Viipurin menetykseen johtaneessa taistelussa 1944 ei kadonnut satoja sotilaita, kuten aiemmin on uskottu. Syksyllä julkaistavassa tutkimuksessa on selvitetty lähes jokaisen kadonneeksi luullun sotilaan kohtalo.
Tutkimus vie entisestään pohjaa väitteiltä, joiden mukaan Lappeenrannan Huhtiniemessä teloitettiin salaa jopa satoja suomalaissotilaita jatkosodan lopulla 1944. Väitteiden mukaan niemeen olisi haudattu juuri Viipurin taisteluista karanneita 20. prikaatin sotilaita.
Tutkimusta viimeistelevä everstiluutnantti Jarmo Nieminen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitokselta kertoo, että sotilaiden kuolema tai katoaminen on voitu lähes poikkeuksetta selvittää.
Armeija menetti Viipurin yhdessä päivässä Neuvostoliitolle kesäkuussa 1944. Kaupunkia puolustanut 20. prikaati oli lyöty ja perääntyi sekasorron vallassa.
Taistelujen jälkeen prikaatin 5 133 sotilaasta yli 500 oli kateissa. Suurin osa harhaili Karjalankannaksella etsien joukko-osastoaan.
Kun taistelun historiaa alettiin kirjoittaa Suomen sota 1941–1945 -kirjasarjaan, tekijät poimivat tappioluvut heti taistelun jälkeen tehdystä raportista. Luvut olivat sekasorron takia liian suuria, mutta ne jäivät elämään.
Kun Lappeenrannan kaivauksia aloiteltiin viime syksynä, kaatuneita uskottiin olevan 19 ja kadonneita peräti 419. Kadonneista suurimman osan uskottiin liittyneen käpykaartiin ja kenties päätyneen hautaan Huhtiniemeen.
Tutkimuksissa aina viime vuosiin asti toistunut virhe tuli julki viime marraskuussa Ilta-Sanomissa. Lehti laski kadonneiden todellisen luvun olevan 74.
Nieminen on tutkimuksessaan pienentänyt kadonneiden määrää entisestään. Hän lähti tutkimaan niitä 147:ää miestä, joiden prikaati sodan loputtua ilmoitti kuolleen tai kadonneen hyökkäyspäivänä.
Miehistä kolmannes oli tutkimuksen mukaan Neuvostoliitossa sotavankina. Taistelussa kaatui 23 miestä, ja 14 kuoli kiinni otettaessa tai vankeudessa.
Kadonneina tilastoihin jää 57 miestä. Heidät on julistettu kuolleiksi. Sotilaan lasketaan kadonneen, jos hänen ruumistaan ei löydy.
Näidenkin sotilaiden kohtalon Nieminen on selvittänyt. Miesten kuolemista löytyy esimiehen tai toisen sotilaan kuvaus prikaatin asiakirjoista, sotilaiden kantakorteista tai sotavankeudesta palanneiden kertomuksista.
Ratkaiseva merkitys on ollut tällä vuosikymmenellä tehdyillä tutkimuksilla suomalaisista sotavangeista Venäjällä. Näistä raporteista löytyy monen kadonneen nimi.
Sota-arkiston asiakirjojen ja sotavankitutkimusten lisäksi Nieminen on käyttänyt tutkimuksessa myös Uuno Tarkin Viipurin menetyksestä kertovia kirjoja 1990-luvulta.
"Kaikki kolme toisistaan riippumatonta työtä osoittavat samat asiat", Nieminen sanoo.
Sodissa katosi tai jäi kentälle Jatkosodan pikkujättiläisen mukaan yli 13 000 suomalaissotilasta. Nieminen uskoo, että perinpohjaisella tutkimuksella monen kadonneen kohtalo voitaisiin saada vielä selville.
"Sillä varmaan voitaisiin löytää tarina suurelle osalle kadonneista", hän arvioi.
Niemisen artikkeli julkaistaan syksyllä Eeva Tammen ja Eero Elfvengrenin toimittamassa Viipuri 1944 -kirjassa.
