niinkö todella?

Minä se olen. En pane tähän nimeäni, vaikka en olekaan enää niin peloissani kuin silloin koulun pihalla, jos muistat.

Viidennellä luokalla jouduin kantamaan haukkumanimiä "Noita" ja "Noita-akka", jotka nimitykset eivät imarrelleet minua, eikä niitä sellaisiksi ollut tarkoitettukaan.
Haukkumanimistä ei siihen aikaan päässyt irti kun ne kerran jollekulle lätkästiin.

Psykologin tutkimuksessa assosiatiivinen oppimiseni todettiin maksimitasoiseksi ja se kohotti itsetuntoani vielä vanhoilla päivilläni.
Vaikka mummoni ei testeissä koskaan ollutkaan, niin ainahan Noita toisen Noidan tuntee ja sanoisin, että hän oli erittäin assosiatiivinen. Minä olen hänen pojantyttärensä ja siksi olin "polttomerkitty".

Mummoni kuppasi, hieroi ja teki nokkosista ja voikukanlehdistä lääkkeitä vielä 1950-luvulla.
Ennen vanhaan maa- ja metsätyötä tekevät eivät juuri lääkäreiden vastaanotoilla käyneet.

Minä en tee lääkkeitä, enkä kuppaa tai hiero, mutta olen hänen pojantyttärensä ja "noitien sukua". Koska polttomerkistä ei pääse, ensimmäistä kertaa hyväksyn nimityksen ja ylpeänä kerron siitä tässä ja nyt.

Olen mummoni kaima ja se merkitsee vahvaa leimautumista hänen arvomaailmaansa ja
jonka hän oli saanut ja omaksunut perimätietona Lylykoskella, josta hän oli kotoisin.
google / Lylykoski / projektiraportti ja yhteistyölinkkejä.