Dr. V.Mayfield kysyi tuolla aiemmin uuden- ja vanhan liiton eroja. Koska asiasta on ollut aiemminkin epäselvyyttä kopioin tähän Wikipediasta löytämäni varsin ansiokkaan tiivistelmän asiasta.
"Uuden testamentin yhteydessä puhutaan usein "uudesta liitosta", viitaten Jumalan ihmiskunnan kanssa tekemään uuteen liittoon, joka määrittää ihmiskunnan ja Jumalan suhteen. Uusi liitto esiintyy Uudessa testamentissa muun muassa seuraavissa kohdissa:
Luuk. 22:20 [1]: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan."
2 Kor. 3:6 [2]: "[..] hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki."
Hepr. 8:13 [3]: "Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian."
Hepr. 9:15–20 [4]: "Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön."
Monissa Raamatuissa, kuten suomenkielisessä, näissä kohdissa termi "uusi testamentti" on korvattu sanoilla "uusi liitto". Kohdat viittaavat Jeremian kirjaan (Jer. 31:31–33 [5]), jossa Jumala lupaa Jeremialle tekevänsä uuden liiton juutalaisten kanssa.
Profeetta Jeremia oli ensimmäinen, joka puhui uudesta liitosta (ברית חדשה, brit chadashah). Hän kutsui sitä uudeksi liitoksi erotukseksi vanhalle liitolle, jonka Jumala teki Israelin kansan kanssa heidän paettuaan Egyptistä (2 Moos. 20:1–21; 24:1–12).
Heprealaiskirjeen jae 8:13 osoittaa selvästi, että vanha liitto katsotaan rauenneeksi uuden alkaessa. Jälkimmäinen Heprealaiskirjeen kohta selittää myös, millä tavalla "liiton" ja "testamentin" ajatukset liittyvät yhteen. Se sanoo liiton olevan samalla myös testamentti, ja että testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen — testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua.
Tämän vuoksi sekä vanha, että uusi liitto oli vahvistettu veren vuodatuksella eli jonkun kuolemalla. Vanha liitto vahvistettiin, kun Mooses vihmoi kansan päälle sonnien ja pukkien verta. Uuden liiton vahvisti Jeesuksen kuolema."
vanhempi COPD Turust
"Uuden testamentin yhteydessä puhutaan usein "uudesta liitosta", viitaten Jumalan ihmiskunnan kanssa tekemään uuteen liittoon, joka määrittää ihmiskunnan ja Jumalan suhteen. Uusi liitto esiintyy Uudessa testamentissa muun muassa seuraavissa kohdissa:
Luuk. 22:20 [1]: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan."
2 Kor. 3:6 [2]: "[..] hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki."
Hepr. 8:13 [3]: "Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian."
Hepr. 9:15–20 [4]: "Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön."
Monissa Raamatuissa, kuten suomenkielisessä, näissä kohdissa termi "uusi testamentti" on korvattu sanoilla "uusi liitto". Kohdat viittaavat Jeremian kirjaan (Jer. 31:31–33 [5]), jossa Jumala lupaa Jeremialle tekevänsä uuden liiton juutalaisten kanssa.
Profeetta Jeremia oli ensimmäinen, joka puhui uudesta liitosta (ברית חדשה, brit chadashah). Hän kutsui sitä uudeksi liitoksi erotukseksi vanhalle liitolle, jonka Jumala teki Israelin kansan kanssa heidän paettuaan Egyptistä (2 Moos. 20:1–21; 24:1–12).
Heprealaiskirjeen jae 8:13 osoittaa selvästi, että vanha liitto katsotaan rauenneeksi uuden alkaessa. Jälkimmäinen Heprealaiskirjeen kohta selittää myös, millä tavalla "liiton" ja "testamentin" ajatukset liittyvät yhteen. Se sanoo liiton olevan samalla myös testamentti, ja että testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen — testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua.
Tämän vuoksi sekä vanha, että uusi liitto oli vahvistettu veren vuodatuksella eli jonkun kuolemalla. Vanha liitto vahvistettiin, kun Mooses vihmoi kansan päälle sonnien ja pukkien verta. Uuden liiton vahvisti Jeesuksen kuolema."
vanhempi COPD Turust
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hieno vastaus. Olen ennekin hyvin epäröivissä merkeissä kysellyt vanhan ja uuden liiton eroja, ja edelläantamasi vastaus vastasi kysymykseeni erinomaisesti.
Muuan kysymys, mikä minua on Jeesuksen mukanatuomassa Uudessa Liitossa erityisesti askarruttanut, liittyy siihen, onko Vanhan Liiton yhteydessä annetut käskyt, määräykset ja säädökset vanhentuneet. Esimerkiksi kristityt eivät vietä sapattia tai noudata kosher-ruokavaliota.
Haluaisinkin siis kysyä, löytyykö perustelu sille, että emme noudata edellämainittuja tapoja siitä, että "vanha liitto on rauennut" uuden liiton voimaantultua? Onko uuden liiton mukana tuoma lakia siis korvannut vanhan liiton mukana tuoman lain?´
Kiitos.
Jumala ei peruuta tekemiään liittoja. Tällainen on mm. Jeesuksen asettama kasteenliitto.
Näin vaha liitto on Israelin kansan osalta edelleen voimassa. Ajanlaskun alun juutalaisuus käsitti useita erilaisia ryhmiä, tietyt perusvakaumukset olivat kaikille yhteisiä: usko yhteen Jumalaan, usko liittoon, jonka Jumala oli solminut kansansa Israelin kanssa, ja usko tämän liiton peruskirjaan, Jumalan lakiin eli Tooraan.