20.4.2007
HS-Juhani Saarinen
Tutkimus vie entisestään pohjaa väitteiltä, joiden mukaan Lappeenrannan Huhtiniemessä teloitettiin salaa jopa satoja suomalaissotilaita jatkosodan lopulla 1944. Väitteiden mukaan niemeen olisi haudattu juuri Viipurin taisteluista karanneita 20. prikaatin sotilaita.
Tutkimusta viimeistelevä everstiluutnantti Jarmo Nieminen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitokselta kertoo, että sotilaiden kuolema tai katoaminen on voitu lähes poikkeuksetta selvittää.
Armeija menetti Viipurin yhdessä päivässä Neuvostoliitolle kesäkuussa 1944. Kaupunkia puolustanut 20. prikaati oli lyöty ja perääntyi sekasorron vallassa.
Taistelujen jälkeen prikaatin 5 133 sotilaasta yli 500 oli kateissa. Suurin osa harhaili Karjalankannaksella etsien joukko-osastoaan.
Kun taistelun historiaa alettiin kirjoittaa Suomen sota 1941–1945 -kirjasarjaan, tekijät poimivat tappioluvut heti taistelun jälkeen tehdystä raportista. Luvut olivat sekasorron takia liian suuria, mutta ne jäivät elämään.
Kun Lappeenrannan kaivauksia aloiteltiin viime syksynä, kaatuneita uskottiin olevan 19 ja kadonneita peräti 419. Kadonneista suurimman osan uskottiin liittyneen käpykaartiin ja kenties päätyneen hautaan Huhtiniemeen.
Tutkimuksissa aina viime vuosiin asti toistunut virhe tuli julki viime marraskuussa Ilta-Sanomissa. Lehti laski kadonneiden todellisen luvun olevan 74.
Nieminen on tutkimuksessaan pienentänyt kadonneiden määrää entisestään. Hän lähti tutkimaan niitä 147:ää miestä, joiden prikaati sodan loputtua ilmoitti kuolleen tai kadonneen hyökkäyspäivänä.
Miehistä kolmannes oli tutkimuksen mukaan Neuvostoliitossa sotavankina. Taistelussa kaatui 23 miestä, ja 14 kuoli kiinni otettaessa tai vankeudessa.
Kadonneina tilastoihin jää 57 miestä. Heidät on julistettu kuolleiksi. Sotilaan lasketaan kadonneen, jos hänen ruumistaan ei löydy.
Näidenkin sotilaiden kohtalon Nieminen on selvittänyt. Miesten kuolemista löytyy esimiehen tai toisen sotilaan kuvaus prikaatin asiakirjoista, sotilaiden kantakorteista tai sotavankeudesta palanneiden kertomuksista.
Ratkaiseva merkitys on ollut tällä vuosikymmenellä tehdyillä tutkimuksilla suomalaisista sotavangeista Venäjällä. Näistä raporteista löytyy monen kadonneen nimi.
Sota-arkiston asiakirjojen ja sotavankitutkimusten lisäksi Nieminen on käyttänyt tutkimuksessa myös Uuno Tarkin Viipurin menetyksestä kertovia kirjoja 1990-luvulta.
"Kaikki kolme toisistaan riippumatonta työtä osoittavat samat asiat", Nieminen sanoo.
Sodissa katosi tai jäi kentälle Jatkosodan pikkujättiläisen mukaan yli 13 000 suomalaissotilasta. Nieminen uskoo, että perinpohjaisella tutkimuksella monen kadonneen kohtalo voitaisiin saada vielä selville.
"Sillä varmaan voitaisiin löytää tarina suurelle osalle kadonneista", hän arvioi.
Niemisen artikkeli julkaistaan syksyllä Eeva Tammen ja Eero Elfvengrenin toimittamassa Viipuri 1944 -kirjassa.
20.4.2007
HS-Juhani Saarinen
Vastaukset 29
Vanhimmat
mitä historiallista Huhtiniemestä löytyykään.
