Etsin henkilöä jolla on armolahja...

Minä rukoilen puolestasi. Oletko uskossa Jeesukseen?

Parantaminen on onnelliseksi tekemistä. Kuinka monta mahdollisuutta sinulla on ollut ilahduttaa itseäsi ja miten monesta olet kieltäytynyt. Samaa tarkoittaisi, jos sinulle sanoittaisiin, että olet kieltäytynyt parantamasta itseäsi. Sinulle kuuluva valkeus on ilon valo. Kirkautta ei yhdistetä suruun. Ilo houkuttelee esiin sille ominaisen halun ilon jakamiseksi, mikä edistää mielen luonnollista taipumusta reagoida yhtenä kokonaisuutena. Ne, jotka yrittävät parantaa olematta itse iloa tulvillaan, kutsuvat esiin erityyppisiä reaktioita samanaikaisesti ja riistävät siten multa ilon reagoida täydestä sydämestä.
Tehdäksesi jotakin täydestä sydämestäsi sinun on oltava onnellinen. Mikä estää sinua olemasta onnellinen?
Jos pelkoa ja rakkautta ei voi olla olemassa samanaikaisesti ja jos pelon musertamana on mahdotonta pysyä elossa, rakkauden tila on ainoa mahdollinen täydellisyyden tila. Rakkauden ja ilon välillä ei ole mitään eroa. Siksi ainoa mahdollinen täydellisyyden tila on täydellisen riemun tila. Mikä tai mitkä asiat estävät sinua olemasta iloinen? Parantaminen eli iloiseksi tekeminen on sen vuoksi samaa kuin yhtenäistäminen ja yhdeksi tekeminen.

Parantaminen on ajatus, jonka avulla kaksi mieltä havaitsee ykseytensä ja tulee siitä iloiseksi. Paraneminen tapahtuu sillä hetkellä, kun kärsijä ei anna enää mitään arvoa tuskalle. Kukapa valitsisi kärsimyksen, ellei hän uskoisi saavansa sen kautta itselleen jotain hyvin arvokasta?
Parantuminen tapahtuu pakostakin täysin samassa suhteessa kuin saurauden arvottomuus tunnistetaan. Sinun tarvitsee sanoa: "Tämän avulla en saavuta yhtään mitään", niin paranet välittömästi. Mutta voidaksesi sanoa niin, sinun on ensin tunnistettava tiettyjä tosiseikkoja. Ensiksikin on täysin selvää, että miele tekee päätökset, ei keho. Jos sairaus on vain virheellinen yritys ratkaista ongelma , sen täytyy olla päätös. Ja jos kysymys on päätöksestä, sen täytyy olla mielen eikä kehon tekemä päätös. Onko kehosi tehnyt päätösken olemalla sairas?
Sairauden hyväksyminen mielen päätökseksi, jonka se on tehnyt käyttääkseen kehoa omiin tarkoituksiinsa, on paranemisen perusta. Se pätee kaikkiin paranemisen muotoihin. Kun potilas päättää sen olevan totta, hän paranee. Jos hän päättää toipumista vastaan, hän ei parane. Mitä mieltä sinä olet?

KUKA VOI PARANTAA?
Vain potilaan oma mieli. Lopputulos on se, minkä hän päätää sen olevan. Erityiset ulkopuoliset voimat näyttävät huolehtivan hänestä, mutta ne antavat vain muodon hänen omalle päätökselleen. Hän valitsee niistä joitakin vain saattaakseen toiveensa kouriintuntuvaan muotoon. Ja juuri sen ne tekevät eivätkä mitään muuta. Miksi sinä kyselet ja etsi ulkopuoleltasi voimia? Niitä ei oikeastaan tarvita lainkaan. Sinä voisit yhtä hyvin nousta ylös täysin ilman niiden apua ja sanoa: "En tarvitse tätä lainkaan". Ei ole yhtään sairauden muotoa, joka ei paranisi heti.

Mikä on se yksi ja ainoa edellytys tämän mielenmuutoksen saavuttamiseksi? Yksinkertaisesti sanottuna se on seuraava:
potilaan on tunnistettava, että sairaus on mielen päätös, eikä sillä ole mitään tekemistä kehon kanssa. Mitä sen huomaaminen "maksaa"?
Se maksaa koko näkemäsi sairauden, sillä sen jälkeen ei sairaus enää koskaan näytä määräävän mieltä. Sairaus ei tee sinulle mitään. Sinä vain luulit sen tekevän. Etkä sinäkään tee mitään sairaudelle, sillä sinä erehdyit pitämään sitä muuna kuin se on.
Mutta voidaksesi hyväksyä tämän parannuksen, sinun on hyväksyttävä kehon merkityksettömyys. Mitä merkitsevät silloin syyllisyys ja sairaus, tuska, tuho ja kärsimys. Koska niillä ei ole mitän merkitystä, ne katoavat. Ja niiden mukana katoavat myös kaikki ne seuraukset , joita niillä näytti olevan.
Mutta paranemista ei tapahdu koskaan, jos sitä pidetään uhkana. Siellä missä parantamista on annettu, se myös vastaanotetaan. Mitäpä aika merkitsisi Jumalan lahjojen rinnalla?
Jumalalla on hallussaan aarreaitta, joka on vattu sekä Jumalan lahjojen antajalle että niiden vastaanottajalle. Minä annan sinulle tämän Jumalan Armolahjan, otatko sinä sen vastaan? Yksikään aarteista ei voi kadota, sillä ne voivat vain lisääntyä.
Siksipä rakkaus ilman luottamusta on kuitenkin mahdotonta, ja epäilystä ja luottamusta ei voi olla olemassa samanaikaisesti. Ja vihan täytyy olla rakkauden vastakohta, ilmenipä se minkälaisessa muodossa tahansa. Kun et epäile Jumalan lahjaa, et voi epäillä sen tuloksiakaan.
Jätän päätkösesi oman mielesi ratkaistavaksi.