Tuolla toisaalla tietty sotilaiden kaunaaja – lukuisat kerrat samoilla aiheilla kimpussani – sanoo, että Urho Kekkonen halveksi sotilaita. Minusta tuollainen on liian paksua Kekkosen panettelua. Olen puhunut täällä Kekkosesta paljon ja myös kriittisesti, jonka jotkut ovat halunneet käsittää Kekkos-kaunaksi – kuten käsittävät keskustan kritisoinnin kepukaunaamiseksi – mutta minusta on niin kohtuutonta syyttää Kekkosta sotilaiden halveksimisesta, että on pakko kertoa aiheesta hieman totta:
Kekkonen ei suinkaan suhtautunut halveksivasti sotilaisiin. Hän pyrki viimeiseen jääkärivärväyserään, mutta oli liian nuori siihen, ei vielä ihan 17 v. Hän oli katkera, ettei päässyt, sillä hän halusi olla vapauttamassa Suomea Venäjän vallasta ja jopa ajatteli tuolloin sotilasuraa ammatikseen.
Sen sijaan hän liittyi vapaaehtoisena suojeluskuntajoukkoon Kajaanin sisseihin, joiden mukana osallistui vapaussotaan ja toimi sitten Haminan valleilla teloitusryhmän johtajana punavankeja teloitettaessa. Vapaussodan jälkeen hän toimi punavankileirin vartijana Suomenlinnassa, ja oli kovin kovaluonteinen vartija. Tuo kokemus antoi idean mennä sitten Etsivän keskuspoliisin palvelukseen, jossa oli kauan. Ja tunnettu tiukkana kuulustelijana. Tuon taustansa vuoksi hänellä synkkasi niin hyvin Vladimirovin ja muiden neuvostoliittolaisten ammattiveljiensä kanssa.
Kekkonen meni suorittamaan asevelvollisuuttaan lokakuussa 1919 Autopataljioonaan, ja oli harmistunut, kun ei päässyt 1.4.1920 alkaneelle ensimmäiselle RUK:n kurssille, kun Autopataljoonasta ei oppilaita RUK:uun lähetetty. Kekkonen ei ehkä olisi päässyt sinne heikon näkönsäkään vuoksi. Aliupseerikoulutuksen hän sentään sai, ja toimi sitten sisäministeriössä kirjuri-aliupseerina ja sotilaallisesti kunnostautuneena pääsi siviiliin kersanttina.
Myöhemminkin elämässään Kekkonen arvosti aina suuresti sotilaita. Hänen nuorempi veljensä Jussi oli aktiiviupseeri ja toimi talvisodassa kapteenina sankarillisesti taistelleen osasto Kekkosen johtajana Kuhmossa ja yleni majuriksi. Haavoituttuaan Rukajärven suunnalla jatkosodan ensimmäisenä vuonna 1941 ja menetettyään näkönsä hän sokeudestaan huolimatta toimi toimitusjohtajana Loviisan kauppa OY;ssä, Aavasaksa Oy:ssa ja Länsi-Lapin voima Oy:ssä sekä lukuisissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä, mm. Sotainvalidien veljesliiton hallituksessa ja oli Sotasokeat ry:n puheenjohtaja.
Urho arvosti suuresti Jussi-veljeään, johon hänellä oli erityisen lämpöinen suhde. Hänen kuultiin monta kertaa toteavan, että "Jussi meistä lahjakkaampi ja parempi ihminen on". Myös monet muut Jussin tunteneet sanovat samaa, sillä jo 1962 vain 52-vuotiaana kuollut Jussi oli hyvin pidetty ja arvostettu mies, ja aivan erityisen arvostettu hänen alaistensa sotilaiden keskuudessa.
Urho Kekkonen arvosti aina myös muita sotilaita. Luottavaisimmin hän turvautui puolustusvoimain komentajana toimineeseen kenraali Lauri Sutelaan silloin, kun Neuvostoliitto viimeisen kerran yritti saada Suomen peukalonsa alle NL:n suurlähettiläs Stepanovin ja puolustusministeri Ustinovin painaessa päälle yhteisten sotaharjoitusten järjestämiseksi. Eikä Kekkonen Sutelaan turhaan luottanut; juuri hän onnistui neukkujen esitysten torjunnassa; poliitikoista siihen ei olisi ollut.
