Olen ollut havaitsevinani seuraavanlaista eri arvojen ryhmittymistä feminististisessä ja antifeministisessä arvomaailmassa:
Yhdessä femistisen periaatteen kanssa kulkevat yleensä kaikki inhimilliset ja humanistiset arvot kuten luonnonsuojelupyrkimykset, köyhistä, sairaista ja vanhuksista huolenpitäminen, rasismin vastainen taistelu, pyrkimys ratkaista valtioiden väliset kiistat rauhanomaisesti, sotien vastustaminen, suvaitsevaisuus ylipäänsä (esim. seksuaalisten vähemmistöjen suvaitseminen).
Perinteisten miesvaltaisten arvojen kanssa käsikädessä taas kulkevat nationalistiset arvot, pyrkimys nihiloida seksuaaliset vähemmistöt, heikkojen ja sairaiden jättäminen oman onnensa nojaan, jokseenkin täydellinen välinpitämättömyys ympäristön suhteen, ihmisten jaottelu ryhmiin ja heidän elämäntehtävänsä määrääminen ulkopuolelta hindulaisittain syntyperän mukaan (nuorten, valkoisten heteromiesten ollessa ehdottomasti korkein kasti), aseellisen hyökkäyksen näkeminen aivan pätevänä tapana hankkia lisää uskottavuutta maailmassa tai hoitaa mitä tahansa muitakin ongelmia välittämättä siitä että hyökkääjän ongelmiin täysin viattomia ihmisiä kuolee siinä sivussa massoittain... ("sehän nyt vain ikävä kyllä kuuluu aina sotaan")
Tämä näyttäisi olevan suuntaus. Onko korjattavaa?
Yhdessä femistisen periaatteen kanssa kulkevat yleensä kaikki inhimilliset ja humanistiset arvot kuten luonnonsuojelupyrkimykset, köyhistä, sairaista ja vanhuksista huolenpitäminen, rasismin vastainen taistelu, pyrkimys ratkaista valtioiden väliset kiistat rauhanomaisesti, sotien vastustaminen, suvaitsevaisuus ylipäänsä (esim. seksuaalisten vähemmistöjen suvaitseminen).
Perinteisten miesvaltaisten arvojen kanssa käsikädessä taas kulkevat nationalistiset arvot, pyrkimys nihiloida seksuaaliset vähemmistöt, heikkojen ja sairaiden jättäminen oman onnensa nojaan, jokseenkin täydellinen välinpitämättömyys ympäristön suhteen, ihmisten jaottelu ryhmiin ja heidän elämäntehtävänsä määrääminen ulkopuolelta hindulaisittain syntyperän mukaan (nuorten, valkoisten heteromiesten ollessa ehdottomasti korkein kasti), aseellisen hyökkäyksen näkeminen aivan pätevänä tapana hankkia lisää uskottavuutta maailmassa tai hoitaa mitä tahansa muitakin ongelmia välittämättä siitä että hyökkääjän ongelmiin täysin viattomia ihmisiä kuolee siinä sivussa massoittain... ("sehän nyt vain ikävä kyllä kuuluu aina sotaan")
Tämä näyttäisi olevan suuntaus. Onko korjattavaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla ei ole mitään lisättävää, tuolta minustakin näyttää.
Katsotaan mitä palstan "miehet" ovat mielipuolta.
Ei se noin mene. Mies on jo aikojen alusta lähtien pyrkinyt turvaamaan perheensä vierailta tunkeilijoilta. Nykyään tämä tulkitaan rasismiksi.
No ei se kyllä noin mene. En tosin tiedä, mitä tarkoitat "feministisellä periaatteella". Joka tapauksessa ihmisten motiivien skaala on niin laaja, että ei voida sanoa noiden luettelemiesi ominaisuuksien erityisesti korreloivan. On toki ollemassa ryhmiä, joilla on selkeästi humanistinen ideologia, ja jotka ovat lisäksi feministejä ja toisaalta tietty konservatiiviryhmä, joka vastustaa kaikkea, joka vähänkin tekisi maailmasta inhimillisemmän paikan, ja lisäksi kannattavat perinteisiä sukupuolirooleja.
Toisaalla on kuitenkin sitten erilaisiin hämäriin ideologioihin verhottuja ryhmiä, kuten erilaiset uskontokunnat, joiden arvomaailma saattaa olla hyvinkin humaani monilta osin, mutta kuitenkin ainakin feministien mielestä tasa-arvoa loukkaava. Sitten on vielä ihan tavallisten ihmisten ryhmittymä, joissa on homokammoisia, eutanasian vastustajia, liberaaleja kuten tuo Ramon ja vaikka mitä variaatioita. Näiden ihmisten arvomaailma vaihtelee mielestäni lähes satunnaisesti.