Jumalan ja Israelin välinen liitto käsitti velvollisuuksia ja sitoumuksia, jotka koskivat molempia sopimuspuolia. Jumala sitoutui kohtelemaan Israelia sen erityisaseman mukaisesti, omana kansanaan, ja opettamaan sille hyvän ja siunauksellisen maanpäälisen elämän lähtökohdat.
Israel sitoutui olemaan kuuliainen Jumalalleen ja elämään Jumalan kansalle sopivaa elämää. Nämä lähtökohdat löytyivät Toorasta eli Mooseksen laista, sitä koskevasta opetuksesta ja sen käytännön sovelluksista.
Toora sisälsi myös ohjeet rikkomusten sovittamisesta niin, että liitto pysyisi voimassa niistä huolimatta.
On tärkeää huomata, että juutalaisuudessa laki ei ole pelastustie. Pelastus - Jumalan valinta - perustuu yksinomaan Jumalan armoon.
Tästä tulemme siihen kuin Jeesus täytti vanhan lain ja teki uuden liiton Häneen uskovien kanssa.
Jeesus antoi uuden rakkauden kaksoiskäskyn johon katsotaan sisältyvän:
1. Rakkauden kaksoiskäsky: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
2. Kultainen sääntö:”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.”
3. Vanhan Testamentin dekalogi: 10 käskyä.
4. Jeesuksen oman toiminnan esimerkki.
5. Ihanteena Agapismi: lähimmäisen hyvää etsivä, toimiva rakkaus.
Muutoin Moseksen laki (Toora) ei ole voimassa. VT:n ruokaohjeet toivat kylla runsaasti ongelmia
ensimmäisissä apostolien perustamissa seurakunnissa.
Tämän näemme mm. Antiokian (Gal 2:11-14) ja Korinttin (1 Kor 8:1-9) seurakunnista. Roomalaiskirjeessä käsitellään myös tätä asiaa (Room 14:1-4). Vielä Timoteuskirjeessäkin puututaan ruokaohjeisiin (1 Tim 4:3).
Timoteuksen opetus on, että ”kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hyljätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen” (4:4). Tämä koskee myös verta ja kaikenlaista lihaa.
Tämän opetuksen mukaan kristilliset seurakunnat toimivat edelleen. Juutalaiset puolestaan noudattavat Mooseksen lakia ja odottavat VT:n profetioiden mukaista messiastaan.
Turust
Kristinusko on siis ristiriidassa perustansa kanssa. Mikäli Kristinusko katsoisi, että Vanha Liitto on mitätöitynyt, ei kristinusko syyllistyisi luopumukseen. Tällä hetkellä voidaan kuitenkin katsoa, että kristinusko tietoisesti ylenkatsoo ja jättää noudattamatta Jumalan lakia.
Jeesus siis kumosi lain, ei tullut täyttämään. Toisessa Samuelin kirjassa sanotaan:
22.31. Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa. [Ps. 12:7, 18:31, 119:140; Sananl. 30:5]
Jumalan ohjeet olivat jo täydelliset - ja ovat edelleenkin - ei niissä mitään täyttämistä ollut. Sen sijaan - kuten jo totesit - vanha liitto kumoutuu täysin (luukunottamatta niitä asioita, jotka KATSOTAAN sisältyvän rakkauden kaksoiskäskyyn)!
Kristinusko on ristiriidassa perustansa kanssa sikäli, että se hylkää vanhan liiton. Uudessa Testamentissa hylätään Jumalan jo vanhassa liitossa antamat käskyt, määräykset ja säädökset luomalla omat vastaavat. Esimerkiksi juuri kosher-ruokavalio. Mikä ihmeen toteamus, että kaikki on Jumalan luomaa ja näin hyvää syötäväksi? Siitä huolimatta Herra kieltää syömästä tiettyjä eläimiä ja verta!
Koko kristinusko perustuu uskomukseen, että Vanhan Testamentin ilmoitus on Jumalaista alkuperää. Ainoa asia, mikä erottaa kristinuskon juutalaisuudesta (hyvin vahvastikin), on näkemys, jonka mukaan Jeesuksessa täyttyvät Vanhan Testamentin messias kriteerit.
En nyt mene siihen, onko Jeesus messias vai ei, ja kuinka tätä tulee arvioida. Toivottavasti ei mene kukaan muukaan. Yritän ainoastaan sanoa, että kristinuskolla ei oli mitäään syytä tai perusteita luopua ja olla noudattamatta muitakin Vanhan Testamentin ilmoituksia. Jo terve maalaisjärki sen sanoo, että jos Vanhan Testamentin sana on Jumalan sanaa, seuraa tottelemattomuudesta rangaistus!
En kelpuuta vastaukseksi, että Vanhan Testamentin käskyt ovat juutalaisia varten. Tähän voisin vastata, että niin ovat myös messias-profetiat.
Eri asia olisi, jos Jeesus julistaisi vanhan liiton mitätöidyksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Kiitos.
täydelliset. Ihminen ei vaan kyennyt niitä noudattamaan ja siksi Jumala teki uuden liiton (Heb.8:7-13) VT ei liioin hylätä vaan se on edelleen Raamatun osana ja Jeesus sekä apostolit viittaavat siihen usein.
Heb.8: 7-13
7 Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista.
8 Mutta nyt Jumala moittii kansaansa: -- Kuulkaa! Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. [8:8-12: Jer. 31:31-34]
9 Se ei ole samanlainen liitto kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä, sanoo Herra.
10 Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
11 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: "Opi tuntemaan Herra." Silloin he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
12 Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.
