silloin ns. 'riivaajien' maljasta, kun menevät jumalattomien kanssa yhdessä samalle alttarille luterilaisessa kirkossa ehtoollisella?
Olen kuullut joittenkin karismaattisissa lahkoissa olevien uskovien väittävän moista.
Mutta itse olen tätä mieltä, että koska ehtoollisviini sekä -leipä pyhitetään Raamatun eli Jumalan sanalla, niin nämä Jeesuksen olomuotoa:
ruumista ja verta kuvaavat symbolit ovat Pyhä muistoateria, johonka Isä Jumala itse mielistyy, eikä ateria ole miltään osin epäpyhä.
Mitä mieltä helluntailaisuudessa ollaan asiasta?
Olen kuullut joittenkin karismaattisissa lahkoissa olevien uskovien väittävän moista.
Mutta itse olen tätä mieltä, että koska ehtoollisviini sekä -leipä pyhitetään Raamatun eli Jumalan sanalla, niin nämä Jeesuksen olomuotoa:
ruumista ja verta kuvaavat symbolit ovat Pyhä muistoateria, johonka Isä Jumala itse mielistyy, eikä ateria ole miltään osin epäpyhä.
Mitä mieltä helluntailaisuudessa ollaan asiasta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole nähnyt riivajia ehtoollismaljassa.
Voihanne luterilaiset pilkalla käydä ehtoollisella, mutta miten se meihin liittyy. Jokainen on vastuussa teoistaan Jumalalle, eikä ihmisille.
http://www.christianradio.me.uk/radio/Jorbis.htm
että edelleenkin suuri osa helluntailaisista kuuluu ev.luth.kirkon jäsenrekisteriin.
Ja koska ehtoollisen asetussanat luetaan kaikissa kirkko-, ja seurakunnissa samasta kohtaa Raamattua, niin Kristuksen muistoateria on näin ollen yhteinen kaikille kaikkialla..
Ehtoollisen nauttiminen lut kirkossa on ihan OK, jos teet sen Jeesuksen kuoleman muistoksi! Samoin kuin missä hyvänsä kristillistä uskoa tunnustavsssa kirkossa. Riivajien maljan juonti tarkoittaa juuri sitä, että jos ossallistuu selaiseen seremoniaan, joka on suoraan yhrattu pimeyden voimille. Silloin osallistuu riivajien maljaan!
aina että ne "olen kuullut ja olen kuullut" jutut on niitä mitä jokainen voi keksiä kenestä ja mistä tahansa. Samoiten ne ihmisten omat keksimät asiat joita on "totuutena" yhtä paljon kuin on asioita ja ihmisiäkin.
"Samoiten ne ihmisten omat keksimät asiat joita on "totuutena" yhtä paljon kuin on asioita ja ihmisiäkin."
että olen o m i n k o r v i n k u u l l u t joittenkin uskovien sanovan, ettei luterilainen ehtoollinen ole uskovalle laisinkaan suotavaa, kun alttarilla on myös jumalattomia..
Mutta koska ehtoollinen pyhitetään ja siunataan aina Jumalan sanalla, siksi se on Pyhä, luterilaisessa kirkossakin..
-niin Pyhä toimitus että sitä ei saisi uskosta osattomalle ja Jumalattomalle ihmiselle edes lainkaan antaa !!!
-Eikö Raamattu varoita tästä hyvin selvästi ja sano;
Joka juo Herran Maljan eroittamatta tätä,-muusta sekä syö Herran ruumiin,-on vikapää Herran vereen ja ruumiseen jne !!!
-kuinka joku voi olla niin paatunut ja tyhmä,-että menee ehtoolliselle,-syömään ja juomaan,-syntejään anteeksi !?
-kun olin Jumalaton ja kuljin maailman teitä,-Jumala ja uskonasiat,-edustivat minulle jotakin sellaista ,-että selvääkin selvemmin tajusin jo rippikoulussa,-että ehtoollinen ei kuulu,-uskosta osattomalle ja jumalattomalle,-ihmiselle,-millään tapaa !!!
-Kyllä luterilaisen kirkonkin papit ovat kerran suuressa vastuussa Jumalan edessä,-tämän ehtoollisasian kanssa,-kun opettavat sakramenteillaan kansaa,-että muka syömällä ja juomalla syntejä,-saadaan, anteeksi !
erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa", sanoo Herra: 1 Kor.11:29.
Ihmiselle itselleen on siis annettu valta koetella itseänsä onko hän uskossa ja tapahtuuko myös ehtoolliselle osallistuminen uskossa Kristukseen Jeesukseen, vai tavan vuoksi.
Jos siis ihminen osallistuu ehtoolliseen julkisesti tunnustaen uskonsa, asia on OK, mutta jos hän osallistuu ns. 'tavan vuoksi', niin hän on siivosyntinen tapakristitty, jolla on se nimi, että hän elää, vaikka onkin kuollut.
Uskovienkin on hyvä ennen ehtoolliselle asettumistaan tutkistella asiaa omalla kohdallaan ja tehdä parannus, 'katumuspenkissä' eli alttarilla kolttosensa tunnustaen, jos Herrallamme Kristuksella on jotain moitetta itseämme kohtaan, sillä se on kuuliaisuutta, johonka Isä Jumalakin mielistyy.
Onhan se sentään tunto puhtaana virkistävämpää osallistua muistoaterialle, kuin omantunnon kolkuttaessa.
Kiitoslaulukin kajahtelee reippaammin..