Armo, Gal. 1:1-5

Painottaisin erityisesti kahta viimeistä jaetta.

Matt 19:16-26
16 Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?"
17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
19 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".
20 Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"
21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
22 Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

Kuten edellinen vastaaja huomauttaa, kannattaa katsoa vähän laajemmin ao. tilannetta.
Jeesus tahtoo, että rikas nuorukainen suostuu ottamaan elämässään tärkeimmälle sijalle, ykkösasiaksi Jumalan tahdon tekemisen.

Mikään ei saa sydämessä olla arvokkaampaa kuin kuuliaisuus käskyille ja Jeesuksen seuraamiselle.
Valinta on tehtävä Jumalan ja mammonan välillä Jumalan hyväksi.

Armo on tarkoitettu meille avuksi oikeaan aikaan, ettemme jäisi synnin orjuuteen. Armon avulla voimme siis vapautua synnin tekemisestä.

Armo ei ole mikään pelastusmantra, jota hokemalla taivaspaikka aukeaa synnissä eläjälle.

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Lahjavanhurskas kirjoitti:

Painottaisin erityisesti kahta viimeistä jaetta.

Matt 19:16-26
16 Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?"
17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
19 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".
20 Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"
21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
22 Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

Lue lisää

Mitä kaikkea sinulle paljastuu tuosta yksittäisestä lauseesta?

Tuo jatko ei mitenkään kumoa kyseisen lauseen sisältöä, joten siksi en sitä laittanutkaan.

Lahjavanhurskas kirjoitti:

Painottaisin erityisesti kahta viimeistä jaetta.

Matt 19:16-26
16 Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?"
17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
19 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".
20 Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"
21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
22 Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

Lue lisää

ja koska lankeemus on jo tapahtunut, joutuu jokainen Jeesuksen oma puhdistettavaksi kykeneväksi elämään Jumalan tahdossa.

lainalaiselle juutalais nuorukaiselle, ei pakanalle!

neugierig kirjoitti:

Kuten edellinen vastaaja huomauttaa, kannattaa katsoa vähän laajemmin ao. tilannetta.
Jeesus tahtoo, että rikas nuorukainen suostuu ottamaan elämässään tärkeimmälle sijalle, ykkösasiaksi Jumalan tahdon tekemisen.

Mikään ei saa sydämessä olla arvokkaampaa kuin kuuliaisuus käskyille ja Jeesuksen seuraamiselle.
Valinta on tehtävä Jumalan ja mammonan välillä Jumalan hyväksi.

Armo on tarkoitettu meille avuksi oikeaan aikaan, ettemme jäisi synnin orjuuteen. Armon avulla voimme siis vapautua synnin tekemisestä.

Armo ei ole mikään pelastusmantra, jota hokemalla taivaspaikka aukeaa synnissä eläjälle.

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Lue lisää

on, että kaikki ihmiset kaikkialla tekevät parannusksen, ja uskovat Jeesukseen!

RitariOlevainen kirjoitti:

on, että kaikki ihmiset kaikkialla tekevät parannusksen, ja uskovat Jeesukseen!

Entäs jos ei ole tarvetta parantua mistään?

M@k3 kirjoitti:

Mitä kaikkea sinulle paljastuu tuosta yksittäisestä lauseesta?

Tuo jatko ei mitenkään kumoa kyseisen lauseen sisältöä, joten siksi en sitä laittanutkaan.

Minulla on seinälläni perinnöksi saatu ”huoneentaulu”, jossa ovat sanat:
” Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (ulkonainen) teille annetaan” ( Matt 6:33).

Rikas nuorukainen meni pois Jeesuksen tyköä murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta (Matt. 19:22).

Mikä elämässämme on tärkeintä.
Oletko sinä miettinyt, M@k3, mitkä asiat ovat sinun elämässäsi tärkeimmällä sijalla?
Tätä joudumme usein miettimään omallakin kohdallamme yhä uudelleen ja uudelleen.
---
Raamatussa on kertomus suurista illallisista (Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16)
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
Kolmas taas asetti vaimon etusijalle. Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.
Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan kunnolla, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3), kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa. On sapatti eli lepopäivä.
Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”. Ja mitä se on: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme”. (Katekismus).

Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
Miten niin tuttua tänäänkin. Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset (Nythän kaupat saavat olla auki pyhisinkin) olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään.
Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?

Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21), kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.
Heille kelpasi kutsu.