Kekkosessa on ihan tarpeeksi todellisiakin krittikin aiheita, joten sellaisia ei tarvitse keksiä tai olettaa luulojen varassa. Ja myös Kekkosesta – kuten mistä tahansa – kerrottaessa tarvitsisi edes hieman tietää myös tosiasioita. Se tietysti edellyttäisi lukemista varsinkin niiltä, jotka eivät noita aikoja eläneet. Ja Kekkosesta kertovaa luettavaa riittää. Kaikki edellä sanomani esitetään monissa kirjoissa, jopa Juhani Suomen jättimäisessä Kekkos-elämäkerrassa.
Myös sotilaiden kaunaamisessa - joka näkyy olevan jonkun erityisala - olisi hyvä olla jotain faktatietoa. Ei poliitikkojakaan, tai vaikkapa lääkäreitä, maanviljelijöitä, kirvesmiehiä, lentäjiä, autonkuljettajia - mitä vain - halveksita ammattikuntana siksi, että joku ammattikuntaan kuuluva on osoittautunut epäpäteväksi. Tai että itse ei ole sillä alalla menestynyt, ei esim. päässyt RUK:uun, josta lienee kyse eräissä tapauksissa.
- - -
Tämän kuuluminen tälle saitille saattaa olla kyseenalaista, mutta kun asia on otettu täällä esille, niin täällä siihen tartuinkin. Ja olihan Kekkonen sentään kepulainen – ei, kun maalaisliittolainen, mutta kepuhan on vain kasvojen kohotusleikkauksen saanut maalaisliitto.
Tuskinpa tämä antaa aihetta sellaiseen jatkokeskusteluun, jota minun pitäisi kommentoida.
Kekkonen ei suinkaan suhtautunut halveksivasti sotilaisiin. Hän pyrki viimeiseen jääkärivärväyserään, mutta oli liian nuori siihen, ei vielä ihan 17 v. Hän oli katkera, ettei päässyt, sillä hän halusi olla vapauttamassa Suomea Venäjän vallasta ja jopa ajatteli tuolloin sotilasuraa ammatikseen.
Sen sijaan hän liittyi vapaaehtoisena suojeluskuntajoukkoon Kajaanin sisseihin, joiden mukana osallistui vapaussotaan ja toimi sitten Haminan valleilla teloitusryhmän johtajana punavankeja teloitettaessa. Vapaussodan jälkeen hän toimi punavankileirin vartijana Suomenlinnassa, ja oli kovin kovaluonteinen vartija. Tuo kokemus antoi idean mennä sitten Etsivän keskuspoliisin palvelukseen, jossa oli kauan. Ja tunnettu tiukkana kuulustelijana. Tuon taustansa vuoksi hänellä synkkasi niin hyvin Vladimirovin ja muiden neuvostoliittolaisten ammattiveljiensä kanssa.
Kekkonen meni suorittamaan asevelvollisuuttaan lokakuussa 1919 Autopataljioonaan, ja oli harmistunut, kun ei päässyt 1.4.1920 alkaneelle ensimmäiselle RUK:n kurssille, kun Autopataljoonasta ei oppilaita RUK:uun lähetetty. Kekkonen ei ehkä olisi päässyt sinne heikon näkönsäkään vuoksi. Aliupseerikoulutuksen hän sentään sai, ja toimi sitten sisäministeriössä kirjuri-aliupseerina ja sotilaallisesti kunnostautuneena pääsi siviiliin kersanttina.