Kuka on "me"?
Keitä me olemme?
JUNTTI?
Huhtiniemessäkään.
Tutkijat saavat työtä ja kansakunnan historia tarkentuu. Myös tulevien vuosikymmenten tutkijat saavat aiheita uusille tutkimuksille.
Kuka tään kaiken lystin maksaa.... ei oo aivan halpaa. Turhia kaivauksia ympäri Lappeenrantaa, sama kuin mättäisi rahaa saimaaseen!
arkistoja, uhrilehtoja, hautausmaita, jne jne - kannattaa tutkia, sillä se on meidän identiteetin perusta.
Sinä lapsi kun tuskin erotat euroa ruplasta
- miljoonaa miljardista nyt puhumattakaan -
niin jätä nämä raha-asiat aikuisille ihmisille.
Joku muutama satatuhatta on kuin Saulin pieni
pihaisu Saharan aavikkomyrskyssä!
Eikä tässä todellakaan olla sinun säälittäviä
pennosiasi minnekään käyttämässä.
Ei ole enää muuta missa sadoissa tuhansissa... menee miljoona rikki että paukahtaa, aivan turhaan!
Tulisivatko Huhtiniemen tutkimukset maksamaan miljoona ruplaa
tai kymmenen miljoonaa euroa - niin mitä sitten?
Taloudellisesti koko summa on mitättömän pieni, eikä sillä todellakaan
ole mitään kansantaloudellista merkistystä, ei ainakaan jos sitä verrataan
eri tahoilla ja valtionhallinossakin veronmaksajien rahoilla riehuvan
everstijuntan tunkioille heittelemiin rahoihin!
Tulisivatko Huhtiniemen tutkimukset maksamaan miljoona ruplaa
tai kymmenen miljoonaa euroa - niin mitä sitten?
Taloudellisesti koko summa on mitättömän pieni, eikä sillä todellakaan
ole mitään kansantaloudellista merkistystä, ei ainakaan jos sitä verrataan eri
tahoilla ja valtionhallinossakin veronmaksajien rahoilla riehuvan epämääräisen
”everstijuntan” propagandatarkoituksessa tunkioille (?) heittelemiin rahoihin.
Tuo aika on ohi!
Viime sotiemme historian tutkimus ja aineisto voidaan nykyaikana täysin
huoletta siirtää sotahistorianlaitokselta kansallisarkistoon ja vapaan
akateemisen tutkimuksen piiriin.
otetaan ne rahat pois taiteen tukemisesta tai vaihtoehtoisesti sdp:n tai änkyrä kommareiden puolue tuesta, seta ry:kään ei olisi paha kohde.
2 miljoonalla palkkaa aika monta sairaanhoitajaa purkamaan hoitojonoja, ja se pelastaa HENKIÄ!
Arvot ne arvot.... minun mielestäni sillä ei ole mitään väliä vaikka Huhtiniemeen olisikin ammuttu käpykaartilaisia, mitä sitten? Aivan turhaa rahan polttoa tutkia koko hommaa.
Sotarikokset on selvitettävä - niitä ilman kansakunta ei voi elää:
Näin on tehnyt Saksa ja näin ovat tehneet kaikki muutkin valtiot
Euroopassa.
Ja fasistit on kaivettava koloistaan kuin pihamaillemme
näin keväisin tunkeutuvat iljettävät ja vastenmieliset
tauteja levittävät rotat!
Rottien hävittämien tulee nopeasti maksamaan itsensä takaisin
kansakunnan elämänlaadun parantumisena. Ja kustannukset tarvittaessa
kannetaan tietysti syyllisiltä itseltään sekä heitä tukevilta
ja syyllisyyden selvittämistä tarkoituksellisesti estävältä muulta rottakunnalta.
Olaammpa sitä nyt hurskaita... sotarikolliset PAH!
