Miten 2. maailmansota olisi pitänyt käydä

Tuskinpa Suomi olisi sodan lopulliseen tulokseen vaikuttanut vaikka olisi hyökkäystään Leningradiin jatkanutkin. Leningrad olisi todennäköisesti kukistunut mutta se ei olisi vaikuttanut lopputulokseen kuin huonommalla tavalla.
Neuvostoliitto olisi kuitannut Suomen kysymyksen raaemmalla tavalla ilman minkäänlaisia myönnytyksiä.
Mannerheim, tuo vanha lahtari, oli kerrankin oikeassa.

pohdintaa kirjoitti:

Tuskinpa Suomi olisi sodan lopulliseen tulokseen vaikuttanut vaikka olisi hyökkäystään Leningradiin jatkanutkin. Leningrad olisi todennäköisesti kukistunut mutta se ei olisi vaikuttanut lopputulokseen kuin huonommalla tavalla.
Neuvostoliitto olisi kuitannut Suomen kysymyksen raaemmalla tavalla ilman minkäänlaisia myönnytyksiä.
Mannerheim, tuo vanha lahtari, oli kerrankin oikeassa.

Leningradin kukistuminen kevääseen 1942 mennessä olisi merkinnyt Neuvostoliitolle satojentuhansien sotilaiden menetystä.

Samalla olisi merkittävien teollisuuslaitosten menetys heikentänyt Neuvostoliiton sotamateriaalitilannetta huomattavasti.

Saksan ja Suomen rintamalinjat olisivat lyhentyneet yli 300 km. Tällä olisi ollut huomattava vaikutus kesän 1942 sotatoimiin.

Samalla olisi kukistunut Oranienbaumin motti, jopa ilman sotatoimia.

Leningradilla oli myös Neuvostoliitolle merkittävä symboliarvo. Entisen pääkaupungin ja vallankumouksen kehdon menetys olisi melko varmasti heikentänyt neuvostovaltaa.

Leningradin valtaus syksyllä 1941 olisi mielestäni johtanut Neuvostoliiton häviöön. Jos valtaus olisi tapahtunut 1942 olisi neukuilla vielä jotain mahdollisuuksia.

Neuvostoliiton voittaessa, Suomen kysymyksen hoitamisen merkittävin tekijä oli todellisuudessa Suomen ja USA:n välit ja sen vaikutus siihen, antaako USA täysin vapaat kädet Neuvostoliitolle.
Edelleen tässä hypoteettisessa tilanteessa Suomen osallistuttua Leningradin valtaukseen ja sodan päätyttyä Neuvostoliiton voittoon ratkaiseva tekijä Suomen säilymiseen itsenäisenä valtiona olisi ollut Suomen ja länsivaltojen välit. Neuvostoliitolle olisi ollut vahingollista rikkoa välejä USA:n kanssa ainakaan ennen 1947.

Marski oli siinä asiassa oikeassa, että Lenigradin valtaus olisi saattanut olla turhan riskialtista touhua. Suomen kaltaisella valtiolla ei ole varaa sellaiseen pelaamiseen.
Voitto olisi ollut luonnollisesti makea, mutta
täydestä häviöstä olisi seurannut Suomen kansan tuho.

Suomi olisi siis voinut ratkaista sodan, mutta melkoisella riskillä. Lisäksi jatkuneet hyökkäyssotatoimet olisivat vieneet hengiltä melkoisen määrän suomalaissotilaita.

>Naurettavaa kuvitella että Saksa olisi voittanut Neuvostoliiton kukistamalla Leningradin.<

Toki venäläisten elämä Leningradissa olisi voitu tehdä sietämättömäksi tai jopa mahdottomaksikin sekaantumalla aktiivisesti piiritykseen ja vaikeuttamalla Laatokan kautta tapahtunutt huoltoa.

Suomella oli viime sodissa kahdesti "suuren ratkaisun avaimet" kädessään: kerran Talvisodan aikana ja kerran Jatkosodan aikana.

Talvisodan ja koko maailmansodan kulku oli ollut kovin erilainen, jos Suomi olisi pyytänyt Liittoutuneet apuun helmikuussa 1940.

Jatkosodan aikana hyökkäyksen pysäyttäminen Kiestingin suunnalla oli toinen suuren ratkaisun paikka. Virallinen selitys oli, että USA aikoi julistaa sodan, jos Sorokan ratakin katkaistaan ja Muurmannin yhteys loppuu. Epäuskottavuutta tälle selitykselle tuo se, että olihan Muurmannin rata JO empimättä katkaistu 300 km matkalta Syväriltä Karhumäkeen syksyllä 1941, mutta yhteys Sorokasta tehtyä oikorataa myöten jatkui.

Miksi Suomi pysytteli sivussa itse ratkaisusta, se on arvoitus vieläkin!
Todennäköistä oli suoranaisen suursotaan sekaantumisen välttely liian näkyvästi, kun saksalaisen hommat alkoi mennä pieleen jo heti 1941 syksyllä.

mieltä kirjoitti:

Leningradin kukistuminen kevääseen 1942 mennessä olisi merkinnyt Neuvostoliitolle satojentuhansien sotilaiden menetystä.

Samalla olisi merkittävien teollisuuslaitosten menetys heikentänyt Neuvostoliiton sotamateriaalitilannetta huomattavasti.

Saksan ja Suomen rintamalinjat olisivat lyhentyneet yli 300 km. Tällä olisi ollut huomattava vaikutus kesän 1942 sotatoimiin.

Samalla olisi kukistunut Oranienbaumin motti, jopa ilman sotatoimia.

Leningradilla oli myös Neuvostoliitolle merkittävä symboliarvo. Entisen pääkaupungin ja vallankumouksen kehdon menetys olisi melko varmasti heikentänyt neuvostovaltaa.

Leningradin valtaus syksyllä 1941 olisi mielestäni johtanut Neuvostoliiton häviöön. Jos valtaus olisi tapahtunut 1942 olisi neukuilla vielä jotain mahdollisuuksia.

Neuvostoliiton voittaessa, Suomen kysymyksen hoitamisen merkittävin tekijä oli todellisuudessa Suomen ja USA:n välit ja sen vaikutus siihen, antaako USA täysin vapaat kädet Neuvostoliitolle.
Edelleen tässä hypoteettisessa tilanteessa Suomen osallistuttua Leningradin valtaukseen ja sodan päätyttyä Neuvostoliiton voittoon ratkaiseva tekijä Suomen säilymiseen itsenäisenä valtiona olisi ollut Suomen ja länsivaltojen välit. Neuvostoliitolle olisi ollut vahingollista rikkoa välejä USA:n kanssa ainakaan ennen 1947.

Marski oli siinä asiassa oikeassa, että Lenigradin valtaus olisi saattanut olla turhan riskialtista touhua. Suomen kaltaisella valtiolla ei ole varaa sellaiseen pelaamiseen.
Voitto olisi ollut luonnollisesti makea, mutta
täydestä häviöstä olisi seurannut Suomen kansan tuho.

Suomi olisi siis voinut ratkaista sodan, mutta melkoisella riskillä. Lisäksi jatkuneet hyökkäyssotatoimet olisivat vieneet hengiltä melkoisen määrän suomalaissotilaita.

Mannerheim oli suoraan sanottuna AIKAMOINEN PELKURI.