Suurin väärinkäsityksesi on se, että jaoit ihmiset feministeihin ja antifeministeihin. Tuo on ilmeisen epä-älyllinen G. W. Bush -oletus (meidän puolella tai meitä vastaan), vaikkakin toki ajatuskuviosi kannalta välttämätön. Kenties ajatuksesi juontaa siitä, että tällä palstalla mielipiteet tuntuvat todellakin jakautuvan jossain määrin juuri noin. Kaksiarvologiikka on kuitenkin liian karkea kuvaus.
Minä olen aina pitänyt itseäni konservatiivina... Ehkä siten, että tarvittaessa henkiseen työkalupakkiini voidaan lisätä uusiakin aatteita, jos ne ovat hyviä, mutta mieluummin "katsotaan kuin kadutaan".
"Feministisellä periaatteella" tarkoitan niiden ihmisten naisen asemaa koskevaa ajattelua, jotka kutsuvat itseään feministeiksi (kysyttäessä ovatko he sitä).
Uskonnollisista yhdyskunnista... jos nyt kristillisestä kirkosta puhutaan, niin sekin on aika laaja kenttä. Eivät kaikki kristilliset yhteisöt suinkaan loukkaa feministejä, näin esim. nykyinen luterilainen kirkko, jossa kaikki tehtävät ovat tarjolla sekä naisille että miehille. Ja huomauttaisin, että kirkkokin on omaksunut humanistisia arvoja ja käytäntöjä suunnilleen sitä mukaa kuin se on naisistunut. Keskiajalla ei naisilla juuri ollut kirkossa sanottavaa, ja tuona aikana kirkko tekikin itseään tunnetuksi polttamalla noitia (myös miehiä), tappamalla tai pakkokäännyttämällä vääräuskoisia ja valtaamalla itselleen pakanoiden asuinmaat Jumalan nimissä. Lähetystyötä tekivät tuolloin kristilliset marginaaliryhmät kuten munkit ja nunnat. Miehinen reformaatio toi sitten lopun noille molemmille ryhmille...
Lähetyskenttä onkin kristillisen kirkon se alue, jolla naisten on suvaittu toimia, koska sitä ei ilmeisesti ole pidetty kovin korkeakirkollisena toimialueena. Yleensäkin naiset ovat kirkossa tehneet ne tehtävät, jossa rakkaus jotenkin konkretisoituu käytännössä, eli köyhien ja sairaiden huolenpitotehtävät.
Kristinuskoa valitettavasti edelleen tekevät tunnetuksi kaikkein konservatiivisimmat ja äänekkäimmät ryhmät, jotka kuuluttavat olevansa oikeaoppisia kristittyjä ja pitävänsä esim. naispappeutta perkeleen ideana. Samalla he yleensä aina ajavat nationalistisia, "vahvin voittaa" -tyylisiä arvoja, kiroavat homot, puolustavat usalaisten sotatoimia ja vastustavat kaikkea radikalismia. Jos tällaisten arvojen välillä ei vallitse minkäänlaista kausaalisuhdetta, niin kummallista että ne useimmiten esiintyvät yhdessä...
En väittänyt kaikkien ihmisten olevan joko feministejä tai antifeministejä, enkä myöskään arviotani arvojen ryhmittymisestä kaikki ihmiset kattavaksi. Itse asiassa, otsikkonihan oli "meneekö oikein?". Eli esitin kysymyksen, en väitettä. Lopuksi sanoin, että SUUNTAUS näyttäisi olevan kuvaamani. Tarkoittaa, että kuvaamani kaltainen tietyn arvokimpun omaksuminen on sen verran yleistä, että sellaisesta voidaan puhua ja se voidaan huomata.
" "Feministisellä periaatteella" tarkoitan niiden ihmisten naisen asemaa koskevaa ajattelua, jotka kutsuvat itseään feministeiksi (kysyttäessä ovatko he sitä). "
Juu... eikun ei. Nyt kyllä meni vaikeaksi. Siis feminismi on sitä, mikä on feministien näkemys feminismistä. Ei tämä kyllä oikein hyvä määritelmä ole... mutta kelpaa toki tässä yhteydessä.
Siis alkuperäinen väitteesi oli se, että feministeiksi julistautuvilla ihmisillä humanistinen ajattelu on yleisempää kuin muilla. Tämä ei kyllä todennäköisesti pidä paikkaansa, koska feministeiksi julistautuvat myös ne ihmiset, jotka katsovat siitä hyötyvänsä, riippumatta suhteestaan tasa-arvokysymyksiin.
Ramon tuossa jo kyseenalaistikin nuo väitteesi tiettyjen arvojen korrelaatioista. Ajankohtainen esimerkki: Tony Halme kyllä puolustaa _omalla tavallaan_ vähäosaisia, mutta on kuitenkin selkeän ulkomaalaisvastainen jne... (Otin piruuttani ärsyttävän esimerkin.)