Myöhemminkin elämässään Kekkonen arvosti aina suuresti sotilaita. Hänen nuorempi veljensä Jussi oli aktiiviupseeri ja toimi talvisodassa kapteenina sankarillisesti taistelleen osasto Kekkosen johtajana Kuhmossa ja yleni majuriksi. Haavoituttuaan Rukajärven suunnalla jatkosodan ensimmäisenä vuonna 1941 ja menetettyään näkönsä hän sokeudestaan huolimatta toimi toimitusjohtajana Loviisan kauppa OY;ssä, Aavasaksa Oy:ssa ja Länsi-Lapin voima Oy:ssä sekä lukuisissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä, mm. Sotainvalidien veljesliiton hallituksessa ja oli Sotasokeat ry:n puheenjohtaja.
Urho arvosti suuresti Jussi-veljeään, johon hänellä oli erityisen lämpöinen suhde. Hänen kuultiin monta kertaa toteavan, että "Jussi meistä lahjakkaampi ja parempi ihminen on". Myös monet muut Jussin tunteneet sanovat samaa, sillä jo 1962 vain 52-vuotiaana kuollut Jussi oli hyvin pidetty ja arvostettu mies, ja aivan erityisen arvostettu hänen alaistensa sotilaiden keskuudessa.
Urho Kekkonen arvosti aina myös muita sotilaita. Luottavaisimmin hän turvautui puolustusvoimain komentajana toimineeseen kenraali Lauri Sutelaan silloin, kun Neuvostoliitto viimeisen kerran yritti saada Suomen peukalonsa alle NL:n suurlähettiläs Stepanovin ja puolustusministeri Ustinovin painaessa päälle yhteisten sotaharjoitusten järjestämiseksi. Eikä Kekkonen Sutelaan turhaan luottanut; juuri hän onnistui neukkujen esitysten torjunnassa; poliitikoista siihen ei olisi ollut.
Kekkosessa on ihan tarpeeksi todellisiakin krittikin aiheita, joten sellaisia ei tarvitse keksiä tai olettaa luulojen varassa. Ja myös Kekkosesta – kuten mistä tahansa – kerrottaessa tarvitsisi edes hieman tietää myös tosiasioita. Se tietysti edellyttäisi lukemista varsinkin niiltä, jotka eivät noita aikoja eläneet. Ja Kekkosesta kertovaa luettavaa riittää. Kaikki edellä sanomani esitetään monissa kirjoissa, jopa Juhani Suomen jättimäisessä Kekkos-elämäkerrassa.
Myös sotilaiden kaunaamisessa - joka näkyy olevan jonkun erityisala - olisi hyvä olla jotain faktatietoa. Ei poliitikkojakaan, tai vaikkapa lääkäreitä, maanviljelijöitä, kirvesmiehiä, lentäjiä, autonkuljettajia - mitä vain - halveksita ammattikuntana siksi, että joku ammattikuntaan kuuluva on osoittautunut epäpäteväksi. Tai että itse ei ole sillä alalla menestynyt, ei esim. päässyt RUK:uun, josta lienee kyse eräissä tapauksissa.
- - -
Tämän kuuluminen tälle saitille saattaa olla kyseenalaista, mutta kun asia on otettu täällä esille, niin täällä siihen tartuinkin. Ja olihan Kekkonen sentään kepulainen – ei, kun maalaisliittolainen, mutta kepuhan on vain kasvojen kohotusleikkauksen saanut maalaisliitto.
Tuskinpa tämä antaa aihetta sellaiseen jatkokeskusteluun, jota minun pitäisi kommentoida.
Vastaukset 36
Vanhimmat
"Tuskinpa tämä antaa aihetta sellaiseen jatkokeskusteluun, jota minun pitäisi kommentoida."
Eikä pitäisi minunkaan. Ihan tavallinen kepu- ja kekkoskaunaisen kapin ulostus, minkä hän siis tuossa viimeisessä lauseessaan itsekin myöntää.
Kekkosen kehumineko?
Kerrankin kirjoitat täyttä asiaa!
Hän kehuu Kekkosta. Katso, mitä kepulaiset siitä sanovat!
Heh heh
Kekkosen kehuminenko?
Sotilaiden mainetta olet sinä ollut pilaamassa, kun olet luullut olevasi narsismissasi jotain meitä muita parempaa.