Sotatilassa suomessa oli ja on kuolemanrangaistus voimassa, revi siitä! Miten sinä saat sotarikkollisia aikaiseksi jos teloittajat toimivat valtion lakien mukaan. En edes usko että Huhtiniemestä löytyy suomailaisia vainajia vuodelta -44, jos löytyyn niin korkeintaan parikymmnetä. Suomessahan käytiin jos sotien jälkeen sotarikosoikudenkäynnit... ollutta ja mennyttä!
Sinun logiikasi: toimi tuolloin lakien ja asetusten mukaan jotka eivät nyt ole voimassa-> vastuuseen, niinkö? Noh asia toisin päin nykyisin homoilu ei ole rikos, muutama vuosikymmen sitten se oli rikos. Pistetäänkö nyt sitten homot linnaan!
Suomi oli kansalaissodan jälkeen kansainvälisestä painostuksesta vuonna 1922 liittynyt Haagin sopimukseen vuodelta 1907 sekä sitten myöhemmin vuoden 1929 Haagin sopimukseen.
Yllättävä kyllä, näitä kansainvälisiä sopimuksia noudatettiin varsin hyvin sodan aikanakin. Esimerkiksi taistelikaasuja käytettiin vain pari kertaa. Ja kun oli paljastunut, että Saksa oli Puolan miehityksen yhteydessä käyttänyt pienen määrän kaasua pommeissaan, se jopa pahoitteli kansainväliselle yhteisölle tapahtunutta ja sanoi sen olleen pelkästään ”inhimillinen” vahinko.
Sodan jälkeen näitä kansainvälisiä sotarikossäännöksiä ja rangaistuksia pantiin täytäntöön sitten enemmänkin kuten historiasta hyvin tunnemme - myös Suomessa.
Meillä varmastikin tunnetuin sotarikoksista tuomittu oli kenraaliluutnantti ja KaJoKE:n komentaja Lennart Oesch, joka sai 12 vuoden kuritushuonetuomion 17 venäläisen sotavangin teloittamisesta.
Suomen sotaväen rikoslaki vuodelta 1919 ei tuntenut kuolemanrangaistusta karkuruudesta. Kuolenarangaistus lisättiin Eduskunnan pikaistunnossa siihen kiireisesti vasta 4. päivä heinäkuuta 1944 rintaman sorruttua uhkaavasti Talissa vain 10 päivää aikaisemmin.
Huhtiniemen salaisten teloitusten on tietysti täytynyt tapahtua Talin taistelujen alkamisen 25.6 jälkeen ja ennen eduskunnan 4.7 tekemää lainmuutosta.
Onko Huhtiniemessä vainajia ja ovatko nämä vainajat salaisessa kenttäoikeudessa tuomittuja ja teloitettuja, me emme tiedä. Se jääköön asiansa osaavien ammatti-ihmisten selvitettäväksi!
Arkeolgeille ja oikeuslääketieteen patologeille tällaisen asian täydellinen selvittäminen on 'teknisesti' helppo ja yksinkertainen asia. Ongelmana on vain Huhtiniemen tutkimusten poliittinen arkaluontoisuus: "Liian isojen kihojen päät saattaisivat joutua pölkylle".
Ei ole teknisesti kovinkaan helppoa tutkia sellaisia vainajia jotka hyppäävät luonnonlakeja uhmaten aina siitä kohdasta pois missä on tutkittu ja siirtyvät sinne missä ei ole tutkittu...
>>Sota-arkiston asiakirjojen ja sotavankitutkimusten lisäksi Nieminen on käyttänyt tutkimuksessa myös Uuno Tarkin Viipurin menetyksestä kertovia kirjoja 1990-luvulta.
Uskoisitko, jos maanpuolustuskorkeakolun tutkimus sanoisi, että rakastetulla, erehtymättömällä, jumalanpoijalla ja kaikella suurella Marskilla oli Stalinin lähettämä homopoika palvelijanaan ja sillä suora radioyhteys Krelmiin 1§939-44?