13 Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian. [Room. 10:4]
Uuden liiton omaksuminen juutalaiskristittyjen kesken ei käynyt kivuttomasti. Voimme hyvinkin olettaa, että heidän skeptisyytensä sai voimansa juuri senkaltaisista ajatuksista nitä sinäkin tuot esiin.
UT:n mukaan Antiokiassa käytiin kiivas kiista evankeliumista lähes parikymmentä vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen ja seurakunnan synnyn jälkeen.
Jeesuksen elämän ja opetusten läheisyyskään ei varjelut seurakuntaa harhauttavilta opeilta ja vääriltä painotuksilta. Seurakuntien johtajatkaan eivät olleet täysin varmoja siitä, että yksin evankeliumi Kristuksesta ja usko evankeliumiin riittää ehdottomasti ihmisen pelastumiseen.
Vanhaan liittoon ei vielä kuulu ylösnousemusta vaan se tulee esiin vasta UT:ssa. Näin UT katsotaan VT:n jatkumoksi jossa edellisen ennustukset täyttyvät Jeesuksessa.
Turust
PS. Selvyyden vuoksi ellet huomaa, olen luupää ev.lutku Uskoisin mormonien tuovan tähän mukaan omat painotuksensa.
jonka löysin tuolta teologian laitoksen sivuilta.
"Uusi testamentti on varhaisen kristillisen kirjallisuuden kokoelma, joka yhdessä Vanhan testamentin kanssa muodostaa kristillisten kirkkojen pyhät kirjoitukset."
Turus
Vaha:
Vahat ovat pitkäketjuisten karboksyylihappojen ja pitkäketjuisten alkoholien estereitä. Vahoille on tunnusomaista helppo muokattavuus huoneen lämpötilassa, alhainen sulamispiste ja liukenemattomuus veteen.
Vahoja ovat muun muassa luonnosta saatava mehiläisvaha ja synteettisesti valmistettu parafiini.
Uusi liitto:
Uuden testamentin yhteydessä puhutaan usein "uudesta liitosta", viitaten Jumalan ihmiskunnan kanssa tekemään uuteen liittoon, joka määrittää ihmiskunnan ja Jumalan suhteen. Uusi liitto esiintyy Uudessa testamentissa muun muassa seuraavissa kohdissa:
• Luuk. 22:20 [1]: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan."
• 2 Kor. 3:6 [2]: "[..] hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki."
• Hepr. 8:13 [3]: "Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian."
• Hepr. 9:15–20 [4]: "Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön."
Kun puhutaan "vanhasta" liitosta täytyy ajatella sitä asianyhteydessä. Kaikki alkuperäiset apostolit ja kristityt olivat juutalaisia, tai toisin sanoen Israelin jälkeläisiä. He olivat Mooseksen ajasta lähtien eläneet sen liiton mukaan minkä Jumala oli tehnyt heidän kanssaan Mooseksen ja Aaronin aikana. Tämä liitto edustaa "vanhaa" liittoa.
Minä selitän sinulle miten me ymmärrämme tämän asian. Tarkoitus ei ole väitellä, mutta auttaa sinua ymmärtämään meitä paremmin. Luulen että monesti käytämme samoja sanoja, mutta niillä on eri merkitys meille kullekin.
Lankeemuksen jälkeen Herra opetti Aadamille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ja hänet kastettiin. (KH Moos. 6) Jumala opetti Aadamille miten ihminen voi pelastua synnistä. Tämä oli hyvin tärkeä periaate Aadamille (ja Eevalle). Se on aina ollut totta, ja aina tulee olemaan totta, että pelastus synnistä tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Eläinuhrit jossa uhrattiin esikoinen oli vertauskuvana Kristuksen sovituksesta.
Aadamille annettiin pappeus. (OL 84:61, OL 128:21) Aadam oli tämän maailman ensimmäinen profeetta, ja hän opetti jälkeläisilleen evankeliumin. Hänelle oli ilmoitettu evankeliumin periaatteet ja toimitukset kokonaisuudessaan.
Tämä pappeus annettiin isältä pojalle, sukupuolesta toiseen kättenpäällepanemisen kautta.
Aadamin jälkeläiset alkoivat olemaan jumalattomia Nooan aikana. Luopumus tapahtui ihmislasten keskuudessa. Tämä oli varmaan ensimmäinen *suuri* luopumus. Me tiedämme tarinan. Vedenpaisumus tapahtui. Sen jälkeen uusi talouden aikakausi alkoi ja evankeliumia opetettiin hengissä jääneiden jälkeläisille.
Näin se on ollut aikakaudesta toiseen. Luopumus tapahtuu ja on tarvittu alkaa uudestaan, kutsumalla profeetta, ja joskus palauttamalla pappeuden valtuus.
Aabrahamilla oli evankeliumin totuudet ja toimitukset. Aabrahamilla oli pappeus, ja hän oli profeetta. Tarina Aabrahamista ja Iisakista, jossa Jumala käski Aabrahamia uhraamaan poikansa, oli tarkoitettu koetteluna Aabrahamille. Se oli myös vertauskuva Jeesuksen Kristuksen sovituksesta (MK Jaak. 4:5)
Iisakilla oli pappeus, ja niin oli Jaakobilla (Israelilla). Jumala oli tehnyt liiton Aabrahamin, Iisakin, ja Jaakobin kanssa. Tämä liitto ei ole se liitto mitä kutsutaan "vanhaksi" liitoksi. Aabrahamin liitto oli iankaikkinen liitto (2 Nefi 29:14). Oikeastaan Aabrahamin liitto on ihan sama kuin "uusi" liitto.
