Ihmiselämässä valitsee laki, ettei tietyistä aiheista voi ihan yleisesti keskustella. Joskin tuntuu, että ne asiat, josta voidaan keskustella esim. ystäväpiirissä, olivat ennen tabu-aiheita.
Otetaan esimerkiksi vaikka seksi.
Kirjoitan uskonnollista kirjallisuutta ja tykkään puhua uskostani. Ei nyt tietenkään suureen ääneen koilottaen ja suunnilleen kassaneidin kanssa ;) Minulla on uskovia ystäviä ja heidän kanssaan juttelen ko. asioista ja nautin siitä.
Jos kirjoittaisin dekkareita, seksintäytteisiä romaaneja yms. olisin luultavasti enemmän esillä. Mutta olen oman linjani valinnut.
Mitä ajatuksia?
Otetaan esimerkiksi vaikka seksi.
Kirjoitan uskonnollista kirjallisuutta ja tykkään puhua uskostani. Ei nyt tietenkään suureen ääneen koilottaen ja suunnilleen kassaneidin kanssa ;) Minulla on uskovia ystäviä ja heidän kanssaan juttelen ko. asioista ja nautin siitä.
Jos kirjoittaisin dekkareita, seksintäytteisiä romaaneja yms. olisin luultavasti enemmän esillä. Mutta olen oman linjani valinnut.
Mitä ajatuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
juuri sitä mikä on Tabu, mutta älä koskaan vastoin omaa luonnettasi siis feikki rooli jutut on tuhoisaa.
Älä tarkoituksellisesti loukkaa, silti tabuja rikottaessa loukkaantuu turhan moni.
Hyvä maku pitää olla - tosin riippuu tilanteesta ja monesta muusta veteen piirrettyraja kuitenkin.
Mulle tuli tällaiset nyt ekaksi mieleen.
siksipä en ole alkanutkaan sotimaan itseäni vastaan ja kirjoittamaan aiheista, jotka eivät ole minua.
Uskonnollinen kirjallisuus ei loukkaa ketään, jos ihminen kirjoittaa sen omana itsenään. Eli omien kokemustensa perustella; ilman, että tyrkyttää mitään tai tuomitsee sellaisia, jotka eivät, syystä tai toisesta, tunne uskoa omakseen.
Jokaisella on vapaa valinnanvapaus. Se on vain niin surullista, että murha myy ja seksi...Kaipa se on tämän maailman kuva.
näyttää värinsä ja kenen puolella ollaan ja tunnustaa JEESUS KRISTUS Herraksi ja Vapahtajaksi.
Varsinkin kun kaiken maalman Braksit on lesboille ja homoille väsäämässä adoptio oikeuksi.
Paarmat, Heikat ja kumpp ovat kusisukassa hissukseen, eivätkä oo sanomassa mitä Jumala on Raamatussa asioista mieltä!
No kerran tekevät TILIÄ paimenet Jumalan istuimen edessä miten kansaa ovat ohjailleet.Kauhistus :(
tietysti vähän sellaista, mutta toisaalta kukaan meistä ei ole synnitön. Siihen en ota kantaa pitäisikö kirkon hyväksyä lesboliitot, homoliitot ja varsinkin heidän adoptio-oikeutensa. Unohdetaanko lapsi ja lapsen tulevaisuus... kukapa tietää.
Usko on Jumalan ja ihmisen välinen asia. Miten syvälle uskossaan ihminen pääsee, on sekin henkilökohtaista.
Kirkon on tärkeää uskottavuuden säilyttääkseen hyväksyttävä ihminen sellaisena kuin ihminen on. Homoseksuaalisuus ei ole sairaus eikä rikos. Kaikki oikeudet on annettava heille adoptiosta ja perintöoikeudesta myös adoptioon. Muilla ihmisillä ei saa olla valtaa toisten ihmisten elämäntapojen yli. Parempi, että lapsella on kaksi onnellista aikuista kuin riitaiset mies ja nainen. Homouden hyväksyminen on merkki rakkaudesta.
Minä toivon, että homot ja lesbot uskaltautuisivat tulemaan mukaan jumalanpalveluksiin. Tervetuloa!
ajatuksella ja rukouksella Roomalaiskirjeen 1 luku .
ja SYNTI aina eroittaa Jumalasta ja vie KADOTUKSEEN!!!
Lue Raamattua, luulet VÄHEMMÄN.
Esim 3 Moos. 20:13
3 Moos 18:22-24
Roomalaiskirje 1:24-32
Sitten nuo termit vielä itse käytän yleensä jos asia tulee jotenkin jossain vastaan, että olen "Luterilainen" tai "Kristitty" Uskovainen on minulle ollut aina outo termi ja varmaan elämäni ensimmäisen kerran törmäsi käsitteeseen "uskovainen" rippileirillä. Sanoja vain.
Tuskin kannattaa asiaa itsetarkoituksellisesti julistaa, ellei nauti siitä. Kyllä sen huomaa ja tuntee milloin on tahdikas puhua näistä asioista.
En leirydy. Se leiryityköön joka kokee sellaisen omakseen.
Tä homma on ollut 2000 vuotta normaalia toimintaa, ei sen kummalisempaa.
Elämässä on tärkeää jutella aivan kaikesta. Jumala haluaa ihmisen olevan onnellinen, avoin ja rehellinen itselleen. Siihen kuulu omista tunteistaan ja tabuistaan puhuminen. Uskon pitäisi kannustaa elämään, ei ahdistaa ja rajoittaa, sekä ohjata turvalliseen elämään. Minä olen tottunut siihen, että kolmesta asiasta suomalaiset eivät mielellään puhu: rahasta, seksistä ja uskonnosta. Siitä vaan.
Ajattelen niin, että Jumala on antanut jokaiselle uskovalle tehtävän, mutta se on erilainen eri ihmisillä. Jumala tietää ja tuntee meidät tarkkaan ja siksipä Hän kutsuu meidät niihin tehtäviin, joihin Hän antaa myös valmiudet ja tarvittavan rohkeuden. Itse olen rukoillut, että Jumala lähettäisi tielleni ihmisiä, joille voisin jotenkin kertoa uskostani. Niinpä heitä on tullut kohdalleni useita vuosien varrella. Omien sairauksieni ja heikkouksieni myötä olen päässyt keskustelemaan samojen ongelmien kanssa kamppailevien ihmisten kanssa ja Jumalan antaman rohkeuden avulla olen uskaltanut ottaa puheeksi myös uskonasiat. Kun tätä ikääkin on jo kertynyt, niin elämänkokemuksia on runsaasti, ja niiden avulla voin yrittää olla kanssakulkijana toisille. Tämä kaikki on yksin armosta, ilman Jeesusta en olisi mitään.