Lainaan taas Katekismustamme:
”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6:33).
Niin. Onko meillä tämä järjestys elämässämme?

neugierig kirjoitti:

Kuten edellinen vastaaja huomauttaa, kannattaa katsoa vähän laajemmin ao. tilannetta.
Jeesus tahtoo, että rikas nuorukainen suostuu ottamaan elämässään tärkeimmälle sijalle, ykkösasiaksi Jumalan tahdon tekemisen.

Mikään ei saa sydämessä olla arvokkaampaa kuin kuuliaisuus käskyille ja Jeesuksen seuraamiselle.
Valinta on tehtävä Jumalan ja mammonan välillä Jumalan hyväksi.

Armo on tarkoitettu meille avuksi oikeaan aikaan, ettemme jäisi synnin orjuuteen. Armon avulla voimme siis vapautua synnin tekemisestä.

Armo ei ole mikään pelastusmantra, jota hokemalla taivaspaikka aukeaa synnissä eläjälle.

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Lue lisää

neugierig: "Valinta on tehtävä Jumalan ja mammonan välillä Jumalan hyväksi".
---
"Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla" (1.Tim. 6:10).

Tapio522 kirjoitti:

Minulla on seinälläni perinnöksi saatu ”huoneentaulu”, jossa ovat sanat:
” Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (ulkonainen) teille annetaan” ( Matt 6:33).

Rikas nuorukainen meni pois Jeesuksen tyköä murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta (Matt. 19:22).

Mikä elämässämme on tärkeintä.
Oletko sinä miettinyt, M@k3, mitkä asiat ovat sinun elämässäsi tärkeimmällä sijalla?
Tätä joudumme usein miettimään omallakin kohdallamme yhä uudelleen ja uudelleen.
---
Raamatussa on kertomus suurista illallisista (Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16)
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
Kolmas taas asetti vaimon etusijalle. Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.
Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan kunnolla, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3), kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa. On sapatti eli lepopäivä.
Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”. Ja mitä se on: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme”. (Katekismus).

Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
Miten niin tuttua tänäänkin. Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset (Nythän kaupat saavat olla auki pyhisinkin) olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään.
Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?

Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21), kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.
Heille kelpasi kutsu.

Lainaan taas Katekismustamme:
”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6:33).
Niin. Onko meillä tämä järjestys elämässämme?

Lue lisää

Uskon, että Jumala tahtoi näin käyvän.
Sillä:"monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja."

Tapio522 kirjoitti:

neugierig: "Valinta on tehtävä Jumalan ja mammonan välillä Jumalan hyväksi".
---
"Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla" (1.Tim. 6:10).

Lue lisää

Nykyisillä seurakunnilla on vaikeaa. Rahaa puuttuu. Olen usein hämmästellyt aidontuntuisten seurakunnantilaisuuksien jälkeen aivan erikoista juttua. Aletaan keskenkaiken puhumaan siitä miten rahaa on vähän ja miten nyt pitäisi saada rahaa siihen ja siihen hommaan. Ja kuinka ihmiset ovat niukkoja antamaan rahaa.

Minusta tällaista ei pitäisi puhua ihmisille Jumalan palvelustilanteissa. Jos Herra ei huonetta rakenna niin turhaa on ihmisen puuha. Jos seurakunnan johtomiesten on kerjättävä rahaa ihmisiltä seurakunnantilaisuuksissa se kertoo jo sen, että yhteys Jumalaan on hiipumassa ja ollaan ottamassa seurakunta omaan käyttöön.

Tässä asiassa olisi oltava erityisen tarkka. Jumala ei tuhoa omaa työtään ja haluaa, että se tehdään Jumalan tahdilla ja rytmillä ja joukkojen kokoamisella ei ihmisen.

Tapio522 kirjoitti:

Minulla on seinälläni perinnöksi saatu ”huoneentaulu”, jossa ovat sanat:
” Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (ulkonainen) teille annetaan” ( Matt 6:33).

Rikas nuorukainen meni pois Jeesuksen tyköä murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta (Matt. 19:22).

Mikä elämässämme on tärkeintä.
Oletko sinä miettinyt, M@k3, mitkä asiat ovat sinun elämässäsi tärkeimmällä sijalla?
Tätä joudumme usein miettimään omallakin kohdallamme yhä uudelleen ja uudelleen.
---
Raamatussa on kertomus suurista illallisista (Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16)
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
Kolmas taas asetti vaimon etusijalle. Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.
Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan kunnolla, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3), kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa. On sapatti eli lepopäivä.
Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”. Ja mitä se on: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme”. (Katekismus).

Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
Miten niin tuttua tänäänkin. Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset (Nythän kaupat saavat olla auki pyhisinkin) olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään.
Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?

Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21), kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.
Heille kelpasi kutsu.

Lainaan taas Katekismustamme:
”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6:33).
Niin. Onko meillä tämä järjestys elämässämme?

Lue lisää

Matt 19:17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.

1. Jeesus ei ole hyvä.

2. Jeesus ei ole Jumala.

3. Taivaaseen pääsee pitämällä käskyt, eli ei siis uskolla tai armolla.

RitariOlevainen kirjoitti:

lainalaiselle juutalais nuorukaiselle, ei pakanalle!

Matt 19:17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.

1. Jeesus ei ole hyvä.

2. Jeesus ei ole Jumala.

3. Taivaaseen pääsee pitämällä käskyt, eli ei siis uskolla tai armolla.

M@k3 kirjoitti:

Matt 19:17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.

1. Jeesus ei ole hyvä.

2. Jeesus ei ole Jumala.

3. Taivaaseen pääsee pitämällä käskyt, eli ei siis uskolla tai armolla.

Lue lisää

M@k3: "3. Taivaaseen pääsee pitämällä käskyt, eli ei siis uskolla tai armolla".
----
Ko. olevassa kohdassa (Matt. 19. luku) rikas nuorukainen kysyy Jeesukselta, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän (jae 16).
Tämä sama kysymys on mielessä monilla tänäänkin; pitääkö minun omilla hyvillä teoillani ansaita pelastus ja Jumalan mielisuosio, Hänen hyväksyntäsä.
Jeesus vastaa tähän: "Pidä käskyt" (17).

Luther selittää Matt. 19:18 näin:
" Ensiksikin on huomattava, ettei ole olemassa mitään muita hyviä tekoja kuin ne, joita Jumala käskee tehdä kuten ei myöskään ole olemassa mitään muuta syntiä kuin se, minkä Jumala on kieltänyt.

Kuka siis haluaa päästä selvyyteen hyvistä teoista ja tehdä niitä, ei tarvitse enempää kuin Jumalan käskyt. Sanoohan itse Kristuskin: »Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt» (Matt. 19:17).
Ja kun nuorukainen vielä kysyy, mitä hänen tulisi tehdä tullakseen autuaaksi, ei Kristus opeta hänelle muuta kuin kymmenen käskyä (Matt. 19:18). Tämän mukaisesti meidän tulee oppia tarkoin erottamaan ne hyvät työt, joita Jumalan käskyt vaativat eikä luottaa omien näennäisten tekojemme paljouteen tahi ihmisten säätämän lain ja tavan mielivaltaan. Tällaista tosin yhä tapahtuu ja on aina tapahtunut, koska halveksimme sokeudessamme Jumalan käskyjä.

Pyhien esimerkeistä ovat hyödyllisempiä ne, joissa kerrotaan enemmän uskosta kuin teoista ja ihmeistä, koska usko on tärkeämpi ja välttämätön tekojen ohessa, mutta tekoja voidaan useammin tehdä ilman uskoa.
Kristus näet (Matt. 24) ennustaa tulevan sellaisia, jotka tarjoavat ihmeitä ja merkkejä harhauttaakseen, mikäli mahdollista, myös valittuja. Ei mihinkään tekoihin tai ihmeisiin ole luottamista, elleivät ne ole uskon kannalta vakuuttavia ja sitä tukevia.

Siispä me erotamme hyvät työt uskosta kuten sisäisen vanhurskauden ulkonaisesta, mutta kuitenkin niin, että sisäinen vanhurskaus on varsinainen runko ja juuri, jonka täytyy tuottaa hedelminä hyviä tekoja.
Ulkonainen vanhurskaus on siis ikään kuin todistus sisäisen vanhurskauden olemassaolosta, certificatio eli varmistus — kuten Pietari sanoo — siitä, että sisäinen vanhurskaus on todella olemassa.

Se, jolla ei ole sisäistä vanhurskautta, ei siis tee myöskään ulkonaisia tekoja. Päinvastoin: ellei ole olemassa ulkonaisia merkkejä ja todistuksia, en voi olla myöskään varma sisäisen vanhurskauden olemassaolosta, vaan joudun itse samoin kuin muut helposti petetyksi.
Mutta jos voin nähdä ja tuntea antavani mielelläni lähimmäiselleni anteeksi, voin siitä päätellä ja ajatella näin: hyviä tekoja en tosin luonnostani tee, mutta kuitenkin tunnen itseni Jumalan armosta toiseksi kuin aikaisemmin" (Luther).