Israelin lapset joutui vankeuteen eqyptissä. Tämä oli oikeastaan pikku luopumus. Herra kutsui Mooseksen profeetaksi. Mooseksella oli pappeus. Tässä vaiheessa haluan sanoa että "pappeus" mistä minä olen tähän asti puhunut, on yhtä ja sama kuin "Melkisedekin pappeus", tai toisin sanoen "pappeus Jumalan Pojan järjestyksen mukaan". (OL 107:1-4)
Se laki minkä Mooses toi vuorelta ensimmäisellä kerralla oli evankeliumi kokonaisuudessaan, mutta he olivat hitaita pitämään Jumalan käskyjä. Sen sijaan, Jumala antoi Moosekselle vähemmän lain, että Israelin lapsia voisi valmistaa ottamaan vastaan korkeampi laki kun Kristus tulee. Tämä on "vanha" liitto. Tämä on se "laki" mitä Kristus tuli täyttämään. Heiltä otettiin pois Melkisedekin pappeus ja he toimivat vähemmän Aaaronin pappeuden valtuudella. Tämä jatkui kunnes Kristus tuli ja palautti Melkisedekin pappeuden valtuuden antamalla sen apostoleillensa.
"Uusi" liitto, on oikeastaan vielä "vanhempi" liitto kuin "vanha" liitto. Se on sama liitto minkä Jumala teki Aadamin kanssa, Eenoksen kannsa, ja Aabrahamin kanssa. Se on Uusi ja iankaikkinen liitto. Se oli voimassa jo kauan ennen Jumalan tekemää liittoa Israelin lapsien kanssa Mooseksen ja Aaronin aikana.
Ei ole kuin yksi nimi jonka kautta voimme pelastua. Se on, ja on aina ollut, ja aina tulee olemaan Jeesus Kristus. Ihminen tekee liiton Jumalan kanssa kasteessa ja kun hän ottaa vastaan Pyhän Hengen lahja. Silloin hänestä tulee osaa Israelin kansaa. Kasteen ja muiden liittojen kautta hän perii kaikki lupaukset ja siunaukset mitä annettiin Aabrahamille ja hänen jälkeläisille.
Lyhyesti "vanha" liitto tarkoittaa Mooseksen lakia joka ei ollut voimassa ennen Moosesta. "Uusi" liitto tarkoittaa "Uutta ja iankaikkista liittoa" jonka Kristus *palautti* maanpäällisen elämänsä aikana.
V.Mayfield
Ongelma syntyy vasta jos tuon väitetään olevan kristillistä oppia. Kristillinen oppi perustuu yksin Raamattuun josta seuraa uusi- ja vanha liitto niin kuin avauksessani kerroin. Juutalaisuus sen enempää kuin kristinoppikaan ei tunne kastetta ennen Jeesuksen antamaa kastekäskyä. Juutalaisten puhdistautumis rituaaleja ei pidä sotkea kasteeseen.
Turust
Juutalaiset sanovat itse että kristillinen kaste on heiltä lähtöisin.
Toiseksi: Johannes Kastaja kastoi ihmisiä Jordanissa, vaikka miehet oli ympärileikattu. Myös Jeesus oli ympärileikattu ja kastettiin siitä huolimatta.
Tämä on tärkeätä huomata, koska uusi liitto astui voimaan vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, joten se ei voinut olla uuden liiton kaste.
Asian ydin on tämä: Kaste oli olemassa alusta asti pelastavana toimituksena ja se sisältyi myös Mooseksen lakiin.
kuitenkin ei ole ristiriidassa oppimme kanssa. Kun opetamme toisia näistä asioista me käytämme myös Raamattua. Myönnän että Raamattu yksistään ei selitä koko asiaa niin kuin minä olen selittänyt. Tähän ymmärrykseen olemme päässeet jokaisten pyhien kirjoitusten ja ilmoitusten kautta mitä meillä on.
Mutta anna minun kertoa sinulle totuutta minkä kanssa sinä olet samaa mieltä.
Pelastus synnistä ja kuolemasta tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta.
Oletko samaa mieltä?
V.Mayfield
Jos "kristillisellä oppilla" tarkoitat muiden kristittyjen oppia niin olet oikeassa. Minä ymmärrän että tämä ei ole teidän oppia. Tämä on MAP-kirkon kristillistä oppia. Tämä on osaa sitä oppia mitä me väitämme mikä oli hävinnyt luopumuksen takia.
Raamatussa ei ole kaikki Jumalan sanat. Se on faktaa että siitä puuttuu kirjoja ja kirjoituksia. Siitä varmaan puuttuu kirjoja mistä emme edes tiedä mitään. Minä uskon että jos meillä olisi kaikki Raamatun ilmoitukset niin kuin ne oli puhtaasti annettu Jumalalta, ennen kuin ihmiset sotki sen, niin meidän oppi tulisi selvaksi siitä.
Mutta en voi semmoisista asioita todistaa tieteellisesti sinulle tai muille. Onneksi, Jumala on viisas. Se mitä on nykyisessä Raamatussa on totuutta. Sen sijaan että hän korjasi sen, hän kutsui profeetan niin kuin hän aina tekee, ja ilmoitti hänelle sanansa. Meillä on Raamattu, Mormonin kirja, muita pyhiä kirjoituksia, ja jatkuva ilmoitus. Tämä oli viimeinen luopumus, ja viimeinen palautus. Evankeliumi on palautettu puhtaasti taas niin kuin se ilmoitettiin Aadamille, ja Jeesus Kristus on AINA ollut keskeinen hahmo Jumalan ilmoituksissa.