Oliko tuo Cho sun sukulaisia?
Kekkosen kehuminenko?
voi sitä paskan määrää...
Sotaa käyneet miehet ansaitsevat arvostuksen mutta täytyy sanoa että näitten kapitulanttien maine on ollut huono ja Jorma on onnistunut sitä vielä reilusti laskemaan. Täytyy pitää erillään todelliset maanpuolustajat ja sitten maanryvettäjäjormat, näillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Eikö saisi Kekkosesta puhua hyvääkin silloin, kun se on totta?
sillä kaikki mitä suustaan tulee on saastunutta.
.. polvi ainakaan pojasta parane. Tekisit itse jotain ettei tarvitse faijan siivellä ratsastaa.
(-;
Tai eihän se ole hämmästyttävää, vaan ihan tavallista, että puhunpa minä mistä vaan ja vaikka kuinka hyvää ja siististi, niin törkyilevien kepulaisten pikkupaskiaisten lauma on kimpussani. Eivät ne ehdi lukea, mitä olen sanonut, eivät kai pystykään siihen ja eivät ainakaan ymmärrä viittä sanaa pitempiä esityksiä.
Vai olisiko minun pitänyt antaa olla tuo Kekkosta panetteleva tieto oikaisematta? Enhän minä niin voinut tehdä, sillä kun olen itse lukuisissa esityksissäni puhunut Kekkosesta vain totta, niin en salli hänestä muidenkaan valehtelevan. Vastausta vaille näkyy jääneen hän, joka on kysellyt, mitä minun kertomassani oli valhetta tai muuten väärää.
Eipähän tuohon Kekkosesta sanomaani nuo nilkit mitään huomiota kiinnittäneetkään, kun alkoivat puhua vain minusta. Kekkonen tai Korhosen, sama se, yhtä suuria kumpikin, he kai ajattelevat, kuten ”otsikkomies” on oivaltanut. Ja sitten nuo samat tyypit väittävät, että MINÄ puhun vain itsestäni, minä, minä!
Tuolla jumpassa kuulin muutaman hyvän ja ainakin minulle uuden Väyrys-vitsin, mutta kun eivät ”liity linjaan” – Keriksen termillä asian ilmaistakseni - niin jätän niiden kertomisen sopivampaan yhteyteen. Kerron sen sijaan muutaman Kekkos-jutun, kun ne kuuluvat teemaan, ja jos niillä hieman hyvittäisin niitäkin, joiden mielestä varmaan kerroin avauksessani liian hyvää Kekkosesta – siksi kai he alkoivat törkyillä (eivät nämä uusia ole, mutta ei ole tämä saittikansakaan):
- - -
Mikä oli Kekkosen aikana Suomen kansalliseläin?
- Se oli hylje. Kalju, niljakas ja kova kalastamaan.
- - -
- Missä on maailman suurin saha?
- Novosibirskissä. Kun Kekkonen sahasi siellä Suomen kansaa silmään, kaatui Suomessa Honka.
- - -
Breznev soitti Kekkoselle ja Kekkonen sanoi puhelimeen:
- Da...da...da...da....da...da...da...njet….da
Korsimo kuuli puhelun ja kun se oli päättynyt hän kysyi kauhistuneena Kekkoselta:
- Mihin kysymykseen sinä uskalsit vastata njet?
- Minä vastasin silloin kun Breznev kysyi: Etkö väsy vastaamaan aina da?
sontalinko. Tyhmää ironia ja katkeruutta.
Korhosen elämäntarina kahdella sanalla
Kirjoittanut: Huomioitsija 19.4.2007 klo 18.42
Korhonen on käyttänyt runsaasti palstatilaa elämänsä selittämiseen. Eihän siitä mitään valmista ole tullut, hän ei osaa tiivistä kerrontaa, vaan asiat rönsyilevät minne sattuu.
Minä olen tiivistänyt Korhosen elämäntarinan kahteen sanaan. Lisäksi tarina on oikeastaan pienimuotoinen runo!
Siis.
Korhosen elämänkerta.