Miksei tämän tutkijaeverstin todellistia taustahahmoja paljasteta? Missä on hänen todellinen lähdeaineistonsa peräisin, jo kukaan muu sitä ei ole osannut käyttää?
Pitääkin saada tämä sairaanhoitajan koulutuksen saanut
Eeva Tammi tuon sotahistorian laitoksen johtoon:
- katsoo samalla vähän poikien perään!
Monta kymmentä vuotta on verorahoja löytynyt everstipoikien ja kenraaliksi halavien paska-nolla-mitä-mitä ja vielä nolla-tutkimuksiin löytynyt.
On ollut tutkimusta "toimiko talvisodassa myös jäykkälavettitykkipatteristo, antoiko ilmavoimat taistelutukea maavoimille ja miinan ja miinakentän vaikutus vihollisen taistelutoimintaan" Ha haa ha ja he.
Tuleva hallitus tulee pitämään huolen, että nämä eri valtion laitosten punikkidosentit saavat lisää töitä selvittäessään näitä valheita, joita ovat levittäneet vuosikymmenten ajan.
Virstojen puhdistus eli rämekommareiden tutkijakaarti on hyllytettävä välittömästi!
Kadettikouluun päästäkseen on tutkittu isoisään saakka suvun taustat. Kyllä siinä punikkiajatukset on karsittu pois. Et löydä edes sosdemia meidän everstiemme joukosta.
Olisikin todennäköisempää, että tämän Huhtiniemen mysteerin taustalla
ovat Talin ja Ihantalan taistelut, jolloin varsinkin Talissa 25.6. vihollisen
tykistökeskityksessä, maataistelukoneiden pommituksissa ja panssareiden
läpimurrossa tuhannet miehet joutuivat erilleen joukko-osastostaan:
Talin ja Ihantalan taisteluissa katosi yli 1000 miestä vain muutaman päivän
aikana!
Lähimmillään näitä taisteluja käytiin 30 - 40 kilometrin päässä Saimaan
rannoilta, Juustilankankaalla ja Ylivedellä sekä Konnun ja Vakkilan suunnilla.
Taistelut Viipurista 20.6. kestivät vain 4 tuntia 15 minuuttia; vihollinen
käytännöllisesti katsoen marssi kaupunkiin panssarin tukemana.
Toisaalta Viipuri sijaitsee kauempana Viipurinlahden takana ja 70 kilometrin
päässä Lappeenrannasta.
viisi. Kaikki paskanjauhanta hautaan lopettaa
Märehdipä poika ihan kaikessa rauhassa
vaan sitä - omaa PASKAASI!
- Ja sinun mielipidettäsi ei tässä ole
kukaan edes kysellyt!
Muistatko kun neuvoin sinua pitämään suusi kiini? Annoit äidillesikin sanan, että et väännä naamaasi näkyville, kun se on niin rujo?
"Talin ja Ihantalan taisteluissa katosi yli 1000 miestä vain muutaman päivän
aikana!"
Ei ihme siinä tykistökestityksessä!
Pysykäät vaa tääl.Tääl saa rauhas taistella assii vierest.Oikke hyvä palstaa.
Täällä paljastetaan Huhti-hölön katteettomuus:
- Ei ollut kadonneita sotilaita;
- Ei ollut löytyneitä joukkohautoja;
- Ei ollut salaista sotaoikeutta.
Oli vain "Iso-0" Arponen ("0" = nolla), harrastelijatutkija Tasihin (onk suvussa jotain hämärää?) ja edesmennyt Lappeenrannan torivalvoja joka keräsi juttuja ryyppyringeiltä.
-Ja vasemmiston huutava tarve maalata Suomi ja suomalaiset fasisteiksi.
Taas unohtuivat Stalinisti-Stappis ja hänen DDR:n Heidelbergin puoluekoulun
"erinomaisin tiedoin" suorittanut toverinsa Stasi-Stradivarius!
Alpo Russi muuten vaatii Suajellupolliisin hallussa olevaa Rotzenholz-aineiston
julkistamista...
Niin, että ..!!!