V.Mayfield
Matt. 10:32-42)
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa... Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä."
Aluksi pitää kysyä minkälaisen Jeesuksen kanssa elämä kadotetaan?
UT:n evankeliumeja lukiessa huomaamme, että Jeesus vaati kaikilta kohtaamiltaan juutalaisilta uskoa Jumalan pelastustekoon, Näin hän edellytti siirtymistä uuden pelastuksen ajan todellisuuteen. Tällaista vaatimusta korosti esimerkiksi hänen profeetallinen toimintansa temppelin puhdistajana.
Uhritoimitusten keskeyttämisen perusteena saattoi olla vain väite siitä, että tuon toiminnan tilalle tuli jotain uutta ja suurempaa. Jumalan tuulet puhalsivat temppeliin saakka.
Vastakkainasettelu silloisen papiston, fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa kärjistyi entisestään, kun Jeesus esitteli varsinaisen perustelunsa uudelle pelastuksen ajan todellisuudelle. Hänen kielteinen suhtautumisensa temppelin toimituksiin ja juutalaisen perinteen kritisoiminen perustuivat hyvin radikaaliin väitteeseen: Jeesus katsoi itse lahjoittavansa seuraajilleen suuremman pyhyyden kuin temppeli.
Vanhan testamentin näkökulmasta Jumalan pyhyttä varjeltiin esimerkiksi sulkemalla sairaat ja vammaiset pois Jumalan välittömästä läheisyydestä ja uhritoimituksesta. Samalla tavalla Mooseksen lain ohjeita sovelsivat mm. Qumranin yhteisön hurskaat joiden kirjoitukset on löydetty.
Ruumiinvammasta kärsineet ihmiset eivät päässeet tuon papillisen yhteisön sisärenkaaseen.
Tällaista taustaa vasten Jeesuksen opetus häikäisee kuin kirkas valo pitkään pimeänä olleessa huoneessa. Hän ei enää pohdi yksityiskohtia Jumalan pyhyyden varjelemiseksi, vaan todistaa täydellisen pelastuksen esiintulosta.
Asia käy selväksi siitä vastauksesta, jonka Jeesus antoi Johannes Kastajan epäröiville opetuslapsille juuri ennen Johanneksen kuolemaa.
Johanneksen opetuslapset kysyivät Jeesukselta, oliko hän lopultakin se "tuleva". Tällä he ilmeisesti tarkoittivat messiaanista Daavidin Poikaa, jonka pitäisi toteuttaa Daavidin suvun kuninkuus Israelissa.
Jeesus vastasi heille messiaanisen kutsumuksensa mukaan, mutta samalla muuttaen heidän odotuksiaan: "Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." (Matt. 11:5-6; vrt. Jes. 26:19; 29:18-19; 35:5-6; 61:1-2).
Jeesuksen julistama pelastuksen aika muuttaa kaikki aikaisemmat näkemykset Jumalan pyhyydestä. Vanhan liiton aikana Jumalan pyhyyttä kyllä tuli varjella temppelissä, mutta todellisen pelastuksen koittaessa kaikki olisi toisin.
Silloin Jumalan kunnia ei enää ollut ristiriidassa vajavaisuuden ja sairauden kanssa. Silloin alkaisi uuden luomisen aikakausi, jossa vajavuudet ja sairaudet parannettaisiin.
Pelastuksen aika oli Jeesuksen mukaan nimenomaan heikkojen ja kärsivien aikaa. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa. Siksi juuri murheelliset, köyhät ja vainotut olivat autuaita. Näille koitti pelastuksen aika. Nämä saivat kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin.
Jeesuksen seuraajien kohdalla käsitys pappeuden merkityksestä joutui siten täysin uuteen valoon. Mihin tarvittiin uhreja ja pappien toimituksia, jos Jumala kerran oli alkanut uudistaa kaiken Jumalan Pojan toiminnan kautta? Jumalan Pojan yhteydessä ihmisillä olisi suurempi pyhyys kuin papeilla temppelissä.
Heillä oli yhteys Jumalaan, joka ei vieroksu vajavaisiakaan, vaan luo heidät uusiksi. Tämä pyhyys oli Jeesuksen seuraajien etuoikeus. Jeesus oli tuomassa pelastusta. Siksi hänen seuraajansa joutuivat "kadottamaan" elämänsä suhteessa perinteiseen juutalaisuuteen - ja ehkä myös suhteessa ihmisen luonteiseen uskonnollisuuteen. Mutta tärkeintä on se, mitä ihminen löysi. Hän löysi täydellisen pyhyyden syntisten Vapahtajan luona.
Olen pahoillani, mutta minusta Mormonin kirja hämärtää tai pinnallistaa Raamatun sanoman. Hieman Raamattua tuntevana en voi mitenkään yhdistää MK ja KR sanomaa. Tunnen asiassa henkilökohtaisesti voimakasta Pyhän Hengen ohjausta.
Miksi kieltäydytte huomaamasta Jeesuksen opetuksen ja juutalaisen papiston välistä perutavaa laatua olevaa ristiriitaa, joka selittää pitkälti uuden ja vanhanliiton eron.
Turust
ilmoittanut Moosekselle lain. Se Jumala kuka oli sen ilmoittanut, oli Jeesus Kristus.
Juutalaisten uskonto oli oikea uskonto. Jos he olisivat kaikki hyväksyneet Kristuksen Messiaana niin kuin oli lain tarkoitus, niin kristillisyyttä ei pidettäis eri uskontona kuin juutalaisuutta tänään.
