Olen huomannut että moni kristitty on hämillään ns. Teodikeaan ongelman kanssa.
En ollut edes kuullut tästä pulmasta omassa kirkossani sillä mormonikirkossa meillä ei oppimme perusteiden mukaan tätä ongelmaa ole.
Kenties jäljessä olevasta on siis hyötyä myös teille selvitellessänne sitä onko Jumala luonut myös kaiken pahan.
Tämä ei ole mitään mormonikirkon virallista oppia mutta perustuu siihen mitä opistamme voidaan johtaa:
Lähtökohta on se että kaikissa ihmisissä on jotakin ikuista, siis luomatonta (me kutsumme sitä älyksi). Se on yhtä ikuista kuin Jumala itse on. Jumala, joka on älykkäämmpi kuin muut älyt, on järjestänyt/luonut kaikille meille vähemmän älykkäille henkiruumiin ja myös tämän nykyisen ruumiimme ja vielä kaupan päälle tämän maailman, jotta meitä voidaan täällä "koetella". Kaikki meistä tänne synytyneistä halusimme ns. aikaisemmassa olemassaolossamme, siis ennen syntymäämme, itse tänne tulla ja hyväksyimme etukäteen että tällaista metsäkeikkaa tämä tulee olemaan.
Koska meissä on jotakin yhtä ikuista kuin Jumala on, Hän kunnioittaa itsemääräämisoikeuttamme ja kaikki hänen meille luomansa perustuu siihen että olemme itse suostuneet siihen. Koska tuo valinnan mahdollisuus on siis kaiken aikaa läsnä ja mahdollista, niin osa järjestetyistä älyistä on älynnyt olla eri mieltä sen Jumalan kanssa joka heitä ensin auttoi. Näistä eri mieltä olevista meille tunnetuin on juuri tuo sarastuksen poika, yksi loistavista älyistä, jota nykyisin myös Luciferiksi kutsutaan, meidän kaikkien veli ja siten myös Kristuksen veli, joka päätti hylätä Taivaallisen Isänsä suunitelman oman vallanhimonsa vuoksi. Niin hänestä siis tuli kaikkien valheiden isä. Hänelle ei jäänyt muuta piiriä toimia paitsi tuo valheen ja pettämisen piiri oman valtansa osoittamiseksi. Juuri siksi hän osaa olla niin paha koska on ensin ollut hyvä.
Siten siis Jumala ei ole luonut pahaa vaan paha on syntynyt tuosta mahdollisuudesta olla eri mieltä, joka siis johtuu siitä että jokaisessa meissä on jotakin yhtä ikuista kuin Jumala on ikuinen. Jos Hän tekisi meille jotakin ilman suostumustamme hän toimisi vastoin omia periatteitaan jotka siis tekevät hänestä (onneksi) hyvän Jumalan.
Tästä edellä kirjoitetusta voi johtaa moniakin pohdintoja, mutta Teodikeaan ongelmaa meillä ei ole.
Voin toimittaa myös asiaan liittyviä raamatun kohtia jos tämä ketään kiinnostaa.
En ollut edes kuullut tästä pulmasta omassa kirkossani sillä mormonikirkossa meillä ei oppimme perusteiden mukaan tätä ongelmaa ole.
Kenties jäljessä olevasta on siis hyötyä myös teille selvitellessänne sitä onko Jumala luonut myös kaiken pahan.
Tämä ei ole mitään mormonikirkon virallista oppia mutta perustuu siihen mitä opistamme voidaan johtaa:
Lähtökohta on se että kaikissa ihmisissä on jotakin ikuista, siis luomatonta (me kutsumme sitä älyksi). Se on yhtä ikuista kuin Jumala itse on. Jumala, joka on älykkäämmpi kuin muut älyt, on järjestänyt/luonut kaikille meille vähemmän älykkäille henkiruumiin ja myös tämän nykyisen ruumiimme ja vielä kaupan päälle tämän maailman, jotta meitä voidaan täällä "koetella". Kaikki meistä tänne synytyneistä halusimme ns. aikaisemmassa olemassaolossamme, siis ennen syntymäämme, itse tänne tulla ja hyväksyimme etukäteen että tällaista metsäkeikkaa tämä tulee olemaan.
