydellisessä yhteydessä Jumalan ja Itsensä kanssa.

Anna siis nämä sanani olla sinun lahjasi minulle. Sillä vain tätä minä kaipaan, että kuulisit puhumani sanat ja antaisit ne edelleen maailmalle. Sinä olet minun ääneni, minun silmäni, minun jalkani ja minun käteni, joiden kautta pelastan maailman.
Se Itse, Josta sinua kutsun, ei ole muuta kuin sinun Itsesi. Hänen luokseen me kuljemme yhdessä. Hänessä minä kuljen kanssasi ja sinä minun kanssani. Isämme tahtoo, että Hänen Poikansa on yhtä Hänen kanssaan. Olisiko mitään elävää, joka ei pakostakin siis olisi yhtä sinun kanssasi?