Mutta he eivät halunneet luopua laista, ja ymmärsivät Daavidin Pojan olevan jotain muuta kuin mitä Vapahtaja oli. He eivät ymmärtäneet että Jeesus Kristus on se "Minä Olen" kuka puhui palavasta pensaasta Moosekselle.
Sen takia Kristus ja alkukristityt puhuivat paljon vastaan lakia. Se oli juutalaisten suuri ongelma. He eivät uskoneet Kristukseen. He evät ymmärtäneet että Mooseksen laki osoitti heidät Kristukseen. He eivät ymmärtäneet lain merkityksen, ja sen lisäksi olivat vääristelleet sen. He eivät tunnistaneet oman Jumalansa heidän keskuudessa, ja he ristiinnaulitsivat hänet.
Mutta se mitä yritin sinulle sanoa on että Jumalalla on aina ollut vain yksi oppi. Luuletko että hän on muuttuva Jumala? Luuletko ettei hän opettanut Aadamille oppinsa, tai Aabrahamille? Luuletko ettei Mooses teitänyt Messiaan tehtävästä ja sovitustyöstä? Kyllä varmasti jokainen kenelle Jumala on ilmoittanut tahtonsa, jokainen profeetta tiesi Messiaan tulosta. Luuletko että Aabrahamin Jumala on eri Jumala kuin kristittyjen? Ja jos hän on sama, luuletko että hän on ilmoittanut heille eri oppia? Ei, anteeksi, Jumala ei ole semmoinen. Hän on meidät lunastanut ihan alusta asti Poikansa kautta. Jeesus Kristus on ainoa tie. Se ettei juutalaiset ymmärtäneet Mooseksen lain tarkoituksen johtui heidän oman luopumuksen takia.
V.Mayfield
vanhan liiton lain. Juuri lakihenkisyyttä ei voida yhdistää UT:n mukaiseen evankeliumiin.
Uuden liiton tarkoituksena on nimenomaisesti vapauttaa meidät lain orjuudesta. Erityisesti apostoli Paavali opettaa tätä monissa UT:n kohdissa.
Kuten: "Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen (Gal. 2:4).
Valeveljillä Paavali tarkoittaa kristittyjen keskellä vaikuttavaa kiihkeää entisten fariseusten ryhmää. Heidän edustajansa olivat Antiokiassa selittäneet, ettei kukaan voi pelastua, ellei toimi niin kuin Mooses on säätänyt (Apt 16:1).
Paavalin mukaan tällaiseen opetukseen suostuminen johtaa uskovat lain orjuuteen. Jos farisealainen kristillisyyden tulkinta voittaa, se sisältä käsin työntää sivuun Kristuksen evankeliumin Pyhän Hengen ohjauksen vastaanottaminen mahdollisuuden ja tuhoaa lopulta todellisen armon tuntemisen ja sydämen uskon. Vedotessamme lakiin olemme myös lain ohjauksessa.
Paavalin sanat näistä Kristukseen uskovista juutalaisista veljistä olivat erityisen kovat ja tuomitsevat. Samalla tavoin hän kirjeen alussa jyrkästi ja suorasukaisesti kaksi kertaa lausuu kiroustuomion evankeliumin väärentäjille (Gal 1:8-9). Tiedämme kuitenkin, että hän sydämestään toivoo ja rukoilee, että kaikki hänen juutalaiset veljensä pelastuisivat (Room 10:1).
Nähtävästi on tilanteita Jumalan seurakunnan historiassa, jolloin kaikkein voimakkaimmat sanat ovat tarpeen torjumaan petollista harhaa. Voi meitä, jos käytämme näitä sanoja väärin! Voi meitä, jos luulemme, ettei näitä sanoja enää tarvita!
Tunnustuskirjoissa sanotaan: "Vaikka sudet ja väärät opettajat mellastavat kirkossa, he eivät kuitenkaan ole Kristuksen valtakunta. He ovat seurakuntaan sekaantuneina, mutta he eivät ole itse seurakunta".
Paavali määrittelee kristillisyyden ytimen vapaudeksi (eleutheria). Hän ei selosta tarkemmin, mitä hän tarkoittaa tällä vapaudella. Sen vain saamme nyt tietää, että vapauden vastakohtana on lain orjuus ja että vapauden antaa Kristus Jeesus. Kirjeen loppuosassa Paavali keskittyy opettamaan sitä, mitä tarkoittaa Kristuksen antama vapaudella ja miten se toteutuu elämässä (Gal 4:9 - 5:13).
Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana (2:5).
Luukas kertoo vastaavanlaisesta tilanteesta vähän aikaisemmin Antiokiassa: ”Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä” (Apt 15:2). Sama kiivas väittely jatkui nyt Jerusalemissa. Paavalin vastustajatkaan eivät antaneet periksi.
Hekin olivat vakuuttuneita siitä, että he seisoivat Jumalan sanan totuuden ja valon takana. Hekin tiesivät ja uskoivat Jumalan edessä puolustavansa totuutta. Nyt Paavali väittää, että hänen taistelunsa Jerusalemissa saa aikaan sen, että galatalaiset vuosia myöhemmin ovat saaneet kuulla evankeliumin totuuden.
Paavalin peräänantamattomuus on saattanut olla niin vaikea joillekin hänen kirjeensä kopioitsijoille, että he ovat käsikirjoituksestaan jättäneet pois kieltosanan ”emme” (ude). Ehkä he olisivat halunneet, että Paavali olisi edes vähän joustanut.
Emme kuitenkaan voi erehtyä tulkinnassamme koska meille on säilynyt suuri joukko käsikirjoituksia, joita vertailemalla voidaan päätellä, mitä Paavali oli alun perin kirjoittanut.