Koska meissä on jotakin yhtä ikuista kuin Jumala on, Hän kunnioittaa itsemääräämisoikeuttamme ja kaikki hänen meille luomansa perustuu siihen että olemme itse suostuneet siihen. Koska tuo valinnan mahdollisuus on siis kaiken aikaa läsnä ja mahdollista, niin osa järjestetyistä älyistä on älynnyt olla eri mieltä sen Jumalan kanssa joka heitä ensin auttoi. Näistä eri mieltä olevista meille tunnetuin on juuri tuo sarastuksen poika, yksi loistavista älyistä, jota nykyisin myös Luciferiksi kutsutaan, meidän kaikkien veli ja siten myös Kristuksen veli, joka päätti hylätä Taivaallisen Isänsä suunitelman oman vallanhimonsa vuoksi. Niin hänestä siis tuli kaikkien valheiden isä. Hänelle ei jäänyt muuta piiriä toimia paitsi tuo valheen ja pettämisen piiri oman valtansa osoittamiseksi. Juuri siksi hän osaa olla niin paha koska on ensin ollut hyvä.
Siten siis Jumala ei ole luonut pahaa vaan paha on syntynyt tuosta mahdollisuudesta olla eri mieltä, joka siis johtuu siitä että jokaisessa meissä on jotakin yhtä ikuista kuin Jumala on ikuinen. Jos Hän tekisi meille jotakin ilman suostumustamme hän toimisi vastoin omia periatteitaan jotka siis tekevät hänestä (onneksi) hyvän Jumalan.
Tästä edellä kirjoitetusta voi johtaa moniakin pohdintoja, mutta Teodikeaan ongelmaa meillä ei ole.
Voin toimittaa myös asiaan liittyviä raamatun kohtia jos tämä ketään kiinnostaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Johdit sen, minkä halusit johtaa. Kristityt ja näköjään myös mormonit haluavat jyrkästi erottaa hyvän Jumalansa kaikesta pahasta. Minä ateistina näen asian niin, että jos Jumala olisi luonut kaiken, hän olisi luonut sekä hyvän ja pahan ja olisi kaikkivaltiaana kaikkivaltaisen hyvä ja paha olento. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, mitä maailmassa on. Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumala on skitso. Hyvän ja pahan välinen taistelu on Jumalan sisäistä kamppailua ja Saatana on Jumalan sivupersoona ja Jumala on Saatanan sivupersoona.
"Jumala, joka on älykkäämmpi kuin muut älyt, on järjestänyt/luonut kaikille meille vähemmän älykkäille henkiruumiin ja myös tämän nykyisen ruumiimme ja vielä kaupan päälle tämän maailman, jotta meitä voidaan täällä "koetella"."
Tämä on ehkä koko ajatusrakennelmasi heikoin kohta. Kuka meitä koettelee ja miksi? Sanoit itse, että Jumala kunnioittaa itsemääräämisoikeuttamme, joten ei hän voi koetella! Kristitytkin puhuvat koettelusta, mutta se on ristiriidassa vapaan tahdon kanssa, aivan kuten sekin, että Jumala pelastaisi jonkun. Vapaa tahtokaan ei tarkoittaisi, että Jumala ei olisi vastuussa, sillä hän loppujen lopuksi tuomitsee itse itsensä taivaaseen ja helvettiin, jos hän kerran on kaiken luonut. Kaikkivaltias on kaikkialla, myös helvetissä käristämässä itse itseään.
Pistin sen lainausmerkkeihin sillä tietenkin halusimme myös itse tänne koeteltaviksi nähdäksemme miten pärjäämme ihan omillamme, näiden todellisten vaihtoehtojen kanssa, osa ihmisten, osa muiden henkivaltojen luomia. Olemme kaiken aikaa olleet kympillä mukana, myös suunnitteluvaiheessa. Eivät tosin kaikki meistä. Sinä nyt ainakin, kun kerran täällä olet.