Huoranpenikasta punikiksi.
- - -
Ehdin nimittäin siihen jo vastata, ja laitan sen sitten tähän:
Kiitos tuosta! Otan sen talteen ja.esitän sen sinulle silloin, kun yrität esiintyä muka sivistyneesti.
Hyvin kunniallisen elämän elänyt ja kahdeksan lasta maailmaan saattanut mutta silti kauniina pysynyt hyvä äitini on ollut mullan alla 30 vuotta, joten häntä et pysty loukkaamaan. Uskon kyllä, että palkintosi tuollaisesta saat aikanasi.
Onneksi isänmaallinen äitini ehti nähdä poikansa hyvän menestyksen sotilaana, koko urani jopa kapteeniksi ylentymistäni myöten, ja sai olla ylpeä minustakin, kuten myös muista lapsistaan. Minulla on sellainen tunne, että myös minut kasvattaneet isovanhempani siitä ovat siitä tiedon saaneet rajan tuolle puolen, vaikka ehtivät nähdä vain sotilasurani alkuvaiheet.
Minä olen tyytyväinen, kun annat noin mainion näytteen todellisesta itsestäsi! Tuollainen selittää paljon sitä, että jaksat roikkua kannoillani huomioiden vain minua.
Siis ihminen voi olla tuollainen! Vai voiko? Onko tuollainen ihminen? Mikä sitten, jos ei? No, kepulainen.
"Úskon kyllä, että palkintosi tuollaisesta saat aikanasi."
Että ihan palkkaakin lupaat! Hieno homma.
Mutta asiaan. Vastineenihan oli hauska kevennys tylsään keskusteluun. Huumorintajuttomia näkyy sinun ja sheriffin lisäksi olevan muitakin.
Minä kyllä voisin kuvitella itsensä vähemmän vakavasti ottavan kirjoittajan nimeävän kirjansa 'Huoripenikasta punikiksi'! Se olisi itse asiassa helevetin hyvä ja myyvä nimi ja osoittaisi kirjailijalta tervettä suhtautumista itseensä!
Jos joskus päätät muistelmasi saattaa kovien kansien väliin on ehdotukseni kirjan nimeksi vapaassa käytössä.
Oliko Korhosen äiti mielestäsi huora? Oliko sinunkin äitisi sellainen, kuin antoi silloin kun sattui vahinko, josta sinä synnyit. Ei tuollainen voi olla muuta kuin vahinko.
Onko Korhonen mielestäsi punikki ihan oikeasti? Suomen armeijan erittäin hyvin menestynyt ja palkittu sotilas. En tiedä näyttäisitkö Korhosen rinnalla punaiselta, mutta sisimpäsi ainakin näyttää sysimustalta.
tämä "herra" huomioitsija on juuri se kaveri, jolle aikoinaan osoitettiin seuraavan keskustelunpätkän kysymys:
Kaksi kaveria keskustelivat pitkään ja hartaasti politiikasta. Yhteisymmärrystä ei oikein löytynyt ja tunteetkin alkoivat kuumentua.
Lopuksi toinen sanoi: " Ei viitsitä enää puhua tuollaisesta vaarallisesta aiheesta, kuin politiikka. Siitä tulee vain kina. Aloitetaan puhuminen jostain kevyemmästä aiheesta. Puhutaan vaikkapa hulluista ja huorista! Mitä kuuluu isällesi ja äidillesi?"
Huomioitsija ja keris kuuluvat molemmat siihen porukkaan, joista täytyy sanoa, että olisi ollut parempi jos heidän isänsä olisi aikoinaan nostanut kalunsa "navan päälle nikottelemaan"!!!
...madot viimein kaivaa" tuonkin, ja helppo työ niillä on, kun on jo nyt noin mädäntynyt.
Kiitos kuitenkin kommentistasi!
...silloin se nikki saisi oikeutta! Todella huomio, joka pitää paikkansa!
ole seurannut palstaa kovin pitkään? Korhonen, jos kuka on maanisessa kepu- ja kekkosvihassaan osoittanut olevansa erittäin epäisänmaallinen. Se, että hän on joskus ollut sotilas, tekee asiasta vielä ikävämmän.