Nähtävästi on ollut vaikea erottaa toisistaan väärä periksiantaminen ja alistuminen (hypotage) sekä oikea nöyryys ja kuuliaisuus esivallalle.
Muodossa tai toisessa tämä sama taistelu evankeliumin totuuden puhtaana säilyttämiseksi on jatkunut läpi kristikunnan historian. Liian usein laki näyttää voittavan Kristusken evankeliumin niin että se on tuhoutumaisillaan.
Jumala tietysti on sama sekä uudessa, että vanhassa liitossa. Kerroin tuolla aiemmin miksi Jumala näki uuden liiton välttämättömäksi. Samalla myös lisättiin kristityn vastuuta vapaudessa, jossa ei voi vedota lakiin.
Turust
monista asioista. Sen mitä halusin tuoda esille taas tässä vaiheessa on se että Mooseksen laki, oli vain väliaikainen laki joka päättyi Kristuksen sovituksessa.
Luulen että tämä on se asia missä olemme eri mieltä. Se "laki" minkä Kristus täytti oli nimen omaan Mooseksen laki. Kristuksen sovituksessa myös päättyi uhraaminen verta vuodattamalla (joka oli Jumalan tahdon mukaista ihan maailman alusta siihen asti).
Mooseksen laki oli erityisen raskas. Herra viisaudessaan antoi heille sen lain koska he eivät olleet valmiina ottamaan vastaan sitä korkeampaa lakia mitä Kristus vihdoin palautti, ja sitä lakia mitä oli olemassa ennen Mooseksen lakia. Israelin lapset vaelsivat erämaassa 40 vuotta koska he olivat hitaita pitämään Jumalan käskyjä. Raskas laki annettiin heille että he oppisivat taas olemaan kuuliaisia Jumalalle, ja lain vertauskuvat opettivat Messiaan tulosta.
Sen lisäksi, juutalaiset oli vääristelleet lakia, koska he eivät ymmärtäneet sen tarkoituksen. Heistä oli tulleet lain orjia.
Kun Kristus ja Paavali puhui vastaan lakia, he eivät puhuneet vastaan Jumalan "lakeja" yleisesti, vaan nimenomaan "Mooseksen lakia" joka päättyi Kristuksessa. Se on selvä Raamatusta että he yrittivät selittää että käskyjen pitäminen oli silti tärkeää vaikka Mooseksen laki päättyi.
Kristus itse selvästi sanoi ettei meidän pitäisi luulla että hän tuli tuhoamaan lakeja ja profeettoja, vaan täyttämään ne. (Matt. 5:17)
Tämä tarkoittaa että vanha laki (Mooseksen laki) päättyi ja uusi laki (Kristuksen laki), joka oli olemassa profeettojen kautta jo kauan ennen Moosesta, ja jonka Kristus palautti, oli nyt voimassa.
Ei missään nimessä tarkoiteta että Jumalan lakia ei tarvitse noudattaa enää, vaan tarkoitettiin Mooseksen lakia ei pidä noudattaa enää, paitsi kuin vielä voimassa olevat osat niin kuin "kymmenen käskyä".
Ennen Mooseksen aikaa oli aikakauseja jollain "korkeampi" laki oli voimassa, esimerkiksi Melkisedekin, ja Aabrahamin aikana. Ja me sanomme että se oli voimassa Aadamin aikana.
Mooseksen laki oli vain väliaikainen vähempi laki koska Israelin lapset eivät pystyneet pitää korkeampaa lakia. Tämä laki meni pois Kristuksessa, eikä mikään muu.
Profeetoille ilmoitettiin ihan alusta asti Kristuksesta, ja hänen sovituksesta. Evankeliumi on ikuinen totuuden periaate. Tämä tarkoittaa että se oli aina totta, ei vaan Kristuksen maanpäällisestä ajasta lähtien. Jos juutalaiset olisivat olleet valmiina hyväksymään ja elämään korkean lain mukaan kun Mooses tuli alas vuorelta ensimmästä kertaa, niin heille olisi annettu Kristuksen evankeliumi, eikä raskas Mooseksen laki. Mutta he olivat olleet jumalattomia, ja oli tehneet kultaisen lehmän ja vaikka mitä jumalattomuutta. Mooses hajotti sen lain, ja haki Jumalalta vähemmän lain.
Jeesus Kristus, Messias, Jumalan Karitsa, oli aina keskeinen osa totisen Jumalan ihimisille ilmoitettua uskontoa.
V.Mayfield
ymmärrämme asian joka parhaiten ilmenee UT:n Roomalaiskirjeen 7 luvusta. Käskyjen merkityksen yms. toin osittain esiin tuolla aiemmin.
(Room 7:1-6)
"Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää (1).
Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen (2).
Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa (3).
Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle (4).
Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle (5).
Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina (6)."
Siis meidät on Jumalan edessä vapautettu lain kirjaimesta. Emme voi piiloutua lain taakse vaan saamme tai joudumme tekemään valintamme ilman lakia, kunhan noudatamme Jeesuksen rakkauden kaksoiskäskyä.
Toivoisin sinun kiinittävän huomiosi lukiessi tätä Roomalaiskirjeen katkelmaa yhteen ainoaan sanaan, joka toistuu jopa yhdeksän kertaa. Se on koko jakson ydinsana ja pääkäsite. Se on sana laki, hepr. toora, kr. nomos, lat lex.
Toistetaanpa vielä ”Tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä” (7:1). ”Laki sitoo” (7:2). ”Vapautuu siitä laista, joka sitoi” (7:2). ”Hän on vapaa lain määräyksestä” (7:3). ”Olette kuolleet vapaiksi laista” (7:4). ”Ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot” (7:5). ”Olemme päässeet vapaiksi laista” (7:6). ”Emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina” (7:6).