Se tosin kuului myös Jumalan suunnitelmaan tehdä tämän prosessin avulla riippumattomampia, sanoisinko vähemmän lapsellisia, jos puhutaan suhteestamme taivaan Isään. Siksi siis sana metsäkeikka. Monet meistäkin inhosivat niitä intissä mutta näin jälkikäteen huomaamme hyödyt.
Siis tuomiokin on rakennettu itse järjsetelmään. Se tukee olemaan ikäänkuin toteamus siitä mitä todella itse haluamme, sisimmässämme. Sitä sitten voi verrata siihen mitä Jumala itse haluaa omalla toiminnallaan. Se lienee Hänen osuutensa tuomiosta, omin voimin kun emme olisi tähän kehityspisteeseen päässeet.
Kaikinpuolin täysin toimiva jumalsuhde ei kaipaa ollenkaan opillisia näkemyksiä tai joitakin oppisuuntia tuekseen. Sillä kyllä yleensäkin terveessä kahdenkeskisessä suhteessa kaikki asiat selvitetään kahden kesken. Ja koska Luojamme, Jumala, taivaallisen Isän viisaus on myös periaatteellisella tasolla rajatonta kuten käytännössäkin, niin eiköhän Hänen monista isoista tiedonarkuistaan myös löydy aina sopivat vastaukset itse kullekkin, kunhan vain osaa ensin niitä pyytää. Toki se vaatii tietenkin ensiksi nimenomaan tuota terveenoloista hengellistä suhdetta Luojaan, taivaan Isään. Monethan eivät sitä halua ollenkaan, koska se saattaa rajoittaa ihmisen omaksuman käsityksen mukaan juuri omaa maallista vaellusta, elämänmenoa ja elonrientoja kaikkine iloineen.
Enkä minä ole milloinkaan ollut hämilläni jonkun
oikenmukaisuuden suhteen. Sillä sehän näkyy jos sitä on, ja ei näy jos sitä ei ole. Luojamme oikeudenmukaisuus saattaa vaan olla ihmismielelle vähän liian iso pala haukattavaksi. Mutta toki Luoja, taivaallinen Isä vastaa kullekkin sen mukaan jota on valmis vastaan ottamaan. Ja Hänhän on ainua joka voi omasta oikeudenmukaisuudesta
jotakin todellista tietoa antaa.
Olen vammainen ja raamattu sanoo näin:
3. Moos. 21:16-23 "Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: .. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku
vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, jalkansa tai kätensä taittanut, kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu. .. Älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni."
5. Moos. 23:1 "Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan."
Siis jos olisit vammainen, olisit varmaan lukenut myös sen mihin yhteyteen tuo teksti liittyy, eikö totta? Siis sen, että siinä on kysymys rituaalisesta puhtaudesta, jota eläinten uhraamiseen liittyvään toimitukseen vaaditaan papeilta.
>
Tuo ongelma on olemassa ainoastaan, jos oletamme sellaisen Jumalan olemassaolon, josta Raamattu puhuu. Ongelman asettelu itsessään siis kertoo Raamatun puhuvan hyvästä ja täydellisestä Jumalasta.
Maailmasta puhuttaessa taas joudumme puhumaan parhaasta mahdollisesta maailmasta, joka ei voi olla täydellinen täyttääkseen tehtävänsä.
Ongelmaksi asia muodostuu sellaisissa filosofisissa yhteyksissä, joissa ei kuitenkaan oteta huomioon koko Raamattua, vaan poimitaan joitain otteita. Raamatussa ongelmaan on vastaus, joka on aivan itsestään selvä, se on aika. Ongelma siis ei ole teologinen, vaan filosofinen ja silloinkin vain tiettyjen filosofisesten suuntausten kohdalla.
>Maailmasta puhuttaessa taas joudumme puhumaan parhaasta mahdollisesta maailmasta, joka ei voi olla täydellinen täyttääkseen tehtävänsä.