Toki edelleen myönnän, että jonkinlaista korrelaatiota on nähtävissä. Välimuotoja kuitenkin löytyy.
Osittain olet kyllä oikeassa tuossa analyysissasi. Sinänsä noilla mielipide-eroilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Sattuu vain olemaan niin, että yleisesti ottaen (mielipidemittausten mukaan) naiset ovat hieman suvaitsevampia kuin miehet ja nuoret ovat vastaavasti suvaitsevampia kuin vanhemmat. Kun sitten suurin into feminismiin löytyy nuorten naisten parista jää ihmisille helposti sellainen kuva, että suvaitsevaisuus olisi kytköksissä feminismiin, mikä ei kuitenkaan ole mitenkään itsestäänselvää.
Luonnonsuojelu ei mielestäni kyllä ole mitenkään selvästi naiseuteen liittyvä arvo. Nuoret naiset/tytöt ehkä aloittavat aktiivisen toimimisen ekologisten arvojen puolesta aikaisemmin, mutta kyllä tänä päivänä myös pojat ovat huolissaan luonnosta ja sen suojelusta. Sama pätee kyllä myös sodan vastustamiseen: suomessa rauhanliikekin pohjaa aika pitkälti sivarien ja totaalikieltäytyjien (siis miesten) syvään (?) vakaumukseen aseiden tarpeettomuudesta. Yleinen, ei niin aktiivinen, sodanvastaisuus saattaa toki linkittyä enemmän naisiin.
Rasismin vastainen taistelu on sitten asia erikseen. Juuri tämä taistelu on se asia, joka saa minut konservatiiviselle kannalle. En sinänsä kannata rasistisia aatteita, mutta en myöskään halua aktiivisesti tukea mitään yritystä kitkeä mielipiteitä yhteiskunnasta. Pidän sananvapautta erittäin korkeassa arvossa ja siihen kuuluu myös itselle enemmän tai vähemmän vastenmielisiä asioita.
Sairaista ja vanhuksista huolehtiminen on kyllä mielestäni enemmän kiinni niistä yhteiskunnallisista aatteista joita kannattaa kuin siitä, onko feministi (nainen) vai mies. Vasemmistoon kuuluvat ovat perinteisesti enemmän heikompien puolella kuin oikealla olevat. Molempia löytyy kyllä sekä miehistä että naisista.
Yhteenvetona voi sanoa, että kyllä yleinen humaanius on selvästi yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa, mutta tämä seikka liittyy sukupuoleen ja (tod. näk.) hormooneihin eikä niinkään siihen, onko henkilö feministi vai ei.
Suinkaan kaikki feministit eivät kannata kaikkia luettelemiasi noin "lässyjä" periaatteita! Suurimpana vääränä "hyveenä" mainitsemasi kaikenlainen suvaitsevaisuus! Tosi feministin on tosi vaikeaa suvaita esim. miehiä ja heidän mielipiteitään, olen havaitsevinani Sinullakin näitä "oireita"! Miesvaltaisten arvojen listasi todistaa mielestäni "oireilusi":) Se on hiukan yliampuva, lievästi sanoen! Vai onko minulla vain ilo tuntea lukematon joukko arvomaailmaltaan erilaisia miehiä, mitä listasit?? Jos teit listasi miesten periaatteista vain tänne kirjoittavien perusteella, olet pahasti hakoteillä, täällä on muutaman fiksun lisäksi vain sovinisteja, jotka eivät tosiaan edusta koko miessukukuntaa! Avarakatseista ja toiveikasta tulevaisuutta Sinullekkin!!
Enhän minä väittänyt mitään. Otsikkonikin oli pelkkä kysymys, ja juttuni lopussa kysyin "onko korjattavaa?", yritin siis saada keskustelua aikaan. Sitten tänne tullaan vauhkoilemaan kun minä muka väitän jotain... sitäpaitsi, enhän minä arvostellut miehiä ylipäätään vaan ainoastaan miesvaltaisuutta, joka tunnetaan paremmin nimellä sovinismi.
Sinä et, enkä minä, väittänyt! Havaitsimme vain! Miksi sotkit väittämät juttuun?? Sydämeni ei tarvitse nitroja, mutta tarvitsisiko Sinun hermosi jotain rauhoittavaa!?! Lupaan tästedes olla vastaamatta juttuihisi, kun olen ollut HAVAITSEVINANI, ettei Sulle kelpaa kuin niiden vastaukset, jotka ovat joo-miehiäsi/naisiasi! Erimieltä olevia vain yrität mollata ikivanhoilla nitro,-yms. jutuilla!!Mitä keskustelua se sellainen on kun pelkästään myönnellään Sinun olevan ehdottoman oikeassa??
..nyt!