Tässä tulee huomata juutalainen tausta. Koko juutalaisuus perustui ja perustuu edelleen lakiin. Siis tässäkin ilmenee vanhan liiton muutos.
Meille kristillisen kasvatuksen saaneille, evankelisen kirkon jäsenille laki ja siihen liityvät asiat ovat itsestään selviä eikä siihen kiinitetä erityisempää huomiota (poikkeuksena herätysliikkeet). Esivallan kunnoitus taas liittyy käskyihin.
Roomalaiskirjeen vastaanottajista kuitenkin valtaosa oli taustaltaan juutalaisia ja heille laki oli äärettömän tärkeä. Paavalihan kirjoitti: ”Veljet. Tehän tunnette lain” (Room 7:1). Lailla Paavali tarkoitti juuri kaikkien sen ajan juutalaisten tuntemaa ja yli kaiken kunnioittamaa Jumalan lakia.
Laki on VT:n pääkäsitteitä. Sillä ei tarkoiteta luonnonlakeja, ei edes yhteiskunnallisia lakeja, vaan nimenomaan ihmisen suhdetta ja yhteyttä Jumalaan. Laki ilmaisee ihmiselle Jumalan tahdon. Siinä ihminen kohtaa Jumalan ja pääsee Jumalan mielisuosioon. Ennen kaikkea laki sanoo, mitä Jumala tahtoo ihmisten tekevän.
Laki olikin silloisessa juutalaisuudessa koko ihmisen olemassaolon avainkäsite. Juutalaisen ajattelun mukaan Jumala jopa oli luonut lain ennen maailman luomista. Nyt laki pitää koossa luomakunnan. Siksi laki on ajaton ja yleispätevä. Vain laissa Jumala on ilmoittanut itsensä. Laki oli jopa tullut tärkeämmäksi kuin temppeli ja lainoppineisuus keskeisemmäksi kuin pappien toimet.
Vain lain mukainen elämä on sopusoinnussa maailmankaikkeuden perussuunnitelman kanssa. Joka noudattaa lakia, saa elää ja kulkea tulevan maailman elämän poluilla. Siksi lain tutkistelu oli tullut ensiarvoisen tärkeäksi ja sen yksityiskohtainen noudattaminen oli juutalaisessa farisealaisuudessa mitä keskeisin asia.
Tällaisen lain Jeesus täytti, emmekä voi enää tekohurskaina piiloutua tuon lain taakse.
Ramatun kertomuksen ymmärrämme hieman eri tavoin. Minusta Raamattu on ihmiskunnan ja sen uskon kehityskertomus, joka ei suinkaan ollut valmis Aadamissa. Ajatustani tukee, paitsi kristillinen teologia, myös Jumalan reagointi ihmisten vääriin tekoihin.
Minua ilahduttaa, että voin käydä kanssasi tällaista dialogiaa.
Turust
tämä dialogia.
Minä ymmärrän miksi Raamatun kertomus tuntuu ihmisten kehityskertomuksesta sinulle (ja muille). Ehkä minunkin mielestä se on vähän semmoista.
Samalla se ei ole vaikeaa minun hyväksyä että Raamatussa ei ole kaikki Jumalan sanat. Mooses ei ollut ensimmäinen profeetta. Olisi kiva jos meillä olis Aadamin kirjoitukset, tai Eenokin. Nooan ilmoitukset olisi kiva lukea myös. Melkisedekki oli vanhurskas ylipappi, olisi kiva lukea hänen kirjoituksia. Onneksi Jumala palautti tietoa menneistä ajoista, jopa luomisen kertomuksen, Mooseksen kautta. Mooseskin oli palautuksen profeetta, ja ilmoituksen kautta sai tietää paljon. Minä en luule että meillä on edes kaikki hänen kirjoitukset.
Minä taas uskon että kristillinen teologia tukee sitä että Jumalan suunitelma oli ihan sama alusta asti, eikä se mitenkään kehittynyt. Kyllä varmaan ihmiskunta yleisesti kehittyi pikkuhiljaa, ja joskus Jumala oli armollinen meitä kohtaan tämän kehityksen aikana, mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on iankaikkinen, ja oli sama alusta asti.
Jumala on meidän uskonnon mukaan ihmisten Isä, ja joskus miten hän toimii tuntuu ristiriitaiselta, kun lukee pyhiä kirjoituksia. Olen yrittänyt ajatella sitä näin:
Minun fyysinen isä kielti minua leikkimästä tulitikkujen kanssa pienenä. En ymmärtänyt miksi, mutta hän ymmärsi. Sitten kun olin kasvanut vanhemmaksi pojaksi, hän opetti minua ja pyysi minua sytyttämään tulen takkaan. Näin Taivaallinen Isämmekin joskus tuntuu ristiriitaiselta, kun jossain vaiheessa hän käskee jotain asiaa, ja sitten myöhemmin käskee sitä vastoin. Mutta jokaisessa tilanteessa periaate on sama; Isämme rakastaa meitä, suojelee meitä, ja haluaa meille vain hyvää.
Se minun mielestä osoittaa täydellistä rakkautta. Jos Jumala on täydellinen ja rakastaa meitä täydellisesti, niin ei hän halua pitää mitä hänellä on vain itselleeen, vaan haluaa antaa meille mahdollisuuden tulla hänen kaltaiseksi; että mekin olisimme täydellisiä niin kuin hän. (Matt. 5:48)
V.Mayfield