Lisäksi hän on kertonut vasureille tyypillistä kritiikitöntä ylistyslaulua Tannerista ja Lipposesta. Punikki mikä punikki.
jos käytöksesi on katkera ja haukut kaikki vastaantulijat.
jopa rekisteröinnin kautta "avustaa" jotain toista. Silloin keristä ja otin käyttöön anti keris-nikin. Rekisteröin sen ja yritin oikoa keriksen paskatuutista tullutta tavaraa. Seuraus: nikki poistettiin ja itse sain puolisen vuotta kestäneen bannauksen.
En uskalla enää ottaa moista kunniaa toista kertaa. "Vanha eläkeläinen" ei jaksa leikkiä noiden IP-muutosten kanssa enää.
Ja mikähän estää käyttämästä 'Huomioitsija' -nikkiä? Kirjoitat vain viestiä kirjoittaessasi kohtaan Nimimerkki 'Huomioitsija'. Siis et kirjoita 'guess who' vaan 'Huomioitsija'! Ja simsalabim! Kirjoituksesi on kirjoitettu kunniakkaan Huomioitsijan nimiin.
Pitäisikö vielä vääntää rautalangasta vai menikö jo perille;-))
mutta ymmärtäminen lukemastasi näyttää jäävän totetumatta. Älä välitä, se on tyypillistä kepulille tuo ymäärryksen puute.
Kysypä Oiva Härköseltä! Hänen mielestään Tanner oli suurin este sille, että demarit eivät päässeet Neuvostoliiton suosioon, ja Lipposen hän on usein sanonut olleen hallituksensa oikeistolaisin ministeri. hallituksen, jossa oli sentään Niinistökin:
Kaikki historiantutkijat kertovat, että Tanner oli Neuvostoliiton pääkohde sotasyyllisoikeudenkäynneissä, ja sanoihan Molotov sen ihan suoraan. Juhani Suomi kirjassaan "Kohtalona yksinäisyys: Risto Rytin tie Suomen poliitikan johtoon", Martti Turtola Rytin elämäkerrassa kuten tietysti Jaakko Paavolainen Tannerin elämäkerrassa toteavat, että Ryti joutui oikeastaan sijaiskärsijäksi siksi, että toki presidentti piti saada syylliseksi, kun ulkoministeri Tanner ei voinut siltä välttyä.
Jos noiden miesten perusteella minusta punikin teet, niin olenpa varsin hyvässä, isänmaallisessa seurassa. Olen sitä toki muutenkin, olen aina ollut ja tulen elämäni loppuun olemaan ja ásia tullaan toteamaan vielä minun muistokirjoituksessanikin, arvelen.
Olipa ihana, että opastit. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että noinkin voi tehdä. Korhonenkaan ei ollut koskaan kuullutkaan mahdollisuudesta kirjoittaa joku muu kuin se minkä aina on kirjoittanut nikiksi.
Taidanpa ryhtyä heti kokeilemaan. Tuo oivallushan avaa aivan uusia mahdollisuuksia. Korhonenkin voisi vaikka ryhtyä keskustelemaan itsensä kanssa, jos nuo pikkupaskiaiset eivät aina vaivaudu paikalle.
Vielä kerran suurkiitokset!
odotellut, että joku alkaa imitoida nikkiäni. Sen johdosta rekisteröin sen jo ajat sitten.
Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, käytänkö rekisteröityä tai rekisteröimätöntä nikkiäni. Ei tuollaiselle pentumaiselle kirjoitustasolle, mitä sinä esität, voi kuitenkaan meikäläinen laskeutua.
Kun vielä laitat mukaan pari kirjoitusvirhettä ja jeesustelet loppuun, voit lainata myös keriksen ja suolinkaisen nikkejä.
tyhmyytesi.
...jätän nuo huomioiotsijat ja muut pikkunilkit kiehumaan keittämässän liemessä. Lopuksi vain ihmettelen sitä, että miksi myönteisten tietojen kertominen Kekkosesta oli noille niin paha asia, että heidän ruveta se pimentoon jättäkseen puhumaan vain minusta? Vai olenko heidän mielestään Kekkostakin suurempi henkilö?
Jospa kuitenkin lukisitte vielä avaukseni, niin saisitte jotain ihan oikeasti tietää Kekkosesta. Sillä kuten aikoinaan Kekkos-tutkielmassani vakuutin, Kekkosessa oli miestä moneksi, hän oli varsin suuri myös hyvässä, mutta ihan yhtä suuri myös vähemmän hyvässä.
Puoleltani siis lopetan tähän. Onkohan se narsismia, että koen minulla nyt olevan enemmän syytä tyytyväisyyteen itsestäni kuin noilla puskistaan ruikkineilla pikkutörkimyksillä. Jos olisin joku niistä, heidän läheisillään olisi syytä huoleen. Voi raukkoja.
edustajista kukaan ei ole eduskunnan puhujapöntössä kehunut Paavo Väyrystä viisaaksi ja oikeaksi valinnaksi ministerien joukkoon?
No siksi, että suoranainen valehtelu noin arvokkaassa paikassa voisi tehdä hallaa puolueelle! On se joku tolkku sentään tavallisellakin edustajalla valehtelemisen suhteen.
Kummallista, että kepulla on aina oltava kärjessä joku täysin vastavirtaan touhuava politiikko. Niin oli Urkki, niin on nyt Pate.
Joo. Eivät ole kepulaiset kansanedustajat Väykkyä kehuneet. Jotain rotia heilläkin on. Pitäisiköhän Väyrysen tietoon saada, että täällä häntä sentään kehutaan. Hän varmaan antaisi arvoa Kerikseltä saamilleen kehuille! Mwaaahhahahaha...
Pääuutisissa juuri haastateltiin poliittista kommenttattoria, lauantaiseuran vetäjä Hannu Lehtilää. Vaikka hän totesi sekä Kanervan että Väyrysen olevan Kekkosen Suomessa toimintamallinsa saaneita miehiä, Kanervan hän näki kyllä uudistuneemmaksi, tosin paljolti Martti Ahtisaaren mielipiteeseen tukeutuen.
Väyrynen on siis Lapissa puhuessaan tehnyt ehdotuksen radan jatkamisesta Sallasta luoteis-Venäjälle. Siitä Lehtilä totesi, että Väyrynen heti menee kirjatun hallitusohjelman ulkopuolelle, ja ennusti, että ei jää ainoaksi kerraksi. Saa nähdä, miten pian Väykky saavuttaa ja ylittää Vanhasen ja Kataisen sietorajan!
Olet Korhonen aivan liian herkkähipiäinen. Ottaisit huumorilla ja nauraisit itsellesikin. Sellainen kuva jäi, että huumori loppuu heti, jos joku hiemankin sarkastisesti henkilöäsi koettelee. Ei kukaan ole niin suuri stara, ettei joutuisi vitsailun kohteeksi. Päinvastoin.
Erityisesti tässä ketjussa huumorintajun puutteesi oli erityisen suurta. Vielä oudompaa on, että hännystelijöilläsikään ei huumori toiminut. Ovatko antikepulaiset aina huumorintajuttomia? Tämän palstan perusteella niin voisi päätellä. Vai ovatko antikepulaiset kateellisia kepulaisille heidän huumorintajustaan ja elämänmyönteisyydestään? Ilmeisesti...
Huoran äpäräpentuhan sinä olet
Kirjoittanut: ei ihme 19.4.2007 klo 20.03
jos käytöksesi on katkera ja haukut kaikki vastaantulijat.
- - -
Kuvittele se itse saamaksesi ja naura! Kun sinulla on sitä hyvää keskustalaista huumorintajua.
Minä mieluummin lyön Uuden testamentin fariseuksen tavoin rintaani ja sanon: "Kiitän Sinua, Jumalani, etten ole tuollainen kuin tuon sanoja". Kun olen niin